Joo, siis kokemusta ei ole. Alla 600 kuutioinen matkapyörä jolla ajanut nyt n.8000km. Varovainen olen ollut, kaatuminen tai muunkaanlainen onnettomuus ei ole ollut lähelläkään. Kertokaa kokeneemmat motoristit minkälaisia kaatumisia tai muita onnettomuuksia teille on sattunut ja mistä syystä ne ovat sattuneet. Ja varsinkin vanhemmille morotisteille kysymys, siis teille jotka olette aloittaneet -50 tai 60/70 luvuilla pyöräilyn. Miten moottoripyörät ovat muuttuneet ajan saatossa mielestänne? Ihan silkasta uteliasuudesta kysyn yllämainittuja. Ja niin tietenkin, että voin ottaa opiksi teidän kokeneempien kokemuksista.
Kertokaas kokemuksenne kaatumisista!
Keväällä pyöräilyn aloittanut
94401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tempaisin 5 vuotta sitten nokkakolarin auton kanssa,ite olin Kawalla liikenteessä.
3kk ajokortin omistanut räkänokka kääntyi oikaisten mun ajokaistalle niillä seurauksin että nokkakolari auton kanssa.
2kk teholla tajuttomana,yhteensä 6kk sairaalassa josta pyörätuolilla kotiin.
saldo murtumissa:
-vasenmman säären avomurtuma(molemmat luut irti poikki)
-oikea polvi sijoiltaan
-oikea nilkka halvaantui
-lantion vakavat murtumat
-laajat sisäiset verenvuodot(ekan 12h aikana leikkauksessa 17litraa verta sisään)
-molemmat kämmenluut tohjona
-molemmat käsivarret murtuivat
-oikea olkapää ja kyynärpää irti paikoiltaan
-keuhkovaurio
-3:mas niskanikama murtuma
-kasvonluut murtuivat
ym!!!
pelkästään luunmurtumia oli yli 30kpl jotka näkyivät röngtenissä,mitä kaikkee olisi ollutkaan jos magneettikuvien murtumat laskettaisiin.
nyt mennään omilla jaloilla eli säästyin 4 raaja halvaantumiselta.
Joten PITÄKÄÄ niitä pitkiä valoja päällä vaikka ajatte taajamassa päivällä!!!
se on pienempi paha kuin se että loppu elämä menee pyörätuolissa kun jotkut kusipää autoilijat ei huomioi motoristejä liikenteessä!
Itse kävelen mutta ei ole herkkua elää loppu elämää jääneitten vammojen ja kipujen kera.
...kertoa tuollaisestakin prätkäkokemuksesta. Houkuttelevat mutkat, maaseudun tuoksut, päivänpaisteinen vapaus ja seikkailu kyllä muistetaan esitellä, mutta seuraava sekunti voi muuttaa kaiken, pitkäksi aikaa.
Vasemmalle kyljelle, 110 vauhtia, mutka, vesisade, vastamaalatut tiemerkinnät, liian kova vauhti, ajautui keskiviivojen päälle, josta lähti.
Oikeaoppisesti olisi pitänyt pyrkiä pyörästä irti, mutta liuimme pyörän kanssa tiellä onnekkaasti kymmeniä metrejä, kunnes vauhti loppui, niin luulin, nousin ylös, ja lensin pitkälle ojaan, onneksi pehmeä pohja.
Vauriot, pyörästä vilkku, lommo tankkiin.
Minulle hiertymiä rystysiin, ja polviin. Lantiosta kului pehmeät osat luuhun asti. Henkisiä vaurioita?
Selvisin näin vähällä.
Olisi voinnut: Auto tulla vastaan, pyörä pyörähtää "yli" jolloin lento suuria puita vasten.
Sen verran "otti" että 20 vuotta kului, enen kuin hankin uuden pyörän, vieläkin selkäytimessa on abs mutikissa ja sateella. Ja pitkät päällä!
Saksassa parikymmentä vuotta sitten kaaduin Hondalla, sateinen keli ja liian suuri tilannenopeus ja kulunut eturengas. Pyörästä meni kaatumarauta uusiksi, vilkku hajosi ja jotain naarmuja, itselläni murtui jalka. Donnerwetter.
Ekakerralla kaupunkiliikenteessä tuli auto porttikongista suoraan eteeni, lukkojarrutus/väistö ja pyörä nurin. Nopeiden refleksien ansiosta selvisin mustelmilla ja pyörän toinen kylki uusiksi.
Toisella kerralla, myös kaupunkiliikenteessä, vastaantuleva auto ilman ennakkovaroitteluja päätti kääntyä kohdallani ajokaistani yli sivukadulle. Lukkojarrutus ja taas pyörän kanssa kyljellään asfalttia pitkin. Käden murtuma ja mustelmia, mutta ei muuta vakavampaa ja pyörä pajalle.
Kunnon ajovarusteet suojasivat ko. tapauksissa tosi hyvin, puku ja kengät riekaleina, mutta omat vammat vähäisiä. Molemmilla kerroilla ajoin lyhkäsillä valoilla, kumpikaan autonkuljettaja kertomansa mukaan ei huomannut minua, ehkä pitkät päällä olisi jääneet ko. kaadot tekemättä. Jokatapauksessa nyt aina pitkät päällä niin kaupungissa kuin tienpäälläkin.
Meinasin autolla ajaa yhden mp:n kanssa yhteen.
Tulin autolla kolmioriseykseen. Rajoitus 40km/h. Mp tuli kaukana vasemmalla. Näin sen. Rajoitusten sallimalla nopeudella olisin ehtinyt mennä parikin kertaa turvallisesti mp:tä ennen. Lähdin menemään, mutta pyörä tulikin tosi tuntuvaa ylinopeutta ja meinasi tulla kylkeen. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta tästä en ota täyttä syytä niskoilleni. Fifty-fifty!
Kaikki kaatamiseni ovat tapahtuneet olemattomilla nopeuksilla.
Eka kerran kaadoin HD:n pysäköidessäni pihaani. Potkaisin seisontatuen alas, läppäsin vasemman jalan maahan ja heilautin oikean jalkani satulan yli kallistaen samalla pyörää seisontatuen varaan. Vasen kantapääni oli kuitenkin osunut seisontatukeen ja se oli ponnahtanut takaisin ylös. Yhdellä jalalla seisten pyörää oli enää mahdotonta pitää pystyssä. Hyvä että ehdin hypätä alta pois. Pyörä ei ollut ollut minulla vielä viikkoa kauempaa.
Toisn kerran aloin kaverini luona työntää samaa vehjettä kosteaa nurmikkoa loivaan ylämäkeen. Jouduin luonnollisesti ottamaan melkoisen nojan ja silloinhan koivet lipesivät. Nyt oli jo todella tuuria että ehdin alta pois.
Kolmannen kerran kaadoin Buellini. Olin parkkeerannut pyörän niin hankalasti, että olisin joutunut joko peruuttamaan hiukan tai lähtemään ohjaus ääriasentoon kääntyneenä. Valitsin jälkimmäisen menetelmän. Piha josta lähdin oli isorakeista sepeliä. Lähdin siis varovasti sarvet linkussa ryömittämään pyörää. Metrin päästyäni pyörä sammahti töksähtäen. Löin vasemman jalkani maahan, mutta se jäi liian kaukasi eteen ja pyörä alkoi kaatua. Sain pidettyä hiukan vastaan ja niinpä se vain valui jalkaani pitkin kyljelleen :)
Toisen kerran meinasin kaataa böllin tullessani kiertoliittymään. Pysähtyessäni laitoin koiven maahan ja se lähti luistamaan kuin laakereilla. Kun onnistuin pysymään jotenkin pystyssä huomasin jalkani alla olevan vielä hiekoitussoraa (heinäkuussa??).
kippasin kuussatkuni pariviikkoa kortin saannin jälkeen parkkiksella käytännössä paikaltaan. (Peruutin parkkiin ja hups, siihen kellahti.)
Toinen kaato tapahtui ihan käsittämättömästi: Liikennevaloista lähtiessä pyörä sammui heti ja kaatui. (En siis saanut pyörää etes liikkeelle) Onni onnettomuudessa oli, että molemmat kaadot tapahtui samalle kyljelle->ei niin paljon harmittanut.
Tuota jälkimmäistä kaatoa edelleenkin ihmettelen, taisin nostaa kytkimen liian rivakasti ja kaasua liian vähän. Ensimmäinen oli ihan silkkaa tyhmyyttä, oppirahojen maksua.
porttikongista eteen, itsellä tietysti pieni ylinopeus. Osui keskelle kylkeä ja reisiluu poikki. Luun pää tuli lihaksesta läpitte. Kesti 20v ennenkuin hankin seuraavan pyörän. Aina kun tekee mieli kääntää kahvaa, kokeilen reittäni. Monttu lihaksessa tuntuu ajopuvun läpitte.