Haluaisin tylsille illoille mielenkiintoisia,
ehkä mielialaa kohottavia juttuja luettavaksi.
Jos joku haluaisi vähän purkaa lastia harteiltaan ja kertoa mietteitään jne. kyseisestä "sairaudesta".
Kuinka paljon se vaikuttaa elämääsi, kuinka paljon parempi elämäsi voisi olla ilman sitä?
Aina tuota ajatellessa iskee niin kova ahdistus ja vitutus, että perkele! :/
Olen itseeni muuten täysin tyytyväinen, hyvä kroppa, komea. Ainut huonopuoli on akne, jonka seurauksena ei mikään muu tuo tyydytystä. Näin se elämä ja sille luodut lahjat valuvat kutakuinkin hukkaan. "Aivan turhaa kaikki muu paitsi hyvä iho.
"
Tuolla periaattella kun tässä jyrätään vuodesta toiseen, ei pahemmin jää aikaa millekkään mille pitäisi jäädä.
Akne eristää, aiheuttaa masennusta, vituttaa ankarasti, kaikki sosiaalisuus ja rohkeus huononevat. Voisiko paljoa vakavampaa sairautta ollakkaan?(tietenkin on, kunhan pistin vitutuksen hurmiossa) Ja se vaivaa prosentuaalisesti todella ikävän suurta osaa suomenkin kansasta...
Sokeuskaan ei estäisi näin paljoa menojani...
HIVkään ei eristäisi minua tällä lailla kavereistani...
En voi kunnioittaa ihmisiä koska koen itseni niin paskaksi.
Kuinka sitten voin edes elää? En voikkaan, vain teoreettisesti.(miten sanotaankin)
No,
jos joku iloinen kesäpäivä pääsisin aknestani eroon tai tajuiasinkin, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita.
En sittne tiedä minkälaista paskaa tuli laitettua, kunhan vain jotain mitä mieleen tuli kirjoittelin.
Jaksa edes tarkistaa onko oikeinkirjoitettu, vituttaa niin ankarasti.
ehkä mielialaa kohottavia juttuja luettavaksi.
Jos joku haluaisi vähän purkaa lastia harteiltaan ja kertoa mietteitään jne. kyseisestä "sairaudesta".
Kuinka paljon se vaikuttaa elämääsi, kuinka paljon parempi elämäsi voisi olla ilman sitä?
Aina tuota ajatellessa iskee niin kova ahdistus ja vitutus, että perkele! :/
Olen itseeni muuten täysin tyytyväinen, hyvä kroppa, komea. Ainut huonopuoli on akne, jonka seurauksena ei mikään muu tuo tyydytystä. Näin se elämä ja sille luodut lahjat valuvat kutakuinkin hukkaan. "Aivan turhaa kaikki muu paitsi hyvä iho.
"
Tuolla periaattella kun tässä jyrätään vuodesta toiseen, ei pahemmin jää aikaa millekkään mille pitäisi jäädä.
Akne eristää, aiheuttaa masennusta, vituttaa ankarasti, kaikki sosiaalisuus ja rohkeus huononevat. Voisiko paljoa vakavampaa sairautta ollakkaan?(tietenkin on, kunhan pistin vitutuksen hurmiossa) Ja se vaivaa prosentuaalisesti todella ikävän suurta osaa suomenkin kansasta...
Sokeuskaan ei estäisi näin paljoa menojani...
HIVkään ei eristäisi minua tällä lailla kavereistani...
En voi kunnioittaa ihmisiä koska koen itseni niin paskaksi.
Kuinka sitten voin edes elää? En voikkaan, vain teoreettisesti.(miten sanotaankin)
No,
jos joku iloinen kesäpäivä pääsisin aknestani eroon tai tajuiasinkin, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita.
En sittne tiedä minkälaista paskaa tuli laitettua, kunhan vain jotain mitä mieleen tuli kirjoittelin.
Jaksa edes tarkistaa onko oikeinkirjoitettu, vituttaa niin ankarasti.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hmmmm. Akne on kuin jonkinlainen satiainen tai loinen, se on aina paikalla ja imee kaikki voimat. Tuntuu että kaikki tuntohermoni ovat keskittyneet kasvojeni alueelle ja tarkkailevat koko ajan josko jossain kohdassa alkaisi tuntua sitä tiettyä jomotusta ennen ihanaa pahkuraa.
Olen miettinyt että jos nyt saisin tietää eläväni aina näppynaamana, en haluaisi elää. Kasvot on kuitenkin se paikka, joka on aina näkyvillä ja se vaikuttaa kovin paljon ensivaikutelmaan. Aknen takia jätän menemättä bileisiin, joskus jopa kauppaan, kavereille jne. Joku voisi ehkä kuvitella, että minulla on rakas nimeltä Akne. Ajattelen sitä jatkuvasti, katselen sitä jatkuvasti ja se estää kaikki muut suhteeni vastakkaiseen sukupuoleen.
Kaameinta on se, kun juttelee jonkun kanssa ja näkee kuinka se tyypin katse kiinnittyy johonkin paahkuraan omassa nassurassa ja aina välillä eksyy takaisin siihen. Ei kiva. Mua ei onneks pahemmin ole ärsytetty tästä asiasta ja totta puhuen ei se mun akne nyt NIIN paha olekaan. Tiedän että itse suurentelen asiaa ja teen siitä itse elämäni kauheimman asian. En kuitenkaan voi sille mitään. Ajattelen aina, että kunhan pääsen aknestani elämästäni tulee upeaa. Ja saan täydellisen miehen. (Dream on.)
Olisi joskus ihana jutella jonkun kanssa asiasta ja kulkea jonkun toisen näppyläisen :-) kanssa, mutta en tiedä miksi kaikki muut ihmiset näyttää siloposkilta. Jopa Tampereen katuja tallatessani en koskaan törmää yhteenkään kohtalotoveriin, mihinkähän kaikki on piiloutuneet? Se tuntuu pahalta, tulee sellainen olo että on ainoa maailmassa, jolla on finnejä... Vaikka se ei olekaan totta. Miten vapauttavaa oliskaan löytää joku toinen, jonka kanssa vois vaikka jopa (!) harrastaa yökyläilyä ja olla ilman meikkejä ja jakaa kokemuksia ja sais tavallaan voimaa myös siltä toiselta.
Minustakin tuntuu, että muuten olen ihan Ok mutta tuo iho estää minua, eristää kaikesta. Se pilaa jokaisen päiväni ja tulevaisuudenkuvani, itsetuntoni, talouteni ja no, kaiken! Joskun vihaan itseäni, varsinkin peilin edessä... Kaikkein ihaninta olisi, jos joku tulisi ja sanoisi että olen kaunis ja ihana, mutta... No joo, eihän se olisi totta.
Haluan tästä eroon ihan mielettömästi ja aion jonain päivänä olla näpytön, olkoonkin vaikka sitten kun olen 70! Mutta jonain kauniina päivänä, sen olen luvannut itselleni! :-D
Sanatarkasti minunkin tuntemukseni! =)
Tuo kaverijuttu tuntuu todellakin oudolta. Kellään kavereistani tai tutuistani ei tunnu omaavan aknea.. Ja sekös ahdistaa ja vituttaa.
Lisää tällaisia viestejä. Ne saavat jotenkin herämään ja ajattelemaan asiaa vähän kevyemmin. Ilahduttaa, kun on ihmisiä jotka juoksevat samanlaisessa paskassa...
Näin se on että aknepeikko on ottanut ohjat käsiinsä minunkin elämässäni. Pikkuhiljaa monet entisen elämän asiat ovat jääneet ja jäljellä on vain tämä helvetillinen rumba. Muistan, kuinka noin 16-vuotiaana, kun akne ensimmäisen kerran räjähti kunnolla käsiin (täysin finnitöntä päivää en ole nähnyt 12-vuotiaasta lähtien) ajattelin, että ei se tässä iässä niin paha juttu ole kun muillakin on samanlaista ongelmaa, kyllä se ennen kahtakymppiä hälvenee...ja kilin kellit! Nyt kun olen 21-vuotias akne on pahempi kuin koskaan! Ja, kuten jo huomautittekin, kaikki ihmiset ympärillä tuntuvat olevan iholtaan niin pakahduttavan terveitä ja siloisia. Noh, kateus on pahasta, kaikkea ei voi saada ja sitä rataa. Tietystihän asia on niin, että jos akne ei suostu lähtemään lukuisista yrityksistä huolimatta, sen kanssa on vain opittava elämään, mutta miten? Välillä tuntuukin siltä että tämä psyykkinen puoli, eristyneisyys, epätoivo ja neuroottisuus, on pahempaa kuin kaiken lähde eli itse akne. Tässä iässä voisi olla aktiivinen, tehdä asioita ja tavata ihmisiä mutta en tunne kykeneväni elämään näin. Sääli.
Akne on pilannut mun elämän. Kukaan ei ymmärrä miten pahasti olen masentunut sen takia. Olen kärsinyt tästä nyt 6 vuotta. Tällä hetkellä syön roaa.. kolme kuukautta takana mut finnit ei vaan näytä loppuvan. Ei tee enää mieli tavata siloposki kavereita, lähteä baariin tai edes urheilla mistä ennen pidin kovasti. Tää todellakin ottaa koville henkisesti.. voi luoja miten paljon! Tunnen myös itseni tosi huonoksi tän aknen takia. Itsetunto on niin maassa kuin vain voi olla. Oon niin väsynyt oleen surullinen.. Kun joskus koittaa se päivä, kun akne on ohi, nii siitä alkaa sit elämä!!
Itselläni on keskivaikea akne ja voin sanoa tietäväni hyvin mitä te kaikki tunnette ja on hienoa että joku on jopa kirjoittanut tänne kaikki ne asiat mitä itse ajattelee lähes koko valveillaoloajan. On vaikea olla ajattelematta sitä, koska oma naama on kuitenkin ainut osa kehosta, joka on KOKO ajan esillä, ja jolla hymyillään ja tuodaan esiin tunnetilat, mutta miten se onnistuu jos ei halua edes hymyillä koska tuntee jomotuksen huulensa yläpuolella ja pelkää naaman venyttämisen ärsyttävän sitä entisestään?
Tekisi mieli kirjoittaa tänne niistä lukuisista kerroista kun on jättänyt bileet, illanistujaiset ja muut sosiaaliset toimet väliin tai yrittänyt istua mahdollisimman kauas muista ihmisistä, jotta nämä eivät pääsisi katsomaan kimmeltävää, paranevia ja uusia finnejä sisältävää ihoasi, jota häpeää muiden ihmisten lähellä tai jättänyt yökylät väliin, koska tiedät että aamulla ihosi on hirveässä kunnossa, koska et ole päässyt pesemään sitä kotona olevilla kolmella miljoonalla eri pesuaineella..
Monet teistä ovat ilmaisseet olevansa varsin "menevän" näköisiä (lukuunottamatta aknea), ja minäkin pidän itseäni komeana ja siitä sanotaankin minulle, eivätkä tytöt kaikkoa lähettyviltäni ja minulla on ollut "juttua" kauniiden tyttöjen kanssa, mutta ei ikinä vakavaa seurustelua, koska...
En voisi ikinä kuvitella seurustelevani kenenkään tytön kanssa, niin kauan kuin naamani näyttää katastrofialueelta ja itsetuntoni sen mukaiselta.. ulospäin saatan olla itsevarma ja vaikuttaa tasapainoiselta, mutta sisälläni huokaisen joka kerta kun pääsen kotiin kaupungilta ja tiedän ettei kukaan voi katsoa naamaani "sillä silmällä".
On hirveää miten yksi asia voi vaikuttaa elämään niin paljon kuin akne, ja kysynkin mitä virkaa koko aknella on? Kaikilla lääkärisivuilla lukee ettei aknen synnystä tai tarkoituksesta tiedetä juuri mitään joten mitä hyötyä on olla ihminen ja planeetan fiksuin eläin, jos tällainen tauti voi henkisesti rampauttaa miljoonia nuoria ja tehdä heistä samalla lähes toimintakyvyttömiä..
Itselläni oli syvän masennuksen vaihe jolloin, lintsasin viikkotolkulla koulusta, makasin sängyssä puoleen päivään, valehtelin kaikille menoistani... vain sen takia että peilikuvani masensi mielettömästi joka aamu, enkä uskonut voivani tehdä mitään kodin ulkopuolella, koska ajattelisin jatkuvasti vain ihoani.
En ole tällä hetkellä yhteydessä syvimpään angstiini, joten teksti voi kuulostaa hieman kepeältä, koska elän "hyvää" kohtaa elämässäni ja ihonikin on hieman parantunut, mutta pelkään joka sekunti että siihen ilmestyy kohta kokonainen armada uusia finnejä, varsinkin nyt kun olen päässyt taas stressaamaan kouluun.
Ei voi olla kunnollista elämää, jos ajattelee aktiivisesti millaisissa valaistusolosuhteissa on ja miltä iho niissä näyttää (oma suosikkini on epäsuora valo, esim. jostain seinästä, tai hämärä bilevalaistus tai baari, joskin tanssilattian strobot paljastavat yleensä kaikki ihon epätasaisuudet)
Tai juuri se kun tarkkailee koko ajan naamansa tuntoa, jolloin tietää heti milloin uusia finnejä on tulossa ja muhimassa kovaa vauhtia...
Olen muuten huomannut että tuollainen liika ajattelu ja strsessaaminen ovat yksi aknen syntymistä vauhdittavasti asioista, mutta miten voi välttää stressaamasta kun on ihmisten edessä naama kiiltää ja poskessa loimottaa iso keltapäinen vuori? Se on kehä joka toistaa itseään kunnes ei pysty ajattelemaan mitään muuta..
Päätin tänään etten aio antaa tämän paskan enää vaivata minua yhtään vuotta nuoruudestani, jota en saa koskaan takaisin, ja josta akne on jo riistänyt kolme..
Tein listan uudesta parannus reseptistäni, jonka olen koonnut kokemuksen ja (aknen)opiskelun avulla. Tähän mennessä olen hoitanut aknea lähinnä ulkoisesti (aco-sarja, differin, ja atsaleiinihappo), epäilen että liikaakin, ja olen ollut kahdella antibioottikuurilla (tetralysal ja apocyclin, tetralysal auttoi mutta kuurin loputta samaa vanhaa!). Mutta olen lukenut aknepotilailla on usein alhaiset hivenainelukemat, ja todellinen aknen parannus lähtee sisältäpäin antibiooteilla ja oikealla ravinnolla.. uusi reseptini siis:
- sinkkiä väh. 100mg/päivässä
- seleeniä
- kromia
- karovitia (beetakaroteeni)
- paljon vettä (n.2l/päivä)
- uusi tetralysal tai roaccutan kuuri
..toivon voivani lopettaa suurelta osin ulkoisten puhdistusaineiden käytön ja käyttää tietysti kosteusvoidetta. En ole muuten syönyt karkkia, suklaata tai jäätelöä melkein puoleen vuoteen ihoni takia.
Jotain hyvää tässäkin, on sillä, muualla kuin naamassani ei ole lähes yhtään näppyjä, ja itseäni on siunattu sillä etten ole koskaan saanut huomautuksia ihostani, paitsi kerran kaksi vuotta sitten ollessani ulkona kavereiden kanssa, eräs juopunut tuntematon mies mollasi ihoani ja kerran vuosi sitten bussissa kun eräs juopunut nainen teki huomautuksen iho-ongelmastani..
NORMAALIN IHMISEN EI KUULUISI MUISTAA TÄLLAISIA ASIOITA!!!!
P.S. Sain innoituksen tähän, koska ystävälläni oli minuakin paljon pahempi akne, josta emme tietenkään ikinä puhuneet, vaikka olenkin varma että se vaivasi häntä suunnattomasti.. Hänen aknensa on kuitenkin kadonnut kokonaan ja hänen arpensakin näyttävät kuin sulavan pois (tai ainakin vaalenevan), joten olen varma että se voi toimia minullekin, jos saan ihoni vielä aknevapaaksi joku päivä, menen mikrohiotuttamaan sen, maksoi mitä maksoi..
Elämme pinnallisessa maailmassa..
luin tuon sinun kirjoituksen ja AIVAN TÄYSIN kun mun päästä tuo txt!!!!tuli ihan kylmätväreet siitä kuinka joku voi ajatella ja tuntea kuten mä.
olen ulkonäöltäni mielestäni ihan nätti muodokas tyttönen,diggaan seksikkäistä vaatteista,kengistä,hiukset aina laitettu jne...mut IHO...iho on mun PAINAJAINEN!se on mun henkilökohtainen helvetti mikä on myös mulle iso sosiaalisten kontaktien esto.
ajattelen aina kun olen ihmisten ilmoilla että"kattokohan toi mun finnejä..."pakkomielteistä ihon nypläystä,masennuis,stressi-->kuumat aallot naamassa,itku,itseinho on valtava!tuntuu et mä hajoon tähän...tetrat on kokoaika käytössä-auttaa hetkelliseti.mitä pahaa mä oon tehny et ansaitsen tän taudin???miks mä??miks mikään ei auta??...noniin,sainpas purattua vähäsen ennen kun sammutan vessasta valot ettei peliin tarvi kattoo ja pesen hämärässä hampaat ja nukkuu..öitä!:)
Itse en ongelmani kanssa ole paininut kuin viime syksystä. Juuri ennen tämän ongelman puhkeamista ihastuin maailman syötävimpään ja kauneimpaan naiseen. Niin täydellinen... Oikea vahaposki. No onneksi pystyin kyseistä henkilöä välttelemään jopa 4kk. Sit se tuli samaan kouluun, olin aikas paskana!! Kuinka osasinkaan tollasena hetkenä rakastua elämäni ensimmäisen kerran... Näin sen kerran talvella baarissa, ihan baaritiskillä vastapäätä, onneksi kerkisin ottaa kaveria ihahasta ja sanomaat et nyt lähetään, et se ei huomaa. Siltä tuli viesti perään et baarimikko oli nähnyt sut täällä et missä oot!! Joo, sori, kerkisin jo lähteen. Se sattu niin hirveen paljon. Ajattelin vain kyseistä ihmistä koko ajan ja yhä. Peiliin vahingossa törmätessäni tunsin niiin paljon pahaa oloa ja tuskaa. Paljon päiviä neljän seinän sisällä, lintsaamista, selittelyjä ym.
Nyt on parempi, ei silti pitkään aikaan siloposki. Mut ajattelen, et kaikki ajallaan. Siloposket viellä saan, joten ei jaksa olla nyt turhamainen. Keskityn elämään! Olen tällainen ja ok itseni kanssa. Pidetty persoona ja kavereita jota halailla ja joiden kans "revitellä"!! Kun ihmiset huomaa et olet sujut itsesi kanssa, niin niitä ei sun ulkonäkö vois vähempää kiinnostaa. Jos olet ihmisten kanssa etäinen ja sisäänpäin kääntyvä, hekin alkavat karttaa ja vetäytyvät pois seurasta.
Yrittäkää unohtaa koko asia niin teidän on mukavampi olla, joka heijastuu muihin ihmisiin ja heidän on helpompi olla teidän kanssa!!
Ette ole tosiaan ainuita joita ahdistaa. Itse olen ollut näppylänaama jo kohta 12-vuotta!!! JIHUU!!
Nyt olen vasta viime vuosina alkanut sairauttani hoitamaan ja koska odotin näin pitkään on paraneminenkin hidasta. Voi että kyllä ottaapi päähän. Olis vaan teininä pitänyt hakea heti roa-kuuri ja räjäyttää kaikki paska taivaan tuuliin!!!
Itselläni akne on vaikuttanut koko elämään..Ihmissuhteisiin (tosin nyt seurustelen siloposkeni alias rakkaani kanssa onnellisesti) kaverisuhteisiin, yökyläilyihin, työn saantiin, KAIKKEEN. Olen tyttö, joten rahaa on mennyt hillittömästi kaiken maailman voiteisiin ja peiteaineisiin. Olen totaalisen väsynyt tähän ja jos voisin jonkun asian kehossani muuttaa olisi se taatusti ihoni.
Olen myös luvannut itselleni että vielä joku päivä..Ja toivon että saan sen päivän nähdä.
Tsemppiä myös teille muille!! Ei anneta tämän paskiaisen voittaa!!!
Unohtu vielä, että mua on ainakin häirinnyt se kun ihmiset joille kerron mun ongelmasta, mun elämän ja itsetunnon pilaavasta ongelmasta, vähättelee asiaa ja sanoo että eihän sulla mitään aknea ole... No onpas, se ei vaan näy niin selvästi kun on tonni meikkiä naamassa! Mä toivon, että joku olis auttanut mua ja ohjannut hoitoon. Ite olen joutunut joka ikisen aineeni maksamaan ja yksityislääkärin palkkiot, vanhemmat vaan pudistelee päätään. Yksin tämä on tosi vaikeaa, vähän kun taistelis joitain näkyjä vastaan joita muut ei näe. Onneks ihana yksityinen lekuri lupas mulle roan ja nyt vetelen just e-pillereitä ja ens kuussa roa luvassa! :-D Toivottavasti auttaa!
Akneisen elämässä pahinta on pelko ja häpeä. Pelkään joka päivä sitä, että naamaani nousee taas uusia patteja. Ruokavalioni on ihan paska sen vuoksi (ei rasvaisia ruokia, ei voita leivän päälle, eo herkkuja jne.) ja olen ihan neuroottinen naaman pesemisen kanssa. Odotan aina malttamattomasti iltaa että pääsen puhdistamaan ihoa... Myös viimeisen 4 vuoden aikana mulla on ollut ehkä 1 meikitön päivä, muuten olen aina pakkelit naamassa. En kestä itseäni ilman niitä. Ja se häpeä, voi jessus! Sitä häpeää itseään 24/7 ja vain muutaman neliösenttimetrin ihoalueen vuoksi... Miten pienestä kaikki voikaan olla kiinni... :-)
Sinä päivänä, kun mulla ei ole enää finnejä (ja se päivä tulee!) aion pukeutua kirkkaanvalkoiseen paitaan (nyt ei voi, kun meikkinen ja akneinen iho näyttää vielä pahemmalta valkoista vasten)! Olen muuten huomannut että käytän nykyään pelkästään mustia vaatteita, ehkä se johtuu siitä että haluan piiloutua...
On kiva tosiaan kuulla muidenkin mietteitä, maybe I'm not the only one...
Kiva oli lukea.
Taitaa se monella muullakin aika helvetin kurjaa olla :/ Ja vain ja ainoastaan joittenkin näppylöiden takia.
Ei sitä muut ymmärrä, ei todellakaan.
Onko ne sitten sokeita vai perseennuolioita, ei voi tietää mutta kummastuttaa kovin. Ja vihastuttaa joskus, vaikka äidin sanoessa, että "elä sie poika oo noin yliherkkä, kaikillahan noita näppylöitä essiinttyy tuossa iässä".
Luulis niidenkin ymmärtävän, jos heillä on ollut lapsena samankaltaisia ongelmia.
Tosin silloin se ei ollut mitään verrattuna nykyisyyteen... Kaikki on niin täydellistä, olevinaan.
mullekin kaikki sanoo et eihän sul mitään aknea ole, tietysti kun mul kuluu jtn puol tuntia aamuisin meikkaamiseen. Joskus on hyviä päiviä jolloin on vähän finnejä ja naaman saa meikattua ihan tasaiseks, ettei mitään näy, joskus on taas isoja pahkuroita naamassa, ja viel kun laittaa meikkiä niin naama on kuin vuoristo. Silloinkin kun joku kaveri tulee meille yöks niin peitän ne pahimmat finnit jopa yön ajaks. Vaikka ei sitä ne finnit haittais yhtään, mut hävettää silti, ku oon muuten niin "kaunis" kaikkien mielestä (meikattuna siis). En seurustele enää varmaan siihen asti kunnes naama paranee, itsetunto on ihan nolla. En vois edes kuvitella olevani miehen seurassa ilman meikkiä. Ja tää meikkausrumba alkaa jo käydä hermoille, aina joku 2kiloo meikkiä naamas, näyttää ihan likaiselta. Mut parempi niin,kuin tulipunasia pahkuroita pitkin naamaa, ja sit viel hirveä kasa arpia.
Kirjoituksesi perusteellahan sinulla ei ole todella pahaa aknea jos vain muutama neliösenttimetri naamasta.Minulla sentään löytää vain poskipäistä sileää ihoa,KOKO naama on muuten arpien/finnien peitossa.
NÄmä kaikki krjoitukset on myös minun suusta.
En uskonut tälläisiä muita olevan,koska minäkään en näe teitä kaupungilla KOSKAAN!
Olen itse jo reilusti yli parikymmppinen eikä loppua näy,olin tyhmä kuin uskoin aikanaan lääkäriä/vanhempia että kyllä se ohi menee kun syöt vähemmän rasvaa ym.
Tuo yksi väärätieto johon uskoin,pilasi täydellisesti elämäni,arpia ei pois saa edes laaserilla,eikä olisi varaakaan.
En todellakaan tiedä mitä tehdä?
Jos jaksa/käsi menisi poikki,se ei olisi mitään aknen rinnalla,tämä on henkisesti kaikista pahin sairas,mitä muut eivät ymmärrä jotka ei ole itse kokeneet!
Ei tämän meikit auta peittämään ollenkaan,varsinkaan kun valo tulaa ylhäältä tai sivusta,voi jessus että on hankalaa.
En pysty keskittymään ihmisten sanomisiin kun mietin jatkuvasti missä valossa olen.
Päivänvalo paljastaa aivan kaiken,siksi rakastan täysin pimeitä talvi-iltoja ilman lunta!
silloin olen elämässä kiinni,en muuten.
Minulla on myös ollut akne jo kolme vuotta aika pahana. Pidän itseäni muuten ihan menevänä, lukuun ottamatta aknea, joka on keskivaikea. AKne haittaa päivittäistä elämääni, pidän itseäni todella rumana ja itsetuntoni on miinus kymmenessä, kaikki "vain" aknen vuoksi! Olen aina pitänyt ihostani hyvää huolta ja minua ärsyttää, kun jotkut ihmiset varmaan luulevat akneni johtuvan huonosta hygieniasta, vaikka minulla on taatusti parempi kuin HEILLÄ! Nyt minulla on käytössä isotretinoin ratiopharm (roaccutanin rinnakkaisvalmiste), se on auttanut jo hieman, mutta vielä tulee finnejä ja on paha naama, vaikka oon käyttänyt jo huhtikuusta lähtien. Lääkettä menee! Oon kokeillut ennen tätä monia, monia lääkkeitä ja hoitoja ja rahaa on palanut turhaan! ÄRSYTTÄÄ!!!!
Meidän koulussa ei ole melkein kellään finnejä, niin tuntuu vielä pahemmalta, en uskalla edes katsoa tyttöjä silmiin tän vuoksi. TÄä estää mun ystävyys-suhteet tyttöihin, itsetunnon kohoamisen, jne. TÄÄ VIE MUN ELÄMÄSTÄNI HUKKAAN AIVAN LIIKAA HYVIÄ NUORUUSVUOSIA!!! On tää aika kärsimys, ainut lohdutus on se, että kyllä tää varmaan ohi menee ja suomessa on myös muita tällaisia, mut ei täällä mun kunnassa!!! >:O
joo sama homma mulla. mun isä sannoo aina että älä raavi niitä ja pese se naama ja ja... mutta en oo nyt ennää pitkään aikaan niitä raapinu ja tosiaanki oon tarkka hygieniasta! ottaa just päästä ko ei ihmiset ymmärrä että ei tälle voi mittään!
mullaki ollu jo ties mistä lähtien. ja siitä lähtien ko tuli akne niin siitä alko myös punastelu! sitä häpeää niin paljon itteään että ainako juttelee jonku ihmisen kans niin punastellee ko aattelee että ne näkkee kaikki nämä minun lukusat finnit!
mut olin kerran huvin vuoksi hiivadietillä. ja se oli kyllä huippu sillon iho oli tosi hyvä muutama finni vain. mutta ei sitä hullukaan jaksanu ko siinä ei saa syyä yhtään mittään.
pitäs vissiin taas vähän aikaa olla sillä niin tää naama vähän rauhottus.
oon monesti sanonu kavereille kuinka paljon tää ottaa päähän ja on tosi positiivista ko moni on sanonu että ei ne ees aattele sitä. aina huonoina hetkinä muistelee nuita kavereitten sanoja niin vähän piristyy.
ni se on että jos ei ite sitä hulluna aattele niin sitten siihen ei muutkaan niin paljon kiinnitä huomiota. mutta on se kyllä kieltämättä vaikia olla ajattelematta...
Mulla on aivan sama kohtalo, v.-89 syntynyt poika jolla valuu nuoruus hukkaan aknen takia.
Harvinaisen perseestä.
..mulla ollut lievä akne nyt seitsemättä vuotta,alkoi 14-vuotiaana,vieläkään en ole eroon päässyt,en tunne ketään muuta ihmistä(en miestä enkä naista) jolla olisi huono iho,paniikki iskee mulle heti,jos lähettyvillä ei ole peiliä,en sitä peiliä muuten tarvis mut kun pitää naamalle levittää aina se meikkivoide-kerros,ja naamani alkaa kiiltää n.puoli tuntia meikkauksesta,siis koko naama,(kiitos erittäin rasvaisen ihon) ja sen takia tarvin peiliä "joka minuutti" muuten tulen hulluksi!
Pari tuntia menee joka päivä pelkkään kasvojen virheiden peittelyoperaatioon,ennekuin voin kuvitellakaan meneväni ihmisten ilmoille.
Baarissa ollessanikin en osaa/voi pitää hauskaa VAIN sen takia,että joudun jatkuvasti ravaamaan vessassa tarkistamassa kuinka paljon naamani kiiltää,ja kaikki finnit näkyvät,ja sellaisia kasvoja,kuin minulla on,on todella vaikea meikata niin,että kaikki finnit,näppylät ja akne-arvet saisi täysin peitettyä,siinäpä olisi maskeeraajalle haastetta!..:( kuinka masentava kirjoitus..:(
Itselläni lievä/keskivaikea akne ollut vuosia. Muistan kuinka about vuosi sitten vihasin katsoa peiliin, koska oma naama ällötti niin paljon. Nyt kuitenkin tuntuu, että tilanne on parempi. Oon toisella antibioottikuurilla ja syön e-pillereitä.
Vuosi sitten en ois ikinä voinutkaan kuvitella seurustelevani. Kuitenkin törmäsin netissä ihanaan mieheen ja ystävyys syveni - nyt ollaan seurusteltu monta kuukautta. Pelkäsin kovasti ensimmäistä tapaamista, koska webcamissa kasvoni näyttävät erilaiselta. Pelkäsin, että hän inhoaa mua kun näkee miltä oikeasti näytän. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin.
En oo varma onko mun kasvoissa eroa siihen miltä ne näyttivät vuosi sitten mutta tunnen oloni piirunverran paremmaksi. Ehkä siihen on syynä rakastava poikaystävä joka aina jaksaa muistuttaa kuinka kaunis olen (en kyllä vieläkään ymmärrä mitä hän minussa näkee.. mutta en valita :))
Seurustelevat akneiset: Tuntuko teistä koskaan että vaikka kumppaninne sanoisi kuinka kauniita/komeita olette, että hän ei oikeasti tarkoita sitä vaan se on vain joku juoni? Mulle tulee tämmösiä häijyjä ajatuksia joskus, eikä se ole ollenkaan kivaa.
mulla on kans akne. yhteen aikaan söin yasmin e-pillereitä mitkä piti ne loitolla, mut lopetin sivuvaikutusten takia ja näpyt palas.. nyt on nuvaring ja näppyjä on edelleen.
no mä kyllä tiedän ettei poikakaveria haittaa yhtään mun näpyt. kehuu kauniiks jne vaikka omasta mielestäni oonkin ihan hirviö! ei se niitä kyttäile eikä paljon välitä onko näppyjä vai ei. kyllä ne kehut kannattaa uskoa!
mulla tää kans rajoittaa mun elämää. pahimpina päivinä en halua/voi nähdä kavereita, tai mennä mihkään.. töihin meen pitkin hampain hirveen meikkikerroksen alla..siellä ei kasvot niin haittaa,kun työkavereina on sellasia 50 mammoja.. eriasia on olla omanikäisten kans, tuntuu että näpyt oikein hohkaa naamasta.. usein ku mennään kauppaan kultani kanssa, niin jään autoon kun en kehtaa mennä kauppaan. automatkat kyttään itseäni peilistä ja nypin finnejä ja meikkailen niitä-vaikka mieheni istuiskin vieressä! se on oikeastaan ainoa joka tietää koko totuuden.. eikä se sitä haittaa kyllä ollenkaan...
Itse olen myös, ikävä kyllä, ollut näppylänaama koko ikäni. Tapasin kuitenkin akneni ollessa pahimmillaan aivan ihanan pojan (jonka naama oli kuin vauvan peppu!). Jostain kumman syystä ystävyytemme koulussa muuttui rakkaudeksi ja olemme seurustelleet jo viisi vuotta. Hän on aina pitänyt minua kauniina, vaikka näppyläkauteni ovat vaihdelleet suuresti (vuoristoa, pizzaa ja välillä vähän parempi). Yhä edelleen hän pitää minusta eniten ilman meikkiä, saunapuhtaana. Vaikka omasta mielestäni ihoni on edelleen kammottava (taas yksi antibiootti menossa) poikaystäväni ei nää sitä niin. Olen todella onnekas=)
Oih, ette tajua kuinka upeaa oli lukea muiden tarinoita! Niin paljon samoja ajatuksia ja huolia kuin mulla!
Mulla on ollut finnejä 12-vuotiaasta lähtien, 14-vuotiaana tilanne muuttui pahaksi. Isosiskollani oli aikoinaan myös todella huono iho ja hän suositteli minulle roaccutan-kuuria jonka otinkin 2004 maaliskuussa, 14-vuotiaana.
Kuuri auttoi todella hyvin ja viiden kuukauden kuluttua ihovirheet olivat tiessään. Oli kuin elämä olisi ollut aivan uusi käsite! Ei enää hävennyt itseään, pystyi jälleen tutustumaan uusiin ihmisiin ja OLEMAAN SINUT ITSENSÄ KANSSA!
Hassua ja ÄÄRIMMÄISEN IKÄVÄÄ miten paljon finnit vaikuttavatkaan nuoren elämään! Omalla kohdallani ne muuttivat koko persoonani aivan erilaiseksi. Olen aina ollut todella sosiaalinen ja esiintyvä persoona. Rakastan olla esillä ja tutustua uusiin ihmisiin. Akne kuitenkin aiheutti sen, etten vuoteen pystynyt ottamaan muihin ihmisiin kontaktia. Häpesin itseäni niin kovin. Tuntui kamalalta, kun kesken koulupäivän peiliin vilkaistuaan huomasi taas, kuinka iho kiilsi ja finnit näkyivät pakkelinkin alta. Ja kun silloin harvoin sattui jonkun kanssa juttelemaan, niin sattui huomaamaan kuinka toisen katse harhaili kasvojeni finnistä toiseen :( Edes rakastamani esiintyminen ei enää ollut mahdollista- niin paljon tuli itseään hävettyä.
No, roa-kuuri siis auttoi minua, antoi elämän takaisin. Nyt, noin vuosi kuurin lopetettuani finnit ovat jälleen palanneet. Takaisin saamani itsetunto on alkanut murentua jälleen ja vanhat rajoitukset elämässäni ovat palanneet. Ei enää yökyläilyä, meikittömiä päiviä ja uusia ihania kaverisuhteita. Masentaa kamalasti..
Ja inhottavinta on se, kun tästä ongelmasta puhuu esim. vanhemmille, niin kommentit ovat juuri sellaisia, että tunnen itseni todella pinnalliseksi ja typeräksi. Ei näitä ajatuksia VOI ymmärtää kuin ne, jotka ovat saman käyneet läpi tai käyvät edelleen!!
No, olen päätökseni tehnyt ja aion marssia aivan pian ihotautilääkärille. Toivottavasti saan uuden roaccutan-kuurin
Nyt jo lähentelen keski-ikää mutta kun olin teini-iässä, rakastuin poikaan jolla oli akne. En rakkauden huuruissa nähnyt (ilmeisesti) sitä ongelmaa, josta hän kärsi. Olin paikkakunnan suosituimpia tyttöjä, ja sain ihailua ja huomiota ihan riittävästi. Paitsi tältä pojalta, joka toisen treffikerran jälkeen sanoi ettei tämä kannata. MINÄ olin ollut aloitteen tekijä ja hienosti sain ujutettua meidät treffeille - mutta..
Näimme parinkymmenen vuoden kuluttua yhteisen tuttavamme häissä, jossa vapautueesti jo juttelimme. Hän kysyi, oliko minulla ollut jokin jekku mielessä kun sillä lailla häntä piiritin? JEKKU!? Minulta kesti liki kolme vuotta päästä yli hänestä.
Joten minun neuvoni olisi, että itsetunto kunniaan, akne ei estä ketään rakastumasta!
Kiitoksia todella paljon viesteistä! =)
Ne ovat todellakin saanut ajatukset hieman selviämään. Pahimmilla vitutushetkillä kun ei saa mitään järkevää ajatelluksi, kaikki vaan syöksyvät alaspäin kohti syvää masennusta...:/
Olisi varmasti suuri helpotus, jos löytäisi jonkin kaverin, jolla olisi samanlaisia ajatuksia ja ongelmia kuin täällä joillakin.
Ehkäpä joskus, ja vielä vastakkaista sukupuolta. =)
...Ja taas on tullut paljon uusia viestejä, kiva kiva!
Huomaa ihan selvästi kuinka lähes kaikkia vaivaa aknessa se, että muihin ihmisiin on vaikea ottaa kontaktia. Se tekee epävarmaks ja araks. Ja kuitenkin varmaan suurin osa ihmisistä etsii elämässä rakkautta, joko ystävyyttä tai parisuhdetta.
Mä luin jostain täältä keskustelupalstalta joskus semmosen yhden naisen kirjoittaman viestin, jossa se kertoi että se ja sen mies olivat menneet jo nuorena kimppaan ja olleet molemmat aknenaamoja. Ne oli vaan kulkenu pää pystyssä ravintoloissa jne. eikä olleet välittäneet vaikka niitä katsottiin joskus kieroon. Ne meni naimisiin ja terveellisillä elämäntavoilla ja iän mukana akne lähti pois ja nykyään ne on tosi hyvännäkösiä... Toi oli nyt tuommonen muistinvarainen versio.. :-) Mutta siis, voiko olla mitään heinompaa kun että löytää ihmisen, jota arvostaa sisimmän eikä ulkonäön perusteella. Ja noi on olleet just samanlaisia nuoria kuin me... Jotain 15-18 -vuotiaita. Jotenkin kun on itse tällainen huonoihoinen niin on paljon suvaitsevaisempi muitakin ihmisiä kohtaan, ehkä sitä suvaitsevaisuutta on tullut rippunen tässä täysi-ikäisyyden ja vanhenemisen myötä. ;-) Usein ihan oikeasti huomaa, että vauvanpyllynaamat XD voi olla tosi tuomitsevia ja arvostella muita pelkän ulkonäön perusteella.
Eli jos aknesta jotain positiivista haluaa löytää niin se on varmaan just että kukaan ei ainakaan rakasta pelkän ulkokuoren perusteella.
Jups, tulipas positiivinen teksti! No välillä tämmöistäkin...
Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!
Olen 25 -vuotias mutta lukioikäisenä rakastuin minua 6 -vuotta vanhempaan poikaan, aivan t a j u t t o m a n hyvännäköiseen tyyppiin. Hänellä oli kyllä akne, pahoja arpiakin kasvoissa. Mutta kun ei ole siitä kiinni, onko akne vai ei. En näe että olisin suvaitsevampi ja katsoisin vain sisäistä kauneutta, koska minä katsoin (jo) silloin myös ulkonäköä. Enkä ollut todellakaan ainoa, jonka sydän väpätti tämän pojan nähtyään. Se vaan on niin että kun on hyvännäköinen on hyvännäköinen. Kokonaisuus ratkaisee, ei voi mitään. Jos on tyylitajua, rento ja hyvä tyyppi, oli sitten tyttö tai poika, akne on ihan sivu seikka. Tai pisamat tai luomet tai mitä ikinä onkaan.
Nyt tässä iässä ymmärrän hvin miten teini-ikä tuo tullessaan itsetunto-ongelmat. Vaikka olisi sopivan hoikka, rusoposki komeus/kaunotar, ikä tuo tullessa itsetunnon laskun. Joten tämän palstan akneihmiset, kun katsotte peiliin - katsokaa kokonaisuuttanne .
ps. meidän rakkautemme vain loppui lyhyeen kun vanhempieni mielestä HÄN oli liian vanha minulle..?
Ei mulla ainakaan ehkä loppujen lopuks nuo pelkät finnit tee sitä pahaa vitutusta ja arkuutta.
Kun tuli ensimmäiset finnit, ei sit niin ajatellut vaikka olikin ehkä enemmän, kuin nyt. Koska on hoito nykyään. Se oli silloin niin helppoa, kun ei ollut vielä rasvainen tai kuiva naama. Ei tarvinnut mitään hoitoa, tai ajatella että uskaltaako käydä suihkussa koulussa liikkatunnin jälkeen, jos naama alkaa vaikka hilseilemään.
Nykysin on koko ajan huoli, että onko naama rasvainen vai hilseilevä. Ei uskalla käydä suihkussa koulussa jne. Uskalla edes pestä oikein kasvoja. :/
Se on niin perseestä, kun ei uskalla minnekkään lähteä. Tai jos lähteekin niin on niin huono itsevarmuus, ettei uskalla edes kunnolla kääntyä ihmisiin päin. Kannattaakohan sitä edes silloin käydä missään. :/
Lisää samankaltaisia mahtavia viestejä !
Todella mukava lukea illalla koneen ääressä. Hyvällä säkällä saa untakin, kun tietää ettei ole yksin ongelmiensa kanssa jne. =)
Kesälomalla tämä on vielä helppoa, mutta kouluaikaan yhtä helvettiä. Tiedä minkälainen yllätys aina aamulla odottaa peilin takana, mutta silti olisi kouluun lähdettävä. Joka harmittavan usein jääkin tekemättä. Hitsi.:/
No niin, asettelin sanani vähän huonosti... :-( En tietenkään tarkoita, että kaikki siloposket ovat automaattisesti jotain suvaitsemattomia idiootteja, mutta omien kokemusten perusteella näin on... Joskus oikein korvat soi, kun kaverit arvostelee jotain pelkän ulkonäön perusteella.. Ehkä mulla on vaan ollut huono tuuri kavereiden suhteen XD
Mut se on ainakin totta että sellaiset joilla ei ole ollut finnejä ei tajua, että ne on oikeesti kipeitä. On vaikeeta olla ihan normaali, kun tuntee että naamassa sykkii parin ydinpommin verran kamaa.. Sillon tekis mieli ihan suosiolla jäädä kotiin! :-( Koskaan ei voi myöskään olla yhtään päivää rauhassa tietäen, että illalla naamassa ei komeile uusi ihana tuttavuus. Että silleen.
Mua kanssa kauhistuttaa koulu, nyt lomalla on voinut kökkiä kotona jos on peilissä kovin kaamee näky ollut, mutta minkäs teet ens viikolla...
Edelliselle kirjoittajalle sanoisin ihon kuivuudesta/rasvaisuudesta sen verran että kannattaa tarkistaa tuotteet, joita käyttää esim. kosteusvoide. Olen jo aikaisemmin palstalla pitänyt palopuheita geelien puolesta, mutta kerta vielä kiellon päälle. Esim. Aco-geeli kosteuttaa ihoa mukavasti,mutta ei kiillä lainkaan laiton jälkeen. RAuhoittava ja maksaa jotain 6 euroa apteekissa. Sillä pitäis ihon hilseily lähteä, tai jos on tosi kuiva niin sitten humektania. Jotkut Garnierin tms. rasvat olen kokenut hyödyttömiksi, niiden kaikki hajusteet ja väriaineet ei ole hyväks iholle. Apteekista saa ne parhaat tuotteet.
Kun on antanut geelin imeytyä ihoon, siis jotain viitisen minuuttia, voi tarkistaa kiillon. Jos rasvasta on jäänyt liikaa kiiltoa naamalle, voi sitä taputella käsipaperiin tms. tai sitten käyttöön sellaisia kiiltoa poistavia kasvopapereita. (Kemikaalio-osastoilta tavartalosta? Ainakin Yves Rochersilta voi tilata, en tiedä onko myymälässä..) Myös pojat siis. Pojille vois suositella myös puuteria, kun niitähän on sellaisia läpikuultavia eli värittömiä, jotka vain poistaa kiiltoa. Lumenella on tosi mattapintaiseks tekevä ja myös maybellinen (tosi halpa 5 e) olen kokenut hyväks. Sävy on aina se vaalein, translucent. AInakin musta finnit ei näytä läheskään niin pahalta, jos iho ei kiillä. Eli pojatkin vaan puuteriostoksille, ei se tapa! :-)
Kylmä tai viileä vesi myös ehkäisee ihon punoitusta ja kiiltävyyttä suihkussa. Lämmin suihkuhöyry pahentaa, kun ihohuokoset aukee...
Ja jos oikeesti joka päivä v*tuttaa ja koko elämä valuu hukkaan aknen vuoksi, niin kannattaa vaan varata aika yksityiselle ihotautilääkärille ja pyytää roa. Mä menin sinne meikit naamassa ja se vaan katto mun nassua parinkymmenen sentin päästä ja sanoi, että saat roan jos haluat. Antibioottien kanssa pelleily on ihan turhaa, ne vaan tuhoaa suoliston bakteerikannan jne.
Alkuvuodesta luin K&T -lehdestä Nanna Mikkosen etsineen Hanna Pakariselle ihonhoitoapua. Hän oli löytänyt Hjeronymus -hoidon tuotteineen, joka sopii niin akne kuin vähemmän näppylöitä oleville kasvoille. Minäkin aloitin pikku hiljaa niiden käytön ja nyt olen jo voiton puolella. Se vain on niin, että lääkärit vain automaattisesti ohjaavat apteekkiin, mites muuten. Toinen vastaus on yrttisyväkuorinta ja vaikka ei kuorintaa tekisikään (esim. jos on Roaccuttan -kuurilla) voi hyviä tuotteita käyttää kotihoidoissa. Tiedän tuttuja, jotka eivät enää käytä muita kuin Schrammekin tuotteita - syy: hyvät tulokset kotihoidossa.
Jotkut Yves Rocherit ja vastaavat ovat vain normaali-ihosille, en ottaisi riskiä sopiiko tuote minun finneilleni. Jos tuote, oli se sitten mistä tahansa ostettu, ei tuota tulosta esim. 3 kk:n jälkeen, ei ole hyvä. Kaupasta ostettuja tuotteita en ole koskaan uskaltanut ostaa, niillä olisin varmaan saanut vielä enemmän näppyjä.
Täällä tai jossain muualla on jo ollut puhettakin siitä että Humektan on rasvaa EI kosteuttava voide, mitä huonoihoisen pitäisi ehdottomasti käyttää. On aivan eri asia käyttääkö rasvaa vai kosteuttavaa voidetta.
Totuus on se, että akne- ja tukkeutuneen ihon hoitoon tarvitaan erikoistuotteita, joilla voidaan päästää pois näistä hilseily/kiiltäminen -ongelmista. Kesäduuni rahat ovat kyllä huvenneet ihonhoitooni mutta en valita, peilistä katsoo suht iloinen ja melkein hyväihoinen ihminen :D
Oletko Roaccutan -kuurilla? Minä olin ja muistan kun valkoiset hilseet vain näkyivät ihosta kuurin aikana. Valitettavasti minullekin suositeltiin vain Humektania, josta nykyään paljon kirjoitellaan.
Veljelläni oli parempi tuuri, tuttu kosmetologi suositteli hänelle jotain kosteuttavaa ja kielsi Humektanin käytö kasvoilla, hän ei kuurin aikana sitten jounut kärsimään tästä hilseilystä.
No jopas täällä laiminlyödään Humektania.
Aiemmin olen kuullut vain erittäin hyviä kommentteja kyseisestä perusvoiteesta. Hmmm...
Kyllä se on niin että Humektan kosteuttaa ainakin omaa ihoani paljon paremmin kuin mikään muu kokeilemani rasva. Ja kannattaa myös nuistaa että vaikka kosmetologit tietävät paljon on heidän opiskelunsa huomattavasti keveämmällä pohjalla kuin ihotautilääkäreiden. En nyt sano että kosmetologit ovat mitään huuhaata, mutta mielestäni jotkut tuotteet eivät toimi ihan niin hyvin kuin tuotteen hinta antaa olettaa. Eli täällä on yksi joka käyttää Humektania ja on tyytyväinen sillä saatuihin tuloksiin=)
Olen myös kohtalotoverinne. Silloin joskus vuonna 2002 olin viidennellä luokalla, minulla oli paljon kavereita ja elämä meni mainiosti. Viides luokka ei kuulosta paljolta, mutta olen aina ollut aika kypsä. Noh olin suosittu myös. Nautin elämästä ja nyt olen kasille menossa. Ajattelen aina välillä kuinka täydellistä elämäni oli siihen aikaan.
2004 vuoden alussa muutimme pois uuteen paikkaan. Sain kyllä vähän ajan päästä kavereita ja kesän jälkeen vielä enemmän. Nyt kun seitsemäs luokka sitten on ohi, niin olihan se hyvä vuosi. KUIITENKIN, ihan joka päivä ajattelin: "miksi juuri minulla pitää olla akne? mitä olen tehnyt ansaitaakseni tämän?" sitten ajattelen vielä, että kuinka mukavaa olisi ilman aknea ja kuinka hoidan sen pois. Sitten nolottaakin koko ajan kävellä julkisella paikalla, jutella kavereille. Sain myös hyviä ystäviä vastakkaiselta sukupuolelta ja tyttöystävän myös. Sama homma jatkuu vieläkin. MUTTA en kuitenkaan voi olla ajattelematta akneani. Joskus sain vielä kuulla pilkkaa yhdeltä samalta ihmiseltä, ja olen luvannut itselleni, että seuraavan kerran kun häneltä kullen jotain, niin vetäsen turpaan. En ole kavereille mitään puhunut asiasta. Joskus olen vanhemmilleni sanonut, että haluan roan, mutta ne sanoo että paranee ajan kanssa. Olen päättänyt, että jossain vaiheessa kerron heille nolotuksesta, itsetunnon ja itseluottamuksen katoamisesta perin pohjin, jotta saisin roakuurin. Olen luvannut myös itselleni, että ennen joulua akneni on poissa.
Pitää vielä yrittää jaksaa. Lyhyesti: kavereita ja hauskuudenpitoa on, mutta akne tuohoaa itsetunnon ja itseluottamuksen.
On se vaan niin väärin. Itsekin mietin joka ikinen päivä, että "miksi, miksi juuri minä?". Vastausta tuohon kysymykseen tuskin koskaan saa. Upeaa tosiaan lukea täältä, ettei ole ainut ongelmansa kanssa. Välillä tuntuu siltä. Kaikki parhaimmat kaverini ovat nättejä siloposkia ja vituttaakin jos joku sanoo että "voi ei, minulla on kauheat finnit".. Mikään ei tunnu pahemmalta. Olen muuten hyvännäköinen ja minua kehutaankin usein ja vientiä olisi. Mutta nämä perhanan finnit tekevät elämästä helvettiä. Ei niitä varmaan toiset niin hyvin näe kuin itse. Mutta mikään tunne ei voita sitä, kun itse voi olla tyytyväinen omaan ihoonsa! Se on niin mahtava tunne, että varmaan rakastuminen vain menee sen edelle. Joskus finnit ovat häipyneet antibioottikuurien ansiosta ja voi sitä iloa, kun kaikki olivat poissa. Mutta ei menekään kauaa aikaa, kun finnit tulevat takaisin silloin kun niitä vähiten toivoo ja odottaa. En tajua, miksi tämmöinen "sairaus" mikä lie tauti, kuin akne, voi tuhota jonkun elämän niin pahasti.. Minulle se on niin tehnyt. Itken todella usein tästä ja olen usein erittäin masentunut. Itsetuntoni on tämän vuoksi täysi nolla. Tämä haittaa sekä henkisesti että fyysisesti elämääni. Kaveritkin valittavat siitä että "miksi koko ajan katsot peiliin ja kyselet näkyvätkö näppysi kun tiedät itsekin olevasi hyvännäköinen". Sille vain ei voi mitään. En tiedä. Voin sanoa, että olisin erittäin tyytyväinen ulkonäkööni jos minulla ei olisi aknea. Kyllä sitä aina löytää ulkonäöstään jotain muutettavaa mutta tämä on suurin ja pahin ongelma minulla. Tämän ongelman kanssa en voi enkä halua elää. Se tuo niin paljon tuskaa. En tajua miksi tämmöinen sairaus on pitänyt edes keksiä. Mitä hyötyä on saada ihmiset kärsimään. Sitä ei tosiaankaan semmoiset siloposket tajua, miten syvälle tämä tuntuu. Tuska on jotain käsittämätöntä!! Ei saisi ajatella näin, mutta välillä toivon että me finninaamat saisimme upean ihon ja olisi niiden siloposkien aika kärsiä ja kokea aknen tuska..! Mitä pahaa me aknenaamat ollaan tehty kun ollaan ansaittu tämä? Sitä en tajua. Olen kovin kiltti ja herkkä ihminen ja kärsimykseni on erittäin suuri siitäkin johtuen. Voivoi tätä rasvaisen naaman iloa. Kuinka kauan sitä rasvaakin tulee, kunnes sen tulo loppuu. Varmaan loputtomiin.. En näe enää tilanteessa mitään koomista vaikka välillä olen yrittänyt ottaa asian huumorilla. Se vaan ei ole helppoa. Pidätte minua varmaan hulluna tämän tekstin myötä. Olen kovin väsynyt, mutta halusin silti ottaa osaa keskusteluun. Jaksamisia kaikille! Kyllä me täältä vielä noustaan ja näytetään niille itserakkaille siloposkille!!
Ditto, samalta tuntuu mustakin... Tosin luulen että puhdas iho antais mulle vielä suuremman nirvanan kuin rakastuminen... Se olis vähän kuin vois viimeinkin rakastaa itseään ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Nyt ei oiein inspaa.
Tässä kirjoittelee eräs ns. "siloposki", jolle toivottelit aknen kirojen kokemista... :)
Itse koin nuo kyseiset tuskat jo yli kymmenen vuotta sitten, pääsin eroon kystisestä aknesta asiantuntevan kosmetologin avulla ja hyvällä hoidolla (yrttisyväkuorinta, Gernetic) ja nyt vuosien päästä iho on pikemminkin atooppisen kuiva. Johtuu ehkä hormonimuutoksista...
Voin vakuuttaa, että rankkaa on sekin, että kasvot on niin kuivat, että saa laittaa iltaisin oliiviöljyä ja se imeytyy pintaan tuossa tuokiossa. Muista voiteista puhumattakaan...Viime talvet ovat menneet tuskallisen kutinan ja hilseilyn merkeissä, tuska joskus sitä luokkaa ette ei voi öisin nukkua. Kesällä Luojan kiitos helpompaa, mutta silti kuivuus meinaa vallata, vaikka teen kaikkeni hoitaakseni itseäni. en osaa verrata, onko akne pahempaa kuin tämä, mutta totesin tässä kesähelteissä, että pari näppyä poskessa ei häiritse ollenkaan niin paljon kuin kuivuudesta hilseilevät silmäluomet ja suupielet...
Muistetaan, että kaikesta ihon häiriöihin liittyvästä kurjuudesta huolimatta on tauteja, joissa on kyse paljon vaikeammista asioista. esim. MS, syöpä, reuma, monet vaikeat ja harvinaiset sairaudet. Ollaan kiitollisia siitä, että meillä on sentään suht toimiva kroppa ja päänuppi - ja ruokaa pöydällä. Suomessa sentään on mahdollisuus melko monipuolisiin hoitomuotoihin, itsehoidoista ja antioksidanttiklinikasta aina kosmetoligeihin. Joissain köyhissä maissa lapsia kuolee päivittäin pelkän puhtaan veden puutteeseen, puhumattakaan perusterveydenhuollosta...
Vähättelemättä kurjuuttasi yhtään, sanoisin Sinulle, että rohkeutta ja suhteellisuudentajua elämään - pahemmistakin ahjoista ihmiset ovat selvinneet. :) iloa ja siunausta!
Toivottaa, eräs nykyinen siloposki :)
Itse ajattelen 100% samalla tavalla. Aina toivon pilkkajien saavan pahimman mahdollisen aknen ja saisivat kärsiä niin kuin me akne ihmiset.
Unohdin lisätä yhteen viestiini, että kerran olimme kaverilla joskus pari kuukautta sitten. Siellä oli monta mun kavereita (tyttöjä ja poikia). Sitten juttelin mesessä yhden toisen kaverin kanssa mesessä web cameran kanssa ja pari kaveria (yksi tyttö ja yksi poika)katsoi vierestä. Minun naamani näytti web camerassa niin siistiltä etten voinnut pitää katsettani siitä. Sitten se tyttö kaveri sanoi: "Näytät todella seksikkäältä ilman noita finnejäsi". Silloin hajosin totaalisesti sisältä, mutta yritin näyttää siltä että olisin ottanut asian huumorilla. Tyttö kyllä pyysi anteeksi ja sanoin että ei väliä. Myöhemmin lähdin kotiin ja en voinut olla ajattelematta tuota asiaa. Vitutti niin paljon että. Voitte varmaan kuvitella. :(
olisi
Katkerana saa huomata miten pilkka osui omaan nilkkaan, kun muistelee miten rippileirillä vielä naureskeli sille tytölle jonka erilaiset finnintorjunta-aineet vaativat ihan oman pussukkansa ja itse ei tarvinnut juuri mitään. Tässä sitä nyt ollaan joitakin vuosia myöhemmin, ihotautilääkärin reseptien kanssa - tököttiä aamulle ja toista illalle ja joku erikoispesuaine. Että näin. Eipä enää naurata.
Hahah, siitäs saat, toivottavasti sinulla on oikein paha ja itsetunnon nollille iskevä akne.Toivottavasti! Toivottavasti joku päivä vielä vastaasi tulee se tyttö. Siloposkisena ja iloisena komea mies rinnallaan. >:|
Mutta toivottavasti itsekin löydät vielä ihoosi sopivan aineen, joka auttaa. Ei kenenkään älyllisen olennon sovi kitua moisessa paskassa :(
Rippileireillä ollaan muutenkin vielä niin lapsia, että toivottavasti oon jo kasvanut henkisesti... :)
Ja löysin aknesta kärsivän kaverinkin, joka kyllä saa multa täydet sympatiat, eikä nauruja. Hauskinta on, että tätä jätkää ei akne ikinä tunnu lannistavan ja sehän auttaa itseäkin jakselemaan.
yepyep vituttaa ankarasti..oon kärsiny aknesta kohta 3 vuotta ja kaikkea olen kokeillu..eri lääkkeitä, käyny vaikka missä, hoitanu miljoonalla erimössöllä MIKÄÄN EI AUTA!!!! estää todellaki emnoja.....ja vituttaa ankarasti oma itseluottamus heikkenee ihan sika paljon....olen yrittänyt olla syömättä rasvaista (liian rasvaista) ruokaa...lääkärit väittää että ohi menossa EIKÄ OO tulee vaa lisää..kroppa siedettävä mutta finnit se vitsin akne se vaan estää kaiken....:(