Lapsellani todettiin 2-vuotiaana epilepsia. Lääkitys on ollut siitä asti (lapsi on nyt 10 v.), mutta vuoteen se ei ole oikein tehonnut. Kohtauksia on tullut viikoittain. Lääke on vaihdettu, mutta kohtauksia tulee yhä. Ne ovat isoja kouristuskohtauksia. Lapsi ahdistuu suunnattomasti huomatessaan kohtauksen tulevan.
Hän ei tietenkään haluaisi mennä koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, mutta ei häntä voi yksin kotiinkaan päästää. Kohtaus voi tulla koska vain ja missä vain.
Surettaa lapsen puolesta. Kaikki tuntuu samantekevältä. Tekisin melkein mitä vaan, että epilepsia pysyisi oireettomana.
Onko kohtalotovereita? Mikä voisi auttaa arjessa?
Hän ei tietenkään haluaisi mennä koulun jälkeen iltapäiväkerhoon, mutta ei häntä voi yksin kotiinkaan päästää. Kohtaus voi tulla koska vain ja missä vain.
Surettaa lapsen puolesta. Kaikki tuntuu samantekevältä. Tekisin melkein mitä vaan, että epilepsia pysyisi oireettomana.
Onko kohtalotovereita? Mikä voisi auttaa arjessa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Alfalipoiinihaposta voisi olla apua. Lisäksi B-vitamiinit, mahd kupari saattaisi olla avuksi. Teetä hänelle hiuksesta tehtävä hivenaineanalyysi jollakin lääkärillä. Hyviä tuloksia on saatu aikaiseksi. Koita jaksaa.
sairaus.Oletko kysynyt epilepsia liitosta leirejä,tai vertaistukea.Sinunkin äitinä pitäisi saada tukea.Toivon että sitä itsellesi ja lapsellesi löydätte.
En osaa auttaa mutta toivotan teille voimia ja aurinkoa elämäänne...