mulla on lapsi tuloillaan parin kk päästä ja mua pelottaa ihan kamalasti. Nyt kyselisinkin hieman synytyksestä. Ekaks:miten teillä on alasynnytys sujunu? oon 164 cm hoikka, 20v, aina urheillut ja pelottaa miten sujuu jos paikta onkin liian tiukat. Olen kuullut et urheilijoilla on hankalampi synnytys. Ja nämä repeämät. Näen jo suunnilleen painajaisia synnytyksestä!! oon lukenu miten monet on saanu jopa 4 asteen repeämiä!! Onko tää repeily kovin yleistä ja vaikuttaako äidin koko? Entä jos haluaa sektion, niin saako sen vaikkei olisi välttämättä tarvetta? Ja onko siitä paraneminen helpompaa? Kiitti jo etukäteen!
synnytys pelottaa
hirveästi!!!
81600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
moi. synnytin kax viikkoo sitten, olen yhtä lyhyt ja hoikka myös. lääkäri tutkii synnyttämään mennessä että lapsi mahtuu tulemaan. että sitä ei kannata pelätä. koska olet urheilija, kestät synnytyksen paremmin koska sinulla on lihakset ja kunto hyvä. et siis huonommin. minä en revennyt mutta väliliha leikattiin. se ei siinä sattunut kun oli vaan helpotavaa että lapsi tuli nopeammin pihalle. tikattaessa laitetaan puudutus joten se ei tunnu, mutta synnytyksen jälkeiset 2viikkoa istuminen, vessassa käynti ja kävely on hiukka kipeetä,mutta särkylääkkeet kehiin niin ei haittaa mitään. leikkaushaavasta toipuminen kestää kuulemma kauemmin ja jäähän sitä arpikin. sekion voi ehkä saada kovan pelon takia, mutta harvoin antavat. itse halusin sektion mutta en saanut. ja nyt olen onnellinen kun olen jo toipunut kun taas leikkaushaava olisi varmaan vieläkin kipeä. kyllä kaikki hyvin menee, muistat vaatia kunnon kivunlievitykset sairaalssa. kohdunsuun puudutud oli tosi hyvä minulla ainakin ja ilokaasu :)
Moi!
Ei sitä synnytystä tarvi pelätä,vaikka tietenkin kun se on uutta ja ennen kokematonta se vähän voi pelottaakin.
Itselläni ovat synnytykset menneet hyvin.Olen myös erittäin hoikka ihminen,vähän pitempi sinua (172cm).
Tytär syntyi normaalisti alakautta,ponnistusvaihe oli tietenkin rankin ja kesti ööh..20 min.Väliliha leikattiin että mahtui paremmin eikä tullut repeämiä. Erittäin positiivinen kokemus.
Toinen lapsemme syntyi viime joulukuussa,hänkin normaalisti alakautta mutta oli perätilassa.
Raskaampi synnytettävä oli mutta kaikki meni taasen kivasti.Ponnistusvaihe taisi olla 10 min.
Väliliha taas leikattiin mut parantui nopeasti.
Ei kannata ruokkia mielikuvitustaan kaikenmaailman kauhujutuilla,niitähän kyllä riittää mutta...lienevätkö miten uskottavia?Äideillä kun tuntuu olevan semmonen tapa että vähän liioitellaan aina näitä "kauhu"kokemuksia ja kun juttu kiertää ihmiseltä toiselle niin kukin kertoja pistää oman höystönsä soppaan.. =)
Sektiosta parantuminen vie luonnollisesti kauemmin.Jos sua kovin kamalasti pelottaa niin hae pelkoosi apua vaikka pelkopolilta,tai juttele neuvolassa.Turhaan pelkäät!
Iloista loppuraskautta sinulle,ilman turhia pelkoja!
ps.Niin sitä vielä että molemmat lapseni olen synnyttänyt ilman kivunlievityksiä,eli ei se ylitsepääsemätöntä ole! =)
Kivuliaita ja erittäin kivuliaita synnytyksiä ON olemassa, ei se mikään ufojuttu ole, helvetti sentään. Tiedän itse sellaisen kokeneena ja pian synnytän toisen mutta olen pakottanut itseni uskomaan, ettei koskaan enää voi mennä asiat pieleen samalla tavalla ilman kivunlievitystä ym selkäpolttoja kärsiessä, joten minuun ei yksinkertaisesti voi enää koskaan sattua niin paljon yhtään mikään, minulle ON LUVATTU tarkoin huomioitava kivunlievitys sairaalasta käsin. Suun aukaisemista se tosin vaatii ja pelkopolilla käyntiäkin jos sellainen mahdollisuus on.
Mutta tosiaankin, suurin osa synnytyksistä menee hienosti ja ilman ylivoimaisia kipuja. Haluan uskoa että jokaisella on kivuliaankin kokemuksen jälkeen mahdollisuus "onnistuneeseen" synnytykseen.
Moikka!!
Mulla oli helppo ja nopea synnytys. kesti 2 tuntia 57 minuuttia.Ponnistusvaihe kesti 7 min.
Repeytymiä ei tullut, välihaleikkaus tehtiin, parantui tosi nopeasti.Olen 157 cm pitkä.
Synnytin alateitse.Sain epiduraalipuudutuksen.
Kävin uimassa ja kävelyllä paljon raskauden aikana ja siitä oli apua, kun oli niin nopea synnytys:)Kyllä se on hyvä et liikkuu paljon, kaveri kun ei liikkunu raskauden aikana sillä synnytys kesti 20 tuntia.
Nyt poika on jo 6kk ja olen palautunut hyvin entisiin mittoihin.
Oikein paljon onnea sulle synnytykseen:)
Vähän turhan positiivinen kuva sulle on annettu synnytyksestä, se sattuu niin perkeleesti, kivunlievitystä saat jos nyt sattuu lääkäri olemaan paikalla. Jos sulla on lantionpohjan lihakset tiukassa kunnossa, niin voi olla että sulla on rankempi synnytys tulossa. Mutta ei välttämättä, ei kukaan täällä voi sanoa, että se menee hienosti, eihän sitä kukaan voi täällä tietää. Mutta varaudu yllätyksiin, kaikki on mahdollista. Vaikka on alatiesynnytys, niin kipeä on sen jälkeen jos väliliha on leikattu. Mä en istunut kunnolla 3 kuukauteen.
Olisiko sinua auttanut, jos olisit tiennyt kovista kivuista etukäteen? Kova etukäteispelko tuskin kuitenkaan auttaa selviämään kivuista, vai mitä itse arvelet? Vai voiko siihen kipuun todellisuudessa varautua mitenkään, mitä arvelet?
Itse koin synnytyksen jälkeen päin jopa helpommaksi kuin olin kuvitellut. Tuskin itse synnytys oli sen helpompi tai vaikeampi, mutta aika kultasi muistot salamavauhtia. :) Mutta ilmeisesti sinulla oli todellakin vaikeampi synnytys, koska muistat sen sellaisena.
Itse muuten pelkäsin enemmän mahdollista keisarinleikkausta, koska olin kuullut, että siitä paranee hitaammin kuin alatiesynnytyksestä.
Minä olen 165 pitkä, mutta en kylläkään mikään urheilija.Synnytin helmikuussa ensimmäisen lapseni. Omasta melko tuoreesta kokemuksesta voin sanoa,että supistus vaiheen kestää, varsinkin jos saa ajoissa epiduraalin.kannattaa sanoa heti jos sen haluaa. Ponnistus vaihe oli pahin ja kesti melko pitkään,koska lapsi vetäytyi aina takaisin päin kun olin saanut sitä edes vähän ulos.Poikani painoi 4050g ja oli 53cm pitkä. Ei tarvinnut leikata välilihaa ja ei tullut repeämiä,piniä nirhaumia vaan.
Tää saattaa nyt olla aika roisia tekstiä, mutta tarkoitus on hälventää sun pelkoja. En tee yleistyksiä, vaan puhun omista kokemuksistani. Olen myös ammatiltani urheilija, joten paikat on (ainakin oli ennen esikoista :D ) timmissä kunnossa...
Juu, ei oo turhaa legendaa, että urheilijoilla synnytykset voi olla pidempia ja "rankempia", juuri koska paikat on sen verran hyvässä kunnossa. Itellä avautumis vaihe oli helvettiä, mutta osaltaan myös sen takia, etten ottanut tarjottua epiduraalia, kuin vasta taju lähtee-vaiheessa. Ponnistusvaihe sitten olikin helppo, just sen takia, että lihaksissa oli voimaa ja kuitenkin hyvä kunto auttoi jaksamaan sen kipuosaston läpi.
Ja hei, uusinta kierrokselle oon lähössä. Hyvin selviät sinäkin! Muistat vaan sen, että kyllä siellä kätilöillä ja lääkäreillä on tehokkaat konstit ja keinot auttaa. Niin, ja ei repeämiä tule, jos leikkaavat välilihan. Ite en antanu leikata, koska repeämät paranee yleensä nopeemmin/paremmin (jostain luettu tieto). Repesin kyllä aika railakkaasti, just sen takia, että rysäytin ison vauvan ulos vauhdilla. Mutta silti jo seuraavana päivänä istuin, eikä repeämiä särkenyt oikeastaan missään vaiheessa.
Niin ja kyllä aika nopiaan tahtiin palauduinkin.
Yritä saada puhua peloistasi jonkun kanssa: Miehesi, äitisi, ystäväsi, neuvolan tätin. Mielellään jonkun sellaisen joka ei pelkojasi lisää. Iso kannustava halaus ja Tsemppiä!
P.S. Synnytykseni kokonaiskesto oli 26h, Mutta tuntuu, että tuo ei ollut mitään verrattuna uhmaikäisen kanssa taisteltuihin miljooniin(?) tunteihin. Niin, ja vaikka minä ehkä vetkuttelin sen epiduraalin kanssa, niin ei sitä silti kannata ihan ensimmäisiin pikkuvihlaisuihin vielä tilata.