Nolottaa joka päivä

Nolotus ja yleensä ujous liittyy kokemattomtuuteen. Mitä tulee eri asioiden pohtimiseen, niin se taasen on hyvä asia, kasvat ihmisenä.

Kokemattomuutta voi pohtia vaikka ruokailun kautta. Kun uudessa koulussa (tai yläasteella) meni ensimmäistä kertaa hakemaan ruokaa, sitä oli pallo hukassa, myöhemmin ruokailu sujuu rutiinilla. Näin on useimpien asioiden kanssa.

Mitä tulee pohtimiseen, niin sitä kannattaa harjoitella. Mikäli tuntuu siltä, että on yksin omien ajatustensa kanssa voi lukea hyvin kirjoitettuja muiden ajatelmia.

Esimerkiksi Minttu Hapuli valaisee osuvasti erinäisiä yhteiskunnan epäkohtia, naisen näkökulmasta.
http://www.uta.fi/~tlmihap/tarina.html

mä halusin vain kertoo et kaikki me tehään virheitä ja niitä me ei voida muuttaa joskus voi ehkä jälkeen päin korjata mut ei aina

mut usko pois :D kyl sä saat antaa ittelles anteeksi, koska sä oot ihminen

Kauan tai vähän aikaa. Riippuu ihmisestä.

Kuinkahan moni es huomaa sun nolanneen ittes?
Aatellaan että sä olet vaikka koulun ruokalassa kaatanut maitolasin. Sua varmaan nolottaa se tosi pitkään. Enemmän kuin pari päivää. Jos joku vaikka kerran huomauttaa siitä, niin tietenkin tuntuu sitten supernololta. Pidät ihteä typeränä ja kömpelönä. Paisutat juttua hullun paljon mielessäsi.

Eihän se ole kuitenkaan mikään ihmeellinen juttu. Tuskin monikaan jaksaa kellekkään kavereille mainita että "silja" kaatoi maitolasin ruokalassa. Ja jos sanookin niin ei siihen paljoa reagoida. En säkään varmaan pidä ihmistä typeränä, jos se sanoo joskus jotain typerää tai tekee jotain tyhmästi.


Yritä ajatella asiat toisesta näkökulmasta. Se voi olla hankalaa, mutta sen voi oppia. Kun joku jää vaivaamaan niin ajattele mielessäsi että annat itsellesi anteeksi. Sitten kun olet niin ajatellut niin asia saa hautautua.

ongelma ollut ja on varmaankin yhä. Yhdessä vaiheessa nolasin (tahallaan) itseni oikein kunnolla, jotta rentoutuisin. Ei auttanut asiaan, oikeastaan pahensi vain. Mutta sen voin sanoa, että kyse on juuri noista rutiineista (kuten joku tuolla jo aiemmin mainitsikin). Jos olet tottunut olemaan muiden ihmisten nähden syrjässä, niin voi olla, että pienikin huomion kohdistuminen sinuun saattaa tuntua itsestäsi "nololta tilanteelta". Siinä ei ole enää järki mukana, vaan alitajunta: olet mukautunut olemaan vailla vieraiden ihmisten huomiota ja silloin kun et voi olla enää "piilossa", alat nolostua. Se on TÄYSIN NORMAALIA. Ainakin itselläni asia menee juuri noin. Enää se ei ole tosin niin paha (ainakaan luullakseni). Kyllä se siitä... anna vain ajan kulua. Tärkeintä on, että sinulla on sentään joitakin ihmisiä (perhe, sukulaiset,kaverit)joiden seurassa et nolostu. Harva sitä pystyy olemaan niin rentona julkisella paikalla. Tietenkin joillakin se menee ihan äärimmäisyyksiin (häpeää pelkkää olemassaoloaan), mutta kyllä jokainen on pikkasen jännittynyt muiden ihmisten nähden.

..sama juttu. joskus kun lähen kaupungille niin mietin että ei ois pitäny lähteä ku kuitenki nolaan itteäni. ja mua jotenki hävettää kulkea jossain käytävällä vaikka jos siellä on paljon ihmisiä. ja tuntuu kauhean pahalta välillä.
mulla on aika paska itsetunto.

pikkuasiat vaivaa, kun ei ole mitään todellista ongelmaa. Itsellänikin on sama juttu. Alan miettiä jotain yksittäisiä tilanteita, mutta jos mua esim. hakattaisiin kotona, en miettisi hetkeäkään mitä olen jossakin sanonut. Silloin olisi jotain todellista murehdittavaa..
Tiedän kuvion, enkä kuitenkaan väheksy sitä. Se on vain ainoastaan hupsua, että hyvässä asemassa olevat valittaa eniten :I (puhun myös itsestänikin)
No mutta, tänne sitä saakin sitten valitella! :)