Hei
Mä sekoon kohta :( Ja mä tiedostan sen, eli en täysin hullu ainakaan vielä ole. Mitä mä oikeesti voin tehä?
Kun mä olin pieni, mulla oli ihana perhe. Ihanat vanhemmat ja ihanat sisarukset. (2 sisarusta) Mä en ees muista, että vanhemmat ois tapellu kun me oltiin pieniä... Kaikki vaan tuntu olevan nii ihanasti ja hyvin. Mulla oli paljon kavereita.. Kaikkee ihanaa
Mä sekoon kohta :( Ja mä tiedostan sen, eli en täysin hullu ainakaan vielä ole. Mitä mä oikeesti voin tehä?
Kun mä olin pieni, mulla oli ihana perhe. Ihanat vanhemmat ja ihanat sisarukset. (2 sisarusta) Mä en ees muista, että vanhemmat ois tapellu kun me oltiin pieniä... Kaikki vaan tuntu olevan nii ihanasti ja hyvin. Mulla oli paljon kavereita.. Kaikkee ihanaa
Vastaukset 7
Vanhimmat
Unhodin sanoa, että sisarukseni harrastavat judoa. Heitä kuljetetaan reeneihin ja takasi, kilpailuihin.. Tuetaan ja kannustetaan..
Itse olen pelannut tennista 1.5vuotta mutta puoli vuotta sitten lopetin sen :( Koska vanhempani olivat (ainakin toinen heistä) sitä mieltä, että tennis on vaan trendi laji :((( Ja muutenkin aina naureskeltiin mulle :(
Yritä vaa jaksaa ja muista että sun vanhempas ongelmat ei oo sun ongelmii. Ja aina sua joku jäis kaipaan kotonas, vaikka siltä ei aina tunnukkaan.
Yrittäsit vaikka puhua vanhemmilles, kertosit niille miltä susta tuntuu, ehkä ne sit ymmärtäis...?
Eikä sun kaveritkaa oo sua varmaan hylänny, vaik et oo ehkä pitäny niihin hetkeen yhteyttä. Mä ainaki YRITÄN olla hyvä kaveri, en tiiä sit kuinka hyvin oon siinä onnistunu, mut sun kaveriski varmaan haluais tietää mitä sulle kuuluu, puhuisit niille jos et vanhemmilles halua.
Yritä pärjäillä!
Kiitos NaLLeKaRhu :]
Mä oon kyllä yrittäny puhuu vanhemmille ja sanonu että toi huutaminen ja kiroileminen on musta niin tyhmää mutta ei se mitään auta :(
Asuisimpa mä jo yksin, oisimpa mä jo täysikänen :/ Mutta kyllä sekin aika viel koittaa.. sitten mä rupeen taas harrastaan tennistä ja kaikkee "trendikästä, lapsellista, ja turhaa"... :S
Olet siis 16?? Silloinhan pääset jo pian pois kotoa. Itselläni on vielä 4 vuotta kestettävää helvettiä... Vanhempani huutavat mulle ja välillä lyövätkin... Ne ei osaa enää purkaa kiukkuaan muuta kuin lyömällä ja huutamalla mulle... Mutta sitten vanhempani ei huuda yhtään veljilleni, eikä lyö niitä, onneksi. En minä haluais, että niitä lyötäs... Mutta yritä olla välittämättä kaikista huudoista ja haukuista ja lähde vaikka ulos sodan alkaessa... Tai ala kuunteleen jotain rauhottavaa musiikkia... Mutta lyökö sun vanhemmat sua?? Kyllä susta kotonakin aina joku välittää, ja muuallakin välitetään...
Prinsessa, mä ymmärrän sua. Mun vanhemmat eros ku mä olin 6 vuotta. Sitä ennen mä jouduin kestämään jokapäivästä tappelua, isän viinanjuontia ja kaikenlisäks mullakaan ei koskaan ollut kavereita sillon, koska olin ujo ja hiljainen, mikä taas johtui perheestäni.
Nyt siitä on kulunu 11 vuotta ja kaikki se on johtanu siihen, että mä olen kohta 5 vuotta ollu vakavasti masentunu ja mä joudun käyttämää lääkkeitä sen takia... Isä on mulle nykyään yhtä kaukainen, kun joku serkku, jota näkee kerran vuodessa. Ette voi uskoo miten pahalta se tuntuu. Ja kaikki mitä mä lapsuudestani muistan, on se että isä makaa kännissä lattialla ja äiti huutaa sille. Sen jälkeen mun perhe ei oo enää ollu kokonainen...
Mun ujous johti ala-asteella koulukiusaamisee ja yläasteella mä olin jo ihan ulkopuolinen koko luokasta. mun elämä on ollut yhtä helvettiä sen jälkeen ja ainoo mitä asialle voi tehä, on puhua siitä ja yrittää selvitä eteenpäin. Se on myös mun neuvo sulle, prinsessa.
Niin. Tuttu juttu, vaan eipä omakohtaisesti, vaan sivusta seurattuna. Perheessäsi nyt vaan näyttäisi olevan sellanen tilanne, että kasvuhormonia on liikaa ilmassa - vanhemmillasi hyrräävät ehkäpä ihan muut hormonit, jotka sitten aiheuttavat konflikteja ja "musta-tuntuu-pahalta"-fiiliksiä. Mutta annapa olla, niin huomaat "jo" vuoden-parin päästä, että tilanne alkaa näyttää huomattavasti paremmalta - niin "tai sitten ei", sanoi pessimisti. No, mutta elä nyt anna itelles lupaa tehdä mitään tyhmyyksiä, vaan yritä sinnitellä ja eritoten näyttää muille mallia miten asiat otetaan ja eletään. Kyllä se ihana elämä siitä vielä ovensa avaa... Paras tapa yrittää hoitaa perheen sisäistä skismaa on kunnon aurinkoinen hymy heti aamiaispöydässä, ei pääse ilma pilaantumaan heti aamusta =)
Et oo ainoo. Itselläni asiat on myös noin tosin sisarukset on täysi-ikäisisä mutta asuu himassa ja saa rahaa sillon kun ne haluaa itse en saa..