Himossii immeessii työ ootta, vuan aattelin sennii takkii laettoo yhestä uamutoemesta. Männä suvena toemin nuapurin vanahalle pariskunnalle lomittajana eli lehmiin lypsäjänä. Vanahampi väk ol etelän reessulla ja heejän tyttösä Hilima jäe pitämmään tallootta muuten tolopillaan.
Erräänä uamuna konkkasin tuas nuapurin navettaan alottelemmaan uamu toemia, siis lypsämmään maettoo. Kahtelin laetumen mennoo, siellä sonni lykki nauttoo jormallaan. Mehän reenassa rusakot vetelivät sammaan tahttiin eli ol ilimeesesti erroottista lattaasta ilimassa tännään. Niihän tuo alakerran asukas Jortikkakkii ol mieltä.
Navetalla Hilima ol jo lykkimässä rehuloeta elukoelle. Kahtelin salloo oven ravosta hiliman persaasta ja muutennii hyvvee roppoo. Melloonit heelu talikon tahttiin, kun Hilima viskel rehuloeta kärristä. Mänin navettaan ja toevotin hyvät huomenet Hilimalle, joka sano käävänsä kaappa-aatolla justtinsa het. Tokasin alottavani ja suorittavan lypsytys toemet sillä aekkoo.
Siinä letkuja laetellessa viimosen lehmän utarreessiin uattelin, että millaanen imu tuommosessa vehkkeessä liennöön. Mittää enempiä empimäti tempasin hualarit nilikkoloehin ja sujjaatin vehkkeen Jortikan piälle. Alakkuun ee tuntunna missään, mutta kuhan ver pakkasi vehkkeesiini ni johan loppu vuskoominen ja imu parani. Tuntupa mahottoman hyvältä. Tahti ol justtiinsa sopiva ja imu ol melekkeen yhtä hyvä ku Piäkkösen Mummulla. Jortikka vuan tuntu liijan isolta moesseen vehkkeeseen. Välil tuntu että pallittii imuttuu muvassa.
Jonnii aekkoo moesta männöö kesti ja sitten jyrähti ee sillä että orgasmi oes tullu, vuan ukkonen tul ja iski muuntajjaan ja sähköthän siinä män poekki. Siinnä jäen ihimettelemmään mittees nytten? Jortikka jöpöttää enkä piäse letkuloesta irti millään ja sammaan aekkaan Hilima laakkovvaa paekalle ja kyssyy miten kävi. Ruppeen siinä selevittämmään ööö...juu... Kelejuulemmaan rupesi vielä; "Ee taaja renki piästä pintteestä iteksijjään?". Hilima tul lähemmä ja irrottel letkut ja talutti meekälääsen "letkulla" heenäkasan luokse. Tökkäs miut nurin kassaan ja samal tempas lutkuttimen vehkeeni ympäriltä.
Vähä aekkoo kirvel vuan ol tatti koossaan moesen imutuksen jäläkkeen. Siinnään se Hilimakkii nakkas mekkosa mäkkeen ja hyppäs suorilttaan Jortikan piälle mittään enemmältälti kyselemäti. Ol taenu Hilima kurkkiva pitemmännii aekkoo toohujani, ku ol roplanna ihtesä sen verta märäksi. Pakkohan sitä ol itekkii syttyvä hommaan mukkaan Hilima etelleen piälläni miun muatessa selällään heenissä. Jumppa ol melekosta männöö, Hiliman rynttäät lyyvä läpsyttel ylös ja ales. En tiijä mittee puhhuuvat kuppikoon rynttäästä vuan hiliman kohalla puhuttiin jo leevonta kuluhosta kokkoo kun uattelin häntä kahellessa. Litsitä lätsistä lotis vehkeen meejän paenniissa heenä kasassa. Hilima vinku ja inisi ku itikka kesä yössä. Jonnii aekkoo vehtuuta kesti, kun alako maeti lähtemmään miulta liikkeelle. Hilima väris ja täris piälläni. Permat roeskahti Hiliman sissään vuan eehän ne sinne mahtunna, joten palajo valu pitkin siäriä ja heeniä. Hiliman selekä viänttääty kuarelle ja eehän siinä mittää vuan täristessää kusta rooskatti piälleni, että semmonen palakinto tästtään uamu toemesta. Voes sannoo hyväksi käätöksi, kun ensin tyyvytettään ja lopuksi käätettään paskahuussina. Nakkasin Hiliman etemmä ja vetäsin vuatteet piälleni ja lähin omalle mökille pesseetymmään. Kyllä suututti moenen roeskinta.
No, tulhan se Hiliman iltalypsyllä pyytämmään anteeksi ja naeja rutkutettiin vielä illalla navetassa, savusaanassakkii ja veessä uujessa. Vuan olippaa mökkilääsillä kuuntelemista ja kiikaroemista. Järven toesesta piästä akkoo pakkas kyselemmään olko jokkii hätänä Hilimalla. Vuan nähessää rantaatuvat ja tuppasivat saanomaan ja tietennii vienttii riitti Jortikalla eehän nuo akat ollu meekälääsen perrään ni palajjoo vuan muvassa tääty männä.
Erräänä uamuna konkkasin tuas nuapurin navettaan alottelemmaan uamu toemia, siis lypsämmään maettoo. Kahtelin laetumen mennoo, siellä sonni lykki nauttoo jormallaan. Mehän reenassa rusakot vetelivät sammaan tahttiin eli ol ilimeesesti erroottista lattaasta ilimassa tännään. Niihän tuo alakerran asukas Jortikkakkii ol mieltä.
Navetalla Hilima ol jo lykkimässä rehuloeta elukoelle. Kahtelin salloo oven ravosta hiliman persaasta ja muutennii hyvvee roppoo. Melloonit heelu talikon tahttiin, kun Hilima viskel rehuloeta kärristä. Mänin navettaan ja toevotin hyvät huomenet Hilimalle, joka sano käävänsä kaappa-aatolla justtinsa het. Tokasin alottavani ja suorittavan lypsytys toemet sillä aekkoo.
Siinä letkuja laetellessa viimosen lehmän utarreessiin uattelin, että millaanen imu tuommosessa vehkkeessä liennöön. Mittää enempiä empimäti tempasin hualarit nilikkoloehin ja sujjaatin vehkkeen Jortikan piälle. Alakkuun ee tuntunna missään, mutta kuhan ver pakkasi vehkkeesiini ni johan loppu vuskoominen ja imu parani. Tuntupa mahottoman hyvältä. Tahti ol justtiinsa sopiva ja imu ol melekkeen yhtä hyvä ku Piäkkösen Mummulla. Jortikka vuan tuntu liijan isolta moesseen vehkkeeseen. Välil tuntu että pallittii imuttuu muvassa.
Jonnii aekkoo moesta männöö kesti ja sitten jyrähti ee sillä että orgasmi oes tullu, vuan ukkonen tul ja iski muuntajjaan ja sähköthän siinä män poekki. Siinnä jäen ihimettelemmään mittees nytten? Jortikka jöpöttää enkä piäse letkuloesta irti millään ja sammaan aekkaan Hilima laakkovvaa paekalle ja kyssyy miten kävi. Ruppeen siinä selevittämmään ööö...juu... Kelejuulemmaan rupesi vielä; "Ee taaja renki piästä pintteestä iteksijjään?". Hilima tul lähemmä ja irrottel letkut ja talutti meekälääsen "letkulla" heenäkasan luokse. Tökkäs miut nurin kassaan ja samal tempas lutkuttimen vehkeeni ympäriltä.
Vähä aekkoo kirvel vuan ol tatti koossaan moesen imutuksen jäläkkeen. Siinnään se Hilimakkii nakkas mekkosa mäkkeen ja hyppäs suorilttaan Jortikan piälle mittään enemmältälti kyselemäti. Ol taenu Hilima kurkkiva pitemmännii aekkoo toohujani, ku ol roplanna ihtesä sen verta märäksi. Pakkohan sitä ol itekkii syttyvä hommaan mukkaan Hilima etelleen piälläni miun muatessa selällään heenissä. Jumppa ol melekosta männöö, Hiliman rynttäät lyyvä läpsyttel ylös ja ales. En tiijä mittee puhhuuvat kuppikoon rynttäästä vuan hiliman kohalla puhuttiin jo leevonta kuluhosta kokkoo kun uattelin häntä kahellessa. Litsitä lätsistä lotis vehkeen meejän paenniissa heenä kasassa. Hilima vinku ja inisi ku itikka kesä yössä. Jonnii aekkoo vehtuuta kesti, kun alako maeti lähtemmään miulta liikkeelle. Hilima väris ja täris piälläni. Permat roeskahti Hiliman sissään vuan eehän ne sinne mahtunna, joten palajo valu pitkin siäriä ja heeniä. Hiliman selekä viänttääty kuarelle ja eehän siinä mittää vuan täristessää kusta rooskatti piälleni, että semmonen palakinto tästtään uamu toemesta. Voes sannoo hyväksi käätöksi, kun ensin tyyvytettään ja lopuksi käätettään paskahuussina. Nakkasin Hiliman etemmä ja vetäsin vuatteet piälleni ja lähin omalle mökille pesseetymmään. Kyllä suututti moenen roeskinta.
No, tulhan se Hiliman iltalypsyllä pyytämmään anteeksi ja naeja rutkutettiin vielä illalla navetassa, savusaanassakkii ja veessä uujessa. Vuan olippaa mökkilääsillä kuuntelemista ja kiikaroemista. Järven toesesta piästä akkoo pakkas kyselemmään olko jokkii hätänä Hilimalla. Vuan nähessää rantaatuvat ja tuppasivat saanomaan ja tietennii vienttii riitti Jortikalla eehän nuo akat ollu meekälääsen perrään ni palajjoo vuan muvassa tääty männä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa murteen hallintaa.
smörree vai olikse joku fiude se Hilmanni?? parasta oli et se ollilakin (jorma) oli jo saanut shelliltä leedii.anna palaa vaan tää onnyt sitä jurbaanosexii... aaah ja ota megeen sähköskoobarikin, se olli!
Hienoo!! :D ! nyt sai nauraa ihan helv....!
on se hieno tämä suomen kieli ja kaikki murteet...! :D kiiitos ! :D