Mies jätti yksin laskettuna aikana

Tämä vastaus auttoi varmasti eniten minua kun painin itseni kanssa tuona iltana.. olin ihan oikeasti shokkivaiheessa tänne kirjoittaessani. Onneksi tuo onneton tilanne meni ohi ja niin, ettei minun todennäköisesti tarvitse sitä niin hirveän katkerana muistella kuin miltä tilanne sinä iltana ja vielä yölläkin näytti, kun lähdin matkaan autolla vielä yöllä uudelleen ja heitin sen naisen lapseni isän luota ulos.

Ette voi uskoa kuinka voi nainen/äiti suuttua kun joku tunkee reviirille pahaa aavistamatta ja erittäin väärään aikaan..
Siinä oli varmaan rooliepäselvyyksiä noilla kahdella ja tavatonta hölmöyttäkin mieheni puolelta, hän ei ole mikään naisteniskijätyyppi ollut koskaan vaan päin vastoin naiset ovat juosseet turhaan hänen perässään..
Mutta pistin porukan totta totisesti ojennukseen ja tilanne on nyt selvitetty.


Vielä ei tämä toivottu lapsemme ole sentään syntynyt tai syntymässä, mutta la on tänään. Ja rakastan miestäni hänen omaperäisyydestään ja vioistaan huolimatta, en antaisi lapseni isää helpolla toiselle, vaikka välillä tuntuisi muultakin. Kiitos sulle vielä kerran.

Onneksi on kuitenkin sen verran "maalta" ettei pablon elkeitä osaa eikä ymmärtänyt olevansa jotenkin härski siinä pitäessään seuraa toiselle naiselle, ainakin tähän asti hän on ollut sellainen harvinaisuus. Vielä pyysi kotiinsakin tämän. Hän on vain niin naiivi että kaikki maailman onnettomat kadunkulkijat mahtuvat hänen sydämeensä sukupuoleen katsomatta. Niin tämäkin tapaus, en tiedä varmaan koskaan, minkälainen suhde heillä tarkalleen oli silloin jo menossa, tuttu naama oli kyllä kyseessä ja olen ennenkin jo meinannut heivata sen ulos.


Se on vain niin etten luovu lapseni isästä minkään satunnaisen seuraa etsivän kovan onnen kaverin takia, joka on itse miestä vailla. Mies väitti olleensa tukeva olkapää toiselle kovia kärsineelle - ja on nyt kiltisti kanssani - ja sen eukon ja kaikkien muiden "kovan onnen ihmisten" on parasta pysyä loitolla.

Ajoitus tuon ystävyyden hieromiseen oli niin älyttömän huono, että eukko muistaa läksytykseni ison mahani kera koko loppuelämänsä. Ja lapseni isää pidän tästä lähtien eri tavoin silmällä. Sattumia siinä tilanteessa oli paljon, se näytti varmaan pahemmalta kuin mitä oli. Mieheni ei olisi ollut vieteltävissä, mutta ennen hyökkäystäni sisälle kuulin tarpeeksi siitä, mitä tällä muijalla oli mielessä, kun kyseli mm. onko tämä vietellyt koskaan ketään naista..intti kaikenlaista kun mieheni ei edes huomannut oluthuuruiltaan tämän lähentelyä..ja kun vihdoin menin sisälle, istuivat samalla pirttipenkillä soittelemassa yhdessä kitaraa. Naamat venähtivät varsinkin sillä naisella.

Nyt kävin viimein raivoissani hakemassa omani pois. Ilmaisin että mieheni on ihan oikeasti varattu niin suoraan että varmasti eukko tajusi ja kirjaimellisesti tuupin ja heitin naisen ovesta pihalle mieheni luota yöllä ja vein äijän kotipesälle selviämään selittelyjensä ja viattomuuden huntunsa kanssa. Nainen pääsi mielestäni turhan vähällä, mutta oli kuulemma jo valmiiksi "kovia kokenut". Väärän paikan ja hetken haki kyllä tukihenkilölle, en voinut tuntea myötätuntoa kumpaakaan kohtaan.. Jos hän olisi vähänkään uskaltanut vänkätä vastaan, olisin ollut kurkussa kiinni kuin koira.


Oman käden oikeus on joskus ainoa asia, millä asiat saa muuttumaan. Mieheni on kiltti ja uskollinen, niin naiivikin, että luulee jonkun naikkosen kaipaavan hänestä pelkkää kaveria, mutta hän ei ymmärrä sitä, että hänelle raskaana oleva nainen ei ole enää milloinkaan pelkkä "kaveri", eikä varsinkaan vuosien vakavan seurustelun jälkeen. Mutta selvisipä kaikille, että olen mustasukkaisena todella vaarallinen naarasleijona - ja hyvin tulen pitämään rakastamani miehen lapsesta myös huolta kaikesta huolimatta, kuten kunnon naaras pitää ;)

Samoin sulle tsemppiä myös. Lyhyesti sanoen oikea tilanne on että ukkoni pysyy luonani, koska haluan niin ja hänkin haluaa. Hän vain on sellainen älytön ryyppy- ja seuraveikko toisinaan, harmiton sinänsä, mutta kyllä otti pattiin tuo kamala tilanne..

Onhan hänellä selkeät syynsä toimia miten toimii ja hyväksynkin ne normaalisti, vaikkei aina tarvitsisi hyväksyäkään. Mutta raskaana oleva nainen on todellakin henkistä ja vähän fyysistäkin tukea kaipaava ihminen ja sitä tukea hän odottaa ensimmäisenä lapsen isältä, eikö näin menekin?
Mikähän nuo miehet oikein saisi ymmärtämään näitä elämän tositilanteita?? Että koska kenraaliharjoitukset on ohi ja aika olla oikeasti se mitä on luvannut toiselle olla? Varsinkin synnytys on tositilanteista vaativimpia ja ainakin itse koen sen niin, että mies on hunsvotti tai typerys jos sivuuttaa lapsensa syntymän ja lapsensa äidin jollakin verukkeella.

Toivotaan että lapsesi isä muuttaa mielensä eikä hylkää sinua nyt, kun häntä eniten elämässäsi tarvitset. Onnea ja rakkautta odotukseen!
Minä odotan enää että minä viikon päivänä lapsemme vihdoinkin päättää syntyä..

nainen noin naiivi itse, ei miehessä mtn vikaa ole vaan sen seuralaisessa...!!!! mies taas valehdellut ettei nyt hän niin herttainen mies mitään toisten kanssa tekisi... miksi ei sitten alusta asti ole pysynyt rinnallasi... ei kunnon mies tee mtn tuollaista... mutta, oma on helvettisi, turha ruikuttaa...