Kotikoulu

Anteeksi tuosta viimeisen huomautukseni väärinkirjoituksesta. En luullutkaan, että siellä lakeja säädetään. Minulla vaan taisi olla pikkusen suuri tähtäin taas. Luulitko, että aijon tästä tällä hetkellä ponkasta lakien säätäjäksi? No en, vaan aijon ottaa yhteyttä koulutuslauttakuntaan, ja kysyä näitä koululakeja. Ja sitten kun tiedän tarpeeksi (arvioin, että olen silloin 40-vuotta), niin sitten ryhdyn poliitikoksi!

Ai että oikeinkirjoitukseni on puutteellista? En kovasti kyllä siihen perehtynyt tuossa tekstissäni, mutta jos saan ihan oman mielipiteeni sanoa, niin minusta minä olen keskitasoa parempi oikeinkirjoittaja. Se on tietysti vaan minun mielipiteeni, mutta mitäs siitä.

Ja tuo koulutuslauttakunta-sana. Sitä en suinkaan oppinut yhteiskuntaopintunnilla, vaan ihan itelleni, joten saattaa olla, että en todellisesti tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta onneksi elämä on edessä, ja siinä ehtii oppimaan.

Yhteiskuntaopista vielä sen verran, että olet oikeassa: ne opit ovat hyvin puutteellisia minulla. Kun olin yhden oppitunnin koulussa, niin opin silloin enemmän kuin minäkään muuna kotona "kirjanopiskelukertana". Kouluttautuneen opettajan opetus minulta puuttuu, ja sen yllä saatatte huomata.

Mutta sinun mielipiteesi oli hyvä. Sain siitä selville sen oleellisen, jota hainkin, nimittäin sen, että sinun mielestäsi kotikoulu on huono vaihtoehto. Kiitos.

Tässä on hyvä esimerkki mitä siellä koulussa opetetaan väärin. Ei riitä että viesti menee perille, vaan pitää tarttua nippeliseikkoihin millä ei ole viestinnän kanssa juurikaan merkitystä. Miten tämä viesti edisti allekirjoittaneen yritystä ajaa asiaa? Ja itsekin näyttää aloittavan kirjoittamisen pienellä kirjaimella?
Lisäksi yhteiskunta on tulkinnanvarainen käsite joka muuttuu kokoajan, onneksi se muuttuu ettei tarvitse opetella ulkoa esimerkiksi Natsi-Saksan yhteiskuntaoppia?
Kyllä, sosiaalisia taitoja siellä koulussa opetetaan! Meinaan vittuilemaan ja vieroksumaan kaikkea mikä on erilaista. Kuten esimerkistä nähdään, koululaisethan ne kohtelevat sosiaalisesti vieroksuvasti kotikoululaisia, jotka varmasti hämmästyivät käytöstä, eivät ymmärtäneet sitä, jonka johdosta eivät halunneet olla kyseisen vaikutuksen alaisena. Kotikoululaisella on myös mahdollisuus opiskella asiat parhaalla mahdollisella tavalla itselleen ja painottaa niitä asioita jotka tuntuvat oikeilta ja merkityksellisiltä. Oppivat myös tekemään omaa aikataulua ja vaikuttamaan asioihin itse enemmän. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Uskokaa kaikki omiin ajatuksiin ja näkemyksiin ja antakaa arvoa samalla tavalla muiden näkemyksille.

rikkakasvi kirjoitti:

Anteeksi tuosta viimeisen huomautukseni väärinkirjoituksesta. En luullutkaan, että siellä lakeja säädetään. Minulla vaan taisi olla pikkusen suuri tähtäin taas. Luulitko, että aijon tästä tällä hetkellä ponkasta lakien säätäjäksi? No en, vaan aijon ottaa yhteyttä koulutuslauttakuntaan, ja kysyä näitä koululakeja. Ja sitten kun tiedän tarpeeksi (arvioin, että olen silloin 40-vuotta), niin sitten ryhdyn poliitikoksi!

Ai että oikeinkirjoitukseni on puutteellista? En kovasti kyllä siihen perehtynyt tuossa tekstissäni, mutta jos saan ihan oman mielipiteeni sanoa, niin minusta minä olen keskitasoa parempi oikeinkirjoittaja. Se on tietysti vaan minun mielipiteeni, mutta mitäs siitä.

Ja tuo koulutuslauttakunta-sana. Sitä en suinkaan oppinut yhteiskuntaopintunnilla, vaan ihan itelleni, joten saattaa olla, että en todellisesti tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta onneksi elämä on edessä, ja siinä ehtii oppimaan.

Yhteiskuntaopista vielä sen verran, että olet oikeassa: ne opit ovat hyvin puutteellisia minulla. Kun olin yhden oppitunnin koulussa, niin opin silloin enemmän kuin minäkään muuna kotona "kirjanopiskelukertana". Kouluttautuneen opettajan opetus minulta puuttuu, ja sen yllä saatatte huomata.

Mutta sinun mielipiteesi oli hyvä. Sain siitä selville sen oleellisen, jota hainkin, nimittäin sen, että sinun mielestäsi kotikoulu on huono vaihtoehto. Kiitos.

Lue lisää

Mitä varten et ollu tavalisessa koulussa? Minä sain 11-vuotisesta asti käyvvä koulun pihassa sen tautta, kun minnuu jännitti HYVIN KOVASTI.Sillon ol vuos´-78.

Ennen kaikki lapset opetettiin kotona 1700-luvun jälkeen, ja silti olivat sosiaalisia...?

Koulu ei ole välttämätöntä sosiaaliselle kasvamiselle. Koulussa minä ainakin opein epäsosiaaliseksi ja ujoksi. Olin ennen peruskoulua rohkea ja reipa tyttö joka meni kysymään muita lapsia leikkimään..........nyt ei ole edes parasta kaveria kiitos koulukiusaamisen.

Ihan hyvä kysymys. Ymmärrän sen joten kuten itse, mutta en tiedä osaanko sen selittää.

Löysin kerran jostain noin viisi vuotta vanhan lehtileikkeen, ja siinä kerrottiin, että harva kotiopetukseen ryhtyvä äiti tai isä jättää lapsensa pois koulusta uskonnollisen syyn takia. Minun vanhempani ovat tehneet sen suurimmaksi osaksi tämän takia. Äitini kuuluu johonkin pieneen uskonryhmään, mutta ei kirkkoon, eikä isänikään kuulu sinne. (näinollen emme me lapsetkaan, mutta se ei nyt kuulu tähän tarinaan.)

äitini mielestä siis koulussa opetetaan ns. ylimääräisiä aineita ja asioita. Esimerkiksi kotikoululaisten ei tarvitse opiskella valinnaisaineita, eikä uskontoa. Näin ollen näiltä olen "säästynyt", niinkuin äitini sanoisi.

Yksi oleellinen syy on myös se, että äitini on pelännyt meidän lähtevän kaidalle polulle joukon mukana. Kuten mainitsit tuon tynnyrijutun, niin se vaihtoehto on houkutellut enemmän kuin se, että lapsi näkisi maailmaa ja menisi sen mukana.

Ja tähän liittyy myös nykyinen tilanteeni: minua ei ole vieläkään päästetty oppilaitokseen. Olen 17 vuotta ja työskentelen kotona. Äitini on nähnyt hyväksi, että me lapset olemme kotona aina täysi-ikäämme asti. Sen jälkeen saamme mennä minne tykkäämme. Ja sitä päivää minä odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsisin KUNNON kouluun.

Tuo on aivan totta, että yläasteella on paljon sellaisia aineita, joita ei äitini pystynyt taidoillaan opettamaan. Mutta en tiedä kerroinko jo, että yläasteen opiskelin omin avuin. Siis opikelin koulukirjat lävitse, kenenkään puuttumatta siihen, luinko niitä vai en. Myös koeajat ja muut tällaiset kouluun liittyvät asiat sain hoitaa itse.

Fysiikasta minulla on päättötokarissa 7 ja kemiasta 8, vaikka käytännössä en tiedä niistä hölkäsenpöläystäkään!

Asumme maalla, ja äitini on kotiäiti. Hän ei käy töissä ulkopuolella, ja uutterana hän on kaiken kotityön lisäksi opettanut meitä (siis ala-asteen).

En olekaan antanut vielä omaa mielipidettäni kotikoulustani, vaikka ehkä se jollakin lailla on jo tullut selväksi. Niinkuin kaikissa asioissa, niin myös tässä oli hyvät ja huonot puolet.

Huonoin puoli oli justiinsa se, että olen hirveän epäsosiaalinen, ja se haittaa minua. Haittaa niin että voisin sanoa, että ei siinä ollut mitään järkeä.

Kuitenkin minulle kehittyi omatoimisuuden taito ja "pakko selvitä omillaan" -asenne. Sitä minusta kuuluu ihmisessä ollakin.

Ihmettelen, miten hyvin osaat ajatella tilannettani. Sisaria minulla on ollut aina leikkitovereiksi ja lähimmässä naapurissani olen viihtynyt hyvin. Kuitenkin he ovat tuttuja, eikä siinä opi sellaista, mitä koulussa oppii. Omia ikätovereitani minulla ei ole ollut. Itse en kyllä kovasti heitä ole tuntenut tarvitsevani, mutta moni näin jälkeen päin tavattu ihminen sanoo minulle, että sen huomaa, että minulta puuttuu ikätoveri.

Sanoit lopuksi, että kotona opetettu on ikäänkuin tynnyrissä kasvanut. Hyvin yleinen mielipide, ja se on minusta ihan totta. Mutta samaan hengenvetoon lisäsit, että kotikoululainen ei tule pärjäämään "julmassa maailmassa". Tuossa en olekaan enää samaa mieltä, sillä minun sisareni ovat pärjänneet hyvin. Meille on kasvanut omillaan pärjäävä luonne, eikä joukkohenki vie meitä mukanaan. Saatan kuitenkin olla väärässäkin; ei sitä koskaan tiedä.

TÄLLÄISIÄ PERUSTELTUJA MIELIPITEITÄ LISÄÄ, kiitos!

rikkakasvi kirjoitti:

Ihan hyvä kysymys. Ymmärrän sen joten kuten itse, mutta en tiedä osaanko sen selittää.

Löysin kerran jostain noin viisi vuotta vanhan lehtileikkeen, ja siinä kerrottiin, että harva kotiopetukseen ryhtyvä äiti tai isä jättää lapsensa pois koulusta uskonnollisen syyn takia. Minun vanhempani ovat tehneet sen suurimmaksi osaksi tämän takia. Äitini kuuluu johonkin pieneen uskonryhmään, mutta ei kirkkoon, eikä isänikään kuulu sinne. (näinollen emme me lapsetkaan, mutta se ei nyt kuulu tähän tarinaan.)

äitini mielestä siis koulussa opetetaan ns. ylimääräisiä aineita ja asioita. Esimerkiksi kotikoululaisten ei tarvitse opiskella valinnaisaineita, eikä uskontoa. Näin ollen näiltä olen "säästynyt", niinkuin äitini sanoisi.

Yksi oleellinen syy on myös se, että äitini on pelännyt meidän lähtevän kaidalle polulle joukon mukana. Kuten mainitsit tuon tynnyrijutun, niin se vaihtoehto on houkutellut enemmän kuin se, että lapsi näkisi maailmaa ja menisi sen mukana.

Ja tähän liittyy myös nykyinen tilanteeni: minua ei ole vieläkään päästetty oppilaitokseen. Olen 17 vuotta ja työskentelen kotona. Äitini on nähnyt hyväksi, että me lapset olemme kotona aina täysi-ikäämme asti. Sen jälkeen saamme mennä minne tykkäämme. Ja sitä päivää minä odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsisin KUNNON kouluun.

Tuo on aivan totta, että yläasteella on paljon sellaisia aineita, joita ei äitini pystynyt taidoillaan opettamaan. Mutta en tiedä kerroinko jo, että yläasteen opiskelin omin avuin. Siis opikelin koulukirjat lävitse, kenenkään puuttumatta siihen, luinko niitä vai en. Myös koeajat ja muut tällaiset kouluun liittyvät asiat sain hoitaa itse.

Fysiikasta minulla on päättötokarissa 7 ja kemiasta 8, vaikka käytännössä en tiedä niistä hölkäsenpöläystäkään!

Asumme maalla, ja äitini on kotiäiti. Hän ei käy töissä ulkopuolella, ja uutterana hän on kaiken kotityön lisäksi opettanut meitä (siis ala-asteen).

En olekaan antanut vielä omaa mielipidettäni kotikoulustani, vaikka ehkä se jollakin lailla on jo tullut selväksi. Niinkuin kaikissa asioissa, niin myös tässä oli hyvät ja huonot puolet.

Huonoin puoli oli justiinsa se, että olen hirveän epäsosiaalinen, ja se haittaa minua. Haittaa niin että voisin sanoa, että ei siinä ollut mitään järkeä.

Kuitenkin minulle kehittyi omatoimisuuden taito ja "pakko selvitä omillaan" -asenne. Sitä minusta kuuluu ihmisessä ollakin.

Ihmettelen, miten hyvin osaat ajatella tilannettani. Sisaria minulla on ollut aina leikkitovereiksi ja lähimmässä naapurissani olen viihtynyt hyvin. Kuitenkin he ovat tuttuja, eikä siinä opi sellaista, mitä koulussa oppii. Omia ikätovereitani minulla ei ole ollut. Itse en kyllä kovasti heitä ole tuntenut tarvitsevani, mutta moni näin jälkeen päin tavattu ihminen sanoo minulle, että sen huomaa, että minulta puuttuu ikätoveri.

Sanoit lopuksi, että kotona opetettu on ikäänkuin tynnyrissä kasvanut. Hyvin yleinen mielipide, ja se on minusta ihan totta. Mutta samaan hengenvetoon lisäsit, että kotikoululainen ei tule pärjäämään "julmassa maailmassa". Tuossa en olekaan enää samaa mieltä, sillä minun sisareni ovat pärjänneet hyvin. Meille on kasvanut omillaan pärjäävä luonne, eikä joukkohenki vie meitä mukanaan. Saatan kuitenkin olla väärässäkin; ei sitä koskaan tiedä.

TÄLLÄISIÄ PERUSTELTUJA MIELIPITEITÄ LISÄÄ, kiitos!

Lue lisää

Olen sitä mieltä, että kotikoulu on erinomainen vaihtoehto JOS kaikki asiat osataan huomioida asian vaatimalla tavalla. Opettajan tulee tosiaankin osata opettamansa asiat ja kyetä opettamaan objektiivisesti. Myöskin tästä aiemmin mainitusta sosiaalisesta kasvatuksesta on pidettävä huolta.
Kaikki kunnia äitiäsi kohtaan, mutta mikä hän on sanomaan että koulussa opetetaan ylimääräisiä aineita? Suomen koulujen opetussuunnitelma on tarkkaan mietitty ja vuosien kuluessa muuteltu aina silloin tällöin palvelemaan nykyisiä tarpeita. Jos koulussa tosiaankin opetettaisi jotain ylimääräistä, olisi se varmastikin jo huomattu. Toki äidilläsi on oikeus omiin mielipiteisiinsä.
Kotiopetuksen tulisi myös olla johdonmukaista ja kotonakin tulisi osata virittäytyä tiettyyn koulutunnelmaan. Kotipaikkakunnallani eräs perhe otti lapsensa pois normaalista koulusta ja vanhemmat alkoivat opettaa heitä kotona. Se ei koskaan toiminut, sillä lapset olivat jo tottuneet kouluelämään eivätkä osanneet pitää vanhempiaan opettajien kaltaisina auktoriteetteina. Ei auttanut edes se, että lasten isä oli ammatiltaan opettaja. Lopulta lapset, onneksi, palasivat takaisin kouluun.

Kotikoulussa ajatuksena ei ole mitään pahaa.
On vain niin paljon asioita, jotka tulisi ottaa huomioon. Ei esimerkiksi riitä, että opettajana toimiva vanhempi osaa jonkin asian, hänen tulee myös osata opettaa se.
Itse koen uhkaavana niin sanotut mustat aukot: mitä jos jokin asia jääkin opettamatta? Olisi kamalaa joskus aikuisiällä todeta jostain perusasiasta, että tästäpä en olekaan koskaan kuullut mitään.

Ja lopuksi viitaten erääseen tekstissäsi olleeseen virheeseen: KAITA POLKU tarkoittaa juuri sitä oikeaa polkua, eli sitä jolla tulisi pysyä.
Mitä luultavimmin äitisi haluaisi sinun pysyttelevän sillä sen sijaan että pelkäisi sinun lähtevän sille.

Usein yleisen asevelvollisuuden vastustajat unohtavat tuon sosiaalisten taitojen paranemisen merkityksen. Pojille (ja tytöille jotka käyvät) armeijan sosiaalisia taitoja kasvattava merkitys on suuri. Toimiessani palvelusaikanani joukkueenjohtajana (n. 30-40 alaista) tämän sosiaalisten taitojen kasvun huomasi miehistön keskuudessa jo muutamassa viikossa. Oli jotenkin helpottavaa huomata kuinka monista hiljaisista ja syrjään vetäytyvistä alokkaista kasvoi todellisia ryhmäpelaajia. Kun yksityisyyttä korostavasta nykymaailmasta joutuu tilanteeseen, jossa on käytänössä pakotettu toimimaan ja viettämään vapaa-aikansakkin pääosat yhdessä muiden ikätovereiden kanssa, on sosiaaliseen elämään kasvaminen väistämätöntä ja turha pelko muita ihmisiä kohtaan karisee. Tämä kasvu alkaa jo koulun penkiltä ja huipentuu poikien kohdalla vielä armeija aikaan.

Vaikka joillekkin sotilaskoulutuksesta ei olisikaan juuri mitään sotilastaidollista käteen jäänytkään, oli silti ilo palveluksen lopussa todeta miehien kättä puristaessa kuinka muutamasta syrjäänvetäytyvästä ja yksinäisestä ja arkailevasta miehen alusta oli tullut jämäkkä silmiin katsova ja vuorovaikutukseen kykenevä. Todelliset onnistumisen elämykset eivät tulleet siinä kun koulutti miehille puolustustistelun paripoteron sijoittelua vaan siinä kun pystyi hyvällä melin näkemään kuinka pojista sittenkin tulee miehiä ja että se ikuinen fraasi ei ehkä olekkan niin tuulesta temmattu.

Tältä pohjalta sanoisinkin, että oma kantani kotiopetukseen on negatiivinen nimenomaan siksi, että pelkkä kirjaviisaus ei vielä elämässä kanna kovinkaan pitkälle. Tarvitaan myös kokemuksia, näkökulmia ja sosiaalisten suhteiden verkostoa jonka luominen alkaa jo hyvin nuorena.

weff kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että kotikoulu on erinomainen vaihtoehto JOS kaikki asiat osataan huomioida asian vaatimalla tavalla. Opettajan tulee tosiaankin osata opettamansa asiat ja kyetä opettamaan objektiivisesti. Myöskin tästä aiemmin mainitusta sosiaalisesta kasvatuksesta on pidettävä huolta.
Kaikki kunnia äitiäsi kohtaan, mutta mikä hän on sanomaan että koulussa opetetaan ylimääräisiä aineita? Suomen koulujen opetussuunnitelma on tarkkaan mietitty ja vuosien kuluessa muuteltu aina silloin tällöin palvelemaan nykyisiä tarpeita. Jos koulussa tosiaankin opetettaisi jotain ylimääräistä, olisi se varmastikin jo huomattu. Toki äidilläsi on oikeus omiin mielipiteisiinsä.
Kotiopetuksen tulisi myös olla johdonmukaista ja kotonakin tulisi osata virittäytyä tiettyyn koulutunnelmaan. Kotipaikkakunnallani eräs perhe otti lapsensa pois normaalista koulusta ja vanhemmat alkoivat opettaa heitä kotona. Se ei koskaan toiminut, sillä lapset olivat jo tottuneet kouluelämään eivätkä osanneet pitää vanhempiaan opettajien kaltaisina auktoriteetteina. Ei auttanut edes se, että lasten isä oli ammatiltaan opettaja. Lopulta lapset, onneksi, palasivat takaisin kouluun.

Kotikoulussa ajatuksena ei ole mitään pahaa.
On vain niin paljon asioita, jotka tulisi ottaa huomioon. Ei esimerkiksi riitä, että opettajana toimiva vanhempi osaa jonkin asian, hänen tulee myös osata opettaa se.
Itse koen uhkaavana niin sanotut mustat aukot: mitä jos jokin asia jääkin opettamatta? Olisi kamalaa joskus aikuisiällä todeta jostain perusasiasta, että tästäpä en olekaan koskaan kuullut mitään.

Ja lopuksi viitaten erääseen tekstissäsi olleeseen virheeseen: KAITA POLKU tarkoittaa juuri sitä oikeaa polkua, eli sitä jolla tulisi pysyä.
Mitä luultavimmin äitisi haluaisi sinun pysyttelevän sillä sen sijaan että pelkäisi sinun lähtevän sille.

Lue lisää

Hyvä huomautus! Tottakai, siis kaidaLTA poluLTA huoran tielle. Niin juuri. =)

Vänrikki(res) 03 kirjoitti:

Usein yleisen asevelvollisuuden vastustajat unohtavat tuon sosiaalisten taitojen paranemisen merkityksen. Pojille (ja tytöille jotka käyvät) armeijan sosiaalisia taitoja kasvattava merkitys on suuri. Toimiessani palvelusaikanani joukkueenjohtajana (n. 30-40 alaista) tämän sosiaalisten taitojen kasvun huomasi miehistön keskuudessa jo muutamassa viikossa. Oli jotenkin helpottavaa huomata kuinka monista hiljaisista ja syrjään vetäytyvistä alokkaista kasvoi todellisia ryhmäpelaajia. Kun yksityisyyttä korostavasta nykymaailmasta joutuu tilanteeseen, jossa on käytänössä pakotettu toimimaan ja viettämään vapaa-aikansakkin pääosat yhdessä muiden ikätovereiden kanssa, on sosiaaliseen elämään kasvaminen väistämätöntä ja turha pelko muita ihmisiä kohtaan karisee. Tämä kasvu alkaa jo koulun penkiltä ja huipentuu poikien kohdalla vielä armeija aikaan.

Vaikka joillekkin sotilaskoulutuksesta ei olisikaan juuri mitään sotilastaidollista käteen jäänytkään, oli silti ilo palveluksen lopussa todeta miehien kättä puristaessa kuinka muutamasta syrjäänvetäytyvästä ja yksinäisestä ja arkailevasta miehen alusta oli tullut jämäkkä silmiin katsova ja vuorovaikutukseen kykenevä. Todelliset onnistumisen elämykset eivät tulleet siinä kun koulutti miehille puolustustistelun paripoteron sijoittelua vaan siinä kun pystyi hyvällä melin näkemään kuinka pojista sittenkin tulee miehiä ja että se ikuinen fraasi ei ehkä olekkan niin tuulesta temmattu.

Tältä pohjalta sanoisinkin, että oma kantani kotiopetukseen on negatiivinen nimenomaan siksi, että pelkkä kirjaviisaus ei vielä elämässä kanna kovinkaan pitkälle. Tarvitaan myös kokemuksia, näkökulmia ja sosiaalisten suhteiden verkostoa jonka luominen alkaa jo hyvin nuorena.

Lue lisää

Kyllä kotikoulu aina huonon koulun ja kiusaavat luokkakaverit voittaa. Nimittäin,vaikka et olisikaan kiusattu olisit sitten vastoin tahtoasi kiusaaja. Molemmat jättävät ihmisen psyykeen lähtemättömät arvet. Mielenterveyspotilaitten räjähdysmäinen lisääntyminen ei puhu paljon sosiaalistumisen puolesta. Työelämässä tarvitaan taitoja, joita ei opita samanikäisiltä vaan vanhemmilta ihmisiltä.Kotikoululaiset osaavat toimia vanhempien ihmisten kanssa ja niiten järkevien samanikäisten. nimim. "peruskoulusta epävarmaksi ihmiseksi"

kotikoulun puolesta kirjoitti:

Kyllä kotikoulu aina huonon koulun ja kiusaavat luokkakaverit voittaa. Nimittäin,vaikka et olisikaan kiusattu olisit sitten vastoin tahtoasi kiusaaja. Molemmat jättävät ihmisen psyykeen lähtemättömät arvet. Mielenterveyspotilaitten räjähdysmäinen lisääntyminen ei puhu paljon sosiaalistumisen puolesta. Työelämässä tarvitaan taitoja, joita ei opita samanikäisiltä vaan vanhemmilta ihmisiltä.Kotikoululaiset osaavat toimia vanhempien ihmisten kanssa ja niiten järkevien samanikäisten. nimim. "peruskoulusta epävarmaksi ihmiseksi"

Lue lisää

Joo tämän juttusi kyllä alleviivaan täysin. Mutta pikku korjaus :) : "kyllä HYVÄ kotikoulu aina huonon koulun ja kiusaavat kaverit voittaa". Ja sen jälkeinen lause taas aivan totta: "Nimittäin,vaikka et olisikaan kiusattu olisit sitten vastoin tahtoasi kiusaaja." Kotikoululaiset osaavat myös vanhempien ihmisten kanssa puhumisen paljon paremmin ja jos saavat työn, tulee melko varmasti pidetyiksi ja pitkäaikaisiksi työntekijöiksi.

rikkakasvi kirjoitti:

Ihan hyvä kysymys. Ymmärrän sen joten kuten itse, mutta en tiedä osaanko sen selittää.

Löysin kerran jostain noin viisi vuotta vanhan lehtileikkeen, ja siinä kerrottiin, että harva kotiopetukseen ryhtyvä äiti tai isä jättää lapsensa pois koulusta uskonnollisen syyn takia. Minun vanhempani ovat tehneet sen suurimmaksi osaksi tämän takia. Äitini kuuluu johonkin pieneen uskonryhmään, mutta ei kirkkoon, eikä isänikään kuulu sinne. (näinollen emme me lapsetkaan, mutta se ei nyt kuulu tähän tarinaan.)

äitini mielestä siis koulussa opetetaan ns. ylimääräisiä aineita ja asioita. Esimerkiksi kotikoululaisten ei tarvitse opiskella valinnaisaineita, eikä uskontoa. Näin ollen näiltä olen "säästynyt", niinkuin äitini sanoisi.

Yksi oleellinen syy on myös se, että äitini on pelännyt meidän lähtevän kaidalle polulle joukon mukana. Kuten mainitsit tuon tynnyrijutun, niin se vaihtoehto on houkutellut enemmän kuin se, että lapsi näkisi maailmaa ja menisi sen mukana.

Ja tähän liittyy myös nykyinen tilanteeni: minua ei ole vieläkään päästetty oppilaitokseen. Olen 17 vuotta ja työskentelen kotona. Äitini on nähnyt hyväksi, että me lapset olemme kotona aina täysi-ikäämme asti. Sen jälkeen saamme mennä minne tykkäämme. Ja sitä päivää minä odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsisin KUNNON kouluun.

Tuo on aivan totta, että yläasteella on paljon sellaisia aineita, joita ei äitini pystynyt taidoillaan opettamaan. Mutta en tiedä kerroinko jo, että yläasteen opiskelin omin avuin. Siis opikelin koulukirjat lävitse, kenenkään puuttumatta siihen, luinko niitä vai en. Myös koeajat ja muut tällaiset kouluun liittyvät asiat sain hoitaa itse.

Fysiikasta minulla on päättötokarissa 7 ja kemiasta 8, vaikka käytännössä en tiedä niistä hölkäsenpöläystäkään!

Asumme maalla, ja äitini on kotiäiti. Hän ei käy töissä ulkopuolella, ja uutterana hän on kaiken kotityön lisäksi opettanut meitä (siis ala-asteen).

En olekaan antanut vielä omaa mielipidettäni kotikoulustani, vaikka ehkä se jollakin lailla on jo tullut selväksi. Niinkuin kaikissa asioissa, niin myös tässä oli hyvät ja huonot puolet.

Huonoin puoli oli justiinsa se, että olen hirveän epäsosiaalinen, ja se haittaa minua. Haittaa niin että voisin sanoa, että ei siinä ollut mitään järkeä.

Kuitenkin minulle kehittyi omatoimisuuden taito ja "pakko selvitä omillaan" -asenne. Sitä minusta kuuluu ihmisessä ollakin.

Ihmettelen, miten hyvin osaat ajatella tilannettani. Sisaria minulla on ollut aina leikkitovereiksi ja lähimmässä naapurissani olen viihtynyt hyvin. Kuitenkin he ovat tuttuja, eikä siinä opi sellaista, mitä koulussa oppii. Omia ikätovereitani minulla ei ole ollut. Itse en kyllä kovasti heitä ole tuntenut tarvitsevani, mutta moni näin jälkeen päin tavattu ihminen sanoo minulle, että sen huomaa, että minulta puuttuu ikätoveri.

Sanoit lopuksi, että kotona opetettu on ikäänkuin tynnyrissä kasvanut. Hyvin yleinen mielipide, ja se on minusta ihan totta. Mutta samaan hengenvetoon lisäsit, että kotikoululainen ei tule pärjäämään "julmassa maailmassa". Tuossa en olekaan enää samaa mieltä, sillä minun sisareni ovat pärjänneet hyvin. Meille on kasvanut omillaan pärjäävä luonne, eikä joukkohenki vie meitä mukanaan. Saatan kuitenkin olla väärässäkin; ei sitä koskaan tiedä.

TÄLLÄISIÄ PERUSTELTUJA MIELIPITEITÄ LISÄÄ, kiitos!

Lue lisää

Hei rikkakasvi! Turhan huono nimimerkki sinulla,voisit olla kevätesikko:) Kiinnostuin erilaisista koulumuodoista,koska omia lapsia seuratessa en ole ihan vakuuttunut nykyisestä peruskoulun paremmuudesta. Voisin sanoa sinulle,että kirjoituksia lukiessa minulle välittyi ihminen,joka osaa ottaa vastaan kritiikkiä,olet itse osannut hyvin analysoida kolunkäyntiäsi ja itseäsi koskevia vahvuuksia että heikkouksia.Näistä oikeinkirjoituksista puheenollen,ei niitä huomaa,pääasia on että osaa kommunikoida.ei saa olla liian kriittinenkään,emmehän me mitään muuten uskaltaisi!Tsemppiä sinulle tulet pärjäämään!Kotoasi saatu arvomaailma on ihan kunnioitettava,sinä itse kasvat ja muodostat oman elämän polkusi,otat kotisi vahvuudet evääksi,tässä maailmassa tarvitsemme erilaisuutta.

Siis olen käynyt koko peruskouluni kotona. Minun ala- ja yläasteen opetus vaan poikkesivat suurelti toisistaan. Ala-asteella minulla oli opettaja jokaiselle aineelle, ja täsmälliset kouluajat ja niin edelleen, mutta kun siirryin yläasteelle, opiskeluni oli oma-aloitteista. Siis äitini osti minulle kirjat, ja minä opiskelin ne läpi milloin itseäni huvitti, tosin aika säännöllisesti joka arkipäivänä 8.00-15.00 välisenä aikana.

Yleensä ottaen olen hyvin kiitollinen tästä tilanteestani, mutta kun ajattelen jatko-opintoja ja tulevaisuuttani ja sitä, mitä peruskoulussa olisi pitänyt oppia, niin sanon, että aika huono opistkeluvaihtoehto. Täten ei missään nimessä minun mielestäni pitäisi olla. Tästä on niin paljon haittaa lapsen tulevaisuuden suhteen. Esimerkiksi tällaiselta pohjalta kuin minä olen lähtenyt, lapsen on hyvin vaikea saada rohkeutta lähteäkseen maailmalle, sillä askel on valtava. Kun vanhemmat suhtautuvat oppilaitoksiin kielteisesti, on hyvin vaikea saada apua ja tukea sellaiseen suunnitelmaan.

Minulla on kuitenkin vielä jonkinlainen mahdollisuus, mutta tiedän perheitä, joiden lapsilla ei sellaista juuri ole. He eivät voi keskustella asioistaan juuri kenenkään kanssa, sillä taloudessa ei ole internettiä eikä mitään muutakaan viestintämahdollisuutta. Oma elämä on sidottuna johonkin toiseen. Se on minusta jotenkin väärin, vaikka ei se tietenkään kuulu millään lailla minulle. Uskon silti, että kotikoulu on johdattanut heidät siihen tilanteeseen, ja heistä ainakin joku varmasti haluaisi sisimmässään jotain muuta kuin elämä siellä tarjoaa.

Kun vanhemmat opettavat omia lapsiaan, he voivat julmasti karsia opetussuunnitelmasta jotain keskeistä, joista lapsi voi jäädä ikuisiksi ajoiksi tietämättömäksi. Esimerkiksi omia oikeuksiaan lapsi ei edes osaa puolustaa välttämättä, jos vanhemmat ovat kasvattaneet hänet oman ajatusmaailmansa ja arvomaailmansa varaan.

Minusta hyvä idea olisi esimerkiksi sellainen, että joku ammattilainen voisi valvoa opetusta vierailemalla vaikka kerran yhden lukuvuoden aikana lapsen kotona ja ottamalla selvää, miten lasta opetetaan. Samalla hän voisi tuoda uusia keinoja opettamiseen ja opettaa joitakin tärkeitä asioita itsekin. Oppilaan itsensä kanssa keskusteleminen olisi minusta tärkeää, sillä oppilaan elämästähän on kyse. Minun vanhempieni kanssa puhuttiin monesti, mutta minä olisin toivonut usein, että minunkin mielipidettäni oltaisiin kuunneltu.

Tälläisesta suunnitelmastani olen jutellut sisarieni kanssa , ja ainakin yksi heistä on ollut minun kanssani samaa mieltä. Olen suunnitellut hänen kanssaan monenlaisiakin vaihtoehtoja, mutta minusta tämä kuulostaisi järkevältä.

Jos ajattelee kotikoulua jossakin pohjoisessa, jossa kouluhinin on matkaa, niin kaikki suunnitelmat eivät olekaan niin yksinkertaisia.

Ikätoverien näkeminen kehittäisi myös luovaa ajattelumallia ja sosiaalisia taitoja. Tämän voisi hoitaa esimerkiksi niin, että koulut kyläilisivät vaikka joskus kotikouluissa tai sitten kotikoululaiset viettäisivät lukuvuoden aikana ainakin jommoisiakin tunteja koulussa. Liikuntatunteja esimerkiksi olisi hyvä pitää yhdessä, jolloin lapsi näkee oman tasonsa ja osaamisensa.

Tämä kaikki on kuitenkin vastaan kotikoulujen järjestäjiä, sillä olen aivan varma, että esim. minun äitini ei katsoisi hyväksi tällaista järjestelmää. Minullahan olisi ollut mahdollisuus tällaiseen, ja välillä käytinkin niitä luvatta.

Olisin halunnut suorittaa kahtena viimeisenä vuotena kirjansidontakurssin, mutta koulu sanoi, ettei se sopii vain, jos minä opiskelen ne tunnit koulussa. Se olisi ollut minusta todella hienoa, mutta äidilleni se ei käynyt mitenkään.

Koetin kirjoittaa tämän tekstin niin kuin kaikille,´ja vastata kaikkiin kysymyksiin, joissa oli tullut epäselvyyttä. Tähän lopuksi vielä vastaus tuohon stoorin kirjoittajan kysymykseen. Ehdottomasti haluan kuulla kaikkien mielipiteen ja muuttaa asioita kaikille parempaan suuntaan. Ennenkaikkea haluan ajatella lasta, joka joutuu ikään kuin uhriksi opiskellessaan kotikoulussa. En halua vain oman näkemykseni toteutuvan, vaan haluan yhteistä parasta.

rikkakasvi kirjoitti:

Siis olen käynyt koko peruskouluni kotona. Minun ala- ja yläasteen opetus vaan poikkesivat suurelti toisistaan. Ala-asteella minulla oli opettaja jokaiselle aineelle, ja täsmälliset kouluajat ja niin edelleen, mutta kun siirryin yläasteelle, opiskeluni oli oma-aloitteista. Siis äitini osti minulle kirjat, ja minä opiskelin ne läpi milloin itseäni huvitti, tosin aika säännöllisesti joka arkipäivänä 8.00-15.00 välisenä aikana.

Yleensä ottaen olen hyvin kiitollinen tästä tilanteestani, mutta kun ajattelen jatko-opintoja ja tulevaisuuttani ja sitä, mitä peruskoulussa olisi pitänyt oppia, niin sanon, että aika huono opistkeluvaihtoehto. Täten ei missään nimessä minun mielestäni pitäisi olla. Tästä on niin paljon haittaa lapsen tulevaisuuden suhteen. Esimerkiksi tällaiselta pohjalta kuin minä olen lähtenyt, lapsen on hyvin vaikea saada rohkeutta lähteäkseen maailmalle, sillä askel on valtava. Kun vanhemmat suhtautuvat oppilaitoksiin kielteisesti, on hyvin vaikea saada apua ja tukea sellaiseen suunnitelmaan.

Minulla on kuitenkin vielä jonkinlainen mahdollisuus, mutta tiedän perheitä, joiden lapsilla ei sellaista juuri ole. He eivät voi keskustella asioistaan juuri kenenkään kanssa, sillä taloudessa ei ole internettiä eikä mitään muutakaan viestintämahdollisuutta. Oma elämä on sidottuna johonkin toiseen. Se on minusta jotenkin väärin, vaikka ei se tietenkään kuulu millään lailla minulle. Uskon silti, että kotikoulu on johdattanut heidät siihen tilanteeseen, ja heistä ainakin joku varmasti haluaisi sisimmässään jotain muuta kuin elämä siellä tarjoaa.

Kun vanhemmat opettavat omia lapsiaan, he voivat julmasti karsia opetussuunnitelmasta jotain keskeistä, joista lapsi voi jäädä ikuisiksi ajoiksi tietämättömäksi. Esimerkiksi omia oikeuksiaan lapsi ei edes osaa puolustaa välttämättä, jos vanhemmat ovat kasvattaneet hänet oman ajatusmaailmansa ja arvomaailmansa varaan.

Minusta hyvä idea olisi esimerkiksi sellainen, että joku ammattilainen voisi valvoa opetusta vierailemalla vaikka kerran yhden lukuvuoden aikana lapsen kotona ja ottamalla selvää, miten lasta opetetaan. Samalla hän voisi tuoda uusia keinoja opettamiseen ja opettaa joitakin tärkeitä asioita itsekin. Oppilaan itsensä kanssa keskusteleminen olisi minusta tärkeää, sillä oppilaan elämästähän on kyse. Minun vanhempieni kanssa puhuttiin monesti, mutta minä olisin toivonut usein, että minunkin mielipidettäni oltaisiin kuunneltu.

Tälläisesta suunnitelmastani olen jutellut sisarieni kanssa , ja ainakin yksi heistä on ollut minun kanssani samaa mieltä. Olen suunnitellut hänen kanssaan monenlaisiakin vaihtoehtoja, mutta minusta tämä kuulostaisi järkevältä.

Jos ajattelee kotikoulua jossakin pohjoisessa, jossa kouluhinin on matkaa, niin kaikki suunnitelmat eivät olekaan niin yksinkertaisia.

Ikätoverien näkeminen kehittäisi myös luovaa ajattelumallia ja sosiaalisia taitoja. Tämän voisi hoitaa esimerkiksi niin, että koulut kyläilisivät vaikka joskus kotikouluissa tai sitten kotikoululaiset viettäisivät lukuvuoden aikana ainakin jommoisiakin tunteja koulussa. Liikuntatunteja esimerkiksi olisi hyvä pitää yhdessä, jolloin lapsi näkee oman tasonsa ja osaamisensa.

Tämä kaikki on kuitenkin vastaan kotikoulujen järjestäjiä, sillä olen aivan varma, että esim. minun äitini ei katsoisi hyväksi tällaista järjestelmää. Minullahan olisi ollut mahdollisuus tällaiseen, ja välillä käytinkin niitä luvatta.

Olisin halunnut suorittaa kahtena viimeisenä vuotena kirjansidontakurssin, mutta koulu sanoi, ettei se sopii vain, jos minä opiskelen ne tunnit koulussa. Se olisi ollut minusta todella hienoa, mutta äidilleni se ei käynyt mitenkään.

Koetin kirjoittaa tämän tekstin niin kuin kaikille,´ja vastata kaikkiin kysymyksiin, joissa oli tullut epäselvyyttä. Tähän lopuksi vielä vastaus tuohon stoorin kirjoittajan kysymykseen. Ehdottomasti haluan kuulla kaikkien mielipiteen ja muuttaa asioita kaikille parempaan suuntaan. Ennenkaikkea haluan ajatella lasta, joka joutuu ikään kuin uhriksi opiskellessaan kotikoulussa. En halua vain oman näkemykseni toteutuvan, vaan haluan yhteistä parasta.

Lue lisää

Arvelinkin, että uskonnollinen vakaumus on taustalla, se kai yleisimmin on syynä kotikoulutukseen. Mutta jotenkin kuvittelin, että hyvin uskonnollisessa (esim. ns. vapaat suunnat) kodissa ei lasta (teini-ikäistä varsinkaan) päästettäisi edes internetiä käyttämään...

Vaikutat aivan "täysipäiseltä" nuorelta naiselta. Koulukokemuksesi on toki ollut hyvin erilainen kuin meidän, jotka olemme olleet jopa satojen oppilaiden joukossa ankeassa tageilla sotketussa lähiökoulussa tai edes ns. tavallisella yläasteella. Erittäin harmillista tuo, että et ole vielä päässyt jatkamaan opintojasi. Ikävä kyllä maailma on nykyään sellainen, että pelkällä peruskoulun oppimäärällä ei oikein mitään tee. Esimerkiksi lukio varmaan tekisi sinulle hyvää. Yleissivistävänä kouluna se olisi tilaisuus "paikkailla" aukkoja, mitä on saattanut jäädä ja lisäksi voisit lukion aikana miettiä, mikä ala sinua kiinnostaa ja miksi haluat "isona".

Jos TODELLA TODELLA haluaisit kouluun, vanhempasi eivät kaiketi voisi sitä estää muuta kuin kylmällä suhtautumisella. Entäs jos vain haet esim. syksyn yhteishaussa johonkin kiinnostavaan paikkaan, niin miten voisivat sen estää?Laittaisivatko lukkojen taa? Rankin vaihtoehto tietysti olisi kotoa pois muuttaminen (yhteys sosiaaliviranomaisiin!) ja täysi irtirepäisy, mutta et ehkä sellaiseen ole valmis.

Joka tapauksessa, kauniita loppukesän päiviä ja kaikkea hyvää tulevaisuudellesi!

nimimerkki Ihmettelevä jatkaa kirjoitti:

Arvelinkin, että uskonnollinen vakaumus on taustalla, se kai yleisimmin on syynä kotikoulutukseen. Mutta jotenkin kuvittelin, että hyvin uskonnollisessa (esim. ns. vapaat suunnat) kodissa ei lasta (teini-ikäistä varsinkaan) päästettäisi edes internetiä käyttämään...

Vaikutat aivan "täysipäiseltä" nuorelta naiselta. Koulukokemuksesi on toki ollut hyvin erilainen kuin meidän, jotka olemme olleet jopa satojen oppilaiden joukossa ankeassa tageilla sotketussa lähiökoulussa tai edes ns. tavallisella yläasteella. Erittäin harmillista tuo, että et ole vielä päässyt jatkamaan opintojasi. Ikävä kyllä maailma on nykyään sellainen, että pelkällä peruskoulun oppimäärällä ei oikein mitään tee. Esimerkiksi lukio varmaan tekisi sinulle hyvää. Yleissivistävänä kouluna se olisi tilaisuus "paikkailla" aukkoja, mitä on saattanut jäädä ja lisäksi voisit lukion aikana miettiä, mikä ala sinua kiinnostaa ja miksi haluat "isona".

Jos TODELLA TODELLA haluaisit kouluun, vanhempasi eivät kaiketi voisi sitä estää muuta kuin kylmällä suhtautumisella. Entäs jos vain haet esim. syksyn yhteishaussa johonkin kiinnostavaan paikkaan, niin miten voisivat sen estää?Laittaisivatko lukkojen taa? Rankin vaihtoehto tietysti olisi kotoa pois muuttaminen (yhteys sosiaaliviranomaisiin!) ja täysi irtirepäisy, mutta et ehkä sellaiseen ole valmis.

Joka tapauksessa, kauniita loppukesän päiviä ja kaikkea hyvää tulevaisuudellesi!

Lue lisää

Aika hyvin ajateltu. Arvasitte aivan oikein, sillä tämä keskustelukaan ei olisi ollenkaan äitini mielen mukaista.

Ehkä pääsisin kouluun, jos todella todella haluaisin, mutta tiedän, että se katkaisisi minun ja lähimmäisteni suhteen, ja minä tuntisin tehneeni väärin kaikkia kohtaan. Eikä minulta löydy sellaista rohkeutta.

Mutta tosiasia on, että alle 18 vee tarvitsee vanhempiensa suostumuksen.

Kiitos sinulle. Koetan jaksaa odottaa seuraavaa kevättä: silloin alkaa yhteishaku, johon minä vihdoin pääsen mukaan! Voi että kun odotan sitä. Kaikkea hyvää itelles.

nimimerkki Ihmettelevä jatkaa kirjoitti:

Arvelinkin, että uskonnollinen vakaumus on taustalla, se kai yleisimmin on syynä kotikoulutukseen. Mutta jotenkin kuvittelin, että hyvin uskonnollisessa (esim. ns. vapaat suunnat) kodissa ei lasta (teini-ikäistä varsinkaan) päästettäisi edes internetiä käyttämään...

Vaikutat aivan "täysipäiseltä" nuorelta naiselta. Koulukokemuksesi on toki ollut hyvin erilainen kuin meidän, jotka olemme olleet jopa satojen oppilaiden joukossa ankeassa tageilla sotketussa lähiökoulussa tai edes ns. tavallisella yläasteella. Erittäin harmillista tuo, että et ole vielä päässyt jatkamaan opintojasi. Ikävä kyllä maailma on nykyään sellainen, että pelkällä peruskoulun oppimäärällä ei oikein mitään tee. Esimerkiksi lukio varmaan tekisi sinulle hyvää. Yleissivistävänä kouluna se olisi tilaisuus "paikkailla" aukkoja, mitä on saattanut jäädä ja lisäksi voisit lukion aikana miettiä, mikä ala sinua kiinnostaa ja miksi haluat "isona".

Jos TODELLA TODELLA haluaisit kouluun, vanhempasi eivät kaiketi voisi sitä estää muuta kuin kylmällä suhtautumisella. Entäs jos vain haet esim. syksyn yhteishaussa johonkin kiinnostavaan paikkaan, niin miten voisivat sen estää?Laittaisivatko lukkojen taa? Rankin vaihtoehto tietysti olisi kotoa pois muuttaminen (yhteys sosiaaliviranomaisiin!) ja täysi irtirepäisy, mutta et ehkä sellaiseen ole valmis.

Joka tapauksessa, kauniita loppukesän päiviä ja kaikkea hyvää tulevaisuudellesi!

Lue lisää

Kuulun itse näihin mainitsemiisi "vapaisiin suuntiin", varmaan vielä sellaiseen, jota luulisit aika "lahkoiseksi"... mutta itse en tiedä ketään, joka lapsensa kieltäisi nettiä käyttämästä... Vapaat suunnat viittaavat vapaakirkko-helluntaisrk-babtisti-metodisti-jne- suuntaan. Näissä kyllä nettiä käytetään, katsotaan televisiota yms.

Sitten on EV.LUT. kirkon ns herätysliikkeitä, joista esim. lestadiolaiset ovat yleisesti enemmän kallellaan tuollaiseen "rajoittavaan" suhtautumiseen.

KristillisPOHJAISIA (ei siis yleisesti kristillisinä pidettyjä) liikkeitä taas ovat jehovantodistajat ja myöhempien aikojen pyhien kirkko (yleensä mormooneina tunnetut). Näistä molemmissa liikkeissä on kaikkien tuntemieni tapausten mukaan suurempi "rajoittaminen" tavallista, varsinkin esim. jehovantodistajat eivät kuulema suosi koulunkäyntiä (ainakaan tyttöjen?), mutta ovat kyllä kovan työmoraalin omaavia ihmisiä...

Kuhan nyt oli pakko sohaista tikulla tätäkin keskustelua... :)

Hmmm. Voipi olla näinkin. Mutta kyllä tuohon sosiaalisuuteeni vaikuttaa paljon myös koulu. Mutta oli myös muita taustatekijöitä, sillä kävin lapsuudessani erittäin vähän esim. sukulaisilla, ystävillä ja tuttavilla. Se ei tietenkään johtunut koulusta.

Minusta kuulosti hyvältä tuo, että kun aijot opettaa lapsesi kotonani, he kuitenkin saavat monenlaista seuraa, ja sosiaalista toimintaa. Minä en käyttänyt opiskeluissani nettiä, enkä mitään sellaista, mikä olisi yhditänyt minut muihin ihmisiin.

Minä olen aina jotenkin viihtynyt paremmin aikuisten kanssa kuin ikäisteni, mistäköhän tämä mahtaa johtua? Nyt kun olen kasvanut, olen pikkuhiljaa jo sopeutunut ikäistenikin seuraan, ja mikä huomattavinta, tykkään olla ala-asteikäisten kanssa!

Minä nautein aina siitä, että ei ollut koulumatkoja. Ja yksi asia, mitä olen aina inhonnut, on esivalta. Olin iloinen, että sain opiskella yläasteen omatoimisesti.

Käytäntö oli toki suuripainoista ja opin monenlaisia asioita (voisin sanoa jopa, että paremmin kuin koulussa olisin oppinut). Äitini panosti kotitalouteen, hyötypuutarhaan ja käsitöihin. Esimerkiksi näistä asioista osaan paljon paremmin käytännön kuin teorian. Kuitenkin kemiassa kävi toisin päin.

Kyllä, koulukiusaamiset jäävät todella vähemmälle, kun on kotikoulussa. Onhan sitä ikävän paljon nykyään, ja varsinkin sellaisesta koululaisrikollisuudesta olen kuullut.

Kiitos sinullekin tästä vastauksesta. Olen hyvin iloinen, että viitsitte vaivautua. Kyllähän tästä oon taas mukava jatkaa. Kaikkea hyvää itellesi, ja voimia lastesi opettamiseen. Onnea yrityksellesi! Ajatuksesi kuulostaa todella ´hienolta, ja toivon, että saavutat tavoitteesi lastesi parhaaksi sillä!

Kotikoulussa liikunta on yleensä vapaaehtoista. Jotkut koulut vaativat myös näytön siitä tai liikuntapäiväkirjan pitämisen. Meillä näyttöä ei tarvinnut tehdä, mutta liikuimme pari kertaa viikossa esim. uiden, hiihtäen, luistellen ja pihaleikkejä pelaten. Myöhemmin vuokrasimme liikuntasalivuoron. Lapsillamme on säilynyt liikuntaharrastus aikuiseksi asti.Nimim. kotikoulussakin kivaa

kotikoulua 13 vuotta kirjoitti:

Kotikoulussa liikunta on yleensä vapaaehtoista. Jotkut koulut vaativat myös näytön siitä tai liikuntapäiväkirjan pitämisen. Meillä näyttöä ei tarvinnut tehdä, mutta liikuimme pari kertaa viikossa esim. uiden, hiihtäen, luistellen ja pihaleikkejä pelaten. Myöhemmin vuokrasimme liikuntasalivuoron. Lapsillamme on säilynyt liikuntaharrastus aikuiseksi asti.Nimim. kotikoulussakin kivaa

Lue lisää

Onko muka niin ettei se ole ollenkaan pakollista kotikoulua käyville? Me kyllä suoritettiin myös yläasteen kaikilla luokilla liikunta. Yläasteella se taisi mennä seuraavasti. Kävimme puolen vuoden välein kunnan koulussa näyttämään liikunnallisia kykyjämme: juoksimme lyhyen ja pitkän matkan, työnnettiin kuulaa ja hypättiin pituutta. Joka kerralla oli painon nostot ja muut kuntosalitreenit mutta sitten esim uinti hiihto ja tällaiset oli vain silloin tällöin. Me sovimme koulun kanssa niin, että seitsemännen luokan syksyllä vaikka uidaan, keväällä vaikka hiihdetään, kahdeksannella luokalla luistellaan ja niin edelleen. Ihan kivaa. niin ja suunnistus. Se oli ihaninta :) vaikka muuten en niin liikunnallinen henkilö olekaa.
että sillä tavalla. jos joku nyt vielä lukee näin vanhoja keskusteluja.

rikkakasvi kirjoitti:

Onko muka niin ettei se ole ollenkaan pakollista kotikoulua käyville? Me kyllä suoritettiin myös yläasteen kaikilla luokilla liikunta. Yläasteella se taisi mennä seuraavasti. Kävimme puolen vuoden välein kunnan koulussa näyttämään liikunnallisia kykyjämme: juoksimme lyhyen ja pitkän matkan, työnnettiin kuulaa ja hypättiin pituutta. Joka kerralla oli painon nostot ja muut kuntosalitreenit mutta sitten esim uinti hiihto ja tällaiset oli vain silloin tällöin. Me sovimme koulun kanssa niin, että seitsemännen luokan syksyllä vaikka uidaan, keväällä vaikka hiihdetään, kahdeksannella luokalla luistellaan ja niin edelleen. Ihan kivaa. niin ja suunnistus. Se oli ihaninta :) vaikka muuten en niin liikunnallinen henkilö olekaa.
että sillä tavalla. jos joku nyt vielä lukee näin vanhoja keskusteluja.

Lue lisää

Hei!
Tiedän että tästä keskusteltiin aika kauan sitten, mutta kerron kuitenkin omaani mielipiteeni asiasta.
Itse olen kyllä käynyt sitä peruskoulua tähän asti, koko ala-aste ja puoli ylä-aste . Olen siis 8 luokalla tällä hetkellä, eli viimeinen vuosi kesäloman jälkeen.
Omasta mielestäni olisi PALJON mukavempaa olla kotona, koiran kanssa ja saada opiskella kotona. Mutta, siinä on tosiaan sitten aina se "sosiaaliinen riski", että on vaikeata tulla ulos noin sanoisesti "omasta pesästä" ulkomaailmaan.
Koulussa oppii tuntemaan muita lapseja, muita aikuisia, vanhempia ja nuorempia. Tottuu olemaan ulkomaailmassa ja eikä aina kotona jnejne..

Itse olen kuitenkin semmoinen ihminen jolla on ehkä hieman vaikeampaa saada uusi kavereita, mutta kavereitteni kanssa olen sitten se aika puhelias.

Olen monesti miettinyt että "voi jos saisin opiskella kotona ja..." Mutta . . .

a) Olen kohta käynyt koko peruskoulun, ja jos jatkan vaikkapa lukioon niin siinä on ehkä mahdollisuus jossain vaiheessa tehdä tehtävät kotona ja tentit ja koet koulussa.
b) Ylä-asteen opinnot ovat myös tärkeitä.
c) Ei se nyt niin kauheata ole olla koulussa, sitä paitsi kaverit . . . Itsellä toki ei ole oikeastaan kaveria luokalla, vaan he ovat toisissa luokissa.(en saanut ketään vanhaa kaveria minun vanhalta luokaltani uuteen luokkaani, ja en ole aina niin kauhean sosiaalinen. Olen tosi puhelias ihmisten kanssa jota tunnen mutta minulla on hieman vaikeampaa saada uusia kavereita.)

Joskus vain haluaisi jäädä kotiin peiton alle koiran kanssa ja unohtaa koko koulu. Tai lähteä maalle ja siellä saisi olla päivät pitkät eläinten kanssa ja ulkona. (minun yhdet sukulaiset asuu siellä)

Mutta... Maan pinnalle, minulla on vielä pitkät opiskelu vuodet edessä, ja sen jälkeen alkaa työelämä.

Elämä on ...

Je m´appelle . . . kirjoitti:

Hei!
Tiedän että tästä keskusteltiin aika kauan sitten, mutta kerron kuitenkin omaani mielipiteeni asiasta.
Itse olen kyllä käynyt sitä peruskoulua tähän asti, koko ala-aste ja puoli ylä-aste . Olen siis 8 luokalla tällä hetkellä, eli viimeinen vuosi kesäloman jälkeen.
Omasta mielestäni olisi PALJON mukavempaa olla kotona, koiran kanssa ja saada opiskella kotona. Mutta, siinä on tosiaan sitten aina se "sosiaaliinen riski", että on vaikeata tulla ulos noin sanoisesti "omasta pesästä" ulkomaailmaan.
Koulussa oppii tuntemaan muita lapseja, muita aikuisia, vanhempia ja nuorempia. Tottuu olemaan ulkomaailmassa ja eikä aina kotona jnejne..

Itse olen kuitenkin semmoinen ihminen jolla on ehkä hieman vaikeampaa saada uusi kavereita, mutta kavereitteni kanssa olen sitten se aika puhelias.

Olen monesti miettinyt että "voi jos saisin opiskella kotona ja..." Mutta . . .

a) Olen kohta käynyt koko peruskoulun, ja jos jatkan vaikkapa lukioon niin siinä on ehkä mahdollisuus jossain vaiheessa tehdä tehtävät kotona ja tentit ja koet koulussa.
b) Ylä-asteen opinnot ovat myös tärkeitä.
c) Ei se nyt niin kauheata ole olla koulussa, sitä paitsi kaverit . . . Itsellä toki ei ole oikeastaan kaveria luokalla, vaan he ovat toisissa luokissa.(en saanut ketään vanhaa kaveria minun vanhalta luokaltani uuteen luokkaani, ja en ole aina niin kauhean sosiaalinen. Olen tosi puhelias ihmisten kanssa jota tunnen mutta minulla on hieman vaikeampaa saada uusia kavereita.)

Joskus vain haluaisi jäädä kotiin peiton alle koiran kanssa ja unohtaa koko koulu. Tai lähteä maalle ja siellä saisi olla päivät pitkät eläinten kanssa ja ulkona. (minun yhdet sukulaiset asuu siellä)

Mutta... Maan pinnalle, minulla on vielä pitkät opiskelu vuodet edessä, ja sen jälkeen alkaa työelämä.

Elämä on ...

Lue lisää

Tehtyäni yläasteen sijaisuuksia viime keväänä ja seurattuani kahden oman lapseni vaikeaa yläasteaikaa olen itse tullut siihen tulokseen, että nykyinen peruskoulujärjestelmä kaipaa uudistamista ja uusia opetusmetodeja. Tiedon hankkiminen ilman koulun penkissä istumista on nykypäivänä paljon helpompaa kuin ennen, internettiä voisi hyödyntää enemmän, hyviä dokumentteja on pilvin pimein. Kun ulkona on kaunis kevätilma, voiko mitään sen tylsempää olla (sekä opettajalle että oppilaalle) kuin istua sisällä koulussa pänttäämässä kirjatietoa, joka kaiken lisäksi on usein jo vanhentunutta. Moniin oppiaineisiin liittyvää tietoa voi hyvin opiskella myös koulun ulkopuolella.

Kotikoulu voi mielestäni olla hyvä vaihtoehto peruskoululle, joka kovin monelle valitettavasti sopii tosi huonosti joko kiusaamisen tai muun viihtymättömyyden vuoksi. Kuitenkaan kotikoulu ei ratkaise ongelmaa kaikkien kohdalla, minkä vuoksi myös tavallista peruskoulua tulee kehittää siten, että saataisiin oppimisen ilo säilymään ensimmäisen kouluvuoden jälkeenkin. Oppi ei mene päähän kaatamalla, vaan aidon kiinnostumisen ja tiedonhalun myötä.

Hyvä rikkakasvi,

Kertomuksesi siitä, miten suoritit yläasteen kotona on mielestäni aika uskomaton. Olen matematiikan opettaja kolmen vuoden työkokemuksella ja mielestäni vain harvalta peruskoululaiselta löytyisi tuollainen tahdonvoima suorittaa oppivelvollisuutensa täysin itsenäisesti. Tämä on osittain varmaankin peruskoulujärjestelmämme syytä, sillä opetamme oppilaat alusta asti nauttimaan oppinsa hopealusikalla syötettynä. Missään vaiheessa emme kannusta heitä itsenäistymään, tarttumaan siihen lusikkaan itse ja vastaamaan omasta ravitsemisestaan. Sinä kuitenkin olet saanut tämän kyvyn. Luulen että pärjäät elämässäsi hyvin.

qwerttyhgdsa kirjoitti:

Hyvä rikkakasvi,

Kertomuksesi siitä, miten suoritit yläasteen kotona on mielestäni aika uskomaton. Olen matematiikan opettaja kolmen vuoden työkokemuksella ja mielestäni vain harvalta peruskoululaiselta löytyisi tuollainen tahdonvoima suorittaa oppivelvollisuutensa täysin itsenäisesti. Tämä on osittain varmaankin peruskoulujärjestelmämme syytä, sillä opetamme oppilaat alusta asti nauttimaan oppinsa hopealusikalla syötettynä. Missään vaiheessa emme kannusta heitä itsenäistymään, tarttumaan siihen lusikkaan itse ja vastaamaan omasta ravitsemisestaan. Sinä kuitenkin olet saanut tämän kyvyn. Luulen että pärjäät elämässäsi hyvin.

Lue lisää

Mielenkiintoinen keskustelu. Itse olen ainut lapsi, ja voin kyllä sanoa että kotiopetus olisi ollut minulle murhaa. Minut on laitettu tarhaan jo vuosikkaana, ja itse olen ensimmäisenä koulupäivänä saanut mennä naapurin likkojen kanssa kouluun ym. Olen tullut kotiin ja laittanut itse välipalani ym. Olen ehkä ihan toinen ääripää, sillä minä olen saanut itsenäistyä jo hyvin pienestä pitäen, ja ihan kunnolliseksi siltikin kasvanut. Mua ei ole koulussa kiusattu, enkä itse ole kiusannut. Koulujakin on niin monenlaisia.

Mutta mulal vaan mietityttää se, että oletko joutunut kantamaan vähän liikaa vastuuta, liian nuoresta lähtien. Kuten joku tuolla snaoikin että elämää varten opiskellaan, ei koulua. Itselleni on noussut karvat pystyyn vanhemmista, joiden mielestä koulutus ja lapsen potentiaalisuus on saatava käyttöön lukuaineissa. Onhan lapsi paljon muutakin.

Omatoimisuus ja itsenäistyminen on nykymaailmassa todella tärkeää, kun elämme maailmassa jossa individualismi on arvostettua ja yhteisömme on pirstaloitunut. Mutta on lapselle ja nuorelle tärkeää myös tuntea se, että voi tehdä omia ratkaisuja ja niitä tuetaan, tai jos ne jostain syystä epäonnistuvat, joku on ottamassa kiinni ja nostamassa ylös kompuroinnin jäljiltä. Nykyisin on vallitsevana ajatuksena se, että nuoret joko ovat hunginnolla tai sitten suorittautuja. Kovin on rankka spektri... eihän aikuisetkaan toimi niin. Arvot kovenee ja lapsuus lyhenee.

Toisaalta mun mielestä on tosi harmi, ettet ole kokenut koulujen diskoja, ehkä pieniä ihastumisia koulukavereihisi, perheen ulkopuolisia tyttökavereita joiden ystävyys saattaa seurata sinua pitkälle aikuisuuteen. Tietynlaisia selviytymiskeinoja jotka muodostuvat siitä ja siten, että kohtaat ihmisiä jotka eivät ole sinulle tuttuja tai elinpiiristäsi.

Myös TET-jaksot sinulla on ilmeisesti jäänyt väliin. Mutta vaikutat kunnianhimoiselta ihmiseltä, joten ehkä jo tiedätkin mitä haluat tulevaisuudessa tehdä. Olen iloinen siitä, että vanhempasi antavat sinun tehdä oman pääsi mukaan kun olet 18 vuotta. Toivottavasti sinulla on rohkeutta tehdä silloin juuri niin kuin sinusta itsestä tuntuu.

qwerttyhgdsa kirjoitti:

Hyvä rikkakasvi,

Kertomuksesi siitä, miten suoritit yläasteen kotona on mielestäni aika uskomaton. Olen matematiikan opettaja kolmen vuoden työkokemuksella ja mielestäni vain harvalta peruskoululaiselta löytyisi tuollainen tahdonvoima suorittaa oppivelvollisuutensa täysin itsenäisesti. Tämä on osittain varmaankin peruskoulujärjestelmämme syytä, sillä opetamme oppilaat alusta asti nauttimaan oppinsa hopealusikalla syötettynä. Missään vaiheessa emme kannusta heitä itsenäistymään, tarttumaan siihen lusikkaan itse ja vastaamaan omasta ravitsemisestaan. Sinä kuitenkin olet saanut tämän kyvyn. Luulen että pärjäät elämässäsi hyvin.

Lue lisää

Minusta ihmistä ei voi opettaa. Hänen pitää itse oppia. Opettaja voi valvoa, ohjata ja selittää.

normaali koulu kirjoitti:

Minusta ihmistä ei voi opettaa. Hänen pitää itse oppia. Opettaja voi valvoa, ohjata ja selittää.

Minä Nuppu Sika oun lukenu koulun 11-vuotisesta asti pihassa. Jätin yheksännen luokan lukemata. Sillon ol´ 70- luku.
Kirjuttakkee minulen!

[email protected]

Tätä olen minäkin miettinyt. Menen nyt 9. luokalle, eli tavallaan olisi viimeinen tilaisuus käydä kotikoulua yhtään millään tavoin, mutta kun haluan sinne lukioon. Ja sitten vielä mielellään yliopistoonkin. ;) Koen vain, että kotiopiskelu olisi hyödyllisempää - koulussa lukuvuoden aikana jaetaan ehkä kymmenisen opiskelukirjaa. Jos opiskelisin kotona, varmaan lukisin kymmenen (tieto- tai opiskelu)kirjaa viikossa. Koulun opetussuunnitelma on huono, koska se tieto, mitä saamme, keskittyy pieniin yksityiskohtiin, jotka...

a) ...unohtuvat heti kokeiden jälkeen, koska niitä ei kerrata kesto- vaan lyhytkestoiseen muistiin

b) ...ovat täysin turhia myöhemmän elämän kannalta

c) ...ovat todennäköisesti oppilaille yhtä tuskaa, koska nuo opetettavat asiat ovat usein sellaista pänttäämistä. Pänttääminen on pakkoa ja pakko on kapinalliselle teinille auktoriteetti, jota vastaan pitää tapella kynsin hampain.

Kotikouluhan menee käsittääkseni ainakin alaluokilla niin, että vanhempi tai palkattu kotiopettaja opettaa lasta. Yläaste taas on itsenäisempää opiskelua myös peruskoulussa - mikseipä siis kotonakin.

Kiire minulle kyllä tulee, jos haluan saada itseni kotiopetukseen - kesäloman loppuun kun on enää kaksi viikkoa. Mutta no, ainahan voi yrittää.

Aika tuomitsevaa tekstiä. Miten ihmiset voivat olla samaanaikaan niin itsekorostavia ja kuitenkin sitten tuomita jonkun toisen tavan elää "suurpiirteiseksi". Länsimaalainen hyvinvointi suoristuskeskeisenä tuloskoneena on nykyisin enää pelkkä illuusio, jota media pitää yllä. Eivät ne ihmiset ole uhka, jotka ovat suurpiirteisiä. He ymmärtävät, että jossakin menee joku raja kuinka tiukkoja aikatauluja ihmisillä voidaan teetättää. Opiskelen Yliopistossa opettajaksi ja se tiedon määrä mitä täytyy omaksua on valtava ja aina vain kasvaa niin, että jo opintojen aikana täytyy ämpätä pieneen aikaan suuri määrä tietoa. Ei ole kestävää eikä hyvää perhepolitiikkaa tällainen toiminta, missä suurin osa on oikeasti jo aika väsähtänyttä ja yrittä haukkoa happea etsien sitä kristittyjen lupaamaa pelastusrengasta. Olo on aika globaalisti monellakin ihmisellä huijattu ja ihan hyvästä syystä. Minä en ihmettele ollenkaan jos joku haluaa hypätä oravanpyörästä pois ja pitää lasta kotikoulussa. Kouluissa on myös lasten/nuorten ja aikuistenkin välillä sosiaalista hierarkiaa, missä kiusataan ja nokitellaan toisia. Ei koulussa välttämättä opi sosiaalisuudesta mitään muuta kuin sen, että miten kieroja lieroja jotkut osaavat olla ja miten sielläkin ihmisillä on jo hyväveli ja hyväsisko jutut orastavana tulilla missä kattavat itselleen sitä koreaa pöytää mistä sitten heittelevät lopuille murusia. Ei se edes ole mikään salaliittoteoria kun aika moni on jo herännyt siihen todellisuuteen missä elämme. Ahneet ja itsekkäät ihmiset eivät salaile enää aikeitaan, tuovat jopa ihan avoimesti ilmi sen miten pitävät omaa ahneuttaan oikeutettuna. Mutta se, joka on ahne ja itsekäs saa sitten nähdä miten sen korttitalo lopulta romahtaa. Oikeasti viisaat pääsevät vähemmällä, ovat vähemmän stressaantuneita ja vähemmän masentuneita kun ei tarvitse koko ajan olla ykkösenä ja paras kaikessa. Jos tavoittelee täydellisyyttä, haluaa olla maailman paras kaikessa koko ajan niin täytyy ymmärtää, että kaikki eivät jaksa olla 24//7 parhaita ja mahtua noiden ihmisten ajamaan agendaan tai muottiin. Kaikki me kuitenkin synnytään tänne elämään myös omaa elämäämme emmekä vain mahdollistamaan jonkun ahneiden ihmisten omaa hyödyn tavoittelua. Suomalainen koululaitos on ihan validista syystä menettänyt vanhempien luottamusta. Oikeasti siellä koulussa ei myöskään jokainen opettaja ole hyvä ihminen eikä opettajia valvota kovinkaan paljon jos opettaja sattuu kohtelemaan oppilasta huonosti. Jotkut opettajat vihaavat vähänkään erilaisia lapsia ja vaikuttavat haitallisesti lapsen itsetunnon kehitykseen. Miksi tuollaiseen pitäisi luottaa? Ongelmien peittely ei loputtomasti toimi. Eriarvoisuus on jo liian näkyvää ja koskettaa jo niin monia, että se on myönnettävä fakta, että joidenkin voi olla parempi käydä koulu kotona. Riippuu paljon ihmisestä ja tilanteesta. Joillakin on vain niin kova halu sanella ja kontrolloida toisten elämää, että melkeimpä jää se oma elämä elämättä siinä sivussa. Halutaan, että opettaja valvoo ja päättä mitä ruokaa perheessä syödään ym ym. Huhhuh. Pitää ikäänkuin kaikkea silmällä, jotta varmasti joka ikinen valahtaa tiettyyn haluttuun muotiin. Se on kuitenkin kostautunut, sillä nyt on tuloksena kasvavat masentuneet ja väsyneet ihmiset. Opettajiakin väsyttää jo opiskeluvaiheessa ja ollaan keskusteltu siitä miten kaikki vaikuttaa myös opettajien mielenterveyteen. Joskus vanhempi voi haluta lapsen kotikouluun ihan hyvästä syystäkin. Jos lapsi kiusataan henkihieveriin niin silloin voi olla todellakin parempi lapsen turvallisuudenkin kannalta, että hän saa olla kotona ja käydä sieltä sitä koulua eikä pakoteta kouluun rääkättäväksi vain, koska "koulussa täytyy käydä". Sanelijoiden täytyy oikeasti alkaa ymmärtää se, että se Kristittyjen luoma suosikkijärjestelmä mikä perustuu tekopyhyyteen ei ole niin täydellinen kuin on annettu ymmärtää. Moni keski-ikäinen on alkanut puhua siitä miten on joutunut kasvamaan miellyttäjäksi, joka puurtaa ja suorittaa saaden vain murusia pöytään. Kenen etua tässä ajatellaan? Ei se lapsen etu aina välttämätä toteudu siellä koulussa eikä se kouluruoka ole välttämättä parempaa kuin kotiruoka. Toki tilanne on eri jos vanhemmat ei tarjoa lapselle siellä kotikoulussa ruokaa, sitten sitä voisi kritisoida. Mutta jos ruokaa tarjotaan niin ei voi suoraltakädeltä väittää, että se automaattisesti olisi huonompaa kuin kouluruoka.

Anonyymi kirjoitti:

Aika tuomitsevaa tekstiä. Miten ihmiset voivat olla samaanaikaan niin itsekorostavia ja kuitenkin sitten tuomita jonkun toisen tavan elää "suurpiirteiseksi". Länsimaalainen hyvinvointi suoristuskeskeisenä tuloskoneena on nykyisin enää pelkkä illuusio, jota media pitää yllä. Eivät ne ihmiset ole uhka, jotka ovat suurpiirteisiä. He ymmärtävät, että jossakin menee joku raja kuinka tiukkoja aikatauluja ihmisillä voidaan teetättää. Opiskelen Yliopistossa opettajaksi ja se tiedon määrä mitä täytyy omaksua on valtava ja aina vain kasvaa niin, että jo opintojen aikana täytyy ämpätä pieneen aikaan suuri määrä tietoa. Ei ole kestävää eikä hyvää perhepolitiikkaa tällainen toiminta, missä suurin osa on oikeasti jo aika väsähtänyttä ja yrittä haukkoa happea etsien sitä kristittyjen lupaamaa pelastusrengasta. Olo on aika globaalisti monellakin ihmisellä huijattu ja ihan hyvästä syystä. Minä en ihmettele ollenkaan jos joku haluaa hypätä oravanpyörästä pois ja pitää lasta kotikoulussa. Kouluissa on myös lasten/nuorten ja aikuistenkin välillä sosiaalista hierarkiaa, missä kiusataan ja nokitellaan toisia. Ei koulussa välttämättä opi sosiaalisuudesta mitään muuta kuin sen, että miten kieroja lieroja jotkut osaavat olla ja miten sielläkin ihmisillä on jo hyväveli ja hyväsisko jutut orastavana tulilla missä kattavat itselleen sitä koreaa pöytää mistä sitten heittelevät lopuille murusia. Ei se edes ole mikään salaliittoteoria kun aika moni on jo herännyt siihen todellisuuteen missä elämme. Ahneet ja itsekkäät ihmiset eivät salaile enää aikeitaan, tuovat jopa ihan avoimesti ilmi sen miten pitävät omaa ahneuttaan oikeutettuna. Mutta se, joka on ahne ja itsekäs saa sitten nähdä miten sen korttitalo lopulta romahtaa. Oikeasti viisaat pääsevät vähemmällä, ovat vähemmän stressaantuneita ja vähemmän masentuneita kun ei tarvitse koko ajan olla ykkösenä ja paras kaikessa. Jos tavoittelee täydellisyyttä, haluaa olla maailman paras kaikessa koko ajan niin täytyy ymmärtää, että kaikki eivät jaksa olla 24//7 parhaita ja mahtua noiden ihmisten ajamaan agendaan tai muottiin. Kaikki me kuitenkin synnytään tänne elämään myös omaa elämäämme emmekä vain mahdollistamaan jonkun ahneiden ihmisten omaa hyödyn tavoittelua. Suomalainen koululaitos on ihan validista syystä menettänyt vanhempien luottamusta. Oikeasti siellä koulussa ei myöskään jokainen opettaja ole hyvä ihminen eikä opettajia valvota kovinkaan paljon jos opettaja sattuu kohtelemaan oppilasta huonosti. Jotkut opettajat vihaavat vähänkään erilaisia lapsia ja vaikuttavat haitallisesti lapsen itsetunnon kehitykseen. Miksi tuollaiseen pitäisi luottaa? Ongelmien peittely ei loputtomasti toimi. Eriarvoisuus on jo liian näkyvää ja koskettaa jo niin monia, että se on myönnettävä fakta, että joidenkin voi olla parempi käydä koulu kotona. Riippuu paljon ihmisestä ja tilanteesta. Joillakin on vain niin kova halu sanella ja kontrolloida toisten elämää, että melkeimpä jää se oma elämä elämättä siinä sivussa. Halutaan, että opettaja valvoo ja päättä mitä ruokaa perheessä syödään ym ym. Huhhuh. Pitää ikäänkuin kaikkea silmällä, jotta varmasti joka ikinen valahtaa tiettyyn haluttuun muotiin. Se on kuitenkin kostautunut, sillä nyt on tuloksena kasvavat masentuneet ja väsyneet ihmiset. Opettajiakin väsyttää jo opiskeluvaiheessa ja ollaan keskusteltu siitä miten kaikki vaikuttaa myös opettajien mielenterveyteen. Joskus vanhempi voi haluta lapsen kotikouluun ihan hyvästä syystäkin. Jos lapsi kiusataan henkihieveriin niin silloin voi olla todellakin parempi lapsen turvallisuudenkin kannalta, että hän saa olla kotona ja käydä sieltä sitä koulua eikä pakoteta kouluun rääkättäväksi vain, koska "koulussa täytyy käydä". Sanelijoiden täytyy oikeasti alkaa ymmärtää se, että se Kristittyjen luoma suosikkijärjestelmä mikä perustuu tekopyhyyteen ei ole niin täydellinen kuin on annettu ymmärtää. Moni keski-ikäinen on alkanut puhua siitä miten on joutunut kasvamaan miellyttäjäksi, joka puurtaa ja suorittaa saaden vain murusia pöytään. Kenen etua tässä ajatellaan? Ei se lapsen etu aina välttämätä toteudu siellä koulussa eikä se kouluruoka ole välttämättä parempaa kuin kotiruoka. Toki tilanne on eri jos vanhemmat ei tarjoa lapselle siellä kotikoulussa ruokaa, sitten sitä voisi kritisoida. Mutta jos ruokaa tarjotaan niin ei voi suoraltakädeltä väittää, että se automaattisesti olisi huonompaa kuin kouluruoka.

Lue lisää

Tähän vielä lisäilen, että olen itsekin kristitty ja mukana ollu tässä illuusiossa kunnes aloin nähdä, miten on aina vain haastavampaa rakentaa turvallista pysyvää elämää. Vakituiset työpaikat on varattu ja sovittu sisäpiireissä. Muille jaetaan murusia. Jos lääkäreidenkin käymä keskustelu köyhistä vuosi julkisuuteen niin kuka enää kehtaa kieltää faktoja siitä miten ahneus on voittanut? Ihmiset eivät ole tyhmiä. Miksi Suomi piti pilata? Minunkin isovanhemmat on olleet sota aikaan täällä, ja osa sotinut/uhrautunut tämän maan puolesta ja isolla työllä olleet mukana rakentamassa tätä maata. Voitko kuvitella miltä tuntuu sitten katsoa kaikkien noiden uhrausten jälkeen miten tarjolla on lähinnä pätkäköitä ja rippeitä sieltä täältä jälkipolville toisten syödessä siellä koreassa pöydässä? Asunnot ovat jo liian kalliita suhteessa pieniin palkkoihin. Mitään näistä asioista ei haluta tunnustaa. Sen on se länsimaalainen vapaus ja tietyt ihmisoikeudet minkä vuoksi siitä vapaudesta kannattaa taistella. En sitten tiedä mistä syystä olen törmännyt ihmisiin, jotka olettavat, että on tulossa jokin seuraava elämä tämän jälkeen? En ole tulossa elämämään tänne mitään seuraavaa elämää enää tämän jälkeen. Suomi oli hieno maa. Nyt Suomi on kallis maa. Ja minun puolesta jokainen saa tänne tehdä lapsia, jolla on siihen rahaa ja varaa. Mikäpäs se siinä jos kuulu noihin huippusuoritujiin, lisääntyköön he ketkä pysyy vauhdissa mukana. Nykynuoret ovat viisaita, he osaavat oikeasti ennakoida ja ajatella taloutta ja sitä onko lasten hankintaan tarpeeksi rahaa ja mitä lapselle voi tarjota. Minun mielestäni se on järkevämpää kuin se, että tekee lapsia vain köyhyyteen lasten tekemisen ilosta. Tilanne olisi täysin eri jos eriarvoisuus ei näkyisi jotenkin niin isosti. Tällä hetkellä on kuitenkin luisuttu liiaksi siihen suuntaan, että ihmiset joutuvat kilpailemaan liikaa työpaikoista ja ikäänkuin varmistamaan omaa selustaansa. Se näyttäytyy työpaikoilla esimerkiksi siten, että jos sinne on tulossa uusia niin jo vaiktuisena olevat sanovat heti ensimmäisenä, että "ei täällä eikä tällä alalla ole töitä" koska haluavat tietysti säilyttää sen oman asemansa. Kaikille ei siis riitä töitä vaikka kuinka kävisit koulua. Ei voi perustaa omaa yritystäkään korkean verotuksen vuoksi noin vain, koska riskit on pienituloiselle liian suuret. Ymmärtääkö ihmiset ollenkaan sitä, että mitä on olla eriarvoisessa asemassa oleva perhe/nuori tai lapsi, josta muut tahot haluavat vain kaiken hyödyn irti tai rikastua sillä? Olettekko miettineet? Vaikeuksissa olevilta nuorilta on evätty terapiat eikä annetta mielenterveyspalveluja ja rikotaan lakeja räikeästi. Vaikeasti oireivat nuoret sijoiteaan miljoona bisnestä tekeviin laitoksiin sen sijaan, että perheitä autettaisiin ja heille annettaisiin se rahallinen apu esim. jonkun palvelun muodossa. Selittääkää ja perustelkaa se, että miksi niitä rahoja ei anneta näiden nuorien hoitoon ja nuorien hyväksi? Miksi ne annetaan jollekkin, jotta hän voi tulla miljonääriksi? Tuollainen toiminta ei saa missään tapauksessa olla voittoa tavoittelevaa vaan sen täytyy olla aina eettisesti ja moraalisesti kestävää. Toisten kärsimyksellä ei ole oikeus rikastua. Ei millään tavalla, se lukee kyllä ihan raamatussakin. Siellä on kyllä kohdat missä myös kerrotaan, että älä käytä köyhiä hyväksesi vain koska he ovat köyhiä. Minunkaan rukoukseni maailman rauhasta eivät ole auttaneet, koska minun käsissä ei ole mitkään tällaiset asiat. Mutta se millaiseen tilaan ihmiset ovat luisumassa on tuotava valoon. Syntyvyyden lasku ym. on hyvin globaali ilmiö eikä kosketa vain Suomea. Ihmiset ovat heränneet realiteetteihin. Siihenkin miten vaikeaa on saavutta maailman rauha vaikka kuinka rukoilisi. Perustelkaa erittäin tarkkaan miksi lapsia pitää tehdä maailmaan, jossa ei ole kaikille turvallista elämää ja paikkaa tarjolla? Onko toisen ihmisen tarkoitus olla olemassa vain siksi, että sinä rikastut ja olet saamapuolella?