Mä oon... Outo. Joidenki mielest. Ku soitan 4½ soitinta, laulan, kudon, yms... Ja KIRJOITAN. Kirjoitan, raapustan, runoilen, satuilen... jne.. kamut kattoo TODELLA pitkään kun vien esseet: siinä missä muilla on 3sivuu, mulla on 10. Kaikki kattoo mun tarinoita, muut saa aikaan ½sivuu, ja mä teen KIRJAN. MÄ RAKASTAN SITÄ TOUHUU. Haluun et kaikki "väärinymärretyt runonirkat" kirjoittais omia tuotoksiaan.
PS: Mä myös sävellän. Et älkää ihmetelkö jos joskus, jossain kun vähiten odotat, tutut sanat kajahtelevat laulusta. Mut mä kysyn sitte luvan kans:P
PS: Mä myös sävellän. Et älkää ihmetelkö jos joskus, jossain kun vähiten odotat, tutut sanat kajahtelevat laulusta. Mut mä kysyn sitte luvan kans:P
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minullakin on ollut aina joskus sama ongelma. Vaikutat tuon tekstisi mukaan kovin lahjakkaalta. ^^
Älä välitä heistä. Ihailen runoilevia ihmisiä, sillä itse siihen en vain...pysty. ^^;
Rakastan kirjallisuutta, mutta en ole vain kykenevä luomaan sitä. Rakastan musiikkia, mutta en osaa soittaa / laulaa. Haluaisin oppia..joskus. Tee vain sitä mistä pidät. :)
nii, oon lahjakas: myönnän sen. tykkään piirtää ja kaikkee, ja haluisin et mut kuullaan:D yritä, jos sulta vaikka löytyy jostain pieni runosuoni:D kaiva se esiin:D
lippu korkealla äläkä välitä ihmettelystä...siis kielteisestä sellaisesta. jos pystyy tuottamaan jotain se on aina plussaa. tee sitä mistä pidät. hyvää jatkoa sinulle!
Aurinko lämmittää kasvojani
hiljaa hengittää maa.
en jää muuta oottamaan
kuin tuulta lauhkeaa.
odotan että kuulen äänes
kätkettynä sateeseen
odotan aina sateen jälkeen
et luokseni tulisit
lämmittäisit
sateen jäljiltä kosteina
hiuksesi tippuen vettä
kuivaat pisarat kasvoiltani
etkä erota niitä kyyneleistäni
kun taas lämmin, leuto tuuli
koskettaa kylmää ihoani
haihtuu sade, kosteus musta
ja maasta haihtuen pois.
kurotan kättäni, yritän ottaa
kovasti ylettää sinuun koetan.
haihdut pois, kuva kaunis
katoat usvana ilmaan.
pilvissä sijasi, silti sydämessäni
paikka sulle on
kun taas seuraavan kerran sataa
tulen ulos ikkunasta
ruoho kutittaa varpaitani
kastelee lahkeeni.
silloin tiedän että pian
nään sun kasvos eessäni
koskeat hiukset, naurusi
mä kyllä jaksan oottaa.
huippuhyvä!!! nyt vasta tulin iloiseksi!
kirjoittaa kauniisti! tahtoo kuulla lisää...
Ihanaa löytää joku muukin joka runoilee ja kirjoittelee paljon. Itse runoilen aina silloin tällöin , välillä paljon ja koulussakin pitkiä tarinoita ja juttuja tulee helposti! Len PAALJOON! Se on ihanaa!
hehe ei toi ny niin hyvä ollu xD tuulesta temmattua:P kirjottaminen on jotain semmosta, et jos mä en sitä tekis niin mä luultavasti patoaisin kaiken sisälleni.. ja siitä vasta kivaa tuliski...xDxD
mie kirjottelen lisää:D
KIRJOTTAKAA TEKIN OMIA!!!:P
musta ei oo kun harmia
mä jäädyn silmät kiinni
ikiroutaan käsi kurkottaen
kohti taivasta ja kohti sua
vaik mä tiiän et mä
en koskaan vois ymmärtää
miltä susta tuntuu
ku mä tuun sanomaan
sulle jotain mitä sä et
haluu kuulla mut
mistä mä voisin arvata
milloin sun sydän on pysähtyny
ja jäässä murtuneena
ku mä en tullutkaan
tai mistä sä voit tietää
millon mä tunnen taas
ja unohdan uudestaan
mistä sä voit tietää
koska oon sulle kuin kuollut.
vaikka mä joskus saatan olla
jotain muuta mitä mä oikeesti oon
ja muutun kun aurinko
tanssii mun kasvoilla
ja paljastaa piilopaikkani
kaikille muille
vaikka tahtoisin olla piilossa
kuunnella omaa hengitystäni
ja sydämeni lyöntiä
kun se hakkaa kuin viimeistä päivää
ja lopuolta hidastuu
kun et tuu sitä käyntiin sysäämään
ja herättämään mua uudestaan
unesta johon haluan nukahtaa
ja unohtaa
kaiken muun
paitsi sut.
paljain jaloin joulukuussa
mä kävelen mustan roudan maassa
kun lumi on unta vain
ja sataa vettä ja tuulee niin
että se pyyhkäisee muistoni irti ruumiista
ja mielestä ilman että
huomaan kuvasi kadonneen jonnekin pois
luokse jonkun ihan muun
ja sieluun jää vain musta aukko
kun mietin mikä joskus
sen kohdan kokonaan täytti
ettei mun ihon alta päässyt
karkaamaan lämpöä
tähän kylmään talveen
jäisille kaduille
ihmisten tallattavaksi
siihen jäähän millä
mä kävelen paljain varpain.
vesilasin pohja tuijottaa mua vastaan
kun mä seuraan veden laineita
ja kuvittelen ne meren aalloiksi
jotka nuolevat varpaitani
ja pyyhkivät lian pois
joka kerääntyi iholleni
kun kohtasin ne kusipäät
jotka vain nauroivat
ja haukkuivat
kun olin jotain muuta kuin he
ja puhuin omaa kieltäni
ja he eivät ymmärtäneet sanaakaan
vaikka puhuin puhdasta suomea
ja he vain luulivat mua hulluksi
kun sanoin sanoja joita
he eivät olleet ennen kuulleet
mun sanovan
ja kaikki vain siksi
että he luulivat
etten tunne mitään
kun mua lyödään
sanan miekan terävällä puolella
suoraan sydämeen
ja vaikka ne kusipäät
tietävät sen sattuvan
he nauttivat kun voivat kuulla
kyyneleitteni valuvan varpailleni
ja kuinka he nauravat
kun he tietävät
minun kuulevan sisälläni
kovalla kaiulla
kuinka säkin naurat mulle.
YLEENSÄ kirjoitan englanniksi:D kirjotin eka noi suomenkieliset, että ne ei vallan jää kirjottamatta:D:DxD
kirjotat englanniksi! mä kans, koska must on helpompi kirjottaa lyhyillä sanoilla. ja nuo sun runot on todella hyvii...kirjota joku englanniks pliis :)