Kettutyttö istui lepikossa ja hätisteli hyttysiä koivunoksalla. Läheiseen turkistarhaan oli matkaa puoli kilometriä. Isku oli suunnitteilla. Ketut pitäisi ensin värjätä hennalla, sitten vapauttaa luontoon ja lopuksi tarhaajan auto pitäisi räjäyttää. Suunnitelma oli pitävä, sillä sitä oli haudottu jo monta tuntia. Kettutytön alla oleva kivi oli kylmä ja eturauhasta vihloi ikävästi. Mitähän sillekkin keksisi? Kettutyttö siirsi lammasnahkaa parempaan asentoon, nyt kylmä ei pääsisi niin puremaan.
Kun kello lähestyi iltakymmentä, kettutyttö tiesi, että tarhaaja oli peitellyt lapsensa nukkumaan ja iltasatu oli luettu. Kohta tarhaaja kävisi maksamassa laskunsa kotikoneellaan ja menisi sitten vaimonsa viereen nukkumaan. Silloin olisi aika iskeä. Lopulta valot sammuivat tarhaajan pirtistä.
Kettutyttö pakkasi lammasnahkan reppuuunsa, kiristi maiharien nauhat, pisti viimeisen kinkkusämpylän palasen suuhunsa ja lähti astelemaan kohti tarhaa. Siellä ketut odottelivat.
Tyttö kaivoi hennapurkin repustaan ja alkoi sumuttaa kettuja. Maali roiskui ja ketut värjääntyivät mukavasti. Sitten leikkurit esille ja häkkejä aukomaan. Ensimmäinen aukesi narahtaen, kettu katseli hämmästyneenä tyttöä eikä suostunut siirtymään vapauteen. Tyttöä rupesi hermostuttamaan: "Jo nyt on perkele, ulos vapauteen ja sassiin!" Tyttö kietaisi värikkään huivinsa ketun kaulaan ja alkoi kiskoa. Huivi kiristyi ketun kaulassa ja se siirtyi hieman häkin ovea kohti. "Saatanan otus, kyllä minä sinut vapautan, keinoista viis!" Tyttö riuhtoi ja kiskoi, mutta kettu vaan näytteli tytölle hampaitaan. Silloin kuului tarhaajan pirtistä itkua. Tarhaajan pieni poika oli herännyt painajaiseen, jossa hänen vanhempiensa kotirauhaa häirittiin. Pieni poika itki ja tarhaaja-isä heräsi rauhoittelemaan poikaansa. Samalla hän huomasi outoa liikehdintää tarhalla.
"Vitun elukka, ulos häkistä tai tapan sinut siihen paikkaan!" Kettutyttö oli raivoissaan. Pirtin ovi aukesi ja tarhaaja astui ulos kädessään Sakon luodikko. Kettutyttö tempaisi povitaskustaan Ruger .22 lr pienoispistoolin ja tähtäsi tarhaajaa rintaan. Kuului läpsähdys ja hieman myöhemmin laukaus, jota kettutyttö ei kuitenkaan enää kuullut, sillä Norman valmistama, sinimäiseksi muotoutunut puolivaippa oli tehnyt tehtävänsä. Kettutytön ahditus oli päättynyt. Värjätty kettu istui edelleen häkissään, tyytyväisenä, sillä värikäs huivi oli löystynyt sen kaulassa. Nyt se sai olla rauhassa.
Tarhaaja veti savuavan hylsyn ulos patruunapesästä ja tunki sen taskuun, odottamaan jälleenlataamista. Sitähän voisi käyttää uudelleen jopa kymmeniä kertoja. "Työelämä ei aina ole ruusuilla tanssimista", tuumi tarhaaja ja sulki pirtin oven perässään.
Kun kello lähestyi iltakymmentä, kettutyttö tiesi, että tarhaaja oli peitellyt lapsensa nukkumaan ja iltasatu oli luettu. Kohta tarhaaja kävisi maksamassa laskunsa kotikoneellaan ja menisi sitten vaimonsa viereen nukkumaan. Silloin olisi aika iskeä. Lopulta valot sammuivat tarhaajan pirtistä.
Kettutyttö pakkasi lammasnahkan reppuuunsa, kiristi maiharien nauhat, pisti viimeisen kinkkusämpylän palasen suuhunsa ja lähti astelemaan kohti tarhaa. Siellä ketut odottelivat.
Tyttö kaivoi hennapurkin repustaan ja alkoi sumuttaa kettuja. Maali roiskui ja ketut värjääntyivät mukavasti. Sitten leikkurit esille ja häkkejä aukomaan. Ensimmäinen aukesi narahtaen, kettu katseli hämmästyneenä tyttöä eikä suostunut siirtymään vapauteen. Tyttöä rupesi hermostuttamaan: "Jo nyt on perkele, ulos vapauteen ja sassiin!" Tyttö kietaisi värikkään huivinsa ketun kaulaan ja alkoi kiskoa. Huivi kiristyi ketun kaulassa ja se siirtyi hieman häkin ovea kohti. "Saatanan otus, kyllä minä sinut vapautan, keinoista viis!" Tyttö riuhtoi ja kiskoi, mutta kettu vaan näytteli tytölle hampaitaan. Silloin kuului tarhaajan pirtistä itkua. Tarhaajan pieni poika oli herännyt painajaiseen, jossa hänen vanhempiensa kotirauhaa häirittiin. Pieni poika itki ja tarhaaja-isä heräsi rauhoittelemaan poikaansa. Samalla hän huomasi outoa liikehdintää tarhalla.
"Vitun elukka, ulos häkistä tai tapan sinut siihen paikkaan!" Kettutyttö oli raivoissaan. Pirtin ovi aukesi ja tarhaaja astui ulos kädessään Sakon luodikko. Kettutyttö tempaisi povitaskustaan Ruger .22 lr pienoispistoolin ja tähtäsi tarhaajaa rintaan. Kuului läpsähdys ja hieman myöhemmin laukaus, jota kettutyttö ei kuitenkaan enää kuullut, sillä Norman valmistama, sinimäiseksi muotoutunut puolivaippa oli tehnyt tehtävänsä. Kettutytön ahditus oli päättynyt. Värjätty kettu istui edelleen häkissään, tyytyväisenä, sillä värikäs huivi oli löystynyt sen kaulassa. Nyt se sai olla rauhassa.
Tarhaaja veti savuavan hylsyn ulos patruunapesästä ja tunki sen taskuun, odottamaan jälleenlataamista. Sitähän voisi käyttää uudelleen jopa kymmeniä kertoja. "Työelämä ei aina ole ruusuilla tanssimista", tuumi tarhaaja ja sulki pirtin oven perässään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
....sie olet pösilö!!!!!!!!!!!!!
Oliko kyseessä kettutyttö vai kettupoika. Katsos kun tytöillä ei ole eturauhasta niin ei se voi vihloakkaan.
Ymmärtääkseni esim. Joni Purmosella on eturauhanen, ja J.P. on kettutyttö.
Kuka voi olla niin dorka että kirjottaa tollasta tekstiä? Toi oli erityisen hauskaa et joku tosissaan luulee että kettutyöt on jotain kinkunsyöjiä. Ja sit on vielä tuotu pikkulapsi mukaan että saadaan oikein pateettiset sävyt mukaan.