Ensinnäkin haluan kiittää koko ihanaa henkilökuntaa. Mutta määrärahojen puute näkyy niin selvästi monella osastolla että ihmetellä täytyy. Ultrattiin ja todettiin ettei lapsi ole kasvanut. Sanottiinn että kokeillaan uudella koneella. Huomattiin että lapsi onkin kasvanut. 6 kätilöä vuorossa. 6 synnytystä yhtä aikaa. Jokaiselle riitti yksi kätilö. Mitä jos olisi ollut 7 ? Säännön mukaan synnytyksessä pitäisi olla 2 kätilöä. Teholla pisti silmään kävellessä sisään että lattia oli paikattu ilmastointiteipillä ja alakatto oli käytävässä siinä kunnossa että kukaan ei huolisi sellaista kotiinsa. Vauvalla oli sinivalo keltaisuuden takia, kaksinkertainen koska arvot ei meinannu taittua. Siirrettiin teholta seurantaan. Oli yksi valo. Toinen rikki. Varalamppu myös rikki. Siirrettiin toiselta vauvalta sinivalo toiselle jolloin toisella oli kaksinkertainen niinkuin piti ja toisella ei mitään vaikka olisi pitänyt olla. Mitähän vanhemmat ajattelisi jos ikinä tietäisivät. Hoitaja sano että valitettavasti pakko tehdä näin kun ei ole lamppuja enempää kun toiselta oli kuitenkin arvot laskussa. Lisää rahaa Meilahteen.
Naistenklinikka
Onnellinen
78012
0Äänestä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen itsekin synnyttänyt Naistenklinikalla. Mutta viimeisin kokemukseni on Kätilöopistolta. Listaasi voisi lisätä (kätilöitten lisäksi) lääkärit! Itse jäin ilman kivunlievitystä koska lääkäri oli hätäsektiossa. Myöhemmin kuulin myös että toinenkin äiti oli hilkulla tarvitsemassa hätäsektiota, ja itsellänikään se ei ollut kaukana. Miten voi olla vaan 1 lääkäri paikalla, ja mitä jos kolme äitiä olisi tarvinnut lääkäriä samaan aikaan?! Jollekin ois käynyt köpelösti... :-(
Onneksi sairaalassa on ns. takapäivystäjä-systeemi eli tarvittaessa, esim juuri hätäsektioissa, saadaan lisälääkäri paikalle.
Mutta epiduraaleita ei pidetä syynä hälyttää muita paikalle.
En voi sanoa, että synnytyksestä jäi hyvät muistot, kiitos siitä kuuluu naistenklinikan ruuhkalle ja osittain epäystävälliselle lastenhoitohenkilökunnalle. Vauva syntyi klo 1.00 yöllä ja oli jo 5. vauva tuon vuorokauden aikana. En myöskään minä ehtinyt saada epiduraalia ajoissa ja sitten kun sen sain se laitettiin väärin. Tästä seurauksena se, etten uskaltanut ponnistaa täysillä synnytysvaiheessa repeämisen pelossa, koska limakalvoni olivat arat ja tiukat. Josta puolestaan seurasi vauvan sydänäänten heikkeneminen, välilihan leikkaus ja vauvan lievä hapenpuute. Välihaleikkauksesta toipuminenkin on oma tarinansa ja luultavasti joudun vielä korjausleikkaukseen.
Lastenhoitajilla tuntui myös olevan kova kiire, eikä perehdyttäminen lasten hoitoon ja imettämisen neuvomiseen ollut kummoista. Sanottiin vain, että hyvä imuote on vauvalla. Ei mitään neuvontaa siitä minkä verran vauva tarvitsee maitoa, ei neuvottu, että on ihan normaalia, että syödään rinnalla tunti, puolitoistakin ja nukutaan välillä vain yksi tunti välissä. Neuvonnan puutteen takia vauvamme onkin ollut pulloruokinnalla ja korvikkeella, vaikka olisin nimenomaan halunnut imettää lastani sen suositeltavat 6 kuukautta. Alussa annoimme lisämaitoa kun emme tienneet riittääkö oma maito ja sitten vauva tottuikin pulloon, eikä huolinut enää sitkeidenkään yritysten jälkeen rinnasta. Nyt joku kritisoi, miksen itse perehtynyt imetyksen saloihin. Kyllä perehdyinkin mutta kirjoissakaan ei ole kerrottu minkä verran vauvaa pitää imettää ja kuinka paljon vastasyntynyt tarvitsee maitoa. Hoitohenkilökunta ei oma-aloitteisesti kertonut juuri mitään ja kun jotain kysyi, niin olo tuntui tosi typerältä.
jaahas, että sen vuorokauden ensimmäisen tunnin aikana oli jo syntynyt viisi vauvaa ja sinusta olisi sitten niinkuin pitänyt pitää parempaa huolta kuin muista synnyttäjistä, sitäkö tässä yrität sanoa?
Synnytin muutama vuosi takaperin ja minulla oli tilanne, jossa kätilölläni oli toinenkin synnyttäjä. Eipä siinä mitään, hyvin hän juoksikin meidän kahden välillä, mutta tämä toinen soitti kelloaan kymmenen minuutin välein! Lapsivuodeosastolle päästyämme saapui kyseinen ihminen (kuten myöhemmin selvisi) aamuyöntunteina huoneeseemme jossa oli kolme muuta meidän lisäksi vauvoineen. Hänpä jatkoi samaa soittamistaan, milloin oli jano, milloin siteistä tuli läpi, milloin vauva kitisi ja hän ei nyt millään jaksaisi imettää sitä...tätä jatkui koko yön. Aamulla kaikki olivat kalpeita ja väsyneitä, mutta onneksi tämä luomakunnan keskipiste keksi vielä viihdyttää meitä kertomalla omasta kurjaakin kurjemmasta synnytyksestään (joka tietysti oli kymmenen kertaa kurjempi kuin meillä muilla).
Jos tällaisella ihmisellä on kurjia muistoja synnytyksestään, niin eipä taida olla mitään tilannetta elämässä joka ei olisi kyseisen mielestä kurjaakin kurjempi tai ainakin paljon kurjempi kuin muilla. Ja tällaisen ansiosta myös meidän muiden lapsivuodeosastoaika oli kurja.
Tarkoitukseni oli tukea alkuperäistä kirjoittajaa ja olen samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että Meilahteen pitäisi saada enemmän rahaa. Siellä omien havaintojen perusteella näytti henkilökunta olevan ylityöllistettyä. Niin se näyttää olevan kaikkialla sairaanhoitohenkilökunnan parissa tänä päivänä. Peräänkuulutan vain, että ehkä niinkin vakavalla asialla kuin synnytys ei kannattaisi ruveta säästämään.
Minkäslaista Kättärillä oli synnyttää?
Itse olen menossa sinne enkä ole kenenkään kokemuksista vielä kuullut.
Niin hyvät kuin huonot kokemukset kiinnostavat!
Synnytin esikoiseni kättärillä ja jäi tosi huonot muistot. Siellä myös kiireistä, tympeää ja epäystävällistä kohtelua. Nyt toista olen menossa synnyttämään naistenkilinikalle, kun en missään tapauksessa halua kätilöopistolle.
Mutta. Tänään käytiin siellä ultrassa ja kätilö oli aika tympeä. Heti alko harmittamaan koko samperin synnyttäminen. Itku kurkussa mietin kavereiden ihania synnytyksiä pienemmissä keskussairaaloissa ja heidän ihania kätilöitä ja kaikkea sitä mitä täältä v**tun suuresta ja mahtavasta pääkaupungista ei saa.