Olen nyt lukenut tätä palstaa silloin tällöin muutaman kuukauden ajan kun aloin etsimään vastauksia vaimoni vähäiseen kiinnostukseen seksiä kohtaan. Kaikkiahan on varmaan huomannut että täällä toistetaan kokoajan samoja asioita. Ihmiset vuodattavat omaa huonoa tilannettaan (no tietysti sitä varten tämä palsta on olemassa) ja vastaukset tulevat ihmisiltä jotka eivät ole olleet haluttomia niin silloinhan vastaukset on puhtaita arvauksia tyyliin lisää läheisyyttä, huomiota jnejne. ja kaikkihan niitä on varmaan jo koittanut ennenkuin tänne edes tulee kirjoittelemaan.
Osaako kukaan oikeasti kertoa tarinan että näin meillä päästiin eroon haluttomuudesta ja jos osaa niin kiitos etukäteen
Osaako kukaan oikeasti kertoa tarinan että näin meillä päästiin eroon haluttomuudesta ja jos osaa niin kiitos etukäteen
Vastaukset 9
Vanhimmat
eksäni kanssa sexielämä laimeni kerran-viikossa-jotenkin-viitsimiseksi. jälkeenpäin ymmärrän että suhteessa oli paljon ongelmia monilla tasoilla. Hän ei minua erityisesti himottanut enkä minä ilmeisesti häntä... kumpikin silti ollaan oltu nuoresta asti varsin aktiivisia seksirintamalla.
Eron jälkeen löysin uuden ja ymmärsin myös että miestä voi haluta vaikka onkin keski-ikäinen nainen. - ja meillä menee tällä hetkellä todella lujaa. Eksä löys uuden jo ennen eroa ja ilmeisesti heilläkin menee lujaa.
Että sellanen onnellinen loppu.
Millainen olisi mielestäsi tarinan loppu, jotta se olisi onnellinen. Eroko, ja uuden löytäminen? Rakastajattaren löytyminen? Vaimon innostuksen löytyminen?
Olen nainen jolla on kokolailla haluton mies. Olemme tosin olleet yhdessä jo yli 30 vuotta, joten kuvittelen sen jotenkin kuuluvan asiaa. Kuitenkin itse vielä alle viisikymppisenä tunnen, että haluja olisi ja intoa uusiinkin kokemuksiin, mutta kun ei niin ei.
Usein neuvoksi annetaan, että puhukaa ja keskustelkaa. Sitäkin vuosikausia yrittäneet tietävät, ettei sekään aina auta. Onko siis olemassakaan onnellista loppua? Koska elämä sujuu aika hyvin näinkin, pitäisikö tyytyä tähän. Jos vaihtaisi puolisoa, voisi saada vähäksi aikaa vipinää vällyihin, mutta entä se muu elämä, se pääasiallinen arkitoiminta. Itse olen tullut siihen tulokseen, että pidän mielelläni tuon haluttoman körilääni enkä vaihda sitä mihinkään hidalgoon, voisin saada vaihdossa huonomman. Mutta kukin varmaan tekee niin kuin parhaaksi näkee ja kirjoittaa tarinaansa onnellisen lopun.
Itse tarkoitin onnellisella lopulla sitä että molemmat osapuolet saisivat takaisin sen molempia osapuolia tyydyttävän seksielämän ilman eroa/pettämistä, koska esim. minun tapauksessa yhteisesti rakennettu omakotitalo jouduttaisiin myymään ja kaksi lasta kärsisi erosta toden näköisesti eniten.
Juuri tuossa on se minunkin etsimäni onnellinen loppu. Etsin sitä paraikaa aktiivisesti, olen päässyt eteenpäin, löytänyt jotain vastauksia ja toivo on herännyt, mutta vielä en ole päässyt maaliin. Lupaan tulla tänne kertomaan, jos sinne pääsen.
Tietää onko löytynyt keinoja seksuaalielämän korjaamiseksi. Toki, jos näin on käynyt, eivät he varmaan lueskele tällaisia sivuja. Enemmän varmaan tuota naapurisivustoa :).
Onko esimerkiksi kokemuksia seksuaaliterapiasta tai parisuhdekursseista.
Kerran ehdotin jotain terapia juttua niin vastaus oli että "miksi me sellaiseen mentäisiin kun meillähän menee hyvin?" En sitten toistamiseen ole viittinyt ehdottaa. Kahdenkesken ollaan asiasta paljonkin yritetty puhua mutta yleensä se päätyy siihen että jompikumpi loukkaantuu
Että sillee...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000440&posting=22000000009798083
Kirjoitin tuon vaimolleni ja käskin miettimään että jos näion kävisi. Vaimo joskus sanoi että ei taistelematta luovu minusta jos jonkun löytäisin. Sanoin samalla, et eikö olisi parempi "taistella" silloin kun ei vielä ole pakko. Nyt mewillä menee ihan kivasti. Vaimo uskaltaa antaa hellyyttä ja läheisyyttä. Seksi elämäkin on piristynyt.
Seksuaalisuus on mielenkiintoinen juttu!
Syitä haluttomuuteen on varmaan yhtä monia kuin on haluttomiakin. Omasta historiastani löytyy ahdistelua, huonoa itsetuntoa oman ruumiin häpeämisineen, seksuaalikielteinen kasvuympäristö, avioliitto impotentin kanssa jne. jne. Kaikki sellaisia tekijöitä, jotka eivät suinkaan mitenkään kannustaneet pitämään seksiä kovinkaan tärkeänä.
Vaan kuinkas sitten kävikään...
Rakastuin ensimmäisestä miehestäni erottuani palavasti mieheen, joka teki aika paljon asioita saadakseen minut avautumaan seksuaalisesti. Hän auttoi minut hyvään alkuun, puhuimme paljon, harjoittelimme tietoisesti kaikenlaisia asentoja ja tapoja rakastella. Oli upeata löytää nautintoja, jollaisista ei nuorempana osannut kuin uneksia.Sanalla sanoen: aloin nauttia omasta naiseudestani, aloin pitää itseäni haluttavana, aloin oppia haluamaan. Takapakkejakin toki tuli, milloin minkäkinlaisia, mutta se uusi minä kasvoi sieltä jostakin koko ajan.
Niin, niistä konsteista :)!
1.Korvien välissä se halu asustaa eli vaimosi pitäisi yksinkertaisesti sisäistää se, että seksi voisi olla ihan mukavaa ja nautinnollista ja että se on myöskin yksi tapa osoittaa rakkautta puolisolleen.
2.Läheisyyttä, hellyyttä, koskettelua, mukavaa jutustelua.Päivittäin, paljon!Halu nousee useinkin aika pienestä...kunnes onkin jo pakko livahtaa kesken sämpylöiden leipomisen vällyn alle..
3.Hierontaa öljyjen ja lotrausta vaikka oluen tms.kanssa, leikittelyä toisen kropalla. Kannattaa ajatella, että aina ei tarvitse edes varsinaista aktia nauttiakseen toisen vartalosta tai että aktinkin voi keskeyttää yhteisestä sopimuksesta, jos into joskus loppuu kesken.
4.Ja sokeri pohjalla: osta apteekista Heksavit-nimistä valmistetta 300 mg vahvuisena. Kyse on B6-vitamiinista, jota oikeasti kai määrätään esim. raskauspahoinvointiin, matkapahoinvointiin ja alkoholisteille erinäisiin oireisiin. Mutta se on oman kokemukseni mukaan paitsi ylivertainen kuukautiskipujen ja hormonaalivaivojen lievittäjä, niin myöskin aivan mahtava halun nostattaja. Suosittelen lämpimästi! Kun illalla nappaa puolikkaan tabletin, niin jopa on kohta kosteus kohdallaan ja haluttaa niin vietävästi, vaikka kuinka olisi alunperin ollut väsynyt ja mielenkiinnoton olo.
Onnea yrityksillesi!
Minua ei seksi kiinnostanut yli vuoteen, ei sitten mitenkään päin. Suorastaan inhotti. Miehen koskettelut ja aloitteenteot tuntuivat yököttävältä lääppimiseltä ja hänen ainainen marinansa seksinpuuttesta sai minut raivon partaalle.
Lopetin pillerit...
Nyt se olen minä joka vonkaa seksiä ja läheisyyttä... Mies valittaa, ettei jaksa joka päivä kolmea kertaa! No itsepähän tätä halusi!
Naiset vain valitettavasti elävät niin hormoniensa ehdoilla, että miehen on sitä vaikea ymmärtää. Onneksi oma ukkoni kesti vuoden selibaattinsa ja nyt menee paremmin kuin hyvin!
Haluttomuuteen on toki muitakin syitä, mutta minun kohdallani se johtui väärästä ehkäisystä!