Avoimesta Yliopistosta..

Verkkokurssit ovat mukavaa vaihtelua muulle opiskelulle. Itse olen käynyt pari filosofian verkkokurssia etiikasta ja filosofian historiasta ja niissä pääpaino oli verkkokeskusteluissa. Eli luettiin joku pätkä filosofiaa ja sitten keskusteltiin niistä kirjoittamalla. Ihan mukavaa, mutta paljon työläämpää kuin miltä ehkä kuulostaa. Jos aikaa ja intoa opiskeltavaan aiheeseen on, niin voin ainakin omien kokemusten perusteella suositella verkkokursseja. Filosofiassa oli myöskin keskustelupiirejä, luentotyyppistä opetusta keskusteluineen sekä esseitten kirjoittamista. Suosittelen koettamaan eri tyyppisiä opiskelutapoja.

Hei! Itse suoritin pari vuotta sitten sosiaalipsykan appron verkko-opintoina. Kätevää. Varsinkin siis silloin, jos pääsee nettiin kotoa käsin. Verkkokeskusteluita, joihin kunkin piti vuorollaan tehdä alustus jne. Suosittelen.

Jos ei päässyt läpi valintakokeesta, niin vuosi avoimessa ei tee pahaa. Pääsee hieman jo tutustumaan opiskeluun, mutta rauhalliseen omaan tahtiin. Kyllähän se lysti maksaa, mutta itse pääsin seuraavana vuonna läpi ja kyllä avoimen aika auttoi pääsykokeissakin.

"Siksi mietityttääkin, että mitä hyviä/huonoja puolia verkko-opetuksessa on verrattuna itse avoimeen opetukseen, jossa käydään luennoilla?"

Etuna on etenkin se, että voit osallistua kurssin verkkokeskusteluun periaatteessa siihen aikaan kun itselle sopivalta tuntuu. Keskustelut on yleensä rytmitetty esim. niin, että on viikko aikaa keskustella yhdestä aiheesta ja sitten vaihtuu. Vaatimuksena voi esim. olla että pitää itse kirjoittaa yksi keskustelun alustus (esim. jonkin luetun tekstin pohjalta) ja johdatella keskustelua ko. viikon aikana - muina viikkoina pitää sitten kommmentoida muiden aloituksia jne. Erittäin hyvä tapa opiskella minusta, koska ainakin oma kokemus on se, että verkkokeskustelussa tosiaan syntyy sitä keskustelua ja lisäksi jos joku tietty aihe jää askarruttamaan, on aiempiin keskusteluihin aina helppo palata. Keskusteluiden lisäksi kurssivaatimuksena on usein kirjallisia töitä, jotka tehdään kurssikirjallisuuteen viitaten.

Verkko-opiskelu ei ole lainkaan sen "löysempää" kuin normaaliopiskelu, vaan kenties jopa vaativampaa - ja ehdottomasti itsekuria vaativaa opiskelua.

Huonona puolena saattaa olla sitten se, että mikäli kurssia ei ole suunniteltu hyvin ja rytmitetty järkevästi, voi homma tuntua turhalta ja oppiminenkin ohuelta. Yleensä kurssilla on opettajan ohella mukana myös verkkotutor/tutoreita. He ovat periaatteessa apuna jos ilmenee teknisiä ongelmia ym. mutta saattavat myös ottaa osaa keskusteluihin. Pakko sanoa, että tuutorit olen kokenut aika turhiksi - eivät ole pahemmin ottaneet osaa kurssin. Samoin saattaa olla opettajankin kohdalla - joskus voi käydä niin että kurssia käydään vain opiskelijaporukalla, eli opettaja ei välttämättä juurikaan kommentoi tai ota osaa keskusteluihin - kenties kirjoittaa vain jonkun lyhyen kommentin kunkin keskusteluviikon lopussa ja antaa hieman palautetta käydystä keskustelusta.

Summa summarum: suosittelen verkkokursseja lämpimästi - ovat todella hyvä vaihtoehto perinteiselle opiskelulle, mutta eivät silti mielestäni korvaa täysin sitä että myös välillä käy luennoilla istumassa.