Rakas vaakamieheni,
Elämä kanssasi on suurimman osan ajasta mahtavaa. Olet upea seuramies, otat naisesi huomioon, olet kohtelias, puhelias ja muutoinkin niin kovin mahtava ihminen. En vaihtaisi sinua kehenkään enkä mihinkään, en mistään hinnasta, sainhan sinut omakseni monen vuoden tavoittelun jälkeen. Suhteemme on ollut kaikkea sitä mitä toivoin - ja paljon enemmän.
Mutta... Niin sellainenhan aina löytyy. Nuo sinun huonot päiväsi, ne kun sinua jokin vaivaa. Olet hiljaa, et vastaa, sano sanaakaan. Sinuun ei saa koskea, et ole edes samassa huoneessa. Sanot itsekin, että niinä päivinä haluaisit, että menen pois. Et vain kehtaa ajaa minua pois yhteisestä kodistamme. Minä inhoan niitä päiviä. Puheliaana ja seurallisena ihmisenä en kestä hiljaisuutta. Läheisyyttä kaipaavana en jaksa kylmyyttäsi. Yritän kysyä, mikä vaivaa, painaa. Et vastaa, ethän sinä sano sanaakaan.
Näitä päiviä on ollut viime aikoina kovin usein. Et suostu kertomaan, mikä sinulla on. Se raastaa, sillä näen niin kovin selvästi sinusta, että kaikki ei ole hyvin. En ymmärrä, miksei asioista voi puhua. Itse kerron sinulle kaikki iloni ja suruni aina samantien, enhän voi niistä vaieta. Sinä sen sijaan et kerro omistasi, suruista ainakaan. Ethän vastaa edes, jos kysyn juotko kahvia. Toivon, että jonain päivänä huolesi väistyvät tai ainakin opit kertomaan niistä minulle. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Pätisiköhän tämä viisaus käänteisesti niihin vähemmän iloisiin asioihin?
Rakkaudella,
naisesi
Elämä kanssasi on suurimman osan ajasta mahtavaa. Olet upea seuramies, otat naisesi huomioon, olet kohtelias, puhelias ja muutoinkin niin kovin mahtava ihminen. En vaihtaisi sinua kehenkään enkä mihinkään, en mistään hinnasta, sainhan sinut omakseni monen vuoden tavoittelun jälkeen. Suhteemme on ollut kaikkea sitä mitä toivoin - ja paljon enemmän.
Mutta... Niin sellainenhan aina löytyy. Nuo sinun huonot päiväsi, ne kun sinua jokin vaivaa. Olet hiljaa, et vastaa, sano sanaakaan. Sinuun ei saa koskea, et ole edes samassa huoneessa. Sanot itsekin, että niinä päivinä haluaisit, että menen pois. Et vain kehtaa ajaa minua pois yhteisestä kodistamme. Minä inhoan niitä päiviä. Puheliaana ja seurallisena ihmisenä en kestä hiljaisuutta. Läheisyyttä kaipaavana en jaksa kylmyyttäsi. Yritän kysyä, mikä vaivaa, painaa. Et vastaa, ethän sinä sano sanaakaan.
Näitä päiviä on ollut viime aikoina kovin usein. Et suostu kertomaan, mikä sinulla on. Se raastaa, sillä näen niin kovin selvästi sinusta, että kaikki ei ole hyvin. En ymmärrä, miksei asioista voi puhua. Itse kerron sinulle kaikki iloni ja suruni aina samantien, enhän voi niistä vaieta. Sinä sen sijaan et kerro omistasi, suruista ainakaan. Ethän vastaa edes, jos kysyn juotko kahvia. Toivon, että jonain päivänä huolesi väistyvät tai ainakin opit kertomaan niistä minulle. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Pätisiköhän tämä viisaus käänteisesti niihin vähemmän iloisiin asioihin?
Rakkaudella,
naisesi
Vastaukset 10
Vanhimmat
itkin kun luin tekstisi, se oli niin mun elämästäni. vuosia olen rakastanut miestäni, vaikka koettelemuksia on ollut. puhumattomuus yleisin. jään itkemään,en pysty kirjoittamaan enenpää.
pitää välillä pysähtyä ja miettiä oli sitten kyseessä hyviä tai pahoja asioita ja silloin mietityttää ku tapahtuu paljon. niinä päivinä kannattaa ottaa rennosti ja antaa toiselle rauhaa se menee ohi ja onni tulee tilalle. turha sitä on kiristää tunnelmaa.. sekun ärsyttää.
Ei mikään kuulemma painanut minunkaan vaakamiestäni ärtyneen hiljaisuuden kausina. Onnikin hänelle koitti sen jälkeen, kun ryhtyi puheliaaksi ja ilmoitti haluavansa jatkaa elämää tästä eteenpäin toisen naisen kanssa. Samaa kaavaa toteutti muuten myös ystäväni vaakamies.
Itsellä on ainakin joskus niitä päiviä kun vaan _haluaa_ olla yksin. Niin sosiaalinen ja seuraa rakastava kun vaaka osaakin olla, niin joskus se taas haluaa vaan erakoitua. Ei sitä kauaa kestä _jos_ sen saa rauhassa tehdä. Sitten taas kaipaakin ihmisiä ympärille ja läheisyyttä. Jos sitä taas ei pääse tekemään, niin ahdistaa ja pahasti. Kun ei tosiaan halua loukata toista ja pyytää poistumaan...
Ehkä voisit itse järjestää ohjelmaa omien kavereidesi kanssa joskus? Itse yleensä heitän kumppanille ihan rennosti, että mitä jos pyytäisit sitä-ja-sitä kaveria oluelle ette ole pitkään aikaan nähnyt tmv. Ja sitten saan kämpän itselleni ja voin olla omissa ajatuksissani...aaah :-)
Ei siinä mitään pahaa ole, eikä vaaka toisaan halua loukata. Tarvii vaan omaa aikaa joskus. Varsinkin kun tilanne on se, että joku asia saattaa nyppiä, mikä ei suoranaisesti liity kumppaniin. Niin ei halua tämän mieltä pahoittaa "rähjäämällä" tai olemalla kiukkunen. Kun asiat pui omassa päässä, homma on sillä selvä :-)
Vaa'an on vaikeaa puhua ikävistä asioista, me kun haluttais että kaikki olis aina mukavaa ja ihanaa. ja kun ei ole, niin ei välttämättä halua myöntää sitä kenellekään
Kiitos kaikille vastauksista. Ne ovat jollain tasolla avanneet silmäni. Vaakamieheni itsekin totesi minulle, että yhden päivän hiljaisuuden jälkeen aamulla itseäänkin vituttaa, että tuli oltua "mulkku". Luonnettaan hän ei voi silti muuttaa - enkä sen herra paratkoon haluaisikaan muuttuvan.
Ehkä siis otan seuraavan hiljaisuuden vastaan tyynemmin. Annan hänelle aikaa ja rauhaa. Soitan ystäville ja tuppaudun yökylään, lähden lenkille tai vanhempien luo vierailulle. Tiedän, että seuraavana päivänä kaikki on taas paremmin. Kun minä vain malttaisin olla tivaamatta syitä ja kerjäämättä huomiota.
Tämän viimeisimmän "hiljaisuuden" jälkeen vaakamieheni toi töistä tullessaan kukkia. Ja se on todella harvinaista hupia. Itse asiassa nyt on kaikki taas paremmin kuin ennen välikohtausta. Se tekee siis mitä ilmeisemmin vaakamiehelleni pelkkää hyvää, moinen mökötys. Siispä sen hänelle tästä lähin mukisematta suon.
mulkkuja ne kyl osaa olla ja huomaavat sen kyllä,kunhan antaa vaan aikaa sille, että huomaavat mökötyksen vaikutukset kotona.ja kukkiahan tulee harvoin. se on niille niin vaikeata ,huomioiminen kumppaniaan kohtaan.. on itsestään selvyys,etteihän täs nyt ennenkään sävyyn..mut kyl ne osaa sit olla hyviäkin sen jälkeen, kun huomaavat olevansa omis olois ,huomiota tulee liiankin kaa.Mut kumma, et ne lupaukset unohtuu aika usein.MONET KUPLAT NIELLY.
sähän puhut melkein mun miehestä joka on jouskari..se kanssa haluaa olla yksin tiettyinä hetkinä mutta raukka ei kehtaa sanoa suoraan...voi voi noita miesraukkoja kun ne osaa välillä olla mykkiä.
Olen itse Vaakanainen ja minulla on Vaakamies. Olemme olleet yhdessä yli 30 v, joten kokemusta on. Kuvaus ei ihan sopinut mielestäni perusvaakamiehelle, mutta sen verran kyllä, että vaaka haluaa omaa aikaa.
Mieheni ottaa sen ajan yleensä tekemällä remonttia, puita tms., jolloin hän saa olla itsekseen (tosin työ on stressaavaa, että sekin voi olla vastapainoa).
Itse taas otan oman ajan olemalla yhdessä ystävein kanssa (mutta minun työni on yksin puurtamista), joten tasapainon hakemista varmaan luontojaan.
Vaaka on hyvä merkki parisuhteessa, joten ei valittamista.
yhteisiä vuosia yhtämonta, kuin sinulla ja aika osuvasti vaa!asta aloittaja kertoi. minusta vaaka on just tollaneä ressiä, kun on niin eipä meikän seuraa kaivata,mut jo tuntien tai päivän perästä selittelee kovasti kui huono olo jostakin oli ja ei osannut puhua tai huolestuttaa mua sillä.JUU KYLLÄ VAAKA ON HYVÄ ELÄMÄN KUMPPANI OLLUT.
voi olla myös että rakkaalasi on myös salaisuus jota se ei voi paljastaa minä taas olen sellainen että en voi pitää mitään pahaa sisälläni olen kyllä hiljainen jos mua vituttaa joku asia haluisin käpertyä omaan pienee pähkinän kuoren sisään kaikilla on oma menneisyys koka saattaa pitää kiinni otteessaan pidenpäänkin esim mulla on oma paha menneisyys josta en voi päästää irti se on pitänyt minut kahlittuna jo vuosia eipä ole terapia auttanut asiaa välillä tuntuu että mitä mä täällä maanpäällä oikein teen parempi olisi 3metria multaa päänpäällä ja saisin sen rauhan mitä olen odottanut jo pitkään kaippa joku päivä kaikki valkenee mulle ja pääsen pois tästä piinasta