Loppuviikosta BBC uutisoi varsin erikoisesta ja mielenkiintoisesta tapahtumasta. Siinä 23-vuotias, hentoinen 51 kg painava nainen joutui miesystävänsä kanssa auto-onnettomuuteen, jossa auto pyörähti nurin ja miehen jalka jäi puristuksiin auton alle. Nainen kömpi autosta ulos, havaitsi kiperän tilanteen ja mielessään vain miehen auttaminen hän tarttui reilun tonnin painoiseen autoon ja nosti sitä noin 15 cm ilmaan saaden jalan puristuksista pois. Tämä nainen siis nosti vähintään 20 kertaa oman painonsa verran massaa ilmaan, mikä on käsittämätön suoritus ihmiselle.
http://news.bbc.co.uk/1/hi/england/wear/4746665.stm
Vastaavia tarinoita, jossa nainen pelastaa loukkuun jääneen lapsensa nostamalla tonnitason auton kevyesti ilmaan, tunnetaan muitakin. Jotkut ovat kuitenkin tuominneet nämä urbaaneiksi legendoiksi, koska harvoin tiedetään tapahtuman henkilöiden nimiä. Tällä kertaa tiedetään nyt kuitenkin nekin; uutista varten on jopa haastateltu heitä. Toiset selittävät superkyvyn tilanteessa syntyvällä hurjalla adrenaliiniryöpyllä; myös BBC:n uutisessa haastateltu psykologi kuvaa superkykyjä pitkälti tämänkaltaisella selityksellä.
Mielestäni esimerkki kuvaa kuitenkin erinomaisesti sitä, mitä tapahtuu kun unohdamme mielen asettamat "todellisuuden rajat". Urheilusuorituksissa painotetaan paljon henkistä valmentautumista ja keskittyminen suoritukseen parantaa usein tuloksia huomattavasti; samoin usko itseensä ja kykyihinsä. Mielikuvaharjoittelulla voi kuka tahansa parantaa omia suorituksiaan. Toisaalta näen myös, että eräänlainen samanaikainen "keskittymisen puute", suorituksesta irtaantuminen, voi yhtälailla parantaa suorituksia huimasti. Tästä tavanomaisena esimerkkinä se, kun pelaa tietokonepeliä ollen samalla "muissa ajatuksissaan"; tällöin ei itse pelissä tule kiinnitettyä huomiota oikeastaan muuhun kuin pelihahmon liikutteluun. Äkisti ikäänkuin herää ajatuksistaan, tulee vilkaisseeksi pisteitä ja huomaa tehneensä huippusuorituksen; sellaisen joka ylittää kuvittelemansa oman tason moninkertaisesti. Jos pelissä oikein yrittämällä yrittäisi saada tälläistä tulosta, ei se takuulla onnistuisi.
Myös yliluonnollisen yhteydessä on perinteisesti kuvattu transsinomaisen tilan, todellisuudesta irrottautumisen, merkitystä tapahtuman yhteydessä. Silloin kyetään sulkemaan kaikki ulkopuolinen tapahtumasta pois ja keskittymään itse tapahtumaan, antamatta kuitenkaan yrittämällä yritetyn keskittymisen häiritä. Kun suotuisten olosuhteiden johdosta mielemme asettamat todellisuuden rajat murtuvat, uskon suorituskyvyn nousun myötä myös ns. yliluonnollisten kykyjen nousevan esiin. Esimerkiksi itse olen useasti saanut psi:tä koskevissa online-testeissä huipputuloksia, kun olen samalla jostain syystä ollut "omissa ajatuksissani"; joskus olen syrjäsilmällä katsellut telkkaria tai pohtinut jotain aivan muuta. Sitten kun on "havahtunut unimaisesta tilasta" ja huomaa päässeensä psi ranking-listalla korkealle, alkaa yrittämään todenteolla ja tulokset romahtavat. Yrittämisestä rangaistaan. Testejä ja tulosten mahdollista parantumista voi kokeilla itse esimerkiksi:
http://www.gotpsi.org/
Eilen koin mielenkiintoisen mutta täysin turhanpäiväisen tapahtumaketjun, kun tulimme ulkomaan lomalta ja istuimme vaimoni kanssa bussissa. Olin matkan väsyttämänä vähän kuin toisissa maailmoissa ja yhtäkkiä näin ikäänkuin näyn, samantyyppisen mitä toisinaan kerrotaan uskonnollisten ilmestysten yhteydessä; kuin kaksi kuvaa olisi päällekkäin, todellisuus ja epätodellinen ilmestys. Sen seurauksena sanoin vaimolleni, "tiedän että hetken päästä tiellä on kenkä tai paita". Ehkä vajaan kilometrin päässä todellakin ajoradalla oli vaatekappale. Samassa koin uudelleen näkymän, jonka jälkeen sanoin "kohta tiellä on jänis", johon vaimoni kysyi "kuollutko?". Vastasin, että en osaa sanoa, mutta mahdollisesti. Todellakin noin puolen kilometrin päässä oli ajoradalla kuollut pieneläin, jota en valitettavasti varmuudella ehtinyt tunnistaa. Sinänsähän Suomen maantiet ovat täynnä kuolleita eläimiä, tosin tämä oli tällä kertaa tällä reitillä ainut.
Edelleen, hetken päästä näin kaukana edessäpäin huoltoaseman merkin. Samassa "tiesin" mielessäni, että huoltoasemalla on tankkaamassa punainen auto. En siis nähnyt niin etäältä mitään muuta kuin huoltsikan merkin. Kun saavuimme kohdalle, toden totta, huoltoasemalla oli tankkaamassa sillä hetkellä vain yksi ainut auto, täysin punainen väritykseltään. Nyt alkoi jo hieman kiinnostamaan ja koin jälleen tuntemuksen, hallusinaation omaisen mutta selvän näyn, jossa yksinäinen olutpullo nököttää aivan ajoradan vieressä kulkevalla korokkeenomaisella kävelytiellä. Selostin odotettavissa olevan asian tarkasti vaimolleni ja jälleen kerran, muutaman sadan metrin päässä jalkakäytävä oli pitkältä osuudelta ikäänkuin korotettu ja siinä nökötti yksinäinen oluttölkki, aivan kuten "ennaltanäkemäni" kaljapullo. Koska jälleen kerran hitti niin hyvin osui ja upposi, ikäänkuin heräsin täyteen valmiuteen ja yritin keskittyä mitä seuraavaksi odotettavissa pitää. Ei mitään. Näyt loppuivat saman tien. Keskittymisestä rangaistiin.
Tapahtumaketju oli täysin turhanpäiväinen, mutta kuuluu jo nimenomaan senkin vuoksi samaan taustavoimien sarjaan kuin esimerkiksi Jungin synkronisuus ja Kammererin sarjallisuus. Samalla tavalla niiden kanssa se mielestäni myös osaltaan selittää minulle itselle, miten todellisuus on mahdollisesti rakentunut ja miten mieli voi murtaa todellisuuden rajat. Voiko todellakin pelkkä adrenaliiniryöppy, kemikaalien purskaus, selittää auto-onnettomuuden naisen silmittömän voiman lisääntymisen? Eikö ennemmin ole kyse siitä, miten hän hetkeksi unohti todellisuuden rajat, "sen tiedon" ettei hän kykene nostamaan yli 1000 kiloa painavaa henkilöautoa? Eikö samalla tavalla tälläisessä suorituskyvyn nousussa voida ajatella myös paranormaalien kykyjen ilmaantumiseen silloin, kun unohdamme mielen asettamat todellisuuden rajoitteet. Tämä vaatii vain suotuisia olosuhteita; ulkopuolisen sulkemista mielestä, keskittymistä ilman pakotetun keskittymisen tuomaa suorituskyvyn romahdusta. Useissa psi-testeissä raportoidut lupaavan alun jälkeiset äkilliset romahdukset viittaavat joidenkin mielestä experimenter effect -nimiseen ilmiöön, jossa koehenkilön uskomuksilla on selvä vaikutus tulokseen. Mielestäni tämän lisäksi asiaan voi hyvinkin vaikuttaa ns. mental state, siltä osin kuin se on tiedostamatonta ja havaitsematon keskittymiskykyä suoritukseen, ilman että antaa keskittymisen häiritä suoritusta. Keskittymisen tiedostaminen johtaa yrittämiseen ja yrittämisestähän aina rangaistaan. Todellisuudella on lakinsa, koodinsa jonka mukaan se on rakentunut. Koodin voi kuitenkin murtaa. Älkäämme olko todellisuuden vankeja!
http://news.bbc.co.uk/1/hi/england/wear/4746665.stm
Vastaavia tarinoita, jossa nainen pelastaa loukkuun jääneen lapsensa nostamalla tonnitason auton kevyesti ilmaan, tunnetaan muitakin. Jotkut ovat kuitenkin tuominneet nämä urbaaneiksi legendoiksi, koska harvoin tiedetään tapahtuman henkilöiden nimiä. Tällä kertaa tiedetään nyt kuitenkin nekin; uutista varten on jopa haastateltu heitä. Toiset selittävät superkyvyn tilanteessa syntyvällä hurjalla adrenaliiniryöpyllä; myös BBC:n uutisessa haastateltu psykologi kuvaa superkykyjä pitkälti tämänkaltaisella selityksellä.
Mielestäni esimerkki kuvaa kuitenkin erinomaisesti sitä, mitä tapahtuu kun unohdamme mielen asettamat "todellisuuden rajat". Urheilusuorituksissa painotetaan paljon henkistä valmentautumista ja keskittyminen suoritukseen parantaa usein tuloksia huomattavasti; samoin usko itseensä ja kykyihinsä. Mielikuvaharjoittelulla voi kuka tahansa parantaa omia suorituksiaan. Toisaalta näen myös, että eräänlainen samanaikainen "keskittymisen puute", suorituksesta irtaantuminen, voi yhtälailla parantaa suorituksia huimasti. Tästä tavanomaisena esimerkkinä se, kun pelaa tietokonepeliä ollen samalla "muissa ajatuksissaan"; tällöin ei itse pelissä tule kiinnitettyä huomiota oikeastaan muuhun kuin pelihahmon liikutteluun. Äkisti ikäänkuin herää ajatuksistaan, tulee vilkaisseeksi pisteitä ja huomaa tehneensä huippusuorituksen; sellaisen joka ylittää kuvittelemansa oman tason moninkertaisesti. Jos pelissä oikein yrittämällä yrittäisi saada tälläistä tulosta, ei se takuulla onnistuisi.
Myös yliluonnollisen yhteydessä on perinteisesti kuvattu transsinomaisen tilan, todellisuudesta irrottautumisen, merkitystä tapahtuman yhteydessä. Silloin kyetään sulkemaan kaikki ulkopuolinen tapahtumasta pois ja keskittymään itse tapahtumaan, antamatta kuitenkaan yrittämällä yritetyn keskittymisen häiritä. Kun suotuisten olosuhteiden johdosta mielemme asettamat todellisuuden rajat murtuvat, uskon suorituskyvyn nousun myötä myös ns. yliluonnollisten kykyjen nousevan esiin. Esimerkiksi itse olen useasti saanut psi:tä koskevissa online-testeissä huipputuloksia, kun olen samalla jostain syystä ollut "omissa ajatuksissani"; joskus olen syrjäsilmällä katsellut telkkaria tai pohtinut jotain aivan muuta. Sitten kun on "havahtunut unimaisesta tilasta" ja huomaa päässeensä psi ranking-listalla korkealle, alkaa yrittämään todenteolla ja tulokset romahtavat. Yrittämisestä rangaistaan. Testejä ja tulosten mahdollista parantumista voi kokeilla itse esimerkiksi:
http://www.gotpsi.org/
Eilen koin mielenkiintoisen mutta täysin turhanpäiväisen tapahtumaketjun, kun tulimme ulkomaan lomalta ja istuimme vaimoni kanssa bussissa. Olin matkan väsyttämänä vähän kuin toisissa maailmoissa ja yhtäkkiä näin ikäänkuin näyn, samantyyppisen mitä toisinaan kerrotaan uskonnollisten ilmestysten yhteydessä; kuin kaksi kuvaa olisi päällekkäin, todellisuus ja epätodellinen ilmestys. Sen seurauksena sanoin vaimolleni, "tiedän että hetken päästä tiellä on kenkä tai paita". Ehkä vajaan kilometrin päässä todellakin ajoradalla oli vaatekappale. Samassa koin uudelleen näkymän, jonka jälkeen sanoin "kohta tiellä on jänis", johon vaimoni kysyi "kuollutko?". Vastasin, että en osaa sanoa, mutta mahdollisesti. Todellakin noin puolen kilometrin päässä oli ajoradalla kuollut pieneläin, jota en valitettavasti varmuudella ehtinyt tunnistaa. Sinänsähän Suomen maantiet ovat täynnä kuolleita eläimiä, tosin tämä oli tällä kertaa tällä reitillä ainut.
Edelleen, hetken päästä näin kaukana edessäpäin huoltoaseman merkin. Samassa "tiesin" mielessäni, että huoltoasemalla on tankkaamassa punainen auto. En siis nähnyt niin etäältä mitään muuta kuin huoltsikan merkin. Kun saavuimme kohdalle, toden totta, huoltoasemalla oli tankkaamassa sillä hetkellä vain yksi ainut auto, täysin punainen väritykseltään. Nyt alkoi jo hieman kiinnostamaan ja koin jälleen tuntemuksen, hallusinaation omaisen mutta selvän näyn, jossa yksinäinen olutpullo nököttää aivan ajoradan vieressä kulkevalla korokkeenomaisella kävelytiellä. Selostin odotettavissa olevan asian tarkasti vaimolleni ja jälleen kerran, muutaman sadan metrin päässä jalkakäytävä oli pitkältä osuudelta ikäänkuin korotettu ja siinä nökötti yksinäinen oluttölkki, aivan kuten "ennaltanäkemäni" kaljapullo. Koska jälleen kerran hitti niin hyvin osui ja upposi, ikäänkuin heräsin täyteen valmiuteen ja yritin keskittyä mitä seuraavaksi odotettavissa pitää. Ei mitään. Näyt loppuivat saman tien. Keskittymisestä rangaistiin.
Tapahtumaketju oli täysin turhanpäiväinen, mutta kuuluu jo nimenomaan senkin vuoksi samaan taustavoimien sarjaan kuin esimerkiksi Jungin synkronisuus ja Kammererin sarjallisuus. Samalla tavalla niiden kanssa se mielestäni myös osaltaan selittää minulle itselle, miten todellisuus on mahdollisesti rakentunut ja miten mieli voi murtaa todellisuuden rajat. Voiko todellakin pelkkä adrenaliiniryöppy, kemikaalien purskaus, selittää auto-onnettomuuden naisen silmittömän voiman lisääntymisen? Eikö ennemmin ole kyse siitä, miten hän hetkeksi unohti todellisuuden rajat, "sen tiedon" ettei hän kykene nostamaan yli 1000 kiloa painavaa henkilöautoa? Eikö samalla tavalla tälläisessä suorituskyvyn nousussa voida ajatella myös paranormaalien kykyjen ilmaantumiseen silloin, kun unohdamme mielen asettamat todellisuuden rajoitteet. Tämä vaatii vain suotuisia olosuhteita; ulkopuolisen sulkemista mielestä, keskittymistä ilman pakotetun keskittymisen tuomaa suorituskyvyn romahdusta. Useissa psi-testeissä raportoidut lupaavan alun jälkeiset äkilliset romahdukset viittaavat joidenkin mielestä experimenter effect -nimiseen ilmiöön, jossa koehenkilön uskomuksilla on selvä vaikutus tulokseen. Mielestäni tämän lisäksi asiaan voi hyvinkin vaikuttaa ns. mental state, siltä osin kuin se on tiedostamatonta ja havaitsematon keskittymiskykyä suoritukseen, ilman että antaa keskittymisen häiritä suoritusta. Keskittymisen tiedostaminen johtaa yrittämiseen ja yrittämisestähän aina rangaistaan. Todellisuudella on lakinsa, koodinsa jonka mukaan se on rakentunut. Koodin voi kuitenkin murtaa. Älkäämme olko todellisuuden vankeja!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hassu juttu, tämä todellisuuden rajojen hämärtyminen oli epämääräisesti mielessäni juuri kun näin otsikkosi.
Tämä menee aivan jo ufo-osaston kamaksi, mutta kerrottakoon tässä:
Muistelisin jossakin kirjassa jo pohdiskellunkin sitä onko ufo-ilmiö jotakin mikä liikkuu todellisuuden ja mielikuvituksen rajalla, niin että periaatteessa mikä tahansa ON mahdollista jos vain ihminen avautuu sellaiselle mahdollisuudelle.
Näin joskus vuosia sitten unen, jossa olin aukottomassa tilassa jonka seinät tuovat mieleeni ennemminkin metallin kuin muut materiaalit. Vakava vaaleatukkainen nainen otti minut vastaan, ja jonkin aikaa laitoimme säädettävää tuolia kuntoon, jolle sitten istuin eräänlaisen seinässä olevan tiskin ääreen. Mahdollisesti jo tässä välissä nainen epäröi että voiko minut altistaa kolmen eri tason testin toiselle vaiheelle, ja minä vakuuttelin että kyllä minun mieleni sen kestää. En sitten tiedä oliko ykkös- vai kakkostaso kyseessä, kun tasolla edessäni alkoi liikkua esineitä jotka vaikuttivat olevan PUOLITTAIN elossa... Mm. jonkinlainen jyrsijän näköinen elävä "leikkikalu" liikkui vilkkaasti tasolla ympyröitä tehden. Hymyilin kuin höperönä tilanteelle, ja lähdin sitten pois tason ääreltä. Päädyin alaspäin meneviin portaisiin, joilla tuli vastaan lihava keski-ikäinen mies. En muista mitä sanoin hänelle, mutta pyöreästä(?) ikkunasta portaikossa näin miten asteroidi tai komeetta oli syöksymässä kohti Maata. Lauloin ranskalaista leivosta kertovaa laulua.
Myöhemmin tämän unen jälkeen luin ufo-kirjan jossa muutama ihminen mainitsi olleensa aluksella ja tavanneensa nimenomaan vaalean naisen...
Oli uneni sitten pelkkä uni tai ei, eniten tässä minua kiinnosta uudenlainen kuvaus todellisuudesta, jota mahdollisesti olemme lajina opettelemassa.
Mitä on "elossa" olo? Mitä on olemassaolo? Ovatko unet vain unia, vai onko ihmisen yöaikainen tai muuten rentoutuneena saavutettu tietoisuudentila täysin oma "maailmansa" omalla oikeudellaan... Ehkä jopa tavallaan todellisempi kuin tämä meidän harhamme kovista käsinkosketeltavista esineistä ja lihasta ja verestä...
Kysymyksiä kysymyksien perään. Mutta vaille vastausta jäävät taatusti ainakin ne, joiden mieli ei kykene antamaan pienintäkään mahdollisuutta sille että olisi olemassa muutakin kuin tämä "kivikova" todellisuus.
Tuosta nousee mieleen vanha filosofinen pohdinta siitä, elämmekö oikeasti "unessa" eli karu todellisuutemme onkin vain pahaa unta. Oikea maailma olisikin silloin se, minkä nyt kuvittelemme olevan unta.
Asiat yleensä tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa.
Rentoutumalla ei ole enää niin kiinteästi mukana tässä fyysisessä todellisuudessa. Tietoisuus virittyy helpommin muille energioille.
Hienoa että sinulla on tuollainen kokemus! Itse en ainakaan vähättelisi sitä noin, sillä sen lisäksi että mieli voi murtaa todellisuutta myös tuollainen todellisuus voi murtaa mieltä, mikä varmasti tekee nannaa sinunkin mielellesi. ;)
Eräs mies (ette ikinä arvaa kuka) jo kauan sitten totesi, että uskolla liikuttelee vaikka vuoria, niin miksei sitten pientä autoa..
miehen voimat.
No lähinnä vähättely johtuu siitä, että kokemukseni olli suoranaisesti aika hyödytön; mitä hyötyä on 'nähdä' nuo kuvaamani asiat? Hyvin pitkälti siis saman tyyppistä kuin synkronisuus -jutuissa, esimerkiksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001149&posting=22000000006819334#22000000006819334
Toki tämä epätavallinen kokemus oli itseäni henkisesti erittäinkin rikastuttava ja siinä mielessä hyödyllinen.
Ymmärsin mitä tarkoitit, mutta ajattelin vain painottaa tuota henkisen rikastautumisen olemassaoloa ja se hyöty taisi tulla jo itsessään siitä.
Tässäpä myös yksi näky:
Olin kerennyt sunnuntai-iltana nukkumaan noin tunnin kun heräsin ahdistavaan oloon, tuntui kuin joku olisi vieressä. Tässä kohtaa avasin silmät ja joku musta hahmo "väreili" siinä yläpuolellani. Peitto lensi aika nopeasti päältä pois (yritin heittää sen mustan hahmon päälle) ja samaten einari lensi makuuhuoneesta vielä nopeammin pois. Voi kumpa tuo sängystä nouseminen olisi aamullakin yhtä ripeää. Sitten laitoin valot päälle (sydän hakkasi nopeammin kuin kolibrilla) ja enää ei näkynyt mitään. Unenpöppörössä hetken aikaa raavin päätäni ja ihmettelin mitä äsken tapahtui. Eihän siinä enää muu auttanut kuin vihellellä ja mennä muina miehinä takaisin nukkumaan (ja aamulla pesemään kalsareita).
En oikeastaan ole varma mitä tapahtui, mutta kuten aikaisemmin samana päivänä kirjoittelin että rentoutuneena aistii paremmin muita energioita ja nyt en tarkoita meditointia. Uskoakseni unessa tietoisuus on vielä korkeammilla sävelillä.. Valvetilassa en aisti mitään henkiä.
Taken sarjassa niillä jannuille näytettiin heidän omia pahimpia pelkojaan. En tiedä mitä käsikirjoittajalla on ollut mielessä (tai no sehän sillä mielessä on ollut), mutta tuli mieleen tuosta että liittyneekö 4. ulottuvuuteen ja siihen kuinka omat ajatukset konkretisoituu helpommin. Mietiskelin tuota pelonhallintaa ja sitä kuinka minulla on sellainen muistikuva että osaisin voittaa pelkotiloja. En sitten tiedä tuliko testi samantien..
Yleensä ottaen omalla kohdallani olen pari kertaa säikähtänyt erinäisiä ääniä (mm. katolta kuuluneita askeleita keskellä yötä), mutta kammottavat kuvajaiset ovat jostain syystä jääneet väliin. Ja se mitä olen nähnyt ei ole minua pelottanut (lähinnä jotain ihme hattaroita sun muuta sälää.)
MUTTA olisi ainakin yksi juttu mikä takuulla säikyttäisi ja se on juuri tuollainen epämääräinen musta hahmo. Näin vuosia sitten jonkun ilmeisesti jo vanhemman filkan mikä perustui tositapahtumiin. Siinä perhe muutti taloon jossa pikkuhiljaa alkoivat kaikenlaiset poltergeisti-ilmiöt. Mm. talosta kuului perkeleellinen rääkynä kun perhe oli poissa, ja naapurit soittivat poliisit.. Se kohtaus mikä minua jäi hermostuttamaan oli sellainen että nainen siinä vissiin silitteli kaikessa rauhassa vaatteita, kun tapettiin ilmestyi tumma läntti, joka alkoi kasvaa. Lopulta siinä näkyi epämääräisen muotoinen, vähän kuin kaapuun puettu ihmishahmo, musta semmoinen, joka lähestyi vaan koko ajan.
Yök.
Carlos Castanedalla on kirjassa The Active Side of Infinity (tuskin suomennettu?) kuvaus siitä miten joskus hamassa kaukaisessa menneisyydessä jotkin öhkömönkiäiset saapuivat Maahan ja asettuivat ihmisten kehoihin loisiksi. Nämä mustat varjomaiset olennot, "flyers" muistaakseni, ilmeisestikin kuppaavat ihmisestä jo lapsesta lähtien ihmisen oman tahdon ja tietyn energian pois, jolloin ihminen sitten jatkossa tekee mitä näitä olentoja huvittaa ja vieläpä kuvittelee että tekee mitä itse haluaa.
Jotenkin tuollaisesta vieraasta installaatiosta, oli sitten tosijuttu tai ei, tulee eniten mieleen ego. Onko meillä alunperin ollut tarkoitus olla näin sairaalloinen ja elämälle ja todellisuudelle vieras ego, jota minäksemme luulemme...
Enivei, tuollaisen flyerin voisi siis kuulema nähdä silmänräpäyksen ajan jossakin otollisessa tilanteessa. Koska se asuu ihmisessä itsessään, sen näkiessään kokee että se on juuri änkeämässä ihmiseen sisälle... Vaikka sisällähän se on ollut koko ajan. On kuulema kuitenkin mahdollista häätää tuollainen vieras loinen elämällä "moitteettomasti", joka on CC:n tuotannolle ominainen termi.
Totta tai tarua, mutta onhan noista varjohahmoista kai muistakin lähteistä merkintöjä löytynyt.
Juu se oli semmoinen hahmo joka lähestyi, mutta näytti hidastuneen kun huomasin sen. Omituista oli että en erottanut siitä selkeästi mitään raajoja tms., näytti enemmän joltain ihme isolta maalitahralta a'la picasso.
Tuo kertomus öhkömönkiäisten saapumisesta maahan muistuttaa erästä toista kertomusta. Nimittäin kertomusta Atlantiksella tehdystä pahasti pieleen menneestä aikamatkustus tms. kokeesta missä ulottuvuus-seinä jonkun alemman ulottuvuuden kanssa repesi. Tämän seurauksena öhkömönkiäisiä alkoi vallata ihmisten kehoja tietämättä kuitenkaan mitä tehdä niillä..
On mahdollista että se oli joku henki, on myös mahdollista että se oli oman pimeän puoleni heijastuma (minullako muka sellainen.. pyh ;)) tai sitten se oli vain mielikuvituksen tuotosta (en kyllä tiedä kenen, koska itselläni ei ole tapana pelotella itseäni). Joka tapauksessa kokemukseen ei liittynyt pelkkä näkeminen sillä heräsin siihen ahdistavaan "joku lähestyy minua" tunteeseen. Oli miten oli mutta aidon tuntuista se oli. Säikähdin "hieman"... Mitään traumoja ei kuitenkan jäänyt (köh) ja kävin nukkumaan.
Niinhän sitä sanotaan myös, että kuollessaan näkee oman kuvajaisensa joko mörkönä tai loistavana riippuen miten elämänsä on elänyt. Täytyy varmaan lähteä sitten munkkiluostariin elmään moiteetonta elämää selibaatissa ja alkaa hyväksikäyttämään laps.. kröhöm.. eiku siis lukemaan raamattua. Anteeksi ei saisi laskea leikkiä vakavilla asioilla. Jos nyt ihan vakavasti asiasta puhutaan niin ajattelin kyllä soittaa ghost bustersiin.
Koska asia on niinkuin sen itselleen parhaiten selittää niin selitän sen näin: Luulenpa kuitenkin että pointtina tuossa oli hyvinkin se pelonhallinta varsinkin kun selvää syytä ei ollut (paitsi omat aikaisemmat ajatukseni) tai tietoa mikä ilmestys oli. Perusolettamuksena tietenkin, että tuollaista ei tapahdu huvikseen.
Jo useampia vuosia sitten miehelleni kävi niin, että keskellä yötä hän näki minun näköiseni naisen yrittävän ängetä sisälle hänen kehoonsa. Taisipa siinä mies pompata (taas kerran) sängystä ylös ähkien ja puhkuen. Joskus on herättänyt minutkin sellaisella rääkäisyllä että oksat pois, kamalia painajaisia hänellä...
Myöhemmin hän näki unen missä sai sen eukon päihitettyä.
Ja vielä myöhemmin minä näin jonkun fiktiojutun tv:stä, missä sanottiin että succubus on mörkö joka pyrkii imemään miesparalta elinvoiman, ja tämä succubus ilmaantuu nimenomaan miehelle rakkaan naisen hahmossa.
(Kiva tietää olevansa rakas toiselle!)
Erikoista on että samoina öinä kun mieheni paini sen mörkömuijan kanssa, minä näin unia joissa itselläni oli jonkinlaista kaksintaistelua miespuolisen noidan kanssa...
---
Unohdinkin vallan, että olenhan minäkin varjomaisen olennon nähnyt kerran. Silloin nukahdin sohvaan keskellä päivää, ja siinä samassa sekunnissa olin lapsuudenkodissani, ja edessäni oviaukossa seisoi tumma ihmisen (miehen?) hahmo. Tämän hahmon pelkkä energia sai minut kimmahtamaan heti omaan itseeni ja täysin hereille. Koko visioon ja lennähdykseen kului kyllä selkeästi alle sekunti... Outo kokemus. Tätä "kynnyksenvartijaa" olen ihmetellyt aina silloin tällöin. En muista kauheaa kauhua kokeneeni, mitä nyt hieman pumppu pari kertaa jumpsutti.
Olet lukenut liikaa "Elämän Kukan Salaisuus Osa 1":stä tai muuta Durunvalon soopaa. Ei kannata uskoa kaikkea mitä lukee. Atlantis upposi kyllä ihan muista syistä kuin minkään ulottuvuusseinän repeämästä. Se on silkkaa hölöpölöä.
- Vortac
A) En väittänyt että Atlantis upposi siitä kokeesta
B) Sanoin että se kuulostaa tarinalta.....