Olen tässä miettinyt, miksi mieheni ei enää nykyään juuri koskaan suutele minua...tarkoitan sellaista intohimoista suutelemista. Se väheni oikeastaan puoli vuotta sitten. Rakastellessakin hyvin harvoin kun taas suhteemme alussa hän suuteli paljonkin. Suhde on muuten kunnossa, seksiä on riittämiin ja kihloihinkin mentiin. Olemme olleet yksissä 3 vuotta. Kysäisin häneltä eilen suoraan miksi ei suutele. Sanoin, että ei sen vastauksen tarvitse miellyttää minua, kunhan olisi jokin syy. Hän sanoi, ettei tiedä. Ei siis kuulemma ole kyse mistään pahanhajuisesta hengityksestä jne. kun kysyin, että kyllähän minä totuuden kestän.
Onko muilla tällaista ongelmaa ja miten siihen on löytynyt ratkaisua.
Joskus itse suutelen, mutta hän usein näyttää haluttomuutta tilanteessa pussailla sen suuremmin...toisinaan hän yllättää minut suukolla kielen kanssa, jolloin itse en hoksaa lähteä mukaan hommaan ollenkaan. Hän on hyvä suutelija, ollut sitä aina. Itse koen, että olen jo kohta unohtanut miten suudellaan
:(
Onko muilla tällaista ongelmaa ja miten siihen on löytynyt ratkaisua.
Joskus itse suutelen, mutta hän usein näyttää haluttomuutta tilanteessa pussailla sen suuremmin...toisinaan hän yllättää minut suukolla kielen kanssa, jolloin itse en hoksaa lähteä mukaan hommaan ollenkaan. Hän on hyvä suutelija, ollut sitä aina. Itse koen, että olen jo kohta unohtanut miten suudellaan
:(
Vastaukset 15
Vanhimmat
suhteen alkupuolilla kiinnitin paljon huomiota esimerkiksi rintoihin, nykyään se on vaan sitä seksiä.
niin se menee..
keskusteltiin
en yhtään ihmettele miksei suhteet kestä.
välinpitämättömyyttä.
ne muuttuu ällötyksiksi
Minulla on ollut tuollainen ongelma mieheni kanssa jo pitkään. Toisinpäin kuitenkin. En halua suudella miestäni, sitä on jatkunut jo vuosia ja nyt olemme eroamassa. Minulla on ollut tunne, etten halua enkä voi suudella, koska välillämme ei tunnepuolella ole asiat olleet kunnossa. Näin jatkui vuosia..
Olen suora ihminen ja rakastelu on minulle jotenkin kahden ihmisen rakkauden täyttymys.. no ei tietenkään se aina täyttymykseltä tunne hyvässäkään parisuhteessa :)) Mutta mielestäni pelin pitää olla rehellinen, luottamus on tärkeä asia. Enkä meinaa luottamuksella sitä, että mieheni esimerkiksi olisi pettänyt tai että olisin pelännyt sitä. Vaan jotain muuta, hän on ehkä pettänyt minua muussa mielessä, alkoholin käyttö on ollut mielestäni liiallista ja perhe on ollut muutenkin sijalla, joka tulee kaikkien vapaa-ajan menojen jälkeen. Ei tämä tarkoita sitä, että hän olisi huono mies. Mutta meidän välimme eivät ole olleet kunnossa, olen yrittänyt niitä parantaa ja puhua enkä ole saanut vastakaikua. Siksi en ole pystynyt intiimiin kanssakäymiseen. Niin mielestäni suuteleminen on intiimimpää kuin "naiminen". Sen kanssa tuli ongelmat vasta myöhemmin.
Tässä oli minun käsitykseni asiasta, minun tapauksessani. Muilla voi olla ihan eri syitä.
Mutta minulla on ystäviä, joilla on ollut sama juttu, ihan samanlainen. He ovat kuitenkin naisia.
Juttele miehesi kanssa, juttele ennenkuin se on liian myöhäistä. Kyllä se siitä.. voihan se olla vaan väliaikaista.
Minäkin ajattelen, että suutelu on intiimi asia. Ei kuitenkaan vaikuttaisi olevan ongelmia meidän välillämme, ei ainakaan ole mitään havaittavissa. Mies on rento, halailee, koskettelee paljon. Antaa hellyyttä ja lähettää jopa töistä ihania tekstiviestejä...
Mutta suudelmia en saa. No katsotaan josko hän otti korviinsa kun sanoin asiasta. Ehkäpä minun pitää kiusoitella häntä ja melkein suudella, mutta en suutelekkaan. Jospa hän haluaa saalistaa?;)
Muakaan ei ole viime aikoina enää huvittanut suudella. Tykkään kyllä pienistä suukoista ja suutelemisesta muualle kuin suulle. Ei sitä itsekään tiedä, mistä moinen johtuu. Vain suutelu ahdistaa, läheisyys ja hellyys ei. Vastaan kyllä miehen suudelmiin, mutta vetäydyn aika nopeasti pois. Ehkä tämä menee ohi, toivottavasti teilläkin. :)
Niin.. teidän ongelmanne ei varmaankaan ole näin vakava kuin meillä. Meillä on pitkä liitto takanamme. Teillä sensijaan kuitenkin siihen nähden lyhyt. Mutta siksipä juuri kannattaakin mieltä painavista asioista puhua, usein ne jäävät kangertamaan. Pienistä kasvaa suuria. Tässä eron tiimellyksessä olen sen tajunnut; toinen on joskus sanonut jotain, toinen on se kokenut arvosteluksi tai negatiiviseksi vihjaisuksi esimerkiksi ulkomuodosta, asiasta ei ole puhuttu, toinen ei ole tiennyt ja toinen ei ole uskaltanut, on loukkaantunut tavallaan. Sitten kymmenen vuoden päästä, kun ollaan eroamassa sanotaan ja kysytään.. täysin väärinkäsitys, kiusoittelua tai muuta koko juttu.
Kyllä se teidän ongelmanne ratkeaa, kuulostaa kuitenkin, että suhteenne on kunnossa. Jospa miehesi ei vain ole tullut ajatelleeksi asiaa, jostakin tulee tapa eikä sitä edes huomaa.
Toisaalta suuteleminen voi olla toiselle tärkeämpää kuin toiselle. Minusta se on tärkeä asia, siksi kai se on minulle ollutkin niin vaikea :)
Se on ihan hyvä kikka, pistää mies metsästään :)
joo kerropa sitten miten kävi ja mikö oli miehen selitys. Haluaisin todella tietää, koska minulla on sama tilanne. oon nainen joo. siis mies ei suutele, kielellä. pusuja vain. onhan nekin kivoja, muttei romanttisen eroottisia. oi noita teinivuosia, kun ei muuta tehtykään kuin maattiin sängyllä ja suudeltiin tuntikaupalla, tai seistiin jossain porttikongissa suutelemassa loputomia hyvän yön suukkoja.
sitä minä kaipaan. suuteleminenn on yhtä ihanaa kuin rakasteleminen.
Ehka siihan kyllastyi tai jotain...
Kyllahan se teinivuosina ja viela parikymppisena oli ihan normaalia suudella joskus vaikka tuntikaupalla. Kuitenkin joskus 20 jalkeen se ei tuntunut enaan miltaan. Ensin ajattelin etta se johtuu siita etta seurustelu oli jo kestanyt jonkin aikaa eika siina vaan ollu samanlaista jannitetta. Myohemmin kuitenkin huomasin uudessa suhteessa etta varsinkaan pitkat kielisuudelmat ei kiinnostaneet ollenkaan. Ja naisellani oli sama tunne. Hella suukottelu muuten oli kylla ihan ok.
Täällä myös nainen, joka on jäämässä suudelmitta :(
Monta kertaa olen asiasta kysynyt, että miksei nyt niin kuin alkuunkin... mies ei tiedä vastausta.
Seksiä ja halailua kyllä on, pusujakin silloin tällöin.
Mutta missä ovat oikeat suudelmat!?Entiset suhteeni olivat näitä pullollaan ja nyt olen aivan ihmeissäni, missä vika...
Olen kyllä sanonut miehelleni et kestän kyllä totuuden, oli se mikä tahansa...pahanhajuinen hengitys tms. mut hänellä ei vaan ole kuulema siihen mitään syytä...se on vain kuulema jäänyt...???
Joskus kun olen oikein kerjännyt suukottelua (eli odottanut pitkää mukavaa suudelmaa), on vastauksena ollut taas pari pientä pusua...:( *huokaus*
ovat niitä liitosten nakertajia.
Juuri olen tätä samaa miettinyt. Aattelin joku päivä kirjoittaakkin, mut sä ehdit ensin. Meillä vielä vuosi sitten suudeltiin intohimoisesti. Ennen rakastelua. Jopa puolenkin tunnin sessioita.
Mietin onko syy, etä miehellä oli stressiä ja parisuhde voi silloi huonosti. Mulla alko masennus jne. Ja tuntui että miestä alkas tökkii nuo petihommat, niistä tuli usein kädenvääntöä. Mäolin halukas ja mies ei. Syyttelyä puolin ja toisin. Usein syytin häntä mielistelystä. Ja kaivoin vanhoja haavoja auki. Mut vastausta en ole saanut tähän pussaushommaan.
mulle tulee tunne, että tämä suutelemattomuus on keino hallita minua. olen vahva omillani pärjäävä nainen ja sanon aina, jos on syytä sanoa suoraan. Mies on taas sanotaanko kiltimmästä päästä. Hän on sanonut minulle joskus, että ei pärjää minulle sanallisesti, koska annatan todella tulla sellaista tekstiä, ettei kukaan voi sille pärjätä. Eli meidän perheessä ei kovinkaan usein edes riidellä, mitä nyt vähän joskus napistaan. Isoja riitoja on ollut viimeksi toukokuussa ehkä, siis sellaisia, että huudetaan toisillemme. Voisiko tämä suuteluasia olla keino hallita minua?
ei ole muutakaan tunnesisältöä.Siellä tunteet käy tyhjäkäyntiä.Siellä plaa,plaa,plaa.....