Olenko yksin aivan sekopää ja kuvittelen kaikkea kamalaa tapahtuvan raskaus aikana?
Kumpa osaisin edes päivän olla ajattelematta jotain pahaa.
Onko minulla kohtalon tovereita vai olenko ihan omaa laatuani.
Kumpa osaisin edes päivän olla ajattelematta jotain pahaa.
Onko minulla kohtalon tovereita vai olenko ihan omaa laatuani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
... ja varmasti sata muuta...
Mua pelottaa edelleen joka kerran mennä neuvolaan.
Jos sydänääniä ei kuulukaan tai on jotain muuta pahasti vialla.
Alkuraskaudessa pelkäsin joka päivä että menee kesken. Ja pelkään kai vieläkin.
Viikkoja tulee huomenna täyteen 32.
Alussa pelotti kaikki mahdollinen. Että verikokeesta löytyy jotain, että mulla on raskausdiabetes, raskausmyrkytys, vauvalla on kaksi päätä tai ei päätä ollenkaan sun muuta.
Pelkäsin kaikkea, josta olin vähänkin kuullut jotain.
Kai se pelko on jollain lailla normaalia.
Elämä tulee muuttumaan ja ei kuitenkaan voi varmasti sanoa, että kaikki menee hyvin.
Ehkä pelko saa myös osaltaan varomaan?
En minä ainakaan ole hirveästi uskaltanut hötkyillä. Kaveri lähtee rullaluistelemaan, minä kävelylle.
Kaikesta pelosta sun muusta huolimatta viikkoja on kasassa tosiaan 32, ultrassa kaikki kunnossa, pikkuinen on vilkas ja potkiskelee...
Silti, makaan edelleen herättyäni joka aamu sängyssä odotellen aamun ensimmäisiä potkuja...
täällä myös yks pelkääjä, viikkoja 16 ja jännitys päällä koko ajan, jos vaik kaikki ei menekään hyvin... stressaavaa!
Mie mietin noit pelkojuttuja kaa ku ootin. Koko ajan oli jotain pelkoo tai vainoomist jostaki. Pelot ja tuntemukset on valmistautumista äitiyteen ja kertoo siitä miten tärkee se ihmistaimen masus on.
Se on stressaavaa mut kuuluu asiaan. silti raskausaika oli IHANAA vaik pelkäs, aika tuntu pitkält ja toivo et kumpa se jo syntys.
Kaveri oli kans hysteerinen raskausaikana, ei voinut käyttää huulipunaa, ettei tule sikiövaurioita. Silti lapsen isä oli entinen narkkari ja käytti/möi edelleen kannabista eikä se tuntunut huolettavan yhtään, että se siitä pelkojen tärkeysjärjestyksestä....
Mutta ihan oikeesti, mikä teitä pelottaa, jos ootte normaaleja terveitä ihmisiä? Eihän teillä oo mitään syytä huoleen. Jos olette terveitä, ei erityistä riskiä keskenmenoon ja lapsikuolleisuus on Suomessa niin olematonta, että tosi pieniäkin keskosia voidaan pitää hengissä ja saavat elää täyspainoista elämää.
Mitä neuvolassa jäkätetään, ei tarvi ottaa niin kirjaimellisesti, järki omaan käteen. Päihteitä ei tietenkään raskausaikana, mutta muuten niitä ravintosuosituksiakaan ei tarvi ottaa niin kirjaimellisesti. Itse esim. voin syödä maksaa kerran kuussa, jos siltä tuntuu. A-vitamiinipitoisuus ei siitä sanottavasti nouse. Maailmassa on miljoonia synnyttäneitä naisia, jotka ei oo koskaan nähneetkään ruisleipää ja jotka syö tuorejuustoa joka päivä. Silti kansanterveystilastoissa ovat terveempiä kuin me suomalaiset. Kasviksia on tietenkin hyvä syödä ja pestä, onhan niissä kaikille tärkeitä ravintoaineita, mutta esim. itse syön tyhjiöpakattua kylmäsavukalaa silloin tällöin. Listeriariskiä pidän olemattomana ja jos kalan valmistaa esim pastan kanssa, kuumennus tuhoaa mahdollisen listeriabakteerin. Sama riski saada listeria on myös niissä raaoissa kasviksissa, joita kehotetaan syömään kilokaupalla, joten haloo. Jos on tullakseen, niin sitten varmaan tulee, mutta pidän riskiä olemattomana.
Suosituksia ja rajoituksia ei myöskään voida tehdä niin yleispäteviksi, että ne olisi kaikille sopivia. Siksi oman järjen käyttö on sallittua ja jopa suotavaa. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Sanovat jopa, että lapsi kokee äidin stressin kohdussa eli yhtä tärkeää kuin se äidin fyysinen hyvinvointi, on myös se henkinen hyvinvointi ja kyky nauttia raskaudesta ilman turhia pelkoja.
Se mikä sinusta tuntuu hyvältä, on varmasti sinulle hyväksi ja kun itse voit hyvin, voi myös vauvasi hyvin. Pois siis turhat huolet ja murheet, vauva kyllä ilmaisee jos jokin ei sovi ja huomaat sen epämiellyttävänä olona, joka pakottaa sinut muuttamaan asentoa tai muuta sellaista.