Olen eronnut 3 vuotta sitten miehestäni,ja aluksi meillä oli yhteishuoltajuus sopimus.Aluksi tapaamiset luistivat niin kuin pitikin,mutta sitten se töksähti.
Mies ei halunnut ottaa lapsia luokseen,jos en anna hänelle p....a,ja tähän en tietenkään suostunut.Meni vuosi aikaa ja lapset ei nähneet isäänsä,ja sitten taas yritettiin,josko tapaamiset onnistuisi.Sitä iloa kesti taas kolme kertaa,että hän ne otti luokseen.
Nyt minulla on yksinhuoltajuus,koska hän halusi luopua oikeuksistaan lapsiin. Lapset eivät ole olleet nyt isällään taas yli vuoteen, eikä ole tätä nähneet myöskään tätnä aikana.
Kärsin itse suunnattomasti tästä,että isä ei halua tavata lapsiaan,ja syynä on se,että minä en anna.Lapset eivät ole isäänsä kyselleet,välillä he muistavat jonkin hauskan jutun isästään ja siitä sitten keskustellaan. onko teillä muilla tälläista samaa ongelmaa?????
Meillä on kyllä tapaamis sopimus,jonka mukaan isän tulisi ottaa lapset luokseen joka toinen viikonloppu ja kesällä yhdeksi viikoksi.
Tämä on todella rankkaa minulle ja tiedän,että myös lapset syvällä sisimmässään kaipaavat isäänsä.
Mies ei halunnut ottaa lapsia luokseen,jos en anna hänelle p....a,ja tähän en tietenkään suostunut.Meni vuosi aikaa ja lapset ei nähneet isäänsä,ja sitten taas yritettiin,josko tapaamiset onnistuisi.Sitä iloa kesti taas kolme kertaa,että hän ne otti luokseen.
Nyt minulla on yksinhuoltajuus,koska hän halusi luopua oikeuksistaan lapsiin. Lapset eivät ole olleet nyt isällään taas yli vuoteen, eikä ole tätä nähneet myöskään tätnä aikana.
Kärsin itse suunnattomasti tästä,että isä ei halua tavata lapsiaan,ja syynä on se,että minä en anna.Lapset eivät ole isäänsä kyselleet,välillä he muistavat jonkin hauskan jutun isästään ja siitä sitten keskustellaan. onko teillä muilla tälläista samaa ongelmaa?????
Meillä on kyllä tapaamis sopimus,jonka mukaan isän tulisi ottaa lapset luokseen joka toinen viikonloppu ja kesällä yhdeksi viikoksi.
Tämä on todella rankkaa minulle ja tiedän,että myös lapset syvällä sisimmässään kaipaavat isäänsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosin meillä meni niin päin, että lapsen syntymän jälkeen, kun erosimme, mies olisi tahtonut tavata lasta minun luona sillä ehdolla että olisimme*******eli olisin niin sanotusti hoidellut hänet ja sen jälkeen olisi voinut leikkiä isää lapsen kanssa. Kun en suostunut tähän, mies lähti eikä ollut missään yhteydessä lapseen vuosikausiin.
Sitten ilmestyi takaisin"isä"roolissa,katuvaisena ja nöyränä, ilmoitti haluavansa olla isä lapselleen. Bla bla blaa sitä katumusta ja kuinka oli ottanut opikseen. Ja minä tietysti uskoin että mies olisi järkiintynyt.
Alku sujuikin ihan hyvin, kunnes nyt on alkanut taas vihjailut siitä että minun pitäisi pitää mies tyytyväisenä hinnalla millä hyvänsä, jotta hakisi lasta jatkossakin. Ja mies seurustelee tällähetkellä, mikä ei tunnu häntä haittaavan, sillä asiahan olisi vain meidän kahden välinen! Kyllä suututtaa! En meinaa tietenkään suostua siihen ja sanon kyllä eriävän mielipiteeni"aikuismaisesta"tavasta hoitaa asioita, mutta silti pelottaa lapsen puolesta, jos mies ei ole muuttunut piirun vertaa ja toteuttaa uhkauksensa uudelleen häipymisestä. Tosin jos nyt häipyy lapsen elämästä, saa häipyä viimeisen kerran. Lasta ei pitäisi laittaa välikädeksi tälläisiin, mitä kaikki eivät vaan tunnu tajuavan.
Koitahan jaksaa ja muista, että sitä niittää, mitä kylvää. Jossain vaiheessa lapsesikin tajuavat vielä tämän ja sitten miehen on turha kerätä ymmärrystä heiltäkään.
on vanhan suolan janoaminen. Ja kysymys; oliko pyynnissä jotain erikoisempaa, kuin yhdessäolon aikana?????????????