Mikä avuksi sosiofobiaan? Olen epävarma ja pelkään sosiaalisissa tilanteissa.
Mikä avuksi sosiofobiaan?
Niin..
71098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
nO ei tätä nyt joka ainoan otsakkeen alta tarvi kysyä, sinulle on vastattu muuallekin jo, mutta sanon vielä: 3-6 vuoden psykoterapia, ja elämänlaatusi EHKÄ hieman ainakin paranee. Muista hakea syy lapsuudestasi. Koskaan et voi ihmisten parissa työskennellä.
Enpä usko että se noin tehotonta on että 3-6 vuotta ja ehkä auttaa sosiaalisiin tilanteisiin. Apuhan tulee periaatteessa jopa pienessäkin ajassa kun vain totuttelee sosiaalisiin tilanteisiin. Mietin muita tehokkaita keinoja tai keinoja avuksi tuohon totuttelemiseen sosiaalisiin tilanteisiin, kiitos kuitenkin.
ihmisten parissa työskennellä. Itse olin nuorena niin ujo ja jännitin ihmisiä niin että työpaikallakin lautasen kanssa pöytään kävely oli hiet kainaloihin pukkaava kujanjuoksu, jossa punaisena kädet täristen yritin näyttää normaalilta.
Mutta tässäpä sitä keski-ikäisenä ihan näppärästi lörpöttelen tuntemattomien ihmisten kanssa tuosta vain, ja tuttujenkin.
Työni vaatii mitä suuremmassa määrin sosiaalisuutta, jopa on sen edellytys. Eikä tee heikkoakaan. Tavallaan valitsemalla tällaisen työn kävin päin vammaani; eli paransin sosiofobiani sillä että minun yksinkertaisesti on pakko työssäni ottaa kontaktia hyvin monenlaisiin, aina uusiin ihmisiin.
ala tietoisesti tarkkailla toisia ihmisiä ja tunnetasolla yritä kohdata heidät. Näin pikkuhiljaa pääset ulos vankilastasi, ja oman itsen jatkuva vahtiminen ja sairaalloinen tarkkailu häipyy.
Ole itsellesi todella armollinen mokieesi suhteen ja kehu itseäsi joka päivä!
Kun siirrät tarkkailupisteesi toisiin ihmisiin, huomaat pian miten huvittavan, säälittävän, hellyttävän tökeröitä tapauksia he ovat! Aivan samanlaisia kuin sinä itsekin, ei todellakaan mitään syytä pelätä näitä kaiken maailman räpeltäjiä, joista jokainen kaipaa sisimmässään rakkautta ja hyväksyntää.
hyvin totta!! Itse pääsin kesätöihin yhteen kauppaan jossa on tarkoitus ottaa kontaktia toisten ihmisten kanssa, myyntityötä lähinnä. Tämä on juuri sitä parasta lääkettä eli tunkea pärstää vaan niin paljon kuin pystyy joka paikkaan... olihan pari ekaa viikkoo duunissa sellasta yhtä hikoilemista mutta loppuenlopuksi siitäkin pääsee yli. eli koitat vaan sekaantua johonki tilanteisiin. Itse en olisi kyennyt pääsemään yli fobiastani ilman kesätöitä... onneksi pääsin töihin jossa päinvastoin pitää olla sosiaalinen ja aktiivinen puhuja... suosittelen lämpimästi sitä pärstän tunkemista joka paikkaan... siinähän sitten pääsee pikkuhiljaa ohi siitä vaikka itsekin olen ollut vasta 2kk työssä niin välillä tulee niitä fobioita jotka pelottaa.
Täytän syksyllä 19 ja tahtoisin hieman kertoa itsestäni. Elikkäs olen myöskin tuollainen sosiaalisesti rajoittunut. Tai näin asia on sellaisessa seurassa, jossa on paljon tuttuja, sukulaisia yms. Yleensä en uskalla sanoa mitään keskustelujen väliin ja pelkään mitä minustakin ajatellaan. Olen siis noissa tilanteissa aikalailla poissaoleva tietoisesti. Sitten taas kun tulee tilanne, jossa pienempi ryhmä tuntemattomia henkilöitä tapaa ja alkaa keskustelu, saatan helpostikin lähteä juttuun mukaan. Lisäksi joskus pelkäsin puhumista ihmisten kanssa kahden kesken, mutta nyttemmin olen ihan ajan myötä ja itsestään harjaantunut sen verran että vaikutan jopa ihan fiksulta keskustelukumppanilta. Tietysti riippuu ihan siitä ympäristöstäkin. Jotenkin sukulaiset ovat niin eri maailmasta kanssani, etten osaa heidän kanssaan jutella. Sitten taas tuntemattomista ei vielä tiedä ja heidän kanssaan on helpompi kokeilla sitä jutustelua. Minusta se sosiaalisten tilanteiden pelko riippuu paljolti ajasta ja paikasta, ihmisistä ympärillä. En tiedä olisiko mitään apua jos mietit, millaisissa tilanteissa olet rohkeimmillasi, ja miksi olet niissä tilanteissa rohkea ja mikä sinusta silloin tekee mielenkiintoisen. Samat asiat varmasti toimisivat myös muissa kuvioissa, kunhan ne ensin itsestäsi löydät. Itsevarmuutta tässä tarvitaan ja ajan kanssa varmasti kirkastuu sekin, mikä juuri minussa on niin mielenkiintoista että viitsin ihmisten kanssa puhua. Sitä kun lähtee kehittelemään niin avot! Olet maailman mielenkiintoisin ihminen, eikä kukaan huomaa sinussa mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa! Toivon sinulle vain voimia rohkeana olemiseen ja oman mielenkiintoisuutesi löytämiseen. Kaikissa on aina jotakin mielenkiintoista, jonka esilletuomista ei tosiaankaan saa hävetä!
masennuslääkettä aurorix ainakin käytetään myös sosiaalisten tilanteiden pelkoon. taitaa olla vaan aika kallista.