Tällä äidit&isät palstalla on siellä sun täällä juttua että lasta kasvatetaan uhkailemalla, jos et tee sitä et saa tätä tyyliin.
Joudun tunnustamaan että sorrun siihen itsekin.
Minulla on 3v poika, ja uhmaiässä.
Miten sitten toimin, kun hän ei kerää leluja lattialta. Mitä sanon kun hän ei nuku vielä klo 23? kiukuttelee vaan. aamulla pitää kuitenkin herätä hoitoon. Kun hän ei tule ulkoa sisälle, miten toimin?
Kun hän ei syö ruokaansa, tai anna pestä hiuksiaan?
Kun kaikki mitä käsken menee kuuroille korville.
Lapsi on ensimmäinen ja ainoa, harvoilla kavereilla lapsia.
Minä en tiedä, jossain vaiheessa aina menee siihen, että jos et nuku, ei mennä huomenna puistoon, tai jos et nyt tule sisälle niin suutun, en kuitenkaan sen enempää voi suuttua. koskaan en ole lasta lyönyt, mutta neuvoton alan olla.
Eilen lapsi karkasi jalkakäytävälle, naapuri näki. Lapsi ei suostunut myöntämään olleensa jalkakäytävällä, en huutanut, sanoin että totuus pitää kertoa eikä saa valehdella. hän kysyi mitä on valehtelu, selitin että pitää kertoa mitä on tehnyt, että en ole vihainen kun kertoo, sitten olen jos ei kerro missä oli. tunnin istui pihakeinussa eikä myöntänyt.
Huutaminen ei auta, tiedän, mutta mikä auttaa?
Joudun tunnustamaan että sorrun siihen itsekin.
Minulla on 3v poika, ja uhmaiässä.
Miten sitten toimin, kun hän ei kerää leluja lattialta. Mitä sanon kun hän ei nuku vielä klo 23? kiukuttelee vaan. aamulla pitää kuitenkin herätä hoitoon. Kun hän ei tule ulkoa sisälle, miten toimin?
Kun hän ei syö ruokaansa, tai anna pestä hiuksiaan?
Kun kaikki mitä käsken menee kuuroille korville.
Lapsi on ensimmäinen ja ainoa, harvoilla kavereilla lapsia.
Minä en tiedä, jossain vaiheessa aina menee siihen, että jos et nuku, ei mennä huomenna puistoon, tai jos et nyt tule sisälle niin suutun, en kuitenkaan sen enempää voi suuttua. koskaan en ole lasta lyönyt, mutta neuvoton alan olla.
Eilen lapsi karkasi jalkakäytävälle, naapuri näki. Lapsi ei suostunut myöntämään olleensa jalkakäytävällä, en huutanut, sanoin että totuus pitää kertoa eikä saa valehdella. hän kysyi mitä on valehtelu, selitin että pitää kertoa mitä on tehnyt, että en ole vihainen kun kertoo, sitten olen jos ei kerro missä oli. tunnin istui pihakeinussa eikä myöntänyt.
Huutaminen ei auta, tiedän, mutta mikä auttaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
esim, -lelut kerätään kilpaa>kumpi kerää enemmän
- ulkoa sisälle,katsomaan vaikkapa aamulla ikkunassa ollutta kärpästä>vieläkö on siellä..
-jos ei syö,olkoon syömättä,seuraava "kattaus" on vasta silloin ja silloin,ei välipaloja
-hiukset annan pestä "itse" pyytää useimmiten sitten apua
eli kääntämällä huomio vähän toisaalle siitä itse asiasta niin aika hyvin on hommat sujuneet...
Käännä nuo kieltosi positiivisiksi, eli kun menet nyt nukkumaan, niin aamulla sitten lupaat tehdä jotain kivaa hänen kanssaan. Tai hän saa itse pestä hiuksiaa sen jälkeen, kun äiti on niitä ensin esipessyt. Tai lelujen keräämisen jälkeen saa vaikka katsoa lasten piirrettyjä tms.
Ja kun hän tekee jotain pyyntösi mukaan niin muista kehua, aluksi vaikka kuinka pienestä tekemisestä, että hän huomaa saavansa vastinetta teoilleen. Positiivisella suhtautumisella luot myönteisemmän ilmapiirin välillenne.
Mietipä miltä sinusta tuntuisi jos pomosi pyytämisen sijaan käskisi sinua tekemään jotain. Kumpi on mukavampaa ja tehokkaampaa? Aloin itse hiljakkoin käyttää "tulisitko" ja "tekisitkö" sanoja "tule tänne!" ja "tee tuo!" sijaan. Aluksi tuntui jotenkin "nössölle", mutta ihme ja kumma, ajan mittaan alkoi tehota paremmin. Mielikuvitusta kannattaa myös käyttää, paljon!
3-vuotiasta ei voi laittaa siivoamaan YKSIN kovinkaan isoa urakkaa. Sano, että "siivottaisiinko yhdessä, että päästään tekemään jotain kivaa". Voit myös antaa vaihtoehdon; siivoatko sinä autot vai legot?
Nukkumaan menoon omat tarkat ja rauhoittavat rutiinit, päättäväisesti. Ota jokin kannustin apuun, vaikkapa unitarrataulu. Hyväksy sekin, että aika ajoin tulee kausia jolloin vaikeampi nukahtaa, se kuuluu kehitykseen.
Ilmoita sisälle tulosta hyvissä ajoin, "kohta mennään sisälle, alkaisitko lopettelemaan leikkejä". Ole taas päättäväinen kun tulee vastalauseita, älä puhu liikoja. Odota, että hän saa leikin loppuun. Jos vastalauseet jatkuu, ota poika kainaloon ja vie sisälle.
Lapsi ei kuole nälkäänsä suomessa. Stressaat vaan itseäsikin kun nalkutat syömisestä. Tarjoa säännöllisesti monipuolista ruokaa ja jos ei syö sanot vain, että "iltapalaan on vielä aikaa, sitä ennen ei tule ruokaa, jaksatko sinne asti?" Oppii pian kyllä, että pöydässä syödään jos nälkä on. Oma tyttäreni pienensi syömisiään HUOMATTAVASTI juuri 3-vuotiaana.
Tukanpesulla anna pojan kämmenelle tippa shampoota ja anna levittää aine itse. Puhele mielenkiintoisia kun huuhtelet lopuksi, ettei keskity vain siihen tukanpesuun..
Periaatteessa uhkailu, kiristys ja lahjonta eivät ole tehokkaita, mutta silti niitä käyttää varmasti jokainen kasvattaja joskus. Pääsääntöisesti ei kannata niihin kasvatustaan kuitenkaan perustaa.. Lyöminen tai muu kiinni käyminen on myös typerää, lasta halventavaa ja ajan mittaan kostautuu itselle. Samaan kastiin menee huutaminen.. Kaikki asioita, jotka viimeistään lapsen tullessa murrosikään luultavammin saa eteensä. Mielikuvitusta peliin ja hienoa kun olet valmis yrittämään muitakin (kuin uhkailu, kiristys, lahjonta, huutaminen ja ruumiillinen kuritus) keinoja!
siitä olen eri mieltä, että lapselle ehdoteltaisiin, että "tulisitko sisälle", jos tarkoituksena kuitenkin on, että tullaan sisälle. Jos annetaan lapsen valita, niin pitäisi myös noudattaa lapsen valintaa. Eli jos kysytään että tulisitko sisälle ja lapsi sanoo en tule, niin mitäs sitten, jos sisälle on kuitenkin mentävä.
Mielestäni lapsen ei pidä valita kaikkea - enkä nyt tarkoita että sinä antaisit valita! Olen vain hiukan eri mieltä tuosta yhdestä asiasta, muista olen pitkälti samoilla linjoilla, älä siis hermostu. Hyvä jos teillä toimii.
Minä olen sitä mieltä, että aikuinen päättää milloin mennään sisälle tai päiväkotiin, nukkumaan jne. Ei 3v vielä voi ottaa vastuuta sellaisista asioista. Eli kun aikuinen sanoo että nyt mennään sisälle, niin mennään sisälle. Vaikka kantamalla. Minä teen kans aina niin, että sanon, että viiden minuutin päästä(vaikkei lapsi kelloa osaakaan, toimii silti) mennään sisälle. Tai ehdit vielä sen jutun leikkiä loppuun, sitten mennään. Ei tämäkään aina tietenkään toimi, 3-vuotiaalla on vahva oma tahto, mutta silti on asioita joita hän ei voi päättää. Ja totta on, että aina ei nukuta, tai ole nälkä, mutta silti on käytävä nukkumaan ja syödäkin kannattaisi. Yritän ymmärtää että aina ei uni tule heti, laitan kasetin soimaan tms. mutta sänkyyn mennään arki-iltoina ajoissa. Ruokailun kanssa meillä ei olla tapeltu, siihen en osaa sanoa, mutta tekisin varmaan saman, että nyt on ruoka-aika, jos ei tule kehoituksista huolimatta, niin tarjolla on ruokaa vasta seuraavana ruoka-aikana. Toki aina välillä kannattaa yrittää "huijata" lapsi itse haluamaan jotain mitä ei ensin haluaisikaan, 3-vuotiaan kanssa tämä vielä onnistuu. Eli "oletkos ennen nähnytkään tämän näköisiä makarooneja" tai laskepas kuinka monta kurkkua sulla on, tms.
Ja tuo vaihtoehtojen antaminen on tosi hyvä keino. Meilläkin esim. jos lapsi kiukkuaa vaatteiden kanssa, niin jos kysyy, että laitatko tämän yöpaidan, vai tämän paidan ja housut päiväkotiin, niin lapsi yleensä valitsee vaatteet. Silloin lapsi on saanut valita itse, ja usein unohtaa koko kiukuttelun, ettei laittaisi vaatteita ollenkaan. Joskushan lapsikin voi tietysti valita, omanlaisissaan asioissa. Kiukkukohtaus voi jäädä kesken jos antaa kaksi vaihtoehtoa, jolloin lapsi kuitenkin tekee sen mitä pitää, ja vielä valitseekin yleensä "oikein", kun toinen vaihtoehto on ihan älytön tai naurettava, "laitatko villasukat vai sandaalit" kesällä, "ruokana on tänään koirannappuloita tai makaroonilaatikkoa, jokainen saa valita mieluisensa" tms.
No joo, nää on monesti mielipiteitä ja mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella, mutta vinkkejä on aina kiva kuulla, itse "urautuu" helposti samoihin keinoihin. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että ei lapselle tarvi aina olla kaikki hauskaa ja mieliksi, ei se ole sitä aikuisenakaan. Joku on viisaasti sanonut, että vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa lapselleen pettymyksiä.
Niin kurjaa kun se onkin, niin niitä pettymyksiä tulee elämän varrella vastaan ja on hyvä voida harjoitella niiden sietämistä turvallisesti kotona. Vaikka vain niin, että ei saakaan jäädä ulos leikkimään, vaikka kovasti haluaisi. Jos lapsena oppii kestämään myös vastoinkäymisiä, ehkä ne kestää paremmin myös aikuisena. Olisi kurjaa, jos lapsena on saanut kaiken ja sitten yhtäkkiä aikuisena huomaa, että se ei enää toimikaan. Tämä nyt oli hiukan kärjistettyä, mutta ajatus varmaan oli selvä.
Aurinkoisia päiviä kaikille uhmaikästen vanhemmille!
annat 3-vuotiaan pomottaa sua, nukkumaan klo23.00?
kumpi teillä on aikuinen! älä käytä konditionaalia puheessasi. En minäkään tee jos vaihtoehtoja on kaksi ja toinen on mielestäni huono.
Kysy itteltäsi näin: joo, mentäiskös kaljalle vai ruvettaskos pesemään ikkunoita?
Mentäiskös shoppailemaan vai keräämään ne rojut takapihalta?
Saisinko täytekakkua? Saat jos heität voltin, muuten saat korppua.
Mentäiskös kampaajalle vai leikattaiskos pää irti muuten vaan.
Vertaa vähän,teetkö itse jos noin kysytään. Tota muotoa voi käyttää englantilainen. Kumman muodon valitset?
Kumpi teillä on aikuinen, kumpi määrää. KUn se lapsi on murkku, oot kusessa sen kanssa, se on isompi sua ja hyppii silmilles, jos et nyt ota ohjia käteesi. Sitten se ei tee mitään, kun on pienenä pomottanu sua. TOTTA!
Lainaa tahkokallion ja Sinkkosen oppaita, ne on tolkun miehiä kasvatusasioissa.
Suurin osa hyvin ja ajattelemista antavia vastauksia..mutta tää yks, äet2 ...viestissäni luki että lapsi ei nuku klo 23.
En sanonut että laitan nukkumaan klo 23, vaan hän on siinä vaiheessa ollut sängyssä jo 1,5-2 tuntia mutta ei vain nuku.
Tällä viestillänihän haen apua ja neuvoja jotta saisin ohjat paremmin käteeni, Kysyin neuvoja ja apua siihen, en kaipaa näitä tee jotain -vastauksia ;) opettele lukemaan, pikku vinkki.
Muille kiitoksia, osa nosita on tuttujakin, ja tilanteen mukaan voi tietysti lapsen saada ulos, jos on kiire niin silloin mennään, jos ei niin kiire niin vaikka se 5 min päästä. eilen oli jo helpompaa illalla, kun sanoin että kun nyt laitat pään tyynyyn niin saat pitää ne lelut vieressäsi, poika hymyili iloisesti, ja sanoi kivaa äiti :) ja laittoi pään tyynyyn.
En hermostu, koska ilmaisit mielipiteesi sivistyneesti, ilman riidanhalua tai nimittelyä! Kiitos siitä, harvinaista täällä..
No joo, ehkä ilmaisin vähän huonosti itseäni koska olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki ei ole aina kivaa ja vanhemmat päättävät lopulta mitä tehdään.
Tuon konditionaalin vaikutus yllätti minutkin. Suhtauduin siihen aluksi todella skeptisesti, mutta jostain syystä lapseni tulkitsee sen luottolauseena ja useimmiten melko pian tekee kuten on määrä. Jos ei tee, niin sitten tietysti ei enää kysellä vaan otan niin sanotusti ohjat ja aletaan toimia. Mutta jotenkin lapseni oppi, että asiat menee kivasti kun häneen luotetaan ja tuntee olonsa tärkeäksi näin. En väitä, että välttämättä kaikkiin tehoaa, kun kuopuksemme kasvaa ei tämä kasvatus välttämättä niin helposti käy, on melkoisen vaativa tapaus..
Pettymyksiä siis meilläkin riittää joka päivään, mutta niitä tulee keksimättäkin.. Väistämättä kun pidetään kiinni rajoista. :o)
Aurinkoista loppukesää!
Haluisin vielä lisätä noihin juttuihin, ettei mun mielestä se uhkailukaan välillä pahasta ole. Kunhan vain uhkaa sellaisella, minkä voi toteuttaa. Meillä on toiminut monet jutut sellasella, et jos lapsi ei tottele, lelut viedään pois. Kerran on tarvinnut laatikollinen viedä ja sen jälkeen on riittänyt pelkkä uhkaus. Mut huom. meilläkin myös muita keinoja kuten kiristys ja lahjonta :)
Lahjontaahan on, jos lupaa palkinnon jostain..
Olen siis tuo "monta hyvää ehdotusta..."
Kiva ettet hermostunut, tarkoitus ei ollutkaan kumota ajatuksiasi, vaan kertoa oma mielipiteeni. Harvoin se todella täällä onnistuu ilman turhia ilkeitä sanoja ja väärinymmärryksiä.. Mutta hyvä näin.
Olen kyllä tiettyyn pisteeseen asti samaa mieltä siitä, että joskus on kohdallaan antaa lapsen valita, ja esittää asiat muodossa "mentäiskö". Sen kyllä melkein tietää milloin se onnistuu. Ja on totta, että joillekin lapsille se voi tuoda sitä luottamuksen tunnetta, jolloin syntyy kierre, että lapsi haluaa seuraavankin kerran "valita" oikein, kun saa myönteistä palautetta. Mutta kaikkien kohdalla tämäkään ei toimi. Naapurissa on sellainen lapsi, jonka kohdalla ei kyllä toimi, hän ei ymmärrä miksei sitten tehdäkään niinkuin hän haluaa, vaikka ensin kysytään. Hän siis yleensä haluaa tehdä juuri päinvastoin kun vanhemmat..
Olen kyllä omani kanssa huomannut, että tietyssä mielentilassa onnistuu melkein mikä vaan, joskus taas ei mikään. Sitähän se 3-vuotiaan elämä on:) Samoin se, että esittämällä asian liian vaativasti ja käskevästi provosoin lasta väittämään vastaan. Mutta niinkuin todettiin, kaikki ei ole aina kivaa. Mutta kyllähän siitä arjesta voi tehdä helpompaa monella tapaa ja kuitenkin pitää rajoista kiinni turvallisen aikuisen tavoin. Joskus vaan on itselläkin väsy ja pinna hiukan kireämmällä.. No, harjoittelemalla oppii - niin aikuiset kun lapsetkin:) Ja onhan lasten hyvä oppia sekin, että ei aikuiset ole mitään tunteettomia kaiken sietäviä, joskus aikuinenkin hermostuu. Kunhan muistaa sitten sopia ja halia päälle, niin kyllä lapsi senkin kestää. Ja näyttää niitä muitakin tunteita kun hermostumista.
Edelleen aurinkoisia päiviä sinne!
Vielä siis kirjoitan, kirjoitin jo tuolla ylempänä. Tiedän tuon tunteen, että lapsi on mennyt ajoissa "nukkumaan" mutta kupsii vielä 22-23 hereillä.. Tuntuu kamalalta ja itse ajattelee, että nyt se ei saa tarpeeksi unta. Mutta olen itse ainakin yrittänyt vähän hellittää stressaamasta siitä. Joskus ei vaan nukuta itseäkään, eikä siinä käy kuinkaan, jos yhtenä päivänä on vähän väsyneempi. Oletan siis, että tämä ei kuitenkaan ole teillä jokailtaista? Tai yksi keino on sitten vähentää päiväunia, vaikka en olekaan niin sen kannalla, on tosi kurjaa jos lapsi on päivällä sitten väsynyt kun ei anneta nukkua. Tai enhän mä tiedä nukkuuko teidän lapsi enää päiväunia, monesti myös se vaihe kun päiväunet jää pois sekoittaa vähän koko unirytmiä.
Tuosta vielä, että lapsesi sanoi "kivaa äiti", eikö ole hassua miten tosi hyvä mieli voi tulla lapsen kommentista ja hyvästä mielestä, kun tuntuu että on tehnyt jotain oikein:) Varsinkin, jos sitä edelliset päivät on ollut yhtä uhmaa ja kiukuttelua.
Kiva on kuulla muidenkin "ongelmista" tämänikäisten kanssa, ja huomata, että samoja asioita mietitään muuallakin. Aina vaan haluaisi olla paras mahdollinen äiti ja antaa parhaat eväät elämään. Minä uskon, että oma äiti on se paras äiti! (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.) Varsinkin kun miettii asioita ja punnitsee eri vaihtoehtoja ja haluaa oppia uutta ja lisää. Näin.
Aurinkoa sinnekin!
Harvinaisen samoilla linjoilla ollaan! Kiva jutella asioista täälläkin positiivisessa hengessä. Ainahan ei tarvitse samaa mieltä olla, mutta kai se sitten on jonkin sortin taito sekin, että osaa fiksusti ilmaista eriävän mielipiteensä..? Anonyyminä vaan taitaa tulla herkästi houkutus toisen sättimiseen..
Vointeja!
Niinpä niin, asioista voi olla sivistyneestikin eri mieltä, eikä se tarkoita että toinen on väärässä ja toinen oikeassa! Asioilla on yleensä enemmän kuin se yksi puoli:) Ihmiset vain ilmeisen herkästi ottaa itseensä ja sitten on pakko sanoa pahasti takaisin.. Mutta edelleen hyvä näin, ja loppuviimeksi mekin taidetaan olla aika samaa mieltä asioista kuitenkin, siinäkin, että voidaan olla myös eri mieltä, ja silti hyviä äitejä omillemme:) Menee jo ohi alkuperäisen aiheen, mutta menköön, tulee ihan hyvä mieli kun voi sovussa keskustella!
Sopuisaa jatkoa!
sama homma täällä,ja varmasti monessa muussakin perheessä.
Monta keretaa on mieli tehdä jotain repäsevää, eli kun mä olin pieni nyt olen 46 tyttäret on 6ja 5vuotta vanhoja,niin kuyiteskin on mieli tehnyt antaa kunnon selkäsauna kun karkailevat tielle.
Ja vaikka on sovittu että ei mennä pihaa kauemmaksi niin silti jostain kumman syystå unohtuu säännöt.
Vanhempi joka on nyt 6v.käy puheterapeutilla koska ei osaa sanoa ä kirainta.
Juttelin hänelle ongelmasta ettei puhe tehoa hän totes että koska Amandalla on uudet kaverit, muuyettiin kuukausi sitten pitää ymmärtää....
Ihan tosi perkele sentään jois mä rupeen nyt ymmärtään kun neiti on 6v.
uusia kavereita niin mitä on meillä mkeininki kun neiti on 12, tai 13,v
Mä kävin nuore3mman kanssa hammashygienistta 2 kuukautta sitten.
No nuorempi munas koko jutun kun antoi mulle suukon keskelle suuta.
Me ollaan kauheita pussaan ja haliin.
Hammaslääkäri näki tilanteen ja haukku mut pystyyn kun levitän p0akteereja muksun suuhun.
Kysyin siltä että kuinka monta reikä'ä näet,ei vastannut kysymykseen.
No seuraavana päivänä oli neuvola käynti,neuvolan täti tietty kysyi multa mitä likat syö,
kerroinm että valehtelematta menee 4 litraa maitoa päivässä.
Neuvolan täti totes mmulle että liikaa maitoa lapset eisyö ruokaa, aamulla paahtoleipää kun kello on 11päivällä perunaa tai pastaa iltapäivällä välipja Amanda kyllä pitää huolen että saa ruokansa ja sitte illalla taas pernaa ja kalaa tai lihaa.
No kuiteskin neuvolan tädillä on ilmoitustaululla juttu aamulehdestä että nykyajan nuoriso siis tytöt jotka ovat kalkin puutteessa on sitä sun tätä vaivaa...
Mä ho9ksasdin kysyä neuvolan tädiltä ennen kuin lähdin ulos että ootko lukenut ton jutun mikä on su seinällä???
Mulla menee tosi kovaa just nyt,yukko kattelee kisoja olkkarissa ja mä hekotan täällä
ottakaa ihm4eessä kantaa