haluan kissan!

Itse kaksikymmentä vuotta kissoja pitäneenä sanoisin, että äitisi on aivan oikeassa. Vaikka on hiekkalaatikko ja kissat sisäsiistejä, niin se kissanpissan haju on jotain ihan eri luokkaa kuin ihmisen, eli kaikki vaatteet, huonekalut ja kaikki haisee kissanpissalle. (Ei ole kiva kuulla vierailulle mentäessä, että "sähän haiset aivan kuselle"!)

Meidän kissat repii kaikki matot ja kaikki UUDET huonekalut. Vanhat romut huonekalut saa kyllä olla, mutta auta armias jos jotain uutta ostetaan: heti hirveä kynsiminen päällä. Liittynee jotenkin reviirimerkintään?

Aina syksyisin nuo hiiriä nappaavat, eli on niistä hyötyäkin, muuten kyllä odotan, että perkuleet kuolisivat vanhuuteen: ei kannata kissaa riesakseen ottaa.

Jos äitisi ei halua kissaa hän ei halua kissaa. Valitettavasti jotkut ihmiset eivät siedä ajatusta jakaa kotinsa pienen karvapallon kanssa: silloin kissanpissat&irtaimistolle aiheutuvat vahingot on vain "tekosyy": tai sellainen ihminen ei näe mitään syytä sietää näitä asioita, eihän hän koe saavansa kissalta mitään "vastineeksi".
Voit yrittää kertoa äidillesi kissan kasvatuksesta&muista seikoista(kissan vessan saa hajuttomaksi jos vähän panostaa asiaan, kissan voi opettaa olemaan raapimatta sohvia jne. niinkuin varmaan tiedätkin) jotka jo mainitsitkin. Mutta et voi mennä takuuseen kissan puolesta ettei se esimerkiksi koskaan pissaa muualle kuin laatikkoonsa: jos näin käy, mitä mieltä äitisi on? Entä jos hän haluaa hankkiutua kissasta eroon ogelmien takia? Ja jotain ongelmia tulee aina: kissa tiputtelee ruukkuja, jättää karvoja, raastaa rikki vakuutusyhtiön laskun ikävissään...
Fakta on myös se, että jos äitisi ei halua kissaa hän ei halua kissaa ja silloin sinä et voi asialle mitään. sinun täytyy vain tyytyä hoitelemaan muiden kissoja ja odottaa että kasvat niin isoksi että voit kissan ottaa omaan asuntoon.

Minun kokemukseni tästä on se, ettei meille koskaan, vaikka kuinka kinusin, otettu kissaa. Minun vanhempieni päätä ei käännetty sitten millään. Niin käsittämätöntä kuin se onkin, jotkut ihmiset eivät pidä eläimistä. Odotin ja kärsin kissattomasta elämästä kunnes vihdoin parikymppisenä elämäntilanteeni oli sellainen että oli mahdollista ottaa huolehtiaakseen kissasta -nyt ja sen loppuelämän ajan.
Tsemppiä silti sinulle yrityksissäsi vakuuttaa äiti kissasta -älä salaile mahdollisia ongelmia mutta kerro silti niistä tunnepohjaisista seikoista mikä tekee elämän kissan kanssa paremmaksi kuin elämän ilman kissaa: kissan kehräys kotisohvalla kun katsotaan illalla telkkaria, kissa kehräämässä jaloissa kun tulet kotiin, voittaa tuon pienen eläimen kiintymys...

Vähän vaikeaahan se voi olla äidin päätä yrittää kääntää. Meillä oli aikoinaan niin päin, että äiti ja isä olisivat halunneet ottaa norjalaisen metsäkissan, mutta minä en halunnut kissaa. Nyt en voisi kuvitellakaan ettei meillä olisi kissaa.

Kissa on siisti eilen ja mikäli sillä on kaikki kunnossa, se pissaa vain ja ainoastaan hiekkalaatikkoon. Meillä hiekkiksestä tyhjennetään pissat ja kakat kolmesti päivässä (tai aina kun tarvetta ilmenee) eikä haise ollenkaan. Hiekkis on eteisessä. Olen kysynyt monilta ihmisiltä (jopa huoltomiehiltä) haiseeko meillä kissanpissa ja ei kuulemma haise. Kissan kuivaruoka on kuulemma ainut haju mistä huomaa, että meillä on kissoja. Tähän väliin kerrottakoon, ettei meillä käy kylässä mitään teeskentelijöitä vaan samalla tavalla suorasanaisia ihmisiä kuin mitä esim. minä olen.

Kissa ei raavi verhoja eikä huonekaluja - olettaen että sillä on oma raapima/kiipeilypuu :) Kissan voi suhteellisen helposti opettaa olemaan raapimatta huonekaluja. Meillä kissat repivät runkopatjan päädyn rikki, mutta se oli täysin oma vikamme kun annoimme kissojen terottaa siihen kynnet. Nyt on uusi sänky, johon kissat eivät ole tuhoamismielessä koskeneet. Eivätkä kyllä tuhoamismielessä entistäkään sänkyä hajottaneet :)

Verhoihin meillä ei ole koskenut kumpikaan kissa käytännössä katsoen koskaan. Keittiön verhoissa on muutama pieni reikä, joista voi syyttää sisälle tulleita kärpäsiä ;) Verhojen läpi on nimittäin läiskitty verhojen takana lymyäviä kärpäsiä. Tosin nämäkään reiät eivät ole varsinaisia reikiä vaan korjaantuvat kun pesen verhot - langat ovat vain siirtyneet eli reiät eivät ole "revenneitä reikiä".

Tätä keinoa en oikein sinulle suosittele. Itse otin pari vuotta sitten vaikkei äiti sitä niin halunnut. Mutta sain tavallaan kisun joululahjaksi, eikä sitä voinut siis palauttaa. Ja oli aika kaukaa tuotukin. Olin jo aiemmin puhunut että haluaisin kissan. Äiti sanoi että se jäisi kuitenkin hänen hoidettavaksi ym. Meillä oli kuitenkin aiemmin ollut kaksikin kisua, joten ei äiti niitä inhonnut. Ja olin jo sen ikäinen että olin pian muuttamassa kotoa pois ja otin kisun mukaani. Ja kyllä äiti siinä sitten heltyi kun näki tämän pikku karvapallon. Ja näki että sen itse tosiaan hoidin ja maksoin ruuat ja rokotukset ym. Ja nyt kun äiti on muuttanut maalle niin heillä on oma kissa. Tai oikeastaan niitä on nyt 5. Kun tuo niiden kissa sai pennut. Jotka on kohta 9 viikkoisia. Äiti kyllä sanoi että huokaisee helpotuksesta kun saa nämä pikkukissat luovutettua pian. Koska kyllähän tuon ikäiset jo syövät ja kakkaavat aika lailla. Ja riehuvat... Ja yhden noista pennuista otan minä. Omalle kisulle kaveriksi. Ja onneksi muillekin on löytynyt koti. Yhdestä ei ole vielä täyttä varmuutta. Ja äiti haluaisi yhden niistä pitää. Mutta isäntä on eri mieltä. Mutta tuota minun konstia ei oikein voi suositella. Koska äitisi on niin jyrkkä asian suhteen. Ja en tiedä miten vanha olet. Ei olisi mukavaa jos sitten joutuisi palauttamaan kissan. Meilläkin kaikesta huolimatta äiti jaksoi aina huomautella jos vähänkään haisi kissan pissa. Ja ilmeisesti et voi muuta kuin odottaa että pääset joskus omaan kotiin ja voit ottaa kissan. Ja siihen asti hoitaa muiden kisuja.

no moi me saatiin 2 kissaa vaikka äiti ja isä ei ekaks meinannu suostuu. mut sitte ku jauhoin koko ajan sitä nii sitten me saatiin kissat. nyt meidän kissat on ja 11 kk vanhoja että siitä on aikaa... en tavallaan neuvo mutta tein itse niin xD

moi!

kissat ovat maailman ihanimpia otuksia ja minullakin on ollut 2 kissaa jo melkein 10 vuotta! olen muuttanut todella monta kertaa näiden vuosien aikana ja toinen kissa on alkanut pissimään paikkaan jos toiseenkin! ei auta huomionosoitukset, ei hiekkalaatikon siivoukset..ei mitkään! voit vaan kuvitella mikä haju kissanpissasta lähtee kun löydät ne sängystäsi tai ovenpielestä. kannattaa miettiä todella tarkkaan ennenkuin ottaa minkään lemmikin, niin ihania kuin ne ovatkin niin niissä on paljon huolehtimista ja "vaivaa"! entä kun lähdet reissuun? tarvitset kissalle hoitajan! jne. tällä hetkellä itse olen tilanteessa josta ei ole ulospääsyä ja joudun lopettamaan toisen kissoista tuon pissaamisen takia..! mutta onnea ja jos sait ottaa kissan niin pidä siitä hyvää huolta!