Miten pitkiä ovat ihastumisenne ja rakastumisenne naisiin olleet? Tarkoitan myöskin tapauksia, jotka ovat täysin yksipuolisia. Eroavatko naisten väliset ihastumiset heteroihastuksista rakastumisen kestoltaan?
Ihmettelen sillä olen jo vuoden ollut rakastunut naiseen. Suhde on täysin platooninen. Emme edes tapaa juuri ollenkaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Aiemmin on kokemusta lähes kymmenen vuoden suhteesta naisen kanssa.
Lisäksi olen hiljaa mielessäni ihmetellyt paria ystävääni, joiden ei pitäisi tietää mitään seksuaalisesta suuntaumisestani, elleivät ole arvanneet. Yllättäen tänä vuonna he, toisilleen täysin tuntemattomia, tunnustivat rakkautensa minua kohtaan. Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä.
Olen pitänyt heitä hyvinä ystävinäni. En suinkaan tiennyt olleeni heidän rakkautensa kohteena reippaasti yli kymmenen vuoden ajan. Koen asian hieman kiusallisena. Jotenkin olen asian vakavuuden tajunnut juuri tämän oman rakastumiseni kautta.
Joku viisas onkin jossain sanonut, että ystävyyssuhde on aina molemminpuolinen. Rakkaussuhde voi olla yksipuolinenkin.
Kestääkö nämä rakastumiset vain ajasta iäisyyteen?
Olen ystävänä koettanut käyttäytyä normaalin ystävän tavoin näiden minuun rakastuneiden ystävättärieni kanssa, mutta toisaalta toivon heidän tunteidensa laantuvan. Toisaalta taas pelkään, ettei itsellenikin ole käynyt juuri samalla tavalla. Ei kai tämmöinen täysin platooninen rakkaus voi kestää seuraavat kymmenen vuotta! Sehän alkaa jo verottamaan voimia. Ei luulisi, että järkevillä aikuisilla naisilla on tämmöisiä rakastumisia. Kyse on siis nelikymppisistä naisista, ei mistään pikkutytöistä.
Kertokaa kokemuksistanne viisaammat!
Ihmettelen sillä olen jo vuoden ollut rakastunut naiseen. Suhde on täysin platooninen. Emme edes tapaa juuri ollenkaan. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Aiemmin on kokemusta lähes kymmenen vuoden suhteesta naisen kanssa.
Lisäksi olen hiljaa mielessäni ihmetellyt paria ystävääni, joiden ei pitäisi tietää mitään seksuaalisesta suuntaumisestani, elleivät ole arvanneet. Yllättäen tänä vuonna he, toisilleen täysin tuntemattomia, tunnustivat rakkautensa minua kohtaan. Asia tuli minulle täytenä yllätyksenä.
Olen pitänyt heitä hyvinä ystävinäni. En suinkaan tiennyt olleeni heidän rakkautensa kohteena reippaasti yli kymmenen vuoden ajan. Koen asian hieman kiusallisena. Jotenkin olen asian vakavuuden tajunnut juuri tämän oman rakastumiseni kautta.
Joku viisas onkin jossain sanonut, että ystävyyssuhde on aina molemminpuolinen. Rakkaussuhde voi olla yksipuolinenkin.
Kestääkö nämä rakastumiset vain ajasta iäisyyteen?
Olen ystävänä koettanut käyttäytyä normaalin ystävän tavoin näiden minuun rakastuneiden ystävättärieni kanssa, mutta toisaalta toivon heidän tunteidensa laantuvan. Toisaalta taas pelkään, ettei itsellenikin ole käynyt juuri samalla tavalla. Ei kai tämmöinen täysin platooninen rakkaus voi kestää seuraavat kymmenen vuotta! Sehän alkaa jo verottamaan voimia. Ei luulisi, että järkevillä aikuisilla naisilla on tämmöisiä rakastumisia. Kyse on siis nelikymppisistä naisista, ei mistään pikkutytöistä.
Kertokaa kokemuksistanne viisaammat!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minun ihastukseni ja salarakkauteni;) on kestänyt jo n.4 vuotta. Tosin se on ollut yksipuolinen tai who knows mutta se ei minulta ole mitenkään verottanut voimia. Päinvastoin siitä on tullut ihana unelmani, joka saa jokaisen päivän näytämään kauniimmalta.
Pelkään, että js siitä tulisi todellista joutuisin pahasti pettymään. Joten ihanaa näin ja sopii mulle.
oli silleen että vuoden olin rakastunu tai ihastunu en tiiä :) kuitenki ajattelin kokoajan sitä naista..
"näitä naisten juttuja"..
Ymmärrän että ihastua voi - mutta rakkaudesta puhuminen saa mut hämmennyksiin..
Ihastumisen käsitän enemmän sellaiseksi "idealistiseksi" tilaksi; jossa fantasioidaan jostain ihanasta naisesta, josta tunnetaan vain ne PARHAIMMAT puolet.. Koska ei vielä tunneta kokonaisvaltaisesti tai meillä on vain se tietty "ystävyyslohko", jolla tavoin ihastuksemme tunnemme..
Rakkauden ymmärrän kokonaisvaltaiseksi tilanteeksi, joka on tavallaan jatke ihastumiselle ja jossa ollaan tietoisia toisen ominaisuuksista, niin hyvistä ja huonoista.. Ja ollaan sitä arkeakin eletty 24h/vrk jo useampi vuosi..
Noh, nykyään tää on niin pinnallista kun on salarakkaat ja muut - et kait mäkin voin kohta sanoa rakastavani syvästi polkupyörääni, heh
koska tässä asiassa oon niin juntti, vanhanaikainen tylsimys, että uskon pitkiin suhteisiin..
Ihastumisia on hetkittäin, ne tulee ja menee - enkä ota niitä vakavasti...
eivät nuo rakastumiset useimmiten kestä iäisyyksiä. Varsinkin nuo yksipuoliset, luulisin.
Ihastumiseni joitain heteronaisia kohtaan ovat kestäneet joskus vuoden-enintään pari, tällä hetkellä oon rakastunut tyttöystävääni, jonka kanssa ollaan oltu kaksi vuotta.
Olen usein miettinyt teini-ikääni. En ymmärtänyt vielä suuntautumisestani mitään, mutta minuun vain kummasti ihastui hyvin moni ystäväni. Olin ihmeissäni, kun en ymmärtänyt mistä on kyse. Houkuttelinko tietynlaisia ihmisiä ympärilleni? Melkein joka vuosi koko nuoruuteni aikana, joku uusi tai vanha hyvä ystäväni kertoi olevansa ihastunut minuun. Joskus minusta tutnuu että se oli yksi syy siihen, miksi en heti ymmärtänyt suuntautumistani. Toisten tyttöjen romanttinen huomio sai hämmennyksiin.
Kun olin 19 vuotias tapasin 38 vuotiaan naisen, joka rakastui minuun. Pidin häntä vain ystävänä. Ystävyyssuhteemme ei koskaan edennyt paria suudelmaa pidemmälle. Muutin eri kaupunkiin ja nyt jo kolmen vuoden ajan olen vain satunnaisesti puhunut hänelle messengerissä. Hän tietää, että olen seurustellut muiden kanssa sinä aikana ja nyt hänen kuultuaan erostani tyttöystäväni kanssa hän rupesi taas ehdottelemaan tosissaan suhdetta kanssani, vaikka olen monta kertaa kertonut, ettei se ikinä aio tapahtua.
Jotkut ihastumiset/akastumiset voivat jatkua tosi pitkään.
Minulla on sellainen tuntu asiasta, omakohtainen, että:
Voin ihastua mennen tullen. Kohde voi olla ohikulkeva nainen jossain vilaukselta nähty ja hänestä voi haaveilla tylsinä tunteina.
Helposti en rakastu. Täytyy ensi tutustua, tietää toisesta enemmän, ennen kun uskallan sanoa olevani rakastunut.
Mutta sitten mielestäni on vielä ero rakastumisella ja rakastamisella..
Rakastumisen tunne voi olla nopeammin ohimenevä, kevyempi sävyltään kun jos sanotaan että rakastaa..
hmm.. ehkä vielä liian aamu pohdinnalle!
Hyvin sanottu. Ajattelen samoin. Naisiinhan on helppoa ihastua. Ja rakastuakin. Mutta rakastaminen on sitten jo jotain syvällisempää.
Olen ollut rakastunut "yksipuolisesti" jo lähes 10 vuotta. Rakkauteni on saanut vastakaikua mutta meitä erottaa järjetön välimatka, minä täällä ja hän USAn länsirannikolla. Vähitellen on yhteydenpito vähentynyt ja olen nähnyt hänet viimeksi 8 vuotta sitten. Meillä molemmilla on ollut omat suhteemme tahoillamme mutta välillämme on sellainen side, joka ei varmaan koskaan kokonaan katkea. Vaikka mä elinkin täällä omassa suhteessani ihan täysillä ja olin rakastunutkin niin silti ajattelin häntä joka päivä ja ajattelen yhä. Uskon näet, että ihminen voi rakastaa useita ihmisiä. Tai pakkohan se on uskoa kun olen sen kokenut.
Hän muuten lauloi mulle kerran puhelimessa: "If you can't be with the one you love, love the one you with..." Siinä pääsi itku, molemmilta.
Rakastan ystäviäni, en miestäni. Olen ollut kohta kaksi vuotta ihastunut heteronaiseen. En ole onneton kuitenkaan tästä saavuttamattomasta ystävästäni, onhan hän ihana ystävä. Ulkomailla on rakas ystäväni, mies, johon pikkuisen ihastuin matkustaessani. Nyt olen korviani myöten ihastunut taas. Uusi ihastukseni on kestänyt kolmisen kuukautta. Taas heteronainen, ja varattu sellainen. Ikävä on kova aina kun en näe häntä. Ensimmäinen teiniajan suuri ihastukseni kesti kyllä liian kauan(mieheen). En edes nähnyt häntä seitsemään vuoteen paria kertaa ohimennen nähtyä kummemmin, silti olin niin ihastunut.
Oon jo yli 3 vuotta haikaillut erään ihanan naisen perään. En edes näe häntä enää nykyään... Jokin täs naisessa vain sytytti niin kovasti, että edelleen häntä lähes päivittäin mietin. Suhteitakin on tullut ja mennyt ja muihin olen ollut rakastunut tai ihastunut mutta aina vaan mietin, että jos vain hänet saisin, en ketään muuta tarvitsisi koskaan...
Tiedä sitten, jääkö jotkin ihastukset vain siksi niin paljon mietityttämään, kun heitä ei koskaan saanut. Se kielletty hedelmä, saavuttamaton unelma... Mikäs sen kiehtovampaa ;)