[ystävä,henkilö, hän = naispuolinen henkilö]
Muutin vuos-pari sitten toiselle paikkakunnalle.
Jäi sinne ystäväni, henkilö johon 'olin kusessa'
(oon huono termistössä) muutaman vuoden ennen
lähtöäni .. hänkin oli muhun jossain välissä.
Oltiin kavereitaki siinä, mut jokin klikkas omituisen hyvin.
Ei siitä sen enempää. No jokatapauksessa, nyt on
mennyt muutama vuos, ja vaik oon nähny itse
henkilön vain kerran, muistan
hänet ja sen tunteen vieläkin kuin eilisen. Se
on yhä olemassa, se säilyy. Siis en enää 'ole
kusessa' häneen (tai mistäs minä tiedän), mutta
jokin tunne jäi. Jos pidän mielessäni, että joo
kyl mä meen siel käymää kohtapuoliin, ni asiat on
hyvin. Jos ajattelen; "paskat, mun mielikuvitus
aiheuttaa tollasta, kyl tiedän etten sinne ikinä
mee", ni tulee sellane ahdistunu olo. Sit jos taas
ajattelen hirveen aktiivisesti sinne menemistä,
alkaa pulssi nousta, kädet hikoilla ja tulee
sellane tyytyväinen olo. Sen kerran kun kävin
siellä, yritin todistaa itselleni,
että oltu liikaa koneen äärellä..toisin vaan kävi.
Tunne oli olemassa ja ikäänkuin vahvistui.
Kylläkin sain olla muutaman viikon rauhassa
tuolta ahdistukselta vaik ajattelin 'jos en sit
meniskä'..sit se taas tuli takas
Vaikka nytkin tiedän(luulen tietäväni), ettei
häntä kiinnosta hevon paskaa mitä teen, häneen
liittyy tunteita.
Olen kai tulossa hulluksi :/
-Poeka89
Muutin vuos-pari sitten toiselle paikkakunnalle.
Jäi sinne ystäväni, henkilö johon 'olin kusessa'
(oon huono termistössä) muutaman vuoden ennen
lähtöäni .. hänkin oli muhun jossain välissä.
Oltiin kavereitaki siinä, mut jokin klikkas omituisen hyvin.
Ei siitä sen enempää. No jokatapauksessa, nyt on
mennyt muutama vuos, ja vaik oon nähny itse
henkilön vain kerran, muistan
hänet ja sen tunteen vieläkin kuin eilisen. Se
on yhä olemassa, se säilyy. Siis en enää 'ole
kusessa' häneen (tai mistäs minä tiedän), mutta
jokin tunne jäi. Jos pidän mielessäni, että joo
kyl mä meen siel käymää kohtapuoliin, ni asiat on
hyvin. Jos ajattelen; "paskat, mun mielikuvitus
aiheuttaa tollasta, kyl tiedän etten sinne ikinä
mee", ni tulee sellane ahdistunu olo. Sit jos taas
ajattelen hirveen aktiivisesti sinne menemistä,
alkaa pulssi nousta, kädet hikoilla ja tulee
sellane tyytyväinen olo. Sen kerran kun kävin
siellä, yritin todistaa itselleni,
että oltu liikaa koneen äärellä..toisin vaan kävi.
Tunne oli olemassa ja ikäänkuin vahvistui.
Kylläkin sain olla muutaman viikon rauhassa
tuolta ahdistukselta vaik ajattelin 'jos en sit
meniskä'..sit se taas tuli takas
Vaikka nytkin tiedän(luulen tietäväni), ettei
häntä kiinnosta hevon paskaa mitä teen, häneen
liittyy tunteita.
Olen kai tulossa hulluksi :/
-Poeka89
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun ihastus muutti tosta naapurista kans tossa keväällä. Se oli koko ajan esittäny ku s eoli täälä asunu, että silllä ei tuu mua ikävä eikä se välitä musta... Se ei tienny et mä oli siihen kusessa... Mut vikana päivänä ku mä näin sen, se näytti siltä, ku olis tehny mitä vaan, että ois voinu muuttaa takas mun naapuriin. Se näytti ihan siltä, ku olis just melkein alkamassa itkemään.
Sillä oli ikävä sinne missä se ennen asu, mun naapuriin... Mä rakastin sitä, ja rakastan edelleen!
yllätyksiä täynnä!!! Mäkin olin parivuotta sit ihan pississä yhteen poitsuun ja just kun olin varman etten sitä enää nää, kun en oo pariin vuoteen nähny ku kerran.......niin nyt sit ollaanki sattumalt menos samaan kouluun, hihhii=)....ei se kyl varmaan oo yhtä innoissaan ku mä mut ketä se haittaa, saampahan ainaki viel mahiksen yrittää....
Onnea yritykselle.
Muista, älä hyökkää päälle :)