Niin minulla on 2 suuntainen mielenalanhäiriö. Eli yleensä menee kovaa, jaksan paljon ja olen puhelias ja siivoan paljon...ym. Sitten tulee ne päivät että ei pääse sängystä ylös. pakkohan se on kun on lapsia. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja että on huono ihminen. Onko täällä kohtalotovereita????
2 suuntainen...
äiti
81811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen saanut lääkkeillä tasapainon itselleni. Samoin pidän huolen siitä, että saan tarpeeksi unta. Lapset vahdin kuin haukka, mutta siivoamisen ja muun kohdalla löysään sitten tarvittaessa. Einekset ovat meillä pop. Tosin lapset välillä valittavat, kun tykkäävät minun pöperöistäni, mutta niitä teen silloin, kun jaksan. Pääasia on, että perusasiat on kunnossa. Jaksamista.
en jaksa nipottaa kotitöistä vaikka välillä tunnenkin syyllisyyttä kun en jaksa/viitsi tarpeeksi. Asioiden on syytä hoitua helposti, että ne saa tehtyä. On parempi antaa aikaa lapselle, kuin siivota, kuin täi tervassa koko päivä, kun on voimat poissa.
Deprakine auttaa aika hyvin mulla, kyselin Lamictalista, mutta se on kuulemma enimmäkseen masentuneille sopiva lääke.
Mulla on takana kymmenen vuoden jakso, jonka aikana olen ollut ajoittain pitkiä aikoja vakavasti masentunut. Alkuvuosina olin sairaalahoidossa useita kertoja, pisin jakso kesti vuoden päivät. Parin viime vuoden aikana syviä pohjallaoloaikoja on ollut vain pari ja ne ovat olleet kestoltaan melko lyhyitä. Esikoisen synnytin v. 2002 ja siinä oli jonkinlainen käännekohta. Nyt odotan toista lastamme syntyväksi ensi kuussa.
Tuo sinun tilanteesi on todella tuttua, mutta minä pärjään edellisen vastaajan tavoin pitkälti sillä tavalla, että kun on tosi vaikeaa, jätän siivoukset väliin ja keskityn lapsen välittömistä tarpeista huolehtimiseen. Yritän tehdä ruuat itse, mutta jos tiskipöytä notkuu likaisista tiskeistä, otan suosiolla valmisruuat esille. Tietysti joskus on huono omatunto, mutta en ole tahallani sairas sen enempää kuin syöpäpotilas tai epileptikkokaan. Onneksi kuitenkin elämä on todella viime vuosina alkanut näyttää valoisammalta ja suorituskykyni on nykyään enimmäkseen ihan hyvä.
Tosi hienoa lukea tälläisiä tarinoita! Huippujuttu masennusta sairastamattomallekin olisi tajuta, että ei sen huushollin aina niin väliksi ole, tärkeintä on lapset!
Huonoa omaatuntoa potee jokainen, se on ihan tervettä! Muutoinhan millään ei olisi väliä.. Masennus on sairaus, jonka syntyyn ei juurikaan itse voi vaikuttaa. Mutta minusta tuntuu, että sinä olet omalla asenteellasi vaikuttanut paljonkin toipumiseesi. Vaikemmassa vaiheessa ei varmaan ole omalla asenteella mitään merkitystä, mutta myöhemmin kenties?
ettei tiskit tiskaannu ja työt hoidu (paitsi lapsenhoito).. Noh pakkasin omat kamat ja tytön kamppeet jä lähettiin mummilaan karkuun sekasotkua...
Normisti siivoon melkeenpä joka päivä ja likasta lusikkaa on hankala löytää (pakoomaista hääräilyy)
Sit on taas ne päivät jolloin koko päivän vapaa-aika kuluu maalaamiseen ja kirjoitteluun
PAHAA masennusjaksoa ei ole ollut yli vuoteen, onneksi!
Jälkeenpäin ajateltuna oma touhuuminen on vaikuttanut aikas hassultakin.. Mut rasittavaa on miettii tulevaisuuteen minkälaista tulee olemaan tän sairauden kaa, se kävelee mukana hautaan saakka. Tietty hyväl säkäl se voi pysyy kauan aikaa oireettomanakin. Nykyään oikeest tulee harvoin mietittyy näit asioit kun on asiat hyvin, oikee lääkitys ja seuranta päällä nyt ainakii toistaseks kerran kuus kontrolli.
Mut siit pitä olla kiitollinen et on selvil mikä itteesä vaivaa/on vaivannu.. Miun oleminen helpottui heti kun sai tietää asian laidan . Hävis ahdistus siit et mikä minuu vaivaa vaik kaiken pitäs olla hyvin.. nyt osaa jollain tapaa ennakoida omaa olemist ja tulla toimeen itsensä kaa.
Noh elama on! :)
Miten te saitte kaksisuuntaisen diagnoosin? Siis mitkä oli jutut mistä lääkäri näin päätteli? Oliko pitkäkin prosenssi? Miten teilla kaksottuu manian ja masennuksen kaudet? Kauanko ne kestää?
Siksi kyselen, että minulle tämä on yksi vaihtoehto. Nykyään hoidetaan MASENNUKSENA...
monen vuoden terapia jakson jälkee. Hoidettii masennuksena. Mania jaksot oli lievempiä aluks, mikä vaikeutti diagnoosin tekemist. Masennus oli hallitsevampi!
Nyt hoidettu koht kaksi vuotta kaksisuuntaisen lääkityksellä ja terapialla. Nyt tasapaino :)
Jälkeenpäi tajusin (myös läheiseni tajusivat) myös että sairaus on ollu jo vuosia ennen diagnoosia.
Itsekin epäilen mulla 2suuntaista, mutta kun mania vaiheet on niin lyhytkestoisia ja aika vaisuja, en tee mitään ihan hullua yms, olen vain jotenkin ylienerginen.