Kertokaapa kokeneet kokemuksia siitä, kun olette pettäneet avo- tai aviopuolisoa ja rakastuneet siihen uuteen. Kestääkö suhde ja millä tavalla alku käsitellään? Oletteko olleet rehellisiä itsellenne/entiselle puolisollenne/uudelle kumppanille?
Minä olen petetty näin ja kummastelen suuresti miten voi niin nopeasti alkaa rakastamaan uutta ihmistä. Kun se pettäjä sanoi rakastavansa loppuun asti myös minua. Taustatiedoksi, että suhteemme oli useamman vuoden kestänyt, oli oma yhteinen koti jne. eli ihan reilusti särkyi.
Minkälainen jatko siis on pettäjällä uuden kumppanin kanssa? Ongelmaton, ihana ja auvoisako?
Sitä nimittäin toivoo, että se pettäjä joutuu kokemaan edes joskus niitä samoja brutaaleja tunteita joita aiheutti entiselleen.
Uskottomuudesta alkanut uusi suhde
minä
47
20368
Vastaukset
- alkaneesta suhteesta.
Minulle on näin käynyt: rakastuin avioliitossa ollessani toiseen mieheen. Merkkejä avioliiton/rakkauden hiipumisesta olin nähnyt jo pitkään, mutta aviomieheni ei ollut varautunut eroon lainkaan.
Muutin siis avioliitosta suoraan avoliittoon uuden kumppanini kanssa. Olen voinut olla itselleni ja uudelle kumppanilleni aina rehellinen: en kaipaa entistä puolisoani, vaan rakastan nykyistä. Meilläkin oli entisen puolison kanssa takanamme monen vuoden seurustelu ja avioliitto, mutta niin vain lakkasin rakastamasta vanhaa kumppaniani ja rakastuin uuteen. Itse asiassa mikään maailmassa ei olisi saanut minua muuttamaan päätöstäni, niin palavasti rakastuin uuteen kumppaniini. Tunsin eläväni entisen kumppanini kanssa kuin vankilassa, pystymättä edes hengittämään.
Oliko vanhassa suhteessa sitten jotain vikaa? Tuskinpa, mutta olin vain lakannut rakastamasta miestäni.Petin miestäni jo jonkin aikaa aikaisemmin toisenkin miehen kanssa, vaikka en todellakaan ole uskotonta lajia. Aikaisemmin en ollut koskaan pettänyt miestäni, enkä ole pettänyt tätä nykyistä.
Jatko uuden kumppanin kanssa on ollut kuin kenen tahansa suhde, eihän mikään suhde ole tietenkään pelkkää onnea ja auvoa. Milloinkaan en ole eroani katunut enkä entistäni haikaillut. Erostani on kulunut 18 vuotta ja elän edelleen saman kumppanin kanssa, jonka vuoksi avioliitostani joskus erosin.
Tiedän aiheuttaneeni tuskaa entiselle kumppanilleni ja tunnen varmaan edelleen jonkinlaista syyllisyyttä. En kuitenkaan voinut tehdä mitään toisin, enkä olisi mitenkään voinut enää jatkaa entisen puolisoni kanssa: vaikka en olisi jatkanut uudenkaan kumppanini kanssa. Valitettavasti kertomukseni ei tainnut olla se, jonka halusit kuulla.- täydellisesti
Aivan samalla tavalla kirjaimellisesti kävi minullekin. Ja edelleen olen tässä uskottomuudella alkaneessa suhteessa, neljättä vuotta.
Alku oli ehkä hankalampaa kuin yleensä suhteen alussa, koska heti muutettiin yhteen, mutta onpahan käyty "pohjalla" heti alussa : )
Joku ihmetteli, miksi aloittaa uusi ennenkuin vanhasta on päästy. Itsellä kävi niin, että suhde oli hiipunut ja ajattelin, että tällaista se sitten vissiin on, olin toisaalta työstänyt eroa mielessäni kauan. Mies ei ymmärtänyt toistuvista vinkeistäni huolimatta, että nyt ei mene hyvin. Sitten törmäsin tähän nykyiseen ja kirjaimellisesti pääni meni sekaisin. Löysin tunteet, halut ja kaiken uudelleen, tajusin, että muunlaistakin voi olla.
Päivääkään en ole katunut. - ss66
Aika kylmäkiskoiselta vaikuttaa tekstisi ajatellen ex-miehesi tunteita. Kieltämättä vähän itsekkäältäkin, rakkaus vain loppui jne. Eikö avioliitossa pitäisi pyrkiä yhdessä asioita selvimään, eikä yksipuolisesti päättää, että ei mua enää tämä touhu kiinnosta. Kyllä siinä toista pitää varalla, jos vain ns. vinkkejä yrittää antaa ja sitten kun uusi on näköpiirissä, niin jo riittää vanhan kanssa oleminen. Eikö puhumisen lahja ole meille useimmille kuitenkin annettu!
Oletkohan koskaan todella ajatellut miltä ex-miehestäsi tuntui? Luulisin ettet kykene asettumaan hänen asemaansa. Se kertoo valitettavasta itsekkyydestä. - kirjoitti...
ss66 kirjoitti:
Aika kylmäkiskoiselta vaikuttaa tekstisi ajatellen ex-miehesi tunteita. Kieltämättä vähän itsekkäältäkin, rakkaus vain loppui jne. Eikö avioliitossa pitäisi pyrkiä yhdessä asioita selvimään, eikä yksipuolisesti päättää, että ei mua enää tämä touhu kiinnosta. Kyllä siinä toista pitää varalla, jos vain ns. vinkkejä yrittää antaa ja sitten kun uusi on näköpiirissä, niin jo riittää vanhan kanssa oleminen. Eikö puhumisen lahja ole meille useimmille kuitenkin annettu!
Oletkohan koskaan todella ajatellut miltä ex-miehestäsi tuntui? Luulisin ettet kykene asettumaan hänen asemaansa. Se kertoo valitettavasta itsekkyydestä.tuntevansa syyllisyyttä. Eipä siinä kuule paljon enää puhumiset auta, jos rakkaus toista kohtaan on kadonnut. Minusta aloittaja teki oikean ja rohkean teon. Lähtisin itsekin tästä rakkaudettomasta liitosta, jos pystyisin ja uskaltaisin... toivon että joskus saan kerättyä rohkeutta.
Ei kai uskottomuutta voi puolustella, mutta ei ole myöskään meidän tehtävämme ketään arvostella, jokainen eläköön omaa elämäänsä tai voihan sitä vaikka ystävällisesti tuoda esiin omia näkemyksiään. Tuollaiset voimakkaat arvostelut ja suoranaiset ilkeilyt tuntuvat vain olevan täällä arkipäivää, oli palsta mikä tahansa. - Mies VM-71
täydellisesti kirjoitti:
Aivan samalla tavalla kirjaimellisesti kävi minullekin. Ja edelleen olen tässä uskottomuudella alkaneessa suhteessa, neljättä vuotta.
Alku oli ehkä hankalampaa kuin yleensä suhteen alussa, koska heti muutettiin yhteen, mutta onpahan käyty "pohjalla" heti alussa : )
Joku ihmetteli, miksi aloittaa uusi ennenkuin vanhasta on päästy. Itsellä kävi niin, että suhde oli hiipunut ja ajattelin, että tällaista se sitten vissiin on, olin toisaalta työstänyt eroa mielessäni kauan. Mies ei ymmärtänyt toistuvista vinkeistäni huolimatta, että nyt ei mene hyvin. Sitten törmäsin tähän nykyiseen ja kirjaimellisesti pääni meni sekaisin. Löysin tunteet, halut ja kaiken uudelleen, tajusin, että muunlaistakin voi olla.
Päivääkään en ole katunut.Kuules itsekäs lapsi (henkisesti). Tässä mielipuolisessa ja raa´assa maailmassa jos ikinä löydät ihmisen, joka RAKASTAA sinua, pidä hänestä kynsin hampain kiinni. Sudet ovat aina ovellasi. Rakkaus vain lopahti? SE on SINUN ongelmasi, mutta luulet sen olevan ulkopuoleltasi. Koita pärjäillä, helppoa ei tule olemaan tuollaisella asentella.
- myös näin
Rakastuin entisen avoliittoni aikana toiseen mieheen. Noin kolme kuukauden kuluttua ilmoitin silloiselleni, että haluan jatkaa elämääni eri suuntaan. En siis kertonut koko totuutta, ajattelin, että sillä ei merkitystä. En tiedä, onko hän selvillä koko kuviosta, ei ainakaan ole antanut niin ymmärtää.
Muutin yksin asumaan ja jatkoin suhdetta uuteen mieheen. Noin puolen vuoden kuluttua löimme hynttyyt yhteen. Aikaa on nyt kulunut noin neljä vuotta, joista kolme olemme olleet naimisissa.
Olin käynyt oman eroprosessini läpi jo ennen varsinaista eroa, joten elämän jatkaminen kävi helposti. Prosessi oli alkanut jo ennen kuin tapasin nykyisen mieheni. Joka tapauksessa olisin eronnut entisestäni, joten uuden miehen tapaaminen korkeintaan vauhditti eroa, ei varsinaisesti sitä aiheuttanut. Ehkä entisellä kumppanillasi sama tilanne?
Elämä ei ole sen kummempaa kuin kenenkään muunkaan kanssa, samoja ongelmia ja arkipäiväisyyttä on kaikissa suhteissa.- Ge-Ge
Nämäö kaksi vastausta herättivät yhden kysymyksen: eivätkö ihmiset nykyään osaa tosiaankaan lopettaa yhtä ihmissuhdetta silloin, kun pitäisi? Toisin sanoen: pitävätkö ihmiset toista niin kauan varalla, että löytävät toisen - ja sitten jättävät hänet kuin nalli kalliolle?
Näistä kysymyksistä herää lisää kysymyksiä: eivätkö ihmiset enää osaa elää yksin, ja pelkäävätkö he liikaa sinkkuutta?
Mitä uskottomuuskysymykseen tulee, niin siinä minäkään en ole ihan puhdas pulmunen. Olin nuori, parikymppinen, enkä itse pystynyt mitenkään ajattelemaan olevani suhteessa erään tytön kanssa. Hän varmasti luuli. Ja minä näin, miten hän kärsi, joten minun oli pakko sanoa, että lopetetaan tämä "olematon" suhde heti alkuunsa. Mutta tuostakin on kyllä jo parisenkymmentä vuotta aikaa, ja siinä välissä ehdin kasvaa aikuiseksi. Enää en moista tekisi. - myös näin
Ge-Ge kirjoitti:
Nämäö kaksi vastausta herättivät yhden kysymyksen: eivätkö ihmiset nykyään osaa tosiaankaan lopettaa yhtä ihmissuhdetta silloin, kun pitäisi? Toisin sanoen: pitävätkö ihmiset toista niin kauan varalla, että löytävät toisen - ja sitten jättävät hänet kuin nalli kalliolle?
Näistä kysymyksistä herää lisää kysymyksiä: eivätkö ihmiset enää osaa elää yksin, ja pelkäävätkö he liikaa sinkkuutta?
Mitä uskottomuuskysymykseen tulee, niin siinä minäkään en ole ihan puhdas pulmunen. Olin nuori, parikymppinen, enkä itse pystynyt mitenkään ajattelemaan olevani suhteessa erään tytön kanssa. Hän varmasti luuli. Ja minä näin, miten hän kärsi, joten minun oli pakko sanoa, että lopetetaan tämä "olematon" suhde heti alkuunsa. Mutta tuostakin on kyllä jo parisenkymmentä vuotta aikaa, ja siinä välissä ehdin kasvaa aikuiseksi. Enää en moista tekisi.Ei parisuhteesta lähteminen ole aina niin kovin yksinkertaista, että otan laukut ja lähden. Vaikka ei jälkikasvua olekaan, voi olla muita käytännön asioita, jotka "pakottavat" siirtämään lähtemistä.
En ole ketään pitänyt varalla. Ymmärrän, että se siltä sivullisesta vaikuttaa. Päätökseni lähtemisestä olin jo tehnyt, oli vain olemassa asioita, joiden takia en sitä juuri sillä hetkellä voinut tehdä. Uuden miehen ilmestyminen kuvioihin niihin aikoihin oli sattumaa, en ollut "etsimässä parempaa".
Toki tämä kokemus on opettanut minua paljon. Olen oppinut ymmärtämään, ettei maailma ole musta-valkoinen, eikä kenelläkään ole oikeutta tuomita toista tuntematta koko tilannetta. Aina ei asiat ole niin kuin ne näyttää.
No joo, halusin vain sanoa, etten ole ketään tahallani loukannut enkä vedättänyt, olen vain tehnyt ratkaisuja, jotka sillä hetkellä tuntuivat ainoilta oikeilta. Elämään mahtuu paljon tilanteita, ja jälkeenpäin katsottuna tehdyt ratkaisut saattavat arveluttaa. Heittäköön se ensimmäisen kiven, joka ei koskaan ole vähääkään katunut tapaansa toimia ja tekemiään ratkaisuja! - JIO
Ge-Ge kirjoitti:
Nämäö kaksi vastausta herättivät yhden kysymyksen: eivätkö ihmiset nykyään osaa tosiaankaan lopettaa yhtä ihmissuhdetta silloin, kun pitäisi? Toisin sanoen: pitävätkö ihmiset toista niin kauan varalla, että löytävät toisen - ja sitten jättävät hänet kuin nalli kalliolle?
Näistä kysymyksistä herää lisää kysymyksiä: eivätkö ihmiset enää osaa elää yksin, ja pelkäävätkö he liikaa sinkkuutta?
Mitä uskottomuuskysymykseen tulee, niin siinä minäkään en ole ihan puhdas pulmunen. Olin nuori, parikymppinen, enkä itse pystynyt mitenkään ajattelemaan olevani suhteessa erään tytön kanssa. Hän varmasti luuli. Ja minä näin, miten hän kärsi, joten minun oli pakko sanoa, että lopetetaan tämä "olematon" suhde heti alkuunsa. Mutta tuostakin on kyllä jo parisenkymmentä vuotta aikaa, ja siinä välissä ehdin kasvaa aikuiseksi. Enää en moista tekisi.ainakin mietityttäisi jatkuvasti ainakin silloin kun hieman tapellaan tai muuten on hiljaisempaa tuonlaisessa suhteessa, että näinköhän se minuakin nyt jo pettää ja kohta ilmoittaa rakastuneensa uuteen.
Jos ei enää kiinnosta ja ei edes halua yrittää niin silloin ainakin pitää erota ajoissa ja vasta sitten ryhtyä uuteen suhteeseen. Toki aina voi rakastua uuteen, sillehän emme mitään voi, mutta testaileminen nussimalla tai henkisesti pettämällä muuten on väärin. Jos rakastut uuteen ei vanhaa pidetä varalla, josko se uusi ei olekaan niin hyvä. - Ei loukkkausta
Se on jo paljon, että todellakin olit yksin edes tuon puoli vuotta. Sekin on sentään jotain exällellsi, että et loukannut häntä niin hirvittävästi.
- Zana
Itselleni kävi näin. Olin seurustellut n. 3 vuotta. Näin nykyisen poikaystäväni ensinmäisen kerran ja tiesin haluavani hänet. Siitä se sitten lähti (hän lemppasi tyttöystävänsä) ja minä oman kumppanini. Siitä väivästä saakka ollaan oltu ja asuttu yhdessä (vuosi taisi jo mennä) tämä on se oikea.
- ipod
Niin se alkaa kuin päättyykin.
Joka petoksessa alkaa, se petoksessa päättyy.
Tämän voin sanoa ihan kokemuksella. Ensin olin se toinen mies. Naisen eron jälkeen olin vaan salarakas, mutta sitten minusta tuli ihan poikaystävä. Niin ja sitten lopuksi minusta tulikin petetty.
Joutuiko entinen naiseni kokemaan samoja brutaaleja tunteita? Ei kummallakaan kerralla. Siirtyi vaan uuteen mieheen. Transitiosuhteita toisensa perään.
Ainoa kerta kuin koin hänen rakastavan minua oli se kerta kun hän oli baarissa ja minulla puhelin kiinni ja olin rullaluistelureissulla. Kuuntelin yöllä vastaajani viestit. Oli käynyt yöllä baarista tullessaan ikkunani takana ja jättänyt useita viestejä. Hän itki puhelimeen. Oli ihan pakko mennä hänen luokseen. Ja se olikin ainoa kerta.- mieltä
Jep huora on aina huora!
- tarina
Menin naimisiin liian nopeasti, liian nuorenakin ehkä. Rakkaus hiipui vuosien myötä. Sitten rakastuin toiseen mieheen todella maatajärisyttävästi. Kumpikin oltiin naimisissa, mutta kun sellainen tosi rakkaus iskee, se ylittää kaiken. Korostan, että tämä ei alkanut seksisuhteena.
Minun mielestäni olisi ollut väärin jatkaa entisissä suhteissa. Silloin ex-puolisoillemmekaan ei olisi suotu mahdollisuutta oikeasti onnelliseen suhteeseen jonkun paremman ihmisen kanssa. En itsekään haluaisi elää sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaisi toista.- on aina pettäjä.
Jos lyö kerran,lyö aina! Jos pettää kerran,pettää aina! Turhaa selitystä tuommoinen! Minua ei varatut paljon iskisi.Ei se elämä mihinkään muutu akkaa/ukkoo vaihtamalla! Selityksiä riittää..Kun se oli semmoinen ja tämmöinen plaa plaa plaa...Miksei voi ensin muuttaa yhsin jos ei kerran kestä toista? Ei kun ensimmäisenä uuteen punkkaan! SELI SELI! Toisille vaan se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella! Turha siihen on mitään tunnehömppää sekoittaa.Epätoivoisten selityksiä! Näille jutuille ei voi muuta kun nauraa?! Hoh hoijaa...
- nainen
Niin, joskus ne päätökset ovat vaikeita, aina loukkaa jotakuta. Enkä tiedä haluaisinko, että vierelläni olisi puoliso joka haikailee toisten naisten perään, unelmoi ja rakastuu salaa, kuitenkaan varsinaisesti käytännössä fyysisesti pettämättä. Sellainen asia olisi aika rajua kuultavaa esimerkiksi avioeron yhteydessä. Ihmisen ajatuksia ei voi hallita, vaikka ruumista voisikin. Kaikki ovat siinä mielessä vapaita.
Nimittäin tiedän, että eron yhteydessä sanotaan asioita, kun setvitään suhdetta. Melkoisia salaisuuksia, vaikka ei varsinaisia pettämisiä olisikaan.
Turha tuomita kenenkään, tuomitsija ei ole itse kokenut niitä tunteita, hän ei kertakaikkiaan tiedä mistä puhutaan. Ja pahimmin ilkkuu se, joka on kateellinen ja katkera jostain syystä tai kuvittelee sinisilmäisesti, ettei meillä koskaan :)
Teidän mitä tarkoittaa maatajärisyttävästi rakastuminen, minun onneni oli vain se, että se tapahtui eron jälkeen. - olet!
on aina pettäjä. kirjoitti:
Jos lyö kerran,lyö aina! Jos pettää kerran,pettää aina! Turhaa selitystä tuommoinen! Minua ei varatut paljon iskisi.Ei se elämä mihinkään muutu akkaa/ukkoo vaihtamalla! Selityksiä riittää..Kun se oli semmoinen ja tämmöinen plaa plaa plaa...Miksei voi ensin muuttaa yhsin jos ei kerran kestä toista? Ei kun ensimmäisenä uuteen punkkaan! SELI SELI! Toisille vaan se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella! Turha siihen on mitään tunnehömppää sekoittaa.Epätoivoisten selityksiä! Näille jutuille ei voi muuta kun nauraa?! Hoh hoijaa...
Hyvänä esimerkkinä oma isäni, joka petti äitiäni kymmenien muiden kanssa, erosivat (ei kolmatta kuvioissa), nyt ollut uskollinen uudelle vaimolleen 20 vuotta. Ja onnellinen suhteessaan. Pettäjilläkin on tulevaisuus.
- niin niin
olet! kirjoitti:
Hyvänä esimerkkinä oma isäni, joka petti äitiäni kymmenien muiden kanssa, erosivat (ei kolmatta kuvioissa), nyt ollut uskollinen uudelle vaimolleen 20 vuotta. Ja onnellinen suhteessaan. Pettäjilläkin on tulevaisuus.
Voitko tuon perusteella yleistää? Mieti nyt hetki,oliko ihan viisas kommentti? HEHEHE!!! :D Ei isäsi perusteella voi elämää ajatella! Kirjoititko ihan tosissasi,vai oliko tuo feikki?Ikä varmaan joku 15? Silloinhan kaikki vaikuttaa niin mahdolliselta! Kasva nyt hieman niin eiköhän nämä lapselliset esimerkit jää?!?!?!
- aikuinen40v.
niin niin kirjoitti:
Voitko tuon perusteella yleistää? Mieti nyt hetki,oliko ihan viisas kommentti? HEHEHE!!! :D Ei isäsi perusteella voi elämää ajatella! Kirjoititko ihan tosissasi,vai oliko tuo feikki?Ikä varmaan joku 15? Silloinhan kaikki vaikuttaa niin mahdolliselta! Kasva nyt hieman niin eiköhän nämä lapselliset esimerkit jää?!?!?!
helvettiä, täälä lynkataan heti, jos kertoo pari esimerkkiä. Toinen sanoo, että jos pettää kerran, niin pettää toisenkin, kolmannen jne... Toinen sanoo, että pettäjät voi oppia virheistään...
Mitä helvettiä yleistetään? Kyllähän kaikki tietää, että ihminen voi MUUTTUA, tiedän itsekin tapauksia, joissa pettäminen on jäänyt yhteen kertaan.
Vai onko se tosiaan niin, että pettäjät poikki ja pinoon, ei armoa, mahdollisuutta uuteen parempaan elämään, ei siis ole.
Sitäpaitsi itse todellakin käyttäydyt, kuin 15 vuotiaan tasolla oleva murkku, ei mitään rakentavaa sinun palautteessa ainakaan !
- nnnnnxx68
mulla meni näin: puoliso sanoi ettei rakasta minua kun kysyin sitä. sanoin että etsin uuden. no, löysinkin. mutta kun ero edelliesestä ei ollut vielä selvä, niin uusi ei koskaan pystynyt täysin luottamaan minuun. suhde meni karille.
- määvaan
Kyl se pettäminen satuttaa siinä vaiheessa kun on itse se petetty. Itse en ole koskaan ketään pettäny ja onnekseni kohdalle on sattunut pitempiä ihmissuhteita. Mut kun kerran kirpasee oikein perkeleesti niin sen jälkeen minä en ainakaan enää luota keneenkään ikinä! Onneks en ole perässä parkuja sorttia vaan annan elämän jatkua. Sen olen vaan huomannu täs et suurin osa käyttää tilaisuutta hypätä vieraaseen sänkyyn just kohta kun tilaisuus vähänkin koittaa ja sit noi hemmetin maatuskat, ku luulee heti omistavansa toisen aviomiehen kun kerran ovat sänkyyn päässeet. Säälittävää!
- jösalkh
määvaan kirjoitti:
Kyl se pettäminen satuttaa siinä vaiheessa kun on itse se petetty. Itse en ole koskaan ketään pettäny ja onnekseni kohdalle on sattunut pitempiä ihmissuhteita. Mut kun kerran kirpasee oikein perkeleesti niin sen jälkeen minä en ainakaan enää luota keneenkään ikinä! Onneks en ole perässä parkuja sorttia vaan annan elämän jatkua. Sen olen vaan huomannu täs et suurin osa käyttää tilaisuutta hypätä vieraaseen sänkyyn just kohta kun tilaisuus vähänkin koittaa ja sit noi hemmetin maatuskat, ku luulee heti omistavansa toisen aviomiehen kun kerran ovat sänkyyn päässeet. Säälittävää!
nämä, jotka kertovat "käyneensä oman eroprosessin läpi", jo suhteen aikana, ja sitten onkin helppo lähteä uuden matkaan.
Siis minusta käsittämättömän itsekästä ja ajattelematonta, ei ollenkaan empatiakykyä toista kohtaan.
Kun alkaa tuollaista eroprosessia päässään miettiä, niin kyllä niista ajatuksista kuuluisi mainita myös sille kumppanilleen!
Ette voi tietää miltä tuntuu, kun eroilmoitus tulee kuin puun takaa, ja samalla tieto että toisella on jo uusi.
Ja tähän on turha sanoa nyt, että kyllä sen toisen olisi pitänyt tajuta, tai nähdä merkkejä ilmassa että toinen hautoo eroa. Joskus niitä vain ei näe!! ja tämän "hautojan" pitäisi tämä kyllä tajuta jos yhtään kumppaniaan tuntee, että tuolla ei taida olla aavistustakaan ja SANALLISESTI kertoa eroajatuksiaan! - puheetta -ko?
jösalkh kirjoitti:
nämä, jotka kertovat "käyneensä oman eroprosessin läpi", jo suhteen aikana, ja sitten onkin helppo lähteä uuden matkaan.
Siis minusta käsittämättömän itsekästä ja ajattelematonta, ei ollenkaan empatiakykyä toista kohtaan.
Kun alkaa tuollaista eroprosessia päässään miettiä, niin kyllä niista ajatuksista kuuluisi mainita myös sille kumppanilleen!
Ette voi tietää miltä tuntuu, kun eroilmoitus tulee kuin puun takaa, ja samalla tieto että toisella on jo uusi.
Ja tähän on turha sanoa nyt, että kyllä sen toisen olisi pitänyt tajuta, tai nähdä merkkejä ilmassa että toinen hautoo eroa. Joskus niitä vain ei näe!! ja tämän "hautojan" pitäisi tämä kyllä tajuta jos yhtään kumppaniaan tuntee, että tuolla ei taida olla aavistustakaan ja SANALLISESTI kertoa eroajatuksiaan!Vanha kommentti näyttäs olevan, mutta... itse olen näitä inhottavia ihmisiä, jotka oli käynyt eroprosessin päässään jo pitkälle ennen kuin sain lopullisesti erottua exästä. Hälle tuli kuulemma "puun takaa" ero. Niinhän se kylillä huuteli, jopa sellaista että minulla olisi toinen mies. No totuus kuitenkin oli, että eron uhka oli ollut pitkään päällä - mies uskoton. Ja asiasta moneen kertaan yritin keskustelua saada aikaiseksi. Ex vain ei suostunut kunnolla keskustelemaan. Joten erosin hänestä, ja kuuntelin sen jälkeen epäuskoisena exäni lausumia yhteisiltä tutuilta ja puolitutuilta. Semmosta... asioilla tahtoo olla monta puolta ja monta totuutta.
- mummomuori*
tehnyt noin, mutta ajattelin kertomustasi sen eroajan näkövinkkelistä.
Kun parisuhde ei olekaan sitä, mitä olisi sen toivonut olevan, eroaminen ei käy kädenkäänteessä. Minä puolestani ihmettelen sitä, että miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että toisesta voi tykätä kyllä, mutta ehkä se tunne ei ole riittävän vahva pitämään siinä parisuhteessa.
Se rakkauskin voidaan katkoa säie säikeeltä. Lopulta jäljelle jää ohut lanka. Eli ei se toinen ole merkityksetön kuitenkaan. Vaikeus on siinä että se rakastuneempi osapuoli ei haluaisi nähdä tuota totuutta. Se koskee kun ymmärtää, etteivät sen toisen tunteet olleetkaan samanlaisia kuin ne omat. Se puolestaan koskee siihen eroavaan.
Totta on että moni ei halua olla rehellinen. Joutuisi satuttamaan toista ja katomaan sitä eron tuskaa vierestä. Moni varmaan pelkään, että ei pääsekään pois suhteesta vaan jää siihen pelkän myötätunnon tai säälin takia. Itsesyytökset jo voivat olla niin voimakkaat.
Jotkut voivat kokea helpompana itselleen erota ihastumisen kautta. Ihastumisen huuma auttaa selviytymään itsesyytöksiltä ja pahalta ololta. Edelleenkin hyvänä eron syynä pidetään sitä, että on löydetty toinen. Ainakin itse koin, että koska minulla ei ollut uutta, minua syyllistettiin ”turhasta” erosta urakalla.
Ihminen rakastuu tosissaan vain silloin, kun sillä on ”tyhjä” paikka sisällä. Se kertoo, ettei suhteessanne ehkä ole ollut alun alkaenkaan hänen puoleltaan tällaista tunnetta.
Kieltämättä se on ikävää, että tätä erotyötä voi toinen tehdä jo pidempään kertomatta sitä toiselle. Kyllä se aina jotenkin näkyy, toinen vain ei halua nähdä sitä. Hän selittää parhain päin ja toivoo ja uskoo asioiden muuttuvan.
Kun kävimme tämän rehellisyys keskustelun, siellä tuli ilmi että usealla oli perusteena salailuun toisen säästäminen liian ikäviltä tunteilta. Pyritään suojelemaan koska kuitenkin väitetään toisesta. En tiedä lohduttaako se sitten?
Miksi sinä haluat pohtia sitä, onko tämä toinen onnellisempi jonkun toisen kanssa? Voihan olla että niin on. Miten se sitten muuttaa sinun todellisuuttasi? Koston halu on varmasti kova, mutta ei se muuta sen toisen elämää kuitenkaan.
Toisaalta elämä on kova koulu, se voi joskus sille puolisollesikin olla sitä. Luota siihen ja keskity omaan elämäsi rakentamiseen.- 32
"Ihminen rakastuu tosissaan vain silloin, kun sillä on ”tyhjä” paikka sisällä. Se kertoo, ettei suhteessanne ehkä ole ollut alun alkaenkaan hänen puoleltaan tällaista tunnetta.
Kieltämättä se on ikävää, että tätä erotyötä voi toinen tehdä jo pidempään kertomatta sitä toiselle. Kyllä se aina jotenkin näkyy, toinen vain ei halua nähdä sitä. Hän selittää parhain päin ja toivoo ja uskoo asioiden muuttuvan.
Kun kävimme tämän rehellisyys keskustelun, siellä tuli ilmi että usealla oli perusteena salailuun toisen säästäminen liian ikäviltä tunteilta. Pyritään suojelemaan koska kuitenkin väitetään toisesta. En tiedä lohduttaako se sitten?"
Ihminen rakastuu silloin, kun käy läpi identiteettikriisiä. Rakkaus on keino olla kohtaamatta niitä omasta psyykestä nousevia vaikeita tunteita. Jos tekee erotyötä kertomatta siitä puolisolleen, on ilmeisesti aika suuria ongelmia omien tunteiden käsittelyn ja rehellisyyden kanssa. On turhaa "suojella" toista omilta tunteiltaan ja on naurettavaa käyttää perusteena sitä, että välittää toisesta. Eikohän siinä ole kyse pelkuruudesta ja siitä, että välittää vain itsestään ja omista tarpeistaan, ei mistään empaattisesta välittämisestä. Jos pystyisi tuntemaan empatiaa, miksi haluaisi kohdella puolisoaan huonosti? Erota voi myös toista osapuolta kunnioittaen. Uskottomuus on siihen huono keino!
- Se parhaiten nauraa joka...
"Minkälainen jatko siis on pettäjällä uuden kumppanin kanssa? Ongelmaton, ihana ja auvoisako?"
Menihän siinä melkein vuosi, ennenkuin exä petti uutta äijäänsä. Eiköhän se mies ole tehnyt tässä vaiheessa samat temput.
Petturi on petturi vaikka voissa paistais.- Elävä nainen
Uskokaa vaan niihin , kyllä kansa tietää! Ihminen voi rakastaa yhtäaikaa monia, eri tavalla , eri tasolla . Kiintymyskin on rakkauden laji. Mikä helkkarin mustavalko ajattelu nyt olisi aina oikeaan johtava?
Pidä itsestäsi huolta! Ei aina voi ajatella toisen tunteita, joskus on pakotettu ajattelemaan itseäänkin. Voi erehtyä, luulla rakkaudeksi sellaista ,joka ei sitä ole. Onnellinen se , joka on erehtymätön, aina oikeassa ja kohtaa elämässään yhden ainoan ,jonka kanssa voi olla kunnes kuolema erottaa..... - edellinen kirjoittaja
Elävä nainen kirjoitti:
Uskokaa vaan niihin , kyllä kansa tietää! Ihminen voi rakastaa yhtäaikaa monia, eri tavalla , eri tasolla . Kiintymyskin on rakkauden laji. Mikä helkkarin mustavalko ajattelu nyt olisi aina oikeaan johtava?
Pidä itsestäsi huolta! Ei aina voi ajatella toisen tunteita, joskus on pakotettu ajattelemaan itseäänkin. Voi erehtyä, luulla rakkaudeksi sellaista ,joka ei sitä ole. Onnellinen se , joka on erehtymätön, aina oikeassa ja kohtaa elämässään yhden ainoan ,jonka kanssa voi olla kunnes kuolema erottaa....."Onnellinen se , joka on erehtymätön"
Toki voin olla väärässä, mutta omien havaintojeni mukaan petturi kyllä pettää kyllä sitä uuttakin.
Minkäs minä sille voin jos pettureilla on geeneissä omiin muroihin kuseminen? - Mrs Robinsson
edellinen kirjoittaja kirjoitti:
"Onnellinen se , joka on erehtymätön"
Toki voin olla väärässä, mutta omien havaintojeni mukaan petturi kyllä pettää kyllä sitä uuttakin.
Minkäs minä sille voin jos pettureilla on geeneissä omiin muroihin kuseminen?yli kaksikymmentä vuotta sitten ja vaihdoin lennossa uuteen. Hänen kanssaan olen edelleen eikä ole häntä koskaan pettänyt.
- mummomuori*
edellinen kirjoittaja kirjoitti:
"Onnellinen se , joka on erehtymätön"
Toki voin olla väärässä, mutta omien havaintojeni mukaan petturi kyllä pettää kyllä sitä uuttakin.
Minkäs minä sille voin jos pettureilla on geeneissä omiin muroihin kuseminen?ei se käyttäytyminen periydy! Kyllä se opitaan ja ihan itse, ja minkä oppii sen voi myös pois oppia. Pettämien kun johtuu niin monesta seikasta, ettei noin pysty millään niputtamaan.
Jos on tarve olla noin ehdoton se tarkoittaa, ettei siedä sitä, että me kehitymme ja muutumme ihmisinä kaiken aikaa.
Tuollainen katsantokanta oikeastaan kertoo sen, että ettei kyetä kohtaamaan muutoksia eikä etenkään kasvamaan itse. On pelottavaa että täytyisi muuttaa omaa käytöstään tai kohdata itsessään heikkouksia. Kun toinen tekee niin, se on suorastaan ahdistavaa, koska se aina haastaa itseä samaan.
Kyllä, on helppoa lyödä leima toisen otsaan. Mutta muistathan että niin sinullekin saa tehdä, käyttää puhdasta mielivaltaa. - edellinen kirjoittaja
mummomuori* kirjoitti:
ei se käyttäytyminen periydy! Kyllä se opitaan ja ihan itse, ja minkä oppii sen voi myös pois oppia. Pettämien kun johtuu niin monesta seikasta, ettei noin pysty millään niputtamaan.
Jos on tarve olla noin ehdoton se tarkoittaa, ettei siedä sitä, että me kehitymme ja muutumme ihmisinä kaiken aikaa.
Tuollainen katsantokanta oikeastaan kertoo sen, että ettei kyetä kohtaamaan muutoksia eikä etenkään kasvamaan itse. On pelottavaa että täytyisi muuttaa omaa käytöstään tai kohdata itsessään heikkouksia. Kun toinen tekee niin, se on suorastaan ahdistavaa, koska se aina haastaa itseä samaan.
Kyllä, on helppoa lyödä leima toisen otsaan. Mutta muistathan että niin sinullekin saa tehdä, käyttää puhdasta mielivaltaa.olen sellainen erehtyväinen ihminen, kun katsantokantani on tämä.
Eikö tällaista vikaa salllita, vai onko ainoastaan pettäminen semmoinene erehdys, joka on perusteltavissa?
Mutta tosiaan nämä perustuvat minun omiin kokemuksiini. Valtaosa tuntemistani pettureista on tehnyt sen uudelleen, osa niistä ollut on puhtaita tapapettureita (kaveripiirissä lähinnä). - ei samaan nippuun
mummomuori* kirjoitti:
ei se käyttäytyminen periydy! Kyllä se opitaan ja ihan itse, ja minkä oppii sen voi myös pois oppia. Pettämien kun johtuu niin monesta seikasta, ettei noin pysty millään niputtamaan.
Jos on tarve olla noin ehdoton se tarkoittaa, ettei siedä sitä, että me kehitymme ja muutumme ihmisinä kaiken aikaa.
Tuollainen katsantokanta oikeastaan kertoo sen, että ettei kyetä kohtaamaan muutoksia eikä etenkään kasvamaan itse. On pelottavaa että täytyisi muuttaa omaa käytöstään tai kohdata itsessään heikkouksia. Kun toinen tekee niin, se on suorastaan ahdistavaa, koska se aina haastaa itseä samaan.
Kyllä, on helppoa lyödä leima toisen otsaan. Mutta muistathan että niin sinullekin saa tehdä, käyttää puhdasta mielivaltaa.juuri kirjoittamaasi, järkevää tekstiä sinulla. Olen samaa mieltä kanssasi, pettäminen koostuu monista syistä ja asioista, elämäntilanteista jne. Ei se ole niin yksiselitteistä ja haluan uskoa siihenkin, että löytyy ihmisiä, jotka eivät toistamiseen petä, vaan ottavat oppia virheistään. Ei minulla ja miehelläkään paljon toivoa ole, jos ajattelisin, että kun kerran on pettänyt pettää toistekkin... Mieheni sanoo nyt kuitenkin muuta, sanoi, ettei enää lähde elämään kaksoiselämää, mieluummin on sitten yksin. Haluan uskoa häntä. ehkä olen sitten typerys joidenkin mielestä, koska kaipa hän sitten joku päivä pettää, kun on kerrankin pettänyt. Mutta mieheni tietää kyllä, että jos toistamiseen pettää, niin sitten lähden. Niinkuin olen joskus aiemmin sanonut, että miehelläni on vaikeat ajat takana, kaipa sekin ajoi pettämiseen. Sillä tavalla yrittää löytää ymmärrystä asialle, jos kaikki olisi ollut hyvin välillämme, en varmaan olisikaan tässä enää yrittämässä. Tiedän siis, että elämämme oli niin sekasortoista vuosi, että jos tätä pettämistä ei olisi tapahtunut, niin avioero olisi ollut ihan varmaa. Nyt kun kupla puhkeksi, meidän on ollut pakko PUHUA, jotta asiat selviäisi. Tiedän, mikään ei oikeuta pettämiseen, mutta uskon niin, kuten sinäkin sanoit, että pettämisessä on monta syytä ja asiaa.... Ja kun pettämisen tielle lähtee, niin se on aina itsetutkiskelun paikka. Eikö se ole hyvä asia, että mies käy kanssani pariterapiassa, eikö se osoita, että hän yrittää ainakin jatkaa kanssani? Ei kai kukaan mies huvin vuoksi terapiassa käy?
Mutta kiitos sinun kirjoitteluista, osaat kyllä kirjoittaa paljon ASIAA syyllistämättä kuitenkaan varsinaisesti ketään. Jotenkin kirjoituksistasi saa sitä toivoa, että jospa meidän kuitenkin loppupeleissä kävisi hyvin! - Ei samaan nippuun2
ei samaan nippuun kirjoitti:
juuri kirjoittamaasi, järkevää tekstiä sinulla. Olen samaa mieltä kanssasi, pettäminen koostuu monista syistä ja asioista, elämäntilanteista jne. Ei se ole niin yksiselitteistä ja haluan uskoa siihenkin, että löytyy ihmisiä, jotka eivät toistamiseen petä, vaan ottavat oppia virheistään. Ei minulla ja miehelläkään paljon toivoa ole, jos ajattelisin, että kun kerran on pettänyt pettää toistekkin... Mieheni sanoo nyt kuitenkin muuta, sanoi, ettei enää lähde elämään kaksoiselämää, mieluummin on sitten yksin. Haluan uskoa häntä. ehkä olen sitten typerys joidenkin mielestä, koska kaipa hän sitten joku päivä pettää, kun on kerrankin pettänyt. Mutta mieheni tietää kyllä, että jos toistamiseen pettää, niin sitten lähden. Niinkuin olen joskus aiemmin sanonut, että miehelläni on vaikeat ajat takana, kaipa sekin ajoi pettämiseen. Sillä tavalla yrittää löytää ymmärrystä asialle, jos kaikki olisi ollut hyvin välillämme, en varmaan olisikaan tässä enää yrittämässä. Tiedän siis, että elämämme oli niin sekasortoista vuosi, että jos tätä pettämistä ei olisi tapahtunut, niin avioero olisi ollut ihan varmaa. Nyt kun kupla puhkeksi, meidän on ollut pakko PUHUA, jotta asiat selviäisi. Tiedän, mikään ei oikeuta pettämiseen, mutta uskon niin, kuten sinäkin sanoit, että pettämisessä on monta syytä ja asiaa.... Ja kun pettämisen tielle lähtee, niin se on aina itsetutkiskelun paikka. Eikö se ole hyvä asia, että mies käy kanssani pariterapiassa, eikö se osoita, että hän yrittää ainakin jatkaa kanssani? Ei kai kukaan mies huvin vuoksi terapiassa käy?
Mutta kiitos sinun kirjoitteluista, osaat kyllä kirjoittaa paljon ASIAA syyllistämättä kuitenkaan varsinaisesti ketään. Jotenkin kirjoituksistasi saa sitä toivoa, että jospa meidän kuitenkin loppupeleissä kävisi hyvin!nimimerkin kirjoituksen kiitos menee siis MUMMOMUORILLE! Kirjoitukseni vilahti väärän kirjoituksen alle!
- mummomuori*
edellinen kirjoittaja kirjoitti:
olen sellainen erehtyväinen ihminen, kun katsantokantani on tämä.
Eikö tällaista vikaa salllita, vai onko ainoastaan pettäminen semmoinene erehdys, joka on perusteltavissa?
Mutta tosiaan nämä perustuvat minun omiin kokemuksiini. Valtaosa tuntemistani pettureista on tehnyt sen uudelleen, osa niistä ollut on puhtaita tapapettureita (kaveripiirissä lähinnä).mitä ajat takaa, mutta yksipuolinen ehdoton tuomitseminen kertoo enemmän kokemattomuudesta.
Muistathan että et välttämättä saa tietoosi kaikkia pettämistapauksia. Kuinka moni niistä onkaan sovittu ja kasvettu eteenpäin, vaikka kavereille ei ole kerrottu niistä?
Puhut valtaosasta. Tekee mieli kysyä mitä ”valtaosaa” tarkoitat? Onko kyse nuorista, nuorista aikuisista, keski-ikäisistä vai vanhuksista? Onko kyse seurustelusuhteista vai avioliitoista?
Jos esim. liitto on kestänyt vaikka 15 vuotta ja sitten toinen lähtee vieraisiin, niin onko kyse tavasta? Onhan hän sentään ollut tuon 15 vuotta uskollinen? Tai suhde on solmittu vähän hätäisesti sen ensimmäisen sopivan kanssa, tehty lapset ja sitten löydettykin vasta se ”rakas”? Tai ei ole ollut kokemuksia muista kuin puolisosta ja on herännyt kiinnostus siitä, millaista se olisi jonkun muun kanssa? Tai kun arki on tullut liian harmaaksi ja suhteessa on tylsää?
”Tapapetturi” on yleensä ihminen joka ei kykene solmimaan kovinkaan syviä ihmissuhteita. Kyse voi olla asenteessa, miehillä mm. machous on yksi sellainen. Kyse voi olla hylätyksi tulemisen kokemus, josta ei ole päästy yli ja ei uskalleta päästää ketään liian lähelle itseä (eli rakastaa). Tapa syntyy tekemällä ja toistamalla, siitäkin vain pääsee eroon, vertaa vaikka tupakointia, ruokailutottumuksia jne. mikäli haluaa.
Tuomitseminen on muuten paras tapa estää toista ihmistä muuttumasta. Nämä hoennat kerran tätä, aina sitä – eivät edes anna mahdollisuutta olla toisenlainen. Kerran tekee virheen – tekee aina virheitä. Kerran erehtyy – aina erehtyy. Etenkin kun hoet tätä lapsille, heistä tulee juuri sellaisia, kerran huolimaton – aina huolimaton, kerran tyhmä – aina tyhmä, kerran laiska – aina laiska.
Ei se kerta, eikä toinenkaan määrää yhtään mitään. - Leimat
mummomuori* kirjoitti:
mitä ajat takaa, mutta yksipuolinen ehdoton tuomitseminen kertoo enemmän kokemattomuudesta.
Muistathan että et välttämättä saa tietoosi kaikkia pettämistapauksia. Kuinka moni niistä onkaan sovittu ja kasvettu eteenpäin, vaikka kavereille ei ole kerrottu niistä?
Puhut valtaosasta. Tekee mieli kysyä mitä ”valtaosaa” tarkoitat? Onko kyse nuorista, nuorista aikuisista, keski-ikäisistä vai vanhuksista? Onko kyse seurustelusuhteista vai avioliitoista?
Jos esim. liitto on kestänyt vaikka 15 vuotta ja sitten toinen lähtee vieraisiin, niin onko kyse tavasta? Onhan hän sentään ollut tuon 15 vuotta uskollinen? Tai suhde on solmittu vähän hätäisesti sen ensimmäisen sopivan kanssa, tehty lapset ja sitten löydettykin vasta se ”rakas”? Tai ei ole ollut kokemuksia muista kuin puolisosta ja on herännyt kiinnostus siitä, millaista se olisi jonkun muun kanssa? Tai kun arki on tullut liian harmaaksi ja suhteessa on tylsää?
”Tapapetturi” on yleensä ihminen joka ei kykene solmimaan kovinkaan syviä ihmissuhteita. Kyse voi olla asenteessa, miehillä mm. machous on yksi sellainen. Kyse voi olla hylätyksi tulemisen kokemus, josta ei ole päästy yli ja ei uskalleta päästää ketään liian lähelle itseä (eli rakastaa). Tapa syntyy tekemällä ja toistamalla, siitäkin vain pääsee eroon, vertaa vaikka tupakointia, ruokailutottumuksia jne. mikäli haluaa.
Tuomitseminen on muuten paras tapa estää toista ihmistä muuttumasta. Nämä hoennat kerran tätä, aina sitä – eivät edes anna mahdollisuutta olla toisenlainen. Kerran tekee virheen – tekee aina virheitä. Kerran erehtyy – aina erehtyy. Etenkin kun hoet tätä lapsille, heistä tulee juuri sellaisia, kerran huolimaton – aina huolimaton, kerran tyhmä – aina tyhmä, kerran laiska – aina laiska.
Ei se kerta, eikä toinenkaan määrää yhtään mitään.lyödä, mutta kyllähän pettäminen kertoo siitä, että on vaikeuksia omien tunteiden käsittelyn ja omien tarpeiden ja ajatusten ilmaisemisen kanssa. Nämä vaikeudet eivät katoa mihinkään parisuhdetta vaihtamalla, joten jos pettäjä ei pysty tarkastelemaan omaa käytöstään ja sen syitä, on hyvin mahdollista, että uudessa hankalassa tilanteessa turvautuu samaan malliin.
Vaikka on aika vaikea ujuttaa samaan lauseeseen sanoja pettäminen ja vastuuntunto, voi silti ajatella, että pettäjiäkin on erilaisia ja niitäkin on, jotka kykenevät pettämisen myötä kasvamaan. Kun tätä palstaa lukee, tuntuu kuitenkin siltä, että enemmän on niitä pettäjiä, jotka vierittävät oman pettämisensä petetyn syyksi ja perustelevat pettämistään kumppanin ominaisuuksilla ja huonolla parisuhteella. Harvemmin saa lukea, että pettäjä löytää pettämisen syyt itseastään, mikä on kuitenkin edellytyksenä, jos haluaa kasvaa ja muuttaa itseään. Pettäminen ei ole mikään ratkaisu parisuhteen ongelmiin - siihen tarvitaan aivan muita keinoja. - mummomuori*
Leimat kirjoitti:
lyödä, mutta kyllähän pettäminen kertoo siitä, että on vaikeuksia omien tunteiden käsittelyn ja omien tarpeiden ja ajatusten ilmaisemisen kanssa. Nämä vaikeudet eivät katoa mihinkään parisuhdetta vaihtamalla, joten jos pettäjä ei pysty tarkastelemaan omaa käytöstään ja sen syitä, on hyvin mahdollista, että uudessa hankalassa tilanteessa turvautuu samaan malliin.
Vaikka on aika vaikea ujuttaa samaan lauseeseen sanoja pettäminen ja vastuuntunto, voi silti ajatella, että pettäjiäkin on erilaisia ja niitäkin on, jotka kykenevät pettämisen myötä kasvamaan. Kun tätä palstaa lukee, tuntuu kuitenkin siltä, että enemmän on niitä pettäjiä, jotka vierittävät oman pettämisensä petetyn syyksi ja perustelevat pettämistään kumppanin ominaisuuksilla ja huonolla parisuhteella. Harvemmin saa lukea, että pettäjä löytää pettämisen syyt itseastään, mikä on kuitenkin edellytyksenä, jos haluaa kasvaa ja muuttaa itseään. Pettäminen ei ole mikään ratkaisu parisuhteen ongelmiin - siihen tarvitaan aivan muita keinoja.Vaikeudet ilmaista itseään ja kuunnella toista ovat aika ydin juttuja näissä pettämisissä. Ehkä suurin ongelma on että ei tunne itseään, eikä siis kykene kertomaan mitään toisellekaan. Kyse voi olla vain nuoruudesta tai sitten aika yleisestä ilmiöstä nimittäin vieraantuneisuudesta. Mielikuvat itsestä on enemmän ihannekuvia, ei todellisia. Tätä ihannekuvaa pidetään yllä eri menetelmin, joista salailu ja valehtelu lienee yleisin.
Etenkin miehille on yhä se oman itsensä tunteminen ja tutkiskelu vastenmielistä, ”ihmissuhde soopaa”. Siihen kun vielä liitetään varsin mekaaninen maailmankuva ja ihmiskäsitys, ei ihme että suhteessa tulee ongelmia.
Syy voi olla todella parisuhteessa, eli esimerkiksi siinä olen minä suhteessa mieheen (naiseen) ja mies (nainen) suhteessa minuun. Minun ongelmani tulevat esiin vain suhteessa tuohon mieheen. Ne voivat ehkä olla tunteiden jäähtyminen, kriisit kuten työttömyys, läheisen kuolema, lapsettomuus jne., tai halu elämänmuutokseen, sairaus, tyytymättömyys omiin ratkaisuihin… Puoliso ehkä reagoi noihin etääntymällä, ahdistumalla tai ehkä jopa kiukkuisesti.
Se voi olla myös että sen puolison ongelmat tulevat esiin vain suhteessa minuun, mutta ei muihin. Kun suhde loppuu, ongelmat loppuvat.
Kun alkaa uusi suhde, ongelmat ovat eri ongelmia tai sitten niitä ei ole ollenkaan.
Jos emme ole valmiita parisuhteeseen (käytämme sitä itsenäistymisen korvikkeena, teemme kun muutkin niin tekee, ja se kuuluu tiettyyn ikään, kun uskoo ettei muitakaan tule) tai se on yritys ratkaista jotain ongelmaa (yksinäisyys, tunne ettei ole kyllin hyvä ja riittävä, halu tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi jne.) , silloin jo perusta on kehno. silloin todella käy mainitsemallasi tavalla, että toistamme jokaisessa suhteessa samaa mallia. Etsimme ratkaisua väärällä tavalla.
Harvemmin saamme ehkä lukea mutta sitä useammin sitä tapahtuu, että kasvamme ihmisinä. Joillakin se tapahtuu vanhempana, mutta jokaisella se vie aikaa. Tätähän me emme nykyään ole valmiita odottamaan parisuhteissa? Me haluamme kerralla valmiin ja täydellisen puolison. Koemme sen liian työläänä, joten parempi on vaihtaa uuteen. Pettäjät mäkeen ja leima otsaan, niin asia on sillä selviö. - Mr marbleman
mummomuori* kirjoitti:
Vaikeudet ilmaista itseään ja kuunnella toista ovat aika ydin juttuja näissä pettämisissä. Ehkä suurin ongelma on että ei tunne itseään, eikä siis kykene kertomaan mitään toisellekaan. Kyse voi olla vain nuoruudesta tai sitten aika yleisestä ilmiöstä nimittäin vieraantuneisuudesta. Mielikuvat itsestä on enemmän ihannekuvia, ei todellisia. Tätä ihannekuvaa pidetään yllä eri menetelmin, joista salailu ja valehtelu lienee yleisin.
Etenkin miehille on yhä se oman itsensä tunteminen ja tutkiskelu vastenmielistä, ”ihmissuhde soopaa”. Siihen kun vielä liitetään varsin mekaaninen maailmankuva ja ihmiskäsitys, ei ihme että suhteessa tulee ongelmia.
Syy voi olla todella parisuhteessa, eli esimerkiksi siinä olen minä suhteessa mieheen (naiseen) ja mies (nainen) suhteessa minuun. Minun ongelmani tulevat esiin vain suhteessa tuohon mieheen. Ne voivat ehkä olla tunteiden jäähtyminen, kriisit kuten työttömyys, läheisen kuolema, lapsettomuus jne., tai halu elämänmuutokseen, sairaus, tyytymättömyys omiin ratkaisuihin… Puoliso ehkä reagoi noihin etääntymällä, ahdistumalla tai ehkä jopa kiukkuisesti.
Se voi olla myös että sen puolison ongelmat tulevat esiin vain suhteessa minuun, mutta ei muihin. Kun suhde loppuu, ongelmat loppuvat.
Kun alkaa uusi suhde, ongelmat ovat eri ongelmia tai sitten niitä ei ole ollenkaan.
Jos emme ole valmiita parisuhteeseen (käytämme sitä itsenäistymisen korvikkeena, teemme kun muutkin niin tekee, ja se kuuluu tiettyyn ikään, kun uskoo ettei muitakaan tule) tai se on yritys ratkaista jotain ongelmaa (yksinäisyys, tunne ettei ole kyllin hyvä ja riittävä, halu tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi jne.) , silloin jo perusta on kehno. silloin todella käy mainitsemallasi tavalla, että toistamme jokaisessa suhteessa samaa mallia. Etsimme ratkaisua väärällä tavalla.
Harvemmin saamme ehkä lukea mutta sitä useammin sitä tapahtuu, että kasvamme ihmisinä. Joillakin se tapahtuu vanhempana, mutta jokaisella se vie aikaa. Tätähän me emme nykyään ole valmiita odottamaan parisuhteissa? Me haluamme kerralla valmiin ja täydellisen puolison. Koemme sen liian työläänä, joten parempi on vaihtaa uuteen. Pettäjät mäkeen ja leima otsaan, niin asia on sillä selviö.Minä petin, koska en kyennyt koskaan ilmaisemaan tunteitani vaimolleni. Vuosi vuodelta valheemme syveni, piilouduin yhä enemmän. Hän eli miehen kanssa, joka en tuntenut olevani. Syy oli oma itsetunto-ongelmani. Pelkäsin päästää häntä lähelle ja näyttää todellista itseäni. Olin turhautunut sekä emotionaalisesti että seksuaalisesti, koska en kyennyt sanomaan, mitä halusin ja tarvitsin.
Hänkin oli lukossa, ei avannut itseään minulle. Minusta tuntui kuin koko elämämme olisi ollut teatteria, olimme niin varovaisia toisillemme, emme edes riidelleet koskaan, koska kätkin aina tunteeni konfliktien uhatessa ja mukauduin.
Tapasin naisen, jolle kykenin kertomaan kaiken, jokaisen tunteenliikahdukseni. Häntä en ole pettänyt. Olen kyennyt olemaan niin avoin hänelle kaikessa, ettei välillemme ole syntynyt etäisyyttä, ei piilotettua elämää ja tunteita. Olen itsevarmempi kuin ennen, koska hän on nähnyt minut kokonaan ja hyväksyy todellisen minäni. En kaipaisi ketään muuta. Ja jos kaipaisin, kertoisin sen heti, ja työstäisimme asiaa yhdessä, keksisimme jonkin ratkaisun. Hän on elämäni rakkaus.
- toden totta
Se mitä tekee ensimmäiselle tekee myös toiselle. Kun arki saapuu pitää saada se haavemaailma myös ( toinen nainen tai mies )
Pettäjän luonne vain on selainen, tarvii aina useimpia suhteita yhtäaikaa. Osaa olla uskollinen kasalle ihmisiä..... löytyy miehistä ja naisista.
Tälläisen kanssa on onnellinen vain ihminen joka uskoo samoihin arvoihin. Älä siis mieti vanhaa suhdetta, se on täysin turhaan. Pettäjä sanoi vain rakastavansa koska uskoi sen sinun haluavan kuulla ja takulla sanoi sille toiselle ihan samoin. - MieVaan28
exäni vuosia sitten ilmoitti haluavansa olla yksin. itse olisin halunnut jatkaa suhdetta. jo seuraavana päivänä hän oli uuden miehensä kanssa avoimesti yhdessä. mikään ja kukaan ei ole satuttanut niin paljoa kuin kyseinen toiminta. paljastui myöhemmin että nainen oli pitänyt tähän mieheen yhteyttä jo pitempään ja myös muihinkin miehiin tietämättäni. erosta kului lähes 1,5 vuotta ennenkuin uskalsin edes harkita uutta suhdetta, vieläkään en pysty täysin luottaa toiseen vaikka olenkin hyvässä ja rakastavassa suhteessa. tuollainen kylmä ja ajattelematon toimintaa jättää syvät, ehkä ikuiset arvet.
- nainen minäkin
Naisilla eropäätös kypsyy yleensä pikkuhiljaa valmiiksi joka miehelle tulee täysin shokkina.
Miehet niin sokeita etteivät huomaa rakkaassa vaimossa mitään muutosta saati kotioloissa
vaikka kuinka vihjailee. - se vaimo
nainen minäkin kirjoitti:
Naisilla eropäätös kypsyy yleensä pikkuhiljaa valmiiksi joka miehelle tulee täysin shokkina.
Miehet niin sokeita etteivät huomaa rakkaassa vaimossa mitään muutosta saati kotioloissa
vaikka kuinka vihjailee.haluaa erota sen takia, että on rakastunut uuteen ukkoon, niin siinä käy aina huonosti. Täyttä paskaa on väite ettei uudessa suhteessa petä. Jos kerran vanhassa suhteessakin petti, niin turha luulla että ne tavat olisi miksikään muuttuneet.
- totuus tässä
se vaimo kirjoitti:
haluaa erota sen takia, että on rakastunut uuteen ukkoon, niin siinä käy aina huonosti. Täyttä paskaa on väite ettei uudessa suhteessa petä. Jos kerran vanhassa suhteessakin petti, niin turha luulla että ne tavat olisi miksikään muuttuneet.
enää 60v petä uutta naistaan,varsinkin jos on lahden toiselta puolen.Hän suorastaan palvoo,ja tekee kaiken kun nainen pyytää.Katsokaas,mies on löytänyt viimeinkin oikean.
- Jokin kosto
nainen minäkin kirjoitti:
Naisilla eropäätös kypsyy yleensä pikkuhiljaa valmiiksi joka miehelle tulee täysin shokkina.
Miehet niin sokeita etteivät huomaa rakkaassa vaimossa mitään muutosta saati kotioloissa
vaikka kuinka vihjailee.Olen saanut tuosta ihan tarpeekseni, sillä ihminen joka vain vihjailee, eikö osaa puhua. Kuka hitto siitä saa selvää, mitä se haluaa.
Vastikään olen kuunnellut yhtä juttua noin 6 kk, jossa kuulemma toinen ei kuunnellut, olen itse ollut vieressä monesti, enkä ole mitään osannut nähdä tai ymmärtää, miten olisi tämä puolisokaan. sillä suustaan tämä ihminen voi sano yhden sanan, josta pitäisi osata jotain ymmärtää ja senkin kerran puolessa vuodessa.
Perkelen saamaton nahjus ja sitten syyttämässä toisia. Opettele ensin puhumaan, äläkä väläyttele jälkeenpäin viisauksiasi, hankit itsellesi vielä pahoja traumoja.
Joskus löytyy kosto sinullekin ja se voi olla niin kova, että todella elämäsi kärsii.
Uskottomilta pitäisi kaikilta vetäistä sukuelimet kokonaan pois, silloin ehkä jollakin tapaa ymmärtäisivät pahuutensa.
- en seurustelisi
Minulla on suhde varattuun, ja kyseessä on pelkkä seksisuhde. En hänen kanssaan missään tapauksessa alkaisi parisuhteeseen vaikka hän eroaisi (mitä en usko hänen tekevän), sillä en voisi häneen luottaa. Eikä sitä tarvitse miettiäkään sillä emme ole toisiimme rakastuneita tai mitään sellaista.
- Sandra -83
Itse teen niin että valitsen avomiehen, aviomiehen aina järkiperusteisesti. Eli ns. kunnon miehen.
(fiksut, siistit, rehelliset, varakkaat ym.)
Sitten taas salarakkaina pidän yleensä niitä renttuja, jotka kiihottavat ym. mutta joiden kanssa ei voisi kuvitella yhteistä tulevaisuutta. (Eli nuoret, komeat, viinaan menevät, pelimiehet, köyhät, ei uskolliset, ne jotka osaavat käsitellä naisia, tai joiden kanssa natsaa fyysisesti, mutta henkiset arvot ei ym.) - ei kestä
uusio- fuusio- suhde ei kestä missään yhteiskunnassa. Uusi pari eroaa jossainvaiheessa muistaakseni yli 70% todennäköisyydellä. Mutta jos vanha patja on muutenkin huono niin sen voi vaihtaa ja katsella tilannetta taas uudelleen.
- 812
se petoksella päättyy
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
S-kauppa nosti hintoja, K-kauppa laski
Elintarvikkeiden arvonlisävero laski vuodenvaihteessa 13,5 prosenttiin. S-kauppa siirsi alennuksen suoraan katteisiin pi1867908Hiihtäjä Vilma Nissisen kommentit aiheutti paniikkia
ja hernettä vedettiin nenään. Nissinen kertoi torstaina haastattelussa, kun häneltä kysyttiin, että tykkääkö hän hiihtä1425425Vasemmistoliiton Minja Koskela ihailee suunnattomasti Maduroa
Minjan mukaan Suomen hallituksen pitäisi tuomita vasemmistodiktaattorin ja huumelordin tuominen oikeuden eteen. https:/1504333Perussuomalaisten Jani Mäkelä ihailee suunnattomasti Maduroa
Janin mukaan Suomen hallituksen pitäisi tuomita diktaattorin ja huumelordin tuominen oikeuden eteen.43509Huuto yltyy persujen piirissä Venezuelan johdosta.
Kohta kakofonia yltyy kun persut tajuavat mitä Venezuelassa tapahtui. Von den Leydenki jo kipuilee kuten persut EU:ssa y732877Vasemmistolaiset venäjämieliset kitisee jenkkien iskusta Venezuelaan
kuten teki Yle-ykkösen uutisetkin eilen, ja avuksi haettiin taas vasemmistoproffa Koskenniemi paasaamaan - vanha kääpä.172647Persuilla paniikki, kun diktaattorit yksi kerrallaan kaatuvat
Hallapersut halusivat sivarineidostaan sotilasjuntan komentajan Suomeen, jotta persuaatteen mukaiset puhdistukset olisi112563- 2852501
Nyt ottaa persua pattiin: sähköauto joulukuun myydyin
🤣 prööt prööt pakoputkellaan pörisevää persua ottaa nyt saamaristi pattiin, kun paristoilla kulkeva sähköauto on noussu1472410Yhdysvaltain hyökkäys Venezuelaan on YK:n peruskirjan mukaan laiton hyökkäyssota
Oman sävynsä tähän tuo vielä se, että hyökkäys kohdistettiin nimenomaan valtiojohtoa vastaan. Toki, kun tavoitteena on v5822217