Matkustimme eilen Tuusulasta Pohjanmaalle. Kaksi kissaa kuoli automme alle matkalla. Ensimmäinen säntäsi tien laidalta auton alle ja törmäsi siellä johonkin. Koska ajoimme letkassa, emme voineet pysähtyä, vaan oli jatkettava matkaa raskain sydämin. Jonkun lemmikki oli poissa. Suru tuli auton sisäänkin, ei paljon puhuttanut enää.
Toinen tuli aivan samalla tavalla rynnäten automme oikeaan etupyörään ja jäi tielle. Silloin oli jo hiljaista, joten käännyimme takaisin ja vaimo meni katsomaan. Minä en olisi voinutkaan mennä. Tuntui, että olin jo ihan shokissa. Kissa liikkui vielä, mutta mitä sille voi tehdä yöllä kahden aikaan maantien reunalla. Ottaako avaimen ja iskeä se kuoliaaksi. Vaimo siirsi sen varovasti aivan alkavan heinän reunaan, ja kas vain, se oitis hinasi itsensä heinikkoon. Jalat liikkuivat, mutta vaikeasti liikkuminen silti sujui.
Viimeiset 100 kilometriä mietimme vaimon kanssa, mitä oli tapahtunut. Kaksi kissaa saman matkan aikana. Oli niin syyllinen olo, mutta miten olisin voinut estää kissa hyppäämästä auton eteen. Enhän pimeässä edes nähnyt sitä, ennenkuin tömähti. Aamulla vaimo teki kysymyksen: "Missä olivat niiden kissojen huoltajat? Kotona omassa lämpimässä sängyssään, ja kissat ulkona vaistojensa armoilla ja aivan missä tahansa, ehkä kaukanakin kotoa." Niinhän se oli. Hieman helpotti, kun oivalsi, että lopulta syyllinen onkin kissan omistaja, joka ei yöksi huolehdi lemmikkiään turvaan. Silti olen surullinen, varsinkin sen viimeisen katin vuoksi. Enhän tiedä selvisikö se raajarikkona kotiin tai kuoliko se sinne heinikkoon? Onneksi oli lämmin ja uskon, että sekin auttoi, kun vaimo rukoili taivaan Isää, että ottaisi kärsimykset pois eläimeltä, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta niitä itse hoitaa pois.
Hoitakaa ihmiset lemmikkinne suojaan yöksi, etteivät ne maleksi yleisillä teillä turhaan hengen vaarassa. Nyt ymmärrän, miksi niitä niin usein on teiden varsilla hengettömänä.
Toinen tuli aivan samalla tavalla rynnäten automme oikeaan etupyörään ja jäi tielle. Silloin oli jo hiljaista, joten käännyimme takaisin ja vaimo meni katsomaan. Minä en olisi voinutkaan mennä. Tuntui, että olin jo ihan shokissa. Kissa liikkui vielä, mutta mitä sille voi tehdä yöllä kahden aikaan maantien reunalla. Ottaako avaimen ja iskeä se kuoliaaksi. Vaimo siirsi sen varovasti aivan alkavan heinän reunaan, ja kas vain, se oitis hinasi itsensä heinikkoon. Jalat liikkuivat, mutta vaikeasti liikkuminen silti sujui.
Viimeiset 100 kilometriä mietimme vaimon kanssa, mitä oli tapahtunut. Kaksi kissaa saman matkan aikana. Oli niin syyllinen olo, mutta miten olisin voinut estää kissa hyppäämästä auton eteen. Enhän pimeässä edes nähnyt sitä, ennenkuin tömähti. Aamulla vaimo teki kysymyksen: "Missä olivat niiden kissojen huoltajat? Kotona omassa lämpimässä sängyssään, ja kissat ulkona vaistojensa armoilla ja aivan missä tahansa, ehkä kaukanakin kotoa." Niinhän se oli. Hieman helpotti, kun oivalsi, että lopulta syyllinen onkin kissan omistaja, joka ei yöksi huolehdi lemmikkiään turvaan. Silti olen surullinen, varsinkin sen viimeisen katin vuoksi. Enhän tiedä selvisikö se raajarikkona kotiin tai kuoliko se sinne heinikkoon? Onneksi oli lämmin ja uskon, että sekin auttoi, kun vaimo rukoili taivaan Isää, että ottaisi kärsimykset pois eläimeltä, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta niitä itse hoitaa pois.
Hoitakaa ihmiset lemmikkinne suojaan yöksi, etteivät ne maleksi yleisillä teillä turhaan hengen vaarassa. Nyt ymmärrän, miksi niitä niin usein on teiden varsilla hengettömänä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
14 §
Sairaat tai vahingoittuneet eläimet
Luovutettaessa sairas tai vahingoittunut eläin on sairaudesta tai vahingoittumisesta ilmoitettava eläimen vastaanottajalle.
Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä tai muuta ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai hoitajalle taikka kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle tai poliisille.
Jos 2 momentissa mainittujen henkilöiden tavoittaminen on kohtuuttoman vaikeaa ja jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, saadaan se lopettaa. Tästä on viivytyksettä tehtävä 2 momentissa mainittu ilmoitus.
Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan.
Olisi ollut asiallista ilmoittaa edes poliisille, he olisivat ilmoittaneet eteenpäin/ toimittaneet kissan hoitoon tai harkinnan mukaan lopettaneet sen. Vahingoittunutta eläintä EI saa jättää oman onnensa nojaan. Totta, että omistaja on vastuussa kissansa kuljeskeluista, mutta ei kissan silti tarvitse kärsiä siitä.
On totta, että omistaja on kissastaan vastuussa, ja omasta mielestäni kissansa vapaaksi laskeva ihminen on heitteillejättäjä. Suomen lain mukaan te olette kuitenkin syyllistyneet rikokseen jättäessänne eläimen kitumaan tienposkeen. Olen todella samaa mieltä, toivottavasti opitte ensikerraksi! Sama auttamisvelvollisuus koskee myös loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä.
Mitä teette jos ajatte ihmisen yli?
Vaikka sanotaan ettei tietämättömyys ole puolustus, ei siitä mielestäni pidä täysin teilatakaan. Alkuperäisen viestin kirjoittajat osaavat jatkossa toimia oikein jos vielä joskus ajaessa niin ikävästi käy (toivottavasti ei) että eläin juoksee auton alle.
Viestin kirjoittaja sentään osoitti huolensa kirjoittamalla tämän viestin vaikka ei lainmukaan oikeaoppisesti toiminutkaan. Se ei ehkä auttanut sitä kissaa silloin, mutta sai toivottavasti edes jonkun ajattelemaan että missä se oma kissa kuljeskelee yöt. Tärkeällä asialla siis!
Kiitos alkuperäiselle kirjoittajalle havainnollistuksesta: monet ihmiset ajattelevat ettei tuollaista ainakaan heidän omalle kissalle käy, se osaa väistää autoja tai että kyllä autoilija ehtii jarruttaa kun asutaan taajamassa jne...