Nyt harkitsen opiskelualaa, ja olisi kiva tietää, minkä humanistisen tai yhteiskuntatieteellisen opiskelijat ovat lupsakimpia (=hauskimpia, rennoimpia, sukkelimpia)? Eipä ensimmäisenä tulee mieleen suomen kieli, joka vetää puoleensa eritoten pilkunnysvääjiä, siis tyypillisiä tiukkapipoisia äikänopeja. Eikä ainakaan sosiologia, jonka opiskelijoissa on verrrattain paljon takakireitä telaketjufemakkoja. Joku on sanonut, että opiskelijat ovat sitä lupsakampia, mitä suurempi miesten osuus on kyseillä alalla? Pitääkö tuo paikkansa, sillä silloin historian, valtio-opin ja filosofian opiskelijat olisivat lupsakimpia. Haluan tietää nimenomaan humanistisen ja yhteiskuntatiteellisen aloista, koska tieteinä ne kiinnostavat. Teknillisille ja luonnontieteellisille aloille en aio hakea, koska matematiikka ja luonnontieteet ovat olleet minulle aina tervanjuontia.
Toiseksi haluaisin tietää, missä savolaiset humanistit tai yhteiskuntatiteilijät opiskelevat? Olen nimittäin Savo-fani, sillä ovathan savolaiset perinteisesti lupsakkaa väkeä. Savossahan ei ole humanistista tai yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa (Kuopion yliopisto on painottunut lääke- ja terveystieteisiin), joten opiskelevatko savolaiset useinmiten Jyväskylän, Tampereen, Joensuun vai Helsingin yliopistossa (Turussa tai Oulussa tuskin ovat)? Missä savolaisia humanisteja on tiheimmillään?
Toiseksi haluaisin tietää, missä savolaiset humanistit tai yhteiskuntatiteilijät opiskelevat? Olen nimittäin Savo-fani, sillä ovathan savolaiset perinteisesti lupsakkaa väkeä. Savossahan ei ole humanistista tai yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa (Kuopion yliopisto on painottunut lääke- ja terveystieteisiin), joten opiskelevatko savolaiset useinmiten Jyväskylän, Tampereen, Joensuun vai Helsingin yliopistossa (Turussa tai Oulussa tuskin ovat)? Missä savolaisia humanisteja on tiheimmillään?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuopion yliopistossa?
Minähän kirjoitin, että Kuopion yliopistossa ei ole opiskeltavana minua kiinnostavia aineita. Muuten kyllä Kuopio olisi varmaan ykköskohde. Kuopion yliopistohan on painottunut terveystieteisiin, eikä siellä ole tuota humanistista tiedekuntaa, eikä yhteiskuntatieteellistäkään. Siis juuri ne minua kiinnostavat alat puuttuvat, muuten hyvä. Eli ei käy! Valitan, vaikka Kuopio on kaikin puolin mukava kaupunki.
humanismi saattaa olla kuollut Kuopiossa, mutta kyllä yliopistolta löytyy yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Koulun profiili on lähinnä lääke- ja biotieteissä, ei niinkään terveystieteissä. Mutta juu löytyy sieltä muitakin kuin medisiinareita! Tervetuloa vaan Kuopion yliopistoon!
Etelä- ja Länsi-Suomessa asuneena, nykyisenä savolaisena korjaisin käsitystä savolaisten lupsakkuudesta (tai ainakin Pohjois-).
En ole missään päin törmännyt niin kieroihin ihmisiin kun täällä. Kaikki huijaavat toisiaan ja ovat siksi epäluuloisia. Rehellisyys on kumma käsite, selkäänpuukottaminen tutumpi. Avoimia täällä kyllä ollaan muttei lupsakoita.
Kiero-savolainen on mielestäni parempi ilmaisu.
...ainakin Turkuun, missä asuin useamman vuoden savolaiset ovat maailaman ihaninta kansaa! Kun muutin takaisin savon suunnalle ihmettelin miten ihmiset eivät enää ilkeile samalla tavalla joka paikassa. Sitten tajusin, että se onkin vaan Turkulaisten oma viiraus. Oli kerennyt unohtua millaisia ne normaalit ihmiset on. :) En tiedä onko sama vika kaikissa muissakin isommissa kaupungeissa... Joensuusta ainakin löydät muutaman savolaisen. :)
Itseäni ei kierous niin haittaa, kunhan ovat lupsakkia. Eihän nuo kaksi ole toisiaan poissulkevia omainaisuuksia. Itse en tosiaan haluaisi Turkuun, koska turkulaisista minulla on aika ikävät kokemukset. Helsinkiin taas en halua kaupungin "liian suuren" koon vuoksi. Muuten en osaa sanoa: joko Joensuu, Jyväskylä tai Tampere. Missä näistä on lupsakinta porukkaa ja millä alalla (hum. tai yht.)?
...Kuopion yliopistosta yhteiskuntatieteellinen löytyy.
Eipäs nyt saivarrella. Siellä ei voi opiskella lähes mitään perinteisiä yhteiskuntatiteitä (vain sössölogiaa), ei siis valtio-oppia, psykologiaa, tiedotusoppia, viestintää yhteiskuntahistoriaa, käytännöllistä filosofiaa jne. Ja Kuopion yliopiston humanistista tiedekuntaa ei ole olemassa. Joten tuo tarjonta ei ole sellainen, mistä olisin kauheasti kiinnostunut.
Mä kun asuin vuoden Kuopiossa, tulin siihen tulokseen, että syntyperäiset savolaiset on just noita kieroilijoita.
Muualta tulleet, "uussavolaiset" on sit ihan normaaleja, kunnon kansalaisia. Ja suurin osa kuopiolaisista, kehen mä tutustuin, oli just näitä muualta tulleita. Harvoin oikeestaan edes kuulin oikeaa savon murretta.
Vielä ei ole tullut vastauksia kysymykseen, minkä humanistisen tieteen tai yhteiskuntatieteen opiskelijat olisivat erityisen rentoja? Ja onko opiskelijoiden rentodessa eroja eri kaupungeissa? Lähinnä siis kiinnostaa Tampere, Jyväskylä ja Joensuu...
tollasta kysymystä tosissaan, ihanko tosissaan moista kyselet ja onko sillä tosiaan jotai merkitystä sille mihin haet...voi gsus...ja se on muuten lupsakoin, ei lupsakin...
Kyselen ihan tosissaan, mutta eri asia, rakennanko opiskelupäätöksiä tälläisten asioiden varaan. Olisi vain kiva kuulla, onko eri alojen opiskelijoiden huumorintajussa eroja? Jättäkää vaikka ne savolaiset vastauksista pois, jos ette pidä niitä lupsakoina. (Meikäläistä kiinnostavat alat ovat melkeimpä kaikki humanistisen ja yhteiskuntieteellisen suunnat.)
Mitä kutsumuksellisempi ala on, sitä enemmän porukka on "samasta puusta veistettyä" ja sitä kautta sellaisia valikoivasti suvaitsevia.
Kaipa se jokin kauppatieteiden ala on, jossa ei vaadita kutsumusta ja joka jättää myös monenlaiset työtehtävät auki. Näin ollen siis keskenään hyvinkin erilaista porukkaa, joka tuo sen "lupsakuuden" ?
"Mitä kutsumuksellisempi ala on, sitä enemmän porukka on "samasta puusta veistettyä" ja sitä kautta sellaisia valikoivasti suvaitsevia."
Ihan hyvä havainto... pitää paikkansa ainakin osittain, mutta kuitenkin kärjistit. Eritoten jotkin taideopiskelijat ovat niin kultturellia ja sivistynyttä, että halveksivat kaikkea tavallisuuutta ja junttimaisuutta sekä kovien tieteiden opiskelijoita. "Ne insinöörit on niin epäinhimillisiä", kehtaavat väittää. Samaten eräät filosofian opiskelijat ovat niin intellektuellia, että oikein hirvittää.
"Kaipa se jokin kauppatieteiden ala on, jossa ei vaadita kutsumusta ja joka jättää myös monenlaiset työtehtävät auki. Näin ollen siis keskenään hyvinkin erilaista porukkaa, joka tuo sen "lupsakuuden" ? "
Tietynlainen eetos myös kauppatieteen alalla on. Siis ainakin humanistin näkökulmasta aika suorituskeskeinen. Kaupallinen ala on hieman kylmä ja kova maailma, jossa vain "parhaat" menestyvät, eikä "luusereille" ole tilaa. Eräät kauppatieteilijät tuntevat tiettyä ylimielisyyttä "luusereita" kohtaan, ja varsinkin "huuhaa"-humanisteja mollataan herkästi. Tähän eivät tietysti kaikki sorru, ja enemmän ne insinöörit ovat humanisteja mollanneet kuin kauppatieteilijät keskimäärin.
En voi sanoo itteeni mitenkään asiantuntijaks, mutta mä oon ite mettäalalla(en tosin yliopistossa) ja siä on suurin osa miehiä ja meininki on tosi rentoo opettajia myöten. Että näin ollen voisin väittää, että huumorintajusinta porukka on semmosilla aloilla missä on miespuolisia immeisiä.
Ja mitä niihin savolaisiin tulee, niin onnistuin just tossa kyseisessä koulussa saamaan savolaisen poikakaverin ja sen mitä mä oon huomannu tossa Savon vierailuitten aikana niin jos ei ne lupsakoita oo niin ainaki aiak persoja tota "kaljoo" kohtaan....ei tietysti pidä yleistää.
Keskimäärin sonnilaumassa on rennompi meininki kuin hieholaumassa, mutta eipä parane yleistää, että miehet olisivat naisia lupsakampia yksilöinä. Joten joku ala, jolla on miespuolisia viljalti, voisi olla ratkaisu. Humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä alat kuitenkin ovat naisvaltaisia, mikä on harmittava juttu. Historiassa ja valtio-opissa miehiä on sentään puolet ja filosofissa on selkeä mies-enemmistö, jotta pitäisikö tähyillä sinne suuntaan. Olen kuullut, että nuo humanistit ovat hiukan neuroottista ja estynyttä väkeä, joiden huumori on niin pirun hienostunutta, ettei sitä tavallinen ihminen hoksaa.
En tiedä, kannattaako tälläista viestiä ottaa tosissaan, mutta vastaanpa ihan piruuttani...
Lupsakan meiningin määrittely on aika vaikeaa, koska jokainen tietysti pitää itseään ja (usein myös) oman alansa tyyppejä rentoina, huumorintajuisina ja mukavina, koska yleensä on tapana hakeutua omanlaiseensa seuraan, samanhenkisten luokse.
Itse kehottaisin välttämään aloja, joilla on runsaasti feministejä ja ekoaktivisteja (sössölogia), koska nämä tyypit ovat usein melko fanaattisia ja porukan normeista poikkeavaa saatetaan näpäyttää. Varsinkin feministiporukassa (puhumattakaan ekofasisteista) on aika pingoittunut tunnelma, jos joku uskaltaa esittää vähänkin erilaisen mielipiteen. Heti tulee kommenttia "hei vittuiletsä" -tyylin. Tälläisen pingoittuneen seuran luota on terveellistä vetäytyä vaikkapa ihan tavallisten amisten seuraan, kuinka estottomia ja luonnollisia he ovatkaan neuroottisiin yliopistomuijiin verrattuna.
Humanistisia tieteitä opiskelevissa on sangen boheemia meininkiä, mutta tunnelma voi olla myös vakava katsantokannasta riippuen. Vaikkapa kirjallisuuden opiskelijat ovat aika estyneitä tyyppejä, jotka pitävät asiansa mieluummin sisällään, mikä luon vähän ahdistavaa tunnelmaa.
Itse pidän historian ja valtio-opin opiskelijoiden huumorista (ja valtio-oppia opiskelenkin). Heillä on tasainen sukupuoli-jakauma, ja meininki on kaikin puolin "lupsakkaa". Historian opiskelijat ovat melko tavallisia, ainakin moniin muihin humanisti-friikkeihin verrattuna. Historian ja valtio-opin opiskelijat ovat keskinmäärin hyvin sympaattista, tarpeeksi syvähenkistä, mutta eivät kuitenkin vakavaa seuraa. Nämä ovat vaikutelmiani, mutta yhden alan tyypeistä ei voi koskaan tehdä kovin syväluotaavia yleistyksiä, koska ihmisiä on moneen junaan samankin karsinan sisällä.
Ainakin Jyväskylässä tuo alueellinen jakautuma on aika laaja. Itseni kanssa samaan aikaan aloittaneissa on ylioppilaita vähän jokapuolelta suomea. Savolaisia tataa olla itseni lisäksi pari kappaletta ja nekin juuri Pohjois-Savosta (itse olen etelä-) Mitä sukupuolijakaumaan tulee niin tyttöjä on noin 2/3 mikä tosin varmaankin tekee siitä siltikkin tiedekunnan miesvaltaisimman alan. Muissa aineissa naisten osuus on selkeästi isompi. Mutta eipä tuo sukupuoliseen vähemmistöön kuuluminen ole pahemmin haitannut. Mieluummin näin kuin että koko sakki poikia. Eräs insinööriopiskelija ystäväni manaa kohtaloaan lähes päivittäin kun olisi kuulemma mukava jos olisi muitakin kuin poikia=)
Vaikka jakauma alueellisten taustojen näkökulmasta tarkasteltuna on laaja niin kyllä meno on mukavan leppoisaa ja "lupsakkaa" silti. Tervetuloa vaan Jyväskylään! Saadaan lisää Savolaisia niin veisataan sitten savolaisten laulua vähän suuremalla porukalla jossakin illanvietossa kaikkien muiden veljien ja sisarten kauhuksi=)
Maantieteen mukaan savolaisia pitäisi olla sankimmin joko Jyväskylässä tai Joensuussa, jos aloiksi otetaan humanistiset tieteet ja yhteiskuntata tieteet, joita ei Kuopiossa ole. Olettaen, että savolaiset hakeutuvat opiskelemaan sinne mihin on lyhin matka. Onhan Tampereella ja Helsingissäkin varmasti savolaisia, kun tunnetaan perisavolainen-luonne, joka pyrkii sinne missä päätöksenteko tapahtuu ja missä valtaa lymyää. Piällysmiäs on piällysmies. No joo leikki sikseen.
Meikäläistäkään ei haittaa sukupuolivähemmistössä oleminen, ellei sitten kaikki naiset ole femakkoja. Tosin taidan hiukkasen liiotella ja nähdä feministi-mörköjä siellä missä niitä ei olekaan. Itse olen opiskellut taidelukiossa, ja siellä oli murskaava naisenemmistö, joka ei edes miehen näkökulmasta ole täysin hyvä asia. Tiettyä veljellistä ja toverillista henkeä, jota oli yläasteella ja lätkäporukoissa jäin kaipaamaan. Siis sellaista ronskia ja rentoa meininkiä: "rapatessa roiskuu", "ei sen niin väliä". Naiset tuntuu pingottavan keskimäärin enemmän ja se asenne tartuu ulkopuoliseenkin. Pieni ongelma lukion alussa oli se haju tai pikemminkin tuoksu, joka lähtee naisista. Ei sitä pystynyt alussa kunnolla keskittymään, mutta kyllä siihen tottui.
Näin äkkiseltään arvioiden eritoten Tampere, Jyväskylä ja Joensuu vaikuttavat kaikki sellaisilta ympäristöiltä, joissa opiskelee lupsakkaa porukkaa. Joensuusta en tiedä mitään, ja se taitaa olla liian kaukana kotikonnuilta, mutta Tampere ja Jyväskylä ovat tuttuja ja varteenotettavia opiskeluseutuja. Onko näiden vaihtoehtojen välillä aistittavissa mitään eroja?
Ainakin meilläpäin tytöt ja pojat ovat kaikki ihan lepposialla ajatusmallilla varsutettuja. Poliittisesti eri tavalla ajattelevia on, mutta pelottavaahan se olisikin, jos politiikan opiskelijat olisivat kaikki poliittisesti samanlaisia:) eikä feministejäkään liikaa pyöri ja toisaalta ne varmaan pyörivät enemmän omissa piireissään, eikä niinkään massojen mukana.
Tiukkapipoisia nuttura tiukalla nipottavia tyttöjä tai kauluspaidan ylin nappi liian tiukalla olevia poikia ei ole vastaan tullut pahemmin. Ilmapiiri on muutenkin ainakin omasta mielestäni aika leppoisa ja opettajakuntakin on onnistunut tekemään ilmapiirin sellaiseksi, että virallisuutta ehtii harrastamaan sitten työelämässä myöhemmin.
Tuli tuossa mieleen että Jyväskylään ja Tampereelle on pitkään ollut valtio-opissa sama pääsykoekirja kumpaankin. Voit siis hyvinkin hakea molempiin ja jos pääset molempiin niin sitten vasta valitset, jos vain toiseen niin tilanne helpottuu kummasti. Tampereen puolesta en osaa sanoo mitään. Ehkä joku Tamperelainen kohtalotoveri voisi valottaa miten siellä päin asiat ovat.
Meikäläistä tosiaan kiinnostaa tuo valtio-oppi kuten myös historia. Pidän nimittäin konkreettisuudesta ja vierastan liiallista käsitteiden kanssa pelehtimistä. Ja valtio-oppi on esimerksi sosiologiaa ja filosofiaa konkreettisempaa samoin kuin historia vaikkapa kirjallisuustiedettä kouraantuntuvampaa. Ja mitä vielä? Olen kiinnostunut yhteiskunnallista asioista enemmän kuin taideteorioista, filosofian käsiteanalyyseistä ynnä muusta todellisuudelle vieraasta.
Sukupuolijakauma on valtio-opissa ja historiassa hyvä. Sellainen kutina on myös, että niiden opiskelijat ovat rennoimmasta päästä, jos ottaa vertailukohdaksi opettajiksi opiskelevat tai oikislaiset, jotka on virallisuuden perikuvia taikka lääkisläiset, jotka ovat varmoja täydellisyydestään. Minua ahdistaa hiukan myös filosofian opiskelijoiden syvämietteisyys ja vakavuus sekä taideopiskelijoiden erikoisuuden tavoittelu. Okei, nämä ovat stereotypioita, mutta samalla myös omia vaikutelmiani, joten niillä on jotain pohjaa.