Olen nyt n. 1-2 vuoden kärsinyt sos. til. pelosta.Mielestäni lähdin hakemaan apua melko ajoissa,joskus nimittäin lukee tekstejä,joissa jotkut ovat kärsineet vaivastaan yli 10 vuotta ennen kuin ovat uskaltaneet hakea apua.Minä päätin välttää sen virheen ja hain apua viime viikolla.(Sos. til. pelko on minulla esiintymispelkoa, yhteiset ruokailutilanteet kauheita ja ylipäätänsä kädet alkavat liian helposti täristä).
Niin siis ajattelin kysyä,mitkä ovat mahdollisuuteni parantua takaisin sellaiseksi,millainen olin esim. vielä 3 vuotta sitten;jännitin silloinkin,mutta se ei todellakaan rajoittanut normaalia elämää eikä tuhonnut unelmiani.No,nyt lähden ensin viikolla nuorisopsykiatriseen klinikkaan.Ajattelin,että olisiko lääkehoito(SSRI) yhdistettynä terapiaan tehokas hoitomuoto?Ja oikeasti mitkä ovat todennäköisyyteni parantua,kun sos.til.pelko kohdistuu selvästi vielä muutamiin tilanteisiin,siis ei kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Haaveena olisi syksyllä aloittaa teatteriharrastus ja päästä laulutunneille.Arvatkaa vaan,ottaako päähän,kun tuo tuntuu ihan mahdottomalta! Siis unelmat,jotka halusin lapsuudessani toteuttaa 16-18-vuoden iässä ovat edelleen toteuttamatta tämän ongelmani takia..ja tämän takia tulee itkettyä poikkeuksellisen paljon.
Positiiviset kokemukset olisivat enemmän kuin tervetulleita:)
Hyvää jatkoa kaikille!
Niin siis ajattelin kysyä,mitkä ovat mahdollisuuteni parantua takaisin sellaiseksi,millainen olin esim. vielä 3 vuotta sitten;jännitin silloinkin,mutta se ei todellakaan rajoittanut normaalia elämää eikä tuhonnut unelmiani.No,nyt lähden ensin viikolla nuorisopsykiatriseen klinikkaan.Ajattelin,että olisiko lääkehoito(SSRI) yhdistettynä terapiaan tehokas hoitomuoto?Ja oikeasti mitkä ovat todennäköisyyteni parantua,kun sos.til.pelko kohdistuu selvästi vielä muutamiin tilanteisiin,siis ei kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Haaveena olisi syksyllä aloittaa teatteriharrastus ja päästä laulutunneille.Arvatkaa vaan,ottaako päähän,kun tuo tuntuu ihan mahdottomalta! Siis unelmat,jotka halusin lapsuudessani toteuttaa 16-18-vuoden iässä ovat edelleen toteuttamatta tämän ongelmani takia..ja tämän takia tulee itkettyä poikkeuksellisen paljon.
Positiiviset kokemukset olisivat enemmän kuin tervetulleita:)
Hyvää jatkoa kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
vastatkaa rehellisesti,onko tällaisella jännittäjällä ja pelkurilla mahdollisuuksia päästä vaikkapa näyttelijäksi tai artistiksi?en ole mitenkään itserakas,mutta tiedän,mitä elämältäni haluan ja missä olen hyvä. Mutta tuntuu vaan siltä,että niillä ihmisillä,joilla ei tätä ongelmaa ole,selviävät elämästä paremmin ja minäkin olisin varmasti toteuttanut jo unelmani ilman tätä kaikkea paskaa..
Sulla on kyllä mahdollisuudet saada ongelmaa hoidettua.Se vaatii työtä ja taas työtä sopiva hoito.Se on eduksi että olet jo hakeutunut avunpiiriin etkä odottanut vuosikausia.
Mitä tuohon esiintymiseen yms tulee niin kerrompa omaa tarinaani asiaan liittyen.
Olen itse aina ollut arka ja kokenut hankalana sos.tilanteet.Esiintyminen aivan mahdoton ajatus.
Olen nykyään aktiivisesti mukana musiikkikuvioissa, työn ja tuskan takana se on ollut.Ennen en millään voinut mennä edes porukassa yleisön eteen, nyt esiinnyn soolona isollekin porukalle.
Aloita pienestä se esille tulo.Harjoittele esiintymistä yms pikkuaskelin ja ajanmittaan huomaat että se kauhu vähenee.Suinkaan ei ole mahdotonta sullekaan tulla näyttelijäksi tms.
on olemassa sellaisiakin kursseja missä opetellaan uskaltamaan ja olemaan muiden edessä/seassa.
Minulta on vuosia mennyt tämän "projektin" kanssa enkä valmis ole vieläkään.
ei kannata luovuttaa vaikka kuinka hankalaa olisi, ole aktiivinen hoidossa ja näiden asioiden opettelussa.
Vielä noista laulutunneista.
Minä kippuroin kauan aikaa saman asian kanssa.
Halu on kova viedä taitojaan eteenpän, mutta en voisi kuvitellakaan laulavani vieraalle ja vielä saada arviointia siitä.
Onnekseni sain opettajaksi tutun ihmisen joka tietää tarkkaan tilanteeni ja antaa edetä omaa tahtiani.Ei pakota mihinkään ja tekee harjoituksia kanssani yhdessä.
Suosittelen että menet laulunopettajan juttusille ja kerrot sinun tilanteesi.Ei kannata haudata haaveitaan sen takia että pelkää sos.tilanteita.Ehkä teatteriasioiden aika ei vielä syksyllä ole mutta aloita jostain jokatapauksessa ja saatat yllättyä.