Felina on punapää joka asuu vanhempiensa luona, vaikka onkin aikuinen. Hän on juuri menettänyt miesystävänsä, sillä synnytti pienen pojan.
Felina katsoi poikaa vihaa silmissään, mutta otti tämän silti syliinsä. Vihan tunne haihtui ja hän katsoi lasta nyt rakastavasti. Hän kutitti pikkuisen mahaa ja laski hänet kehtoon. Felina lähti tekemään ruokaa. Hänen perheensä tuli aterialle. Nadine oli muuttunut. "Nadine? Sä olet meikannut?" Felina kummasteli siskoaan. "Eiks gootit yleensä meikkaa?" Nadine vastasi kysymyksellä ja nypläsi piikkikaulapantaansa. "Ai.." Felina punastui. Pian hän jatkoi: "Muuten.. Mä oon päättäny muuttaa", hän ilmoitti. Thomas rykäisi. "Johan oli aikakin. Ei pahalla", hän ilmoitti ja Dellamarkin hymyili.
Felina oli löytänyt talon ja muutti toiselle puolelle kaupunkia. "Minusta se on hyvä", hän sanoi vanhemmilleen. "Tapaan uusia ihmisiä helpommin. Nyt näkemiin", Felina vakuutti ja hääsi perheensä pois uudesta talostaan. Hän syötti pojan ja päätti lähteä sen kanssa kävelylle.
"Minkäs minä sinulle nimeksi antaisin? Thomas, isäni mukaan? Fred? Et näytä Frediltä...", Felina puheli pojalle iloisena. "Rob olisi hyvä", hän mietiskeli. "Onko minulla valtaa asiaan?" kuului tuttu ääni takaa. Felina käännähti nopeasti. "Martin!" hän kiljaisi ja juoksi miehen luo poika sylissään. "Katso Martin! Se on sinun", Felina sanoi kyynneleet silmissään. "Tiedän sen. Kuulin eräältä tyypiltä", Martin sanoi ja nosti poijan syliinsä. "Se on kaunis..." Martin sanoi, kumartui ja kuiskasi Felinalle: "Siitä tulee Dan."
Felina katsoi poikaa vihaa silmissään, mutta otti tämän silti syliinsä. Vihan tunne haihtui ja hän katsoi lasta nyt rakastavasti. Hän kutitti pikkuisen mahaa ja laski hänet kehtoon. Felina lähti tekemään ruokaa. Hänen perheensä tuli aterialle. Nadine oli muuttunut. "Nadine? Sä olet meikannut?" Felina kummasteli siskoaan. "Eiks gootit yleensä meikkaa?" Nadine vastasi kysymyksellä ja nypläsi piikkikaulapantaansa. "Ai.." Felina punastui. Pian hän jatkoi: "Muuten.. Mä oon päättäny muuttaa", hän ilmoitti. Thomas rykäisi. "Johan oli aikakin. Ei pahalla", hän ilmoitti ja Dellamarkin hymyili.
Felina oli löytänyt talon ja muutti toiselle puolelle kaupunkia. "Minusta se on hyvä", hän sanoi vanhemmilleen. "Tapaan uusia ihmisiä helpommin. Nyt näkemiin", Felina vakuutti ja hääsi perheensä pois uudesta talostaan. Hän syötti pojan ja päätti lähteä sen kanssa kävelylle.
"Minkäs minä sinulle nimeksi antaisin? Thomas, isäni mukaan? Fred? Et näytä Frediltä...", Felina puheli pojalle iloisena. "Rob olisi hyvä", hän mietiskeli. "Onko minulla valtaa asiaan?" kuului tuttu ääni takaa. Felina käännähti nopeasti. "Martin!" hän kiljaisi ja juoksi miehen luo poika sylissään. "Katso Martin! Se on sinun", Felina sanoi kyynneleet silmissään. "Tiedän sen. Kuulin eräältä tyypiltä", Martin sanoi ja nosti poijan syliinsä. "Se on kaunis..." Martin sanoi, kumartui ja kuiskasi Felinalle: "Siitä tulee Dan."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuli vähä virheitä.. Ja jatkanko kysymys jäi pois.. :)
(Otsikko)
Tietysti jatkat, älä hulluja puhu! :D
Ei ole mitään syytä olla jatkamatta! :)
Jatka... tää on tosi hyvä tarina! Laitan tän taas mun sivuille http://www.freewebs.com/summersims