TV:ssä oli eilen juttua sienisadosta, eli minä sienimaanikkona kiitämään pöpelikköön. En poimi LSD:n korvikesieniä, joita niitäkin löytyy montaa sorttia, vaan aivan syömäsellaisia. Eivät palturia puhuneet, kanttarellejä kasvaa metsätyypeissä, missä ikinä en ole niitä nähnyt. Vartissa lyhyellä tiedustelulenkillä pannullinen putipuhtaita kanttarelleja, ja heti pannu tulille. Tosi hyvää, ja mukava olo pienenkin metsälenkin jälkeen.
Jaa, että miksi sienistä esitelmöin kuin Marttaseuran sienineuvoja Alkoholi-palstalla? Siksi kun deekulla pitää olla vesikuurilla jotain mielekästä puuhaa sen deekuilun tilalle, muuten uhkaa mennä ketuille. Tunnen muutamia raitistuneita juoppoja, ja kaikille sen kännäämisen tilalle on hankittu tai tullut joku muu sisältö taivaan ja maan väliltä (tässä kohdassa sheriffi nyökkäilee). Se korvaava sisältökin voi muuttua riippuvuudeksi, jopa liikunta, mutta hyvä niin. Eräs korvasi ryyppäämisen kovalla ravipelaamisella, mutta raittiina on millä pelata, ei tule krapula, eikä maksa sano poks. Niin että kaikki sitten keksimään mielekästä puuhaa alkaen pitsin nypläämisestä, ja jos muuta ette keksi, kävelkää henkenne edestä, juosta ei tarvitse.
Jaa, että miksi sienistä esitelmöin kuin Marttaseuran sienineuvoja Alkoholi-palstalla? Siksi kun deekulla pitää olla vesikuurilla jotain mielekästä puuhaa sen deekuilun tilalle, muuten uhkaa mennä ketuille. Tunnen muutamia raitistuneita juoppoja, ja kaikille sen kännäämisen tilalle on hankittu tai tullut joku muu sisältö taivaan ja maan väliltä (tässä kohdassa sheriffi nyökkäilee). Se korvaava sisältökin voi muuttua riippuvuudeksi, jopa liikunta, mutta hyvä niin. Eräs korvasi ryyppäämisen kovalla ravipelaamisella, mutta raittiina on millä pelata, ei tule krapula, eikä maksa sano poks. Niin että kaikki sitten keksimään mielekästä puuhaa alkaen pitsin nypläämisestä, ja jos muuta ette keksi, kävelkää henkenne edestä, juosta ei tarvitse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lähdin aamulla herättyäni kahvin jälkeen muutaman sadan metrin päähään kotoani alkaviin mustikkametsiin. Siellä oli mukava miettiä kaikkea elämässäni viime aikoina tapahtunutta. Pitkähkö raittius, retkahdus, mutta olin kuitenkin metsässä täysin selvin päin ilman krapulaa mustikoita mussuttava koirani seurana. Aurinko paistoi ja yhtään hyttystä ei inissyt korvan juuressa. Yhtään hirvikärpästä ei tunkenut hiusksiin. Mustikat sormenpään kokoisia.
Mikäs sen hienompaa.
Arvasit!..piti laittaa oikein silmälasit
päähän kun aloin lukemaan ;)