nyt

Tulin typerys alkoholistille raskaaksi. Tein abortin, kun pelkäsin ettei homma voi miehen kanssa toimia. Olisi pitänyt vaikka jättää mies ja ajatella tulevansa toimeen omillaan. Mies olisi ryhdistäytynyt sitten jos olisi. Mutta senkin lyhyen ajan jonka raskaana olin mies ryyppäsi, haukkui minua, eli ihan omissa maailmoissaan vaikka aluksi lupasi olla tukena tein minkä ratkaisun tahansa. Päätöksellä oli kiire ja itse olin tietysti aivan ulalla omien ajatusteni kanssa. Tukea en sittemminkään ole mieheltä saanut, ei voi edes puhua asiasta, vaikka ajattelin, että hän nyt olisi ainoa ihminen jonka kanssa voisin asiasta jutella. Jos viittaan tapahtuneeseen, mies on tietenkin jo oletusarvoisesti kännissä, vaikenee ja alkaa sitten raivota minulle jostakin lähinnä kuvitellusta ja ainakin tähän verrattuna paljon vähäpätöisemmästä seikasta.
Olisi pitänyt uskoa itseeni ja pitää lapsi. Pelkuri olin. Nyt väsyttää.
3295
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

ihan vaan ystävänä. Voisitko olla seurustelematta sen kanssa ja elämättä intiimissä suhteessa? Alkoholisti kaipaa itselleen vain hoitajaa. Pahoittelen sitä, että teit abortin. Etsi joku toinen ihminen, jolle voit siitä puhua. Hyvä että kadut aborttia. Mikään teko ei ole sellainen, ettei sitä voi saada kokonaan anteeksi. Terveisin kristitty.

Äänestä

Teit minkä tunsit taprpeelliseksi. Älä ala murehtia tehtyä, vaan elä elämääsi eteenpäin ilman alkoholistia.....

Äänestä

Ei se juominen lopu, pahenee vain. Hän näytti sinulle, miten paljon voit häneen luottaa, kun vaikeuksia tulee eteen. Jätä hänet. Ehkä myöhemmin näet, että se oli aborttisi paras seuraus.

Ja anna itsellesi anteeksi. Jokainen tekee erehdyksiä. Lapsen synnyttäminen juopon perheeseen olisi ollut pahempi virhe.

Toivon, että saat lapsia myöhemmin, jonkun toisen kanssa, joka kohtelee sinua kuin ihmistä. Älä suostu olemaan juopon ovimatto ja syntipukki.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


väsyttää kirjoitti:

Tulin typerys alkoholistille raskaaksi. Tein abortin, kun pelkäsin ettei homma voi miehen kanssa toimia. Olisi pitänyt vaikka jättää mies ja ajatella tulevansa toimeen omillaan. Mies olisi ryhdistäytynyt sitten jos olisi. Mutta senkin lyhyen ajan jonka raskaana olin mies ryyppäsi, haukkui minua, eli ihan omissa maailmoissaan vaikka aluksi lupasi olla tukena tein minkä ratkaisun tahansa. Päätöksellä oli kiire ja itse olin tietysti aivan ulalla omien ajatusteni kanssa. Tukea en sittemminkään ole mieheltä saanut, ei voi edes puhua asiasta, vaikka ajattelin, että hän nyt olisi ainoa ihminen jonka kanssa voisin asiasta jutella. Jos viittaan tapahtuneeseen, mies on tietenkin jo oletusarvoisesti kännissä, vaikenee ja alkaa sitten raivota minulle jostakin lähinnä kuvitellusta ja ainakin tähän verrattuna paljon vähäpätöisemmästä seikasta.
Olisi pitänyt uskoa itseeni ja pitää lapsi. Pelkuri olin. Nyt väsyttää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu