Itsemurha on elämän todiste. Ei löydä syytä olemassaoloonsa, niin miksi sitten jatkaisi elämää pimeällä polulla? Masokistinen ihminen ei halua löytää syytä huomiseen. Tappaa vielä joskus vihaamansa kesän mestauttamalla sen elämän irti päästä. Ei voi avautua kenellekään, ei voi uskoa kehenkään, eikä voi itkeä kyyneleitä kenenkään olkapäälle. Vasen käsi on kykenemätön kirjoittamaan kauniita sanoja, oikealla kädellä ei koskaan sitä taitoa edes ollut. Yksinäisyys on ollut ainoa seura viimeisen kolmen vuoden aikana, kukaan ei ole koputtanut ulko-oveen ja kysynyt kuulumisia.
Tunne tukahduttaa kaiken alleen eikä mikään jää pinnalle. Uppoaa ensimmäiseksi veri kerroksen alle, mikä seuraa perässä? Aika tulee loppumaan, eikä häntä enää naurata, anna hänelle syy riemuita elämästään. Kun kellon viisarit eivät liiku, onko ajalta loppunut energia vai saako viisareja kääntää taaksepäin ja elää kaiken uudestaan? Ihminen on lakannut uskomasta huomiseen, mikä estää häntä elämästä eilistä päivää? Kaikki tuska toiseen kertaan, mikään ei kuitenkaan muuttuisi suuntaan tai toiseen. Olisiko reilua antaa tytön elää kaikki taas kerran vai pitäisikö hänelle antaa rauha? Minkälainen? Pehmeä vai kova? Ymmärtääkö tyttö rauhan eroja vai tarvitseeko joku muu sitä enemmän?
Kuolema ei auta, ranteet on vedetty auki monta kertaa, eikä ole veri vuotanut litroina pois. Miksi kuolla, syntyy kuitenkin uudestaan kätilöopistossa sekunnin jälkeen, kun entisen ruumiin menettäminen tapahtuu. Äiti onnellinen, mutta ei kestä onnellisuus vuoteen 1994, kun syntynyt lapsi täyttää vuosia. Syyskuu oli sadonkorjuun aikaa, mutta tytön vanhemmat eivät keränneet mitään muuta kuin halveksuntaa. Depressio oli vallannut talon syrjäseudulta, eikä paluuta nykyisyyteen löytynyt. Äiti nyt jo uudessa vartalossaan elää, noin kolmenkymmenen vuoden kuluttua lapsen saa ja aloittaa kaiken uudestaan. Mikään ei muutu, mikään ei mene eteenpäin, pysytään paikoillaan ja eletään tämä kaikki uudestaan!
Ei ole vieläkään löytänyt syytä olemassaoloonsa, kuka haluaisi auttaa ja viedä tytön eteenpäin elämässään? Kello on neljä aamulla eikä aurinko nouse ylös lasikaltereiden takaa. Hengittäminen on vaikeaa, hapen atomit tappavat itseään ja vety pitää kaiken itsellään, eikä jaa elektronejaan toisten alkuaineiden kanssa. Se vihaa kaikkea, se vihaa tuota yksinäistä tyttöä, jota kukaan ei ole pitänyt kädestä kiinni seitsemään vuoteen, kukaan ei ole sanonut tytölle sanaakaan kahteen vuoteen, kukaan ei ole huomioinut häntä vuoteen, kukaan ei ole myrkyttänyt hänen kasvejaan viikkoon, kukaan ei ole ajatellut hänen tappamistaan sekuntiin.
Lapsi vielä mieleltään, jäänyt kehityksessä taakse taas kerran tai ainakin hän näyttelee niin. Teatteriin häntä ei hyväksytty, kuka haluaisi hyväksyä yksinäisen ihminen, joka ei osaa avautua muille? Unelma on muuttunut hiekaksi ja kuollut aikaa sitten, mutta toisin kuin ihminen, unelma ei elä viittä kertaa eikä edes toista kertaa. Kiertokulku on liian lyhyt, toisena hukkuu siis haave, joka seuraa verta. Tukahduttamisen tunne on upottanut kaksi eliksiiriä alleen, mikä seuraavana?
Auringonsäteet eivät tuota energiaa taloon, tyttö ei käytä sähköä vaikka eletään kolmatta vuosituhatta. Kukaan ei ole löytänyt lääkettä masennukseen, eikä vieläkään pystytä diagnosoimaan masennuksen oireita. Terveyshuollot ovat huonossa kunnossa, AIDSin on todettu olevan ainoastaan homojen tauti, toisen vuosituhannen ihmiset hävisivät sodan syrjintää vastaan, kolmannessa maailmansodassa vastassa olivat heterot ja homot, ketkä voittivat? Tekopyhyys vallitsee maailmassa, yhteiskunta on jaoteltu tärkeysjärjestykseen, jos maailmanloppu tulee, pelastuu Yhdysvaltojen presidentti ja Kiinan sotilasjuntta, tyttö joutuu kääntämään viisareita taakse ja elämään kaiken uudestaan ollakseen maan päällä eikä maan alla. Tuhkaksi hän ei muutu.
Kyyninen todellisuus on hänen heikko kohtansa, keinotekoisia hallusinaatioita ihminen näkee, ruokkii kuolleita ajatuksia, sydän kylmempi kuin talven sydän. Ystävyys tuhosi hänet, vei häneltä siivet ja kaiken muun, oliko pakko rikkoa lupaus tai pettää? Pienet asiat tekevät elämästä painajaisen, selkäänpuukottaminen sattuu eikä enää edes puhuta selän takana vaan julkisesti. Huora, mutta pakko hänen oli elättää itsensä ettei uudestaan kaikkea joutuisi kokemaan, luotti ystävään ja paljasti tuo pettäjä kaikille salaisuuden. Salaisuus pinnan alla, viiltely ja harhojen näkeminen, vaakalaudalla ainoastaan mielenterveys ja pian vaaka näytti horjahtavan oikealle puolelle.
Yksinäisyys on sairaus, ainoa sairaus mikä tyttöä vaivaa ja mikä tulee lopulta tappamaan hänet. Kuka voi paeta yksinäisyydeltä, kuinka siltä voi paeta kauas pois, keneen sitä voi luottaa jos on kokenut menneisyydessä loukkauksen, yhä joku nauraa hänen kustannuksellaan. Voiko yksinäisyyteen kuolla kun ei ole ketään vierellä rakastamassa ja halaamassa? Kaikki muuttuu myrkyksi. Talossa on taivaan enkeleitä ja ötököitä, liittoutuneet nuo ystävät taas kerran ja läpäisevät jokaisen esteen mikä vastaan tulee. Miten parantaa yksinäisyyden, olisiko ehdotusta? Rakennetaan luottamusta, jonka jokainen tuhoaa lopulta? Satutetaan ihmisiä lisää ja perustetaan Yksinäisten ihmisten-kerho? Melkein jokainen ihminen yksinäisyydessä elää, kuolee ainokaisena ja elää yksinäisyyden uudestaan ja uudestaan, milloin rakennetaan seinä vastaan?
Tytön mielenterveys on jo kaatunut, ei muista ettei pääse pakoon jahtaavalta tunteelta joka hukuttaa kaiken alleen ja toistuu uudessa elämässä uudestaan. Tappaa kesän, maalaa vesiväripoikaystävän, särkee posliininuken, syö kaksikymmentäkolme pilleriä ja menee nukkumaan valoisana aaamuna. Hypnoottisessa tilassa ehtii olla jopa kolme minuuttia ennen kuin päätöksen väärässä tilassa huomasi tehneensä. Yksinäisyys ja pillerit, yksinäisyys ja viiltely, yksinäisyys ja masennus, yksinäisyys ja jokin muu riittää riistämään hengen ja pakottaa hengittämään ilman samoja alkuaineita toisen kerran. Veri hukkuu ensimmäiseksi, haaveet seuraavat perässä, kolmantena tulee todellisuus.
”Ole hyvä ja tule viimeiselle hengenvedolle”, kuiskaus yksinäisyyden runtelemalta ihmiseltä.
Ilo on meidän puolellamme. Elämän todiste nyt käsissämme.
VOIKO YKSINÄISYYTEEN KUOLLA?
Tunne tukahduttaa kaiken alleen eikä mikään jää pinnalle. Uppoaa ensimmäiseksi veri kerroksen alle, mikä seuraa perässä? Aika tulee loppumaan, eikä häntä enää naurata, anna hänelle syy riemuita elämästään. Kun kellon viisarit eivät liiku, onko ajalta loppunut energia vai saako viisareja kääntää taaksepäin ja elää kaiken uudestaan? Ihminen on lakannut uskomasta huomiseen, mikä estää häntä elämästä eilistä päivää? Kaikki tuska toiseen kertaan, mikään ei kuitenkaan muuttuisi suuntaan tai toiseen. Olisiko reilua antaa tytön elää kaikki taas kerran vai pitäisikö hänelle antaa rauha? Minkälainen? Pehmeä vai kova? Ymmärtääkö tyttö rauhan eroja vai tarvitseeko joku muu sitä enemmän?
Kuolema ei auta, ranteet on vedetty auki monta kertaa, eikä ole veri vuotanut litroina pois. Miksi kuolla, syntyy kuitenkin uudestaan kätilöopistossa sekunnin jälkeen, kun entisen ruumiin menettäminen tapahtuu. Äiti onnellinen, mutta ei kestä onnellisuus vuoteen 1994, kun syntynyt lapsi täyttää vuosia. Syyskuu oli sadonkorjuun aikaa, mutta tytön vanhemmat eivät keränneet mitään muuta kuin halveksuntaa. Depressio oli vallannut talon syrjäseudulta, eikä paluuta nykyisyyteen löytynyt. Äiti nyt jo uudessa vartalossaan elää, noin kolmenkymmenen vuoden kuluttua lapsen saa ja aloittaa kaiken uudestaan. Mikään ei muutu, mikään ei mene eteenpäin, pysytään paikoillaan ja eletään tämä kaikki uudestaan!
Ei ole vieläkään löytänyt syytä olemassaoloonsa, kuka haluaisi auttaa ja viedä tytön eteenpäin elämässään? Kello on neljä aamulla eikä aurinko nouse ylös lasikaltereiden takaa. Hengittäminen on vaikeaa, hapen atomit tappavat itseään ja vety pitää kaiken itsellään, eikä jaa elektronejaan toisten alkuaineiden kanssa. Se vihaa kaikkea, se vihaa tuota yksinäistä tyttöä, jota kukaan ei ole pitänyt kädestä kiinni seitsemään vuoteen, kukaan ei ole sanonut tytölle sanaakaan kahteen vuoteen, kukaan ei ole huomioinut häntä vuoteen, kukaan ei ole myrkyttänyt hänen kasvejaan viikkoon, kukaan ei ole ajatellut hänen tappamistaan sekuntiin.
Lapsi vielä mieleltään, jäänyt kehityksessä taakse taas kerran tai ainakin hän näyttelee niin. Teatteriin häntä ei hyväksytty, kuka haluaisi hyväksyä yksinäisen ihminen, joka ei osaa avautua muille? Unelma on muuttunut hiekaksi ja kuollut aikaa sitten, mutta toisin kuin ihminen, unelma ei elä viittä kertaa eikä edes toista kertaa. Kiertokulku on liian lyhyt, toisena hukkuu siis haave, joka seuraa verta. Tukahduttamisen tunne on upottanut kaksi eliksiiriä alleen, mikä seuraavana?
Auringonsäteet eivät tuota energiaa taloon, tyttö ei käytä sähköä vaikka eletään kolmatta vuosituhatta. Kukaan ei ole löytänyt lääkettä masennukseen, eikä vieläkään pystytä diagnosoimaan masennuksen oireita. Terveyshuollot ovat huonossa kunnossa, AIDSin on todettu olevan ainoastaan homojen tauti, toisen vuosituhannen ihmiset hävisivät sodan syrjintää vastaan, kolmannessa maailmansodassa vastassa olivat heterot ja homot, ketkä voittivat? Tekopyhyys vallitsee maailmassa, yhteiskunta on jaoteltu tärkeysjärjestykseen, jos maailmanloppu tulee, pelastuu Yhdysvaltojen presidentti ja Kiinan sotilasjuntta, tyttö joutuu kääntämään viisareita taakse ja elämään kaiken uudestaan ollakseen maan päällä eikä maan alla. Tuhkaksi hän ei muutu.
Kyyninen todellisuus on hänen heikko kohtansa, keinotekoisia hallusinaatioita ihminen näkee, ruokkii kuolleita ajatuksia, sydän kylmempi kuin talven sydän. Ystävyys tuhosi hänet, vei häneltä siivet ja kaiken muun, oliko pakko rikkoa lupaus tai pettää? Pienet asiat tekevät elämästä painajaisen, selkäänpuukottaminen sattuu eikä enää edes puhuta selän takana vaan julkisesti. Huora, mutta pakko hänen oli elättää itsensä ettei uudestaan kaikkea joutuisi kokemaan, luotti ystävään ja paljasti tuo pettäjä kaikille salaisuuden. Salaisuus pinnan alla, viiltely ja harhojen näkeminen, vaakalaudalla ainoastaan mielenterveys ja pian vaaka näytti horjahtavan oikealle puolelle.
Yksinäisyys on sairaus, ainoa sairaus mikä tyttöä vaivaa ja mikä tulee lopulta tappamaan hänet. Kuka voi paeta yksinäisyydeltä, kuinka siltä voi paeta kauas pois, keneen sitä voi luottaa jos on kokenut menneisyydessä loukkauksen, yhä joku nauraa hänen kustannuksellaan. Voiko yksinäisyyteen kuolla kun ei ole ketään vierellä rakastamassa ja halaamassa? Kaikki muuttuu myrkyksi. Talossa on taivaan enkeleitä ja ötököitä, liittoutuneet nuo ystävät taas kerran ja läpäisevät jokaisen esteen mikä vastaan tulee. Miten parantaa yksinäisyyden, olisiko ehdotusta? Rakennetaan luottamusta, jonka jokainen tuhoaa lopulta? Satutetaan ihmisiä lisää ja perustetaan Yksinäisten ihmisten-kerho? Melkein jokainen ihminen yksinäisyydessä elää, kuolee ainokaisena ja elää yksinäisyyden uudestaan ja uudestaan, milloin rakennetaan seinä vastaan?
Tytön mielenterveys on jo kaatunut, ei muista ettei pääse pakoon jahtaavalta tunteelta joka hukuttaa kaiken alleen ja toistuu uudessa elämässä uudestaan. Tappaa kesän, maalaa vesiväripoikaystävän, särkee posliininuken, syö kaksikymmentäkolme pilleriä ja menee nukkumaan valoisana aaamuna. Hypnoottisessa tilassa ehtii olla jopa kolme minuuttia ennen kuin päätöksen väärässä tilassa huomasi tehneensä. Yksinäisyys ja pillerit, yksinäisyys ja viiltely, yksinäisyys ja masennus, yksinäisyys ja jokin muu riittää riistämään hengen ja pakottaa hengittämään ilman samoja alkuaineita toisen kerran. Veri hukkuu ensimmäiseksi, haaveet seuraavat perässä, kolmantena tulee todellisuus.
”Ole hyvä ja tule viimeiselle hengenvedolle”, kuiskaus yksinäisyyden runtelemalta ihmiseltä.
Ilo on meidän puolellamme. Elämän todiste nyt käsissämme.
VOIKO YKSINÄISYYTEEN KUOLLA?
Vastaukset 5
Vanhimmat
voi kuolla, jos on ihan yksin, eikä kukaan auta. Aivan kuten tuolle kertomuksesi tytölle kävi. Depressio on niin vakava asia, ettei siitä koidu muuta kuin hengenlähtöä, ellei sitten joku ole sitä estämässä (yksikin ihminen riittäisi!).
Mutta yhtä asiaa en ymmärrä tekstissäsi. Kirjoitit, että "Yksinäisyys on sairaus, ainoa sairaus mikä tyttöä vaivaa". Miten niin? Hänhän näki myös hallusinaatioita. Itselleni tuli ainakin sellainen mielikuva, että hänellä olisi skitsofrenia tai jokin muu oireryhmä. Joka tapauksessa, tekstisi oli rankkaa kamaa.Miten joku voikin olla niin onneton kuin tuo tyttö? Hirvitti lukea... Kirjoita seuraavilla kerroilla jostain iloisemmasta, joohan? :)
Ajattele positiivisesti... Pari vuotta sitten olin paljon masentuneempi kui sä, en voinu olla enkä halunnut olla kanssakäymisissä kenenkään kanssa, vihasin itseäni ja kaikkia, kaikki vitutti, suutuin kaikesta olin kuolemaisillani ikävyyteen ja yksinäisyyteen, mut eräänä päivänä ymmärsin et paljon riippuu musta, et voin muuttaa mieleni, et voin nähdä elämän positiiviset puolet. Aloin harrastaa kieliä, lähin päivittäin suomen lahden rannalle riiteleviä vanhempiani pakoon, ja hiljakseen kaikki muuttui paremmaksi, ny en kyllä oo onnellinen, mut tyytyväinen moneen. Neuvoisin sua, oleen masentumatta, etsi se mist pidät tosi paljon, mikä antaisi sulle voimia... Ole hyvä...Mä ymmärrän mitä sä nyt tunnet... todella
Mä kun luulin, että hän vain satuili. (?)
Toi oli niin taidokkaasti kirjoitettu teksti, että ihan kuin olisi otettu jostain kirjasta...
Höh. Aina multa jää kaikki väliin...
Kerroin sulle sydämeni pohjasta mitä mulle todella kävi ja kuinka mä ton voitin...Ny tää on sun ongelma... Yritäs voittaa toi itte...Kaikki riippuu vain susta
Luk. ott. kenties ...:ta ei muista vastauksista taida paljon olla apua. Itse ei pysty masentuneena ja elämään väsyneenä itseään auttamaan. Kirjoitit ilmeisesti itsestäsi 3. persoonassa? Jälleensyntymisen kehässä itsensä näkeminen on masentavaa. Itse uskon kuoleman jälkeen taivaaseen tai helvettiin. Vaikka olen itsetuhoisena vienyt itseni monta kertaa kuolemaa kohti olen vielä elossa. Monta ihmettä nähneenä voin vain uskoa Jumalaan vaikken itse ole pystynyt elämään Raamatun mukaan. Kun kulkee pimeässä on vaikea nähdä valoa. Itse pystyn jo näkemään sen jossain täällä pimeän keskellä. Yksin on vaikeaa, seura ei auta jos ei ole ketään kenelle puhua. Yritän rukoilla puolestasi...