Olkoon oman lapsen syntymä elämän hienoin hetki, mutta olenpa vaan niiiiin onnellinen, tänään juhlimme tyttäreni 1-vuotissyntymäpäiviä. Että siitä avuttomasta pikkutuhisijasta voi vuodessa kehittyä touhukas neiti, joka syntymäpäiväjuhlissaan tepsuttelee tyytyväisenä vieraiden joukossa lahjaksi saamansa keiju-siivet selässään. Puin hänelle kastelahjoina saadut sydänkaulakorun ja nallerannekorunkin päälle, ja hiuksiin laitettiin pinni (kummin ohje:pinnitreenit on aloitettava heti kun on hiuksia). Olen niin ylpeä hänestä. Tyytyväinen tyttö. Ja ystäväpariskunnat lapsineen olivat paikalla, niin kuin tapana on, kaikki juhlii kaikkien lasten synttäreitä....Olipa hieno fiilis! Ja nyt, kun juhlien jäljet on siivottu, avasin äitinä piccolo-pullon kuohuviiniä ja onnittelin myös itseäni: hienosti on ensimmäinen vuosi mennyt! Vauvastani on tullut napero, sen myötä vaihdan myös tälle palstalle, hei vaan kaikille!
Elämän hienoimpia hetkiä
Äiti
4366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onnea pikkuneidillenne! Tällaista tämä on...mulla oli tytön 1-vuotissynttäreiden aikoihin ilon lisäksi myös aika paljon haikeutta mielessäni. Jotenkin vuosi tuntui kuluneen hirveän nopeasti ja oli surullistakin, että pienestä kääröstä oli kasvanut niin touhukas ja kaikenlaista osaava taapero. Ehkä se oli jo alkua uudelle vauvakuumeelle :) ...
No, nyt juhlimme pian tyttösemme 3-vuotissynttäreitä ja kohdussani on hänelle pieni veli tai sisko kehittymässä. Ensi kuussa pitäisi olla taas vaipparumbaa ja vauvantuoksua tiedossa. Aika nopeasti se haikeus esikoisen vauva-ajan päättymisestä muutenkin meni ohi. On ollut niin hienoa seurata hänen kasvamistaan ja nähdä hänen oppivan kaikkea uutta. Mutta tämä raskauskin on mennyt yhdessä hujauksessa ja lapsista tosiaan sen huomaa, kuinka nopeasti kuukaudet ja vuodet vierivät. Voi kun osaisi elää tässä hetkessä ja nauttia siitä, kun lapset ovat pieniä!
suustani.
Aivan ihanasti kirjoitettu juttu, itselläni nousi vedet silmiin sitä lukiessa. Onko sun tyttö syntynyt tuolloin 6.8, jolloin jutun olit kirjoittanut? Mun poika täytti juuri tuolloin, 6.8, myöskin vuoden. Juhlia vietettiin mummojen, pappojen, kummien ja sukulaisten kanssa. Tosiaan itseäkin olisi voinut onnitella kun hienosti meidänkin ensimmäinen vuosi on ensimmäisen lapsen kanssa mennyt. On se vaan niin hienoa kun on tollasen pojan vesselin "osannut" tehdä ;-)
Olen jo aikuisten lasten äiti ja tiedän, että noita upeita hetkiä on lukuisia, mutta on niitä huonjakin hetkiä. Ilman huonoja hetkiä ei kuitenkaan tunnu hyvät niin upeilta mitä ne on.
Toisin sanoen ylämäkiä ei ole ilman alamäkiä ja päin vastoin.
Olin viimeksi todella ylpeä viime kesäkuun alussa kun poikani (kuopukseni) sai painaa koulun päätteeksi ahkeran koulumenestyksen päätteeksi Yo lakin päähänsä. Kyllä äidin kelpas...vaikka ansiot kuuluivat pojalle, hän hän se työt on tehnyt.