Äsken tuli mieleen, että eräs vaihtoehto pitkäaikaistyöttömyydelleni olisi ryhtyä koulunkäyntiavustajaksi. Työttömyyden jälkeen olen ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla.
Katsoin kelpoisuusvaatimuksia Työvoimaministeriön sivuilta ja siellä eräässä ilmoituksessa luki, että "koulunkäyntiavustajan tutkinto tai vastaava koulutus".
Mikä mahtaa olla tuo "vastaava koulutus"?
Ottavatko näin vanhoja (46v) henkilöitä enää ko. koulutukseen?
Millaista aiempaa koulutuspohjaa teillä, jotka olette toimineet koulunkäyntiavustajana, on?
Katsoin kelpoisuusvaatimuksia Työvoimaministeriön sivuilta ja siellä eräässä ilmoituksessa luki, että "koulunkäyntiavustajan tutkinto tai vastaava koulutus".
Mikä mahtaa olla tuo "vastaava koulutus"?
Ottavatko näin vanhoja (46v) henkilöitä enää ko. koulutukseen?
Millaista aiempaa koulutuspohjaa teillä, jotka olette toimineet koulunkäyntiavustajana, on?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minulla on diagnoitu (vasta aikuisiällä) ADHD/Aspergerin syndrooma. Olettaisin, että kykenisin oman "erilaisuuteni" vuoksi ymmärtämään monimuotoisuutta myös ympärilläni vai liekö diagnoosini minulle haitta koulunavustajatyössä?
ADHD & aspergeria en itse kyllä valitettavasti ottaisi koulunkäyntiavustajaksi. Ehkä sinun kykysi ja lahjakkuutesi pääsee loistamaan paremmin jollain toisella alalla. Oireyhtymä voi tuottaa sinulle vaikeuksia koulunkäyntiavustajan työssä.
En ole erityisen lahjakas missään...
Mutta kerrohan minulle syy, miksi en kenties pärjäisi koulunkäyntiavustajana? Mitkä olisivat sinun mielestäsi ne ongelmat, joihin törmäisin?
...en oikolukenut tekstejäni, joten aiemmissa viesteissäni oli muutamia kirjoitusvirheitä. Lukihäiriötä minulla ei suinkaan ole - kiireessä ja innoissani en ollut tarpeeksi huolellinen ja jälkeenpäin ei tekstejään pääse korjailemaan.
Vaaditaanko millaisia sosiaalisia taitoja? Vai olenko liian vanha muuttamaan asenteitani tai tapojani? En ole koskaan työskennellyt palvelualalla, mutta sen sijaan ennen työttömyysjaksoani 17 vuotta tutkijana. Kieltämättä olen enemmän introvertti persoonatyyppi, mutta en haluaisi ryhtyä vetämään tiukkaa rajaa sen suhteen mitä ennen olen tehnyt ja mitä tulevaisuudessa voisin tehdä. Suurin osa meistä joutuu vaihtamaan syystä tai toisesta ammattiuraansa tänä päivänä.
Oma ADHD:ni ja Aspergerin syndroomani ilmenee sosiaalisten taitojen puuttumisena (tämä ei siis ole itse tekemäni diagnoosi), mutta uskon, että ihminen pystyy vielä tässäkin iässä (46) oppimaan uusia asioita. Sopeutumisessa menee oma aikansa, mutta jos olen kyennyt suoriutumaan korkeakouluopinnoistani hyvin arvosanoin niin miksen voisi selviytyä myös koulunkäyntiavustajan tehtävistä, joissa toimii hyvin paljon ihmisiä, joilla ei ole ollut resursseja edes läpäistä yliopiston pääsykoetta (tiedän tapauksia omalla paikkakunnallani).
Suoritin tutkinnon oppisopimuksella päiväkodin integroidussa ryhmässä. Ensimmäinen näyttö annettiin kasvun tukeminen ja ohjaus omalla työpaikalla. Kaksi seuraavaa harjoittelua ensin ja puolen vuoden päästä näytöt annoin erityiskouluissa esyllä (opettaminen ja ohjaus) ja eha2:lle (avustaminen ns. perushoitoa).
Pääsykokeet mitataan mm. soveltuvuutta alalle...kuuluivat ennen opiskelun alkua jotka sisälsivät mm.
3 tuntia kestävät kirjalliset kokeet, opettajan ja psykologin haastattelut sekä ryhmäkeskustelun!
Opiskelu kesti oppisopimuksena melkein 2 vuotta...sain vapautuksia aika paljon koska olen aikaisemmalta koulutukseltani lähihoitaja. Lähihoitajia toimii paljon koulunkäyntiavustajan työssä itse kuitenkin halusin tuohon oppisopimuskoulutukseen mukaan...
kysele esim. paikkakuntasi kouluvirastosta milloin olisi mahdollista kouluttautua jotkin aikuiskoulutuskeskukset tms. taitavat järjestää koulutusta kestolta arviolta 2 lukuvuotta.
Koulunkäyntiavustajia toimii mm.
kouluissa luokka sekä erityislapsen henk.koht.avustajana, hoitoapulaisena päiväkeskuksessa vammaisten parissa ja päiväkodeissa erityislasten parissa.
Kiitos sinulle vastauksestasi.
Aloin miettimään sitä kuinka "läpäisen" psykologin haastattelun, jos olen rehellinen. Mutta jokainen toki tietää, miten testeissä PITÄÄ vastata, joten se ei ole ongelma. Mutta olenkin joutunut rehellisyydestäni maksamaan sen, että olen edelleen työtön. Jokaista työtä hakiessa joutuu nykyisin psykologisiin testeihin ja niihin kaatuu minun haaveeni päästä uudelleen työelämään.
Mitkä mielestäsi ovat koulunkäyntiavustajatyön parhaimmat puolet ja mitkä ne ikävimmät?
palkka on jotain 1540e miinus jotain prosentteja koska kyseessä ei ole kokopäivätyö (20-27h/vko). Kesät lomautettuna. Sosiaaliset vuorovaikutustaidot pitää olla kunnossa kun työskentelee erityislasten kanssa,samoin opettajien kanssa.
Saatat olla ylikoulutettu siihen hommaan, sehän on avustavaa työtä.
Jos pääset päiväkotiin avustajaksi, työpaäivä saattaa olla pidempi kuin koulun puolella.
itse en viihtynyt avustajan roolissa ja vaihdoinkin ekan vuoden jälkeen pois. Liikaa meteliä ja kaaosta tunneilla, hälinää. Välitunnit hirveitä. Ei sopinut mulle.
Eipä kestä kiitellä :) testit ovat jotakuinkin samanlaiset kuin lähihoitajilla...sinuna kouluttautuisin suoraan lähihoitajaksi ja sieltä lapsi, nuoriso ja perhetyöhön tai vammaistyöhön...koska noilla koulutuksilla taitaa päästä myöskin koulunkäyntiavustajan töihin, mutta jos työ ei miellytä voit hakeutua muualle töihin...
itse en tee enää kyseisiä töitä, koska olen tällä hetkellä hoitopuolella töissä.
omien lasten synnyttyä ja pitkään heidän kanssa kotona olleena en halunnut enää töihin lasten varsinkan erityislasten pariin..työ on raskasta henkisesti ja on erittäin huonosti palkattu...mm. päiväkodissa avustaja saa erityisryhmässä yhden palkkaryhmän huonomman palkan kuin lastenhoitaja vaikka koulutuspohja olisi sama..avustajat eivät ole kasvatusvelvollisia!!! pah...samanlainen vastuu heilläkin on käytännössä lapsista.
Toisaalta avustajan työssä on paljon positiivistakin työajat sijoittuvat ma-pe (useinmiten) päivätyö ja säännöllinen työaika, tapaat paljon ihmisiä ja jokainen päivä on taatusti erinlainen.
Itse olen ihmisenä sellainen, että leipäännyn työssä jossa tehdään aina samat kuviot eikä ole mahdollisuus toteuttaa itseään eli olin pk:ssa ns. vain erityislapsia varten joten en saanut ohjata ryhmää tms. joten viihtyisin varmasti paremmin luokassa luokka/ryhmäavustajana opettajan työparina...jotkut opettajat antavat avustajien vetää käsityö tai kuvaamataitotunnit...riippuu paljolti opettajasta ja sinusta mihin taitosi riittävät. On varmaan niitäkin opettajia jotka haluavat pitää "omat työt" ominaan eivätkä anna avustajalle omia töitään tietysti vastuu on aina opettajalla.
vaikea sanoa olisitko soveltuva tai et? kysele työkkäristä 10kk:den harjoittelua kouluun tai ns. työelämänvalmennusta niin pääsisit katsomaan mitä työ oikeasti on? Palkka ei ole päätä huimaava mutta parempi kuin korvaukset tai harjoitteluraha jos siihen sattuu pääsemään.
...mielestäni on juuri tuo, että joutuu ihmisten kanssa tekemisiin. Olen aina ollut arka, enkä ole päässyt arkuudestani eroon iän myötä (kävin kouluni yksityisesti, koska jännitin niin paljon ja jännitän vieläkin jos joutuisin esiintymään tai paikkaan, joka on pullollaan ihmisiä). En tiedä pääseekö tällaisesta piirteestä ikinä eroon - olen yrittänyt ja aina epäonnistunut ja taas yrittänyt... mutta eipä minun ikäiselläni henkilöllä ole paljon valinnanvaraa työmarkkinoilla etenkään pikku paikkakunnalla.
Koulunkäyntiavustajan hommia kuitenkin olisi jatkuvasti tarjolla. Työvoimatoimistosta eivät ole minua niihin osoittaneet, koska olen epäonnostunut aiemmisssa palvelualan töissä.
Palkkaus kuullostaa todella surkealta. Mutta niinhän se on naisvaltaisilla aloilla...
Hei. Kokeile ensin esim. työkkärin kautta työkokeiluna tuota työtehtävää. Ei kannata kouluttautua ihmissuhdetyöhön jos tuntee olevansa ihmisiä mieluiten karttava. Toisaalta ansaitset mahdollisuuden kokeilla, voi olla että se onkin sinun juttusi ja olet hyvä siinä kun vaan avaudut ja saat homman toimimaan. Ota joku määräaikainen työkokeilu ennen opiskeluja?
työvoimatoimiston kautta en ainakaan voi saada mitään "suositusta" alalle. Kolmasti olen epäonnistunut palvelutyössä ja neljättä mahdollisuutta eivät minulle anna. Lisäksi kai ikäni ja ADHD/Asperger-syndrooma-diagnoosini ovat haitaksi.
Jotakin työtä on kuitenkin löydettävä. Olen aika lyhytjänteinen, joten en pitäisi yksitoikkoisesta työstä, joten tehdastyö on poissa laskuista. Sekin on kokeiltu ja minut laitettiin pois.
Kun löytyisi työ, jossa saisi:
a) olla mahdollisimman paljon yksin
b) työ olisi itsenäistä
c) toimenkuva olisi virikkeellinen (ei kuitenkaan haastava)
d) ei fyysisesti raskasta
Eipä taida olla tuollaista "ihannetyötä" olemassakaan. Ja jos on, niin aina löytyy joku pätevämpi ja sopivampi sen hoitamaan kuin minä.
Moni sanoo minulle, että miksi sitten asun pienellä paikkakunnalla, jossa mahdollisuuteni työllistyä ovat huonot. Saman ongelman kohtaisin isommilla paikkakunnillakin; hakijoita on jokaista työpaikkaa kohden moninkertainen määrä, asuminen on kalliimpaa jne.
No, tällaisia pohdiskelen ja olen umpikujassa. Neuvoja, vinkkejä otetaan vastaan.
...olin kolme kuukautta 1980-luvun alussa ja työsuhteeni irtisanottiin (yhdessä työnantajan kanssa purimme sen) sen vuoksi, että en saanut minkäänlaista otetta oppilaisiin enkä kyennyt pitämään kuria luokassa. Täysi kaaos. Jännitin tuntien pitämistä niin paljon, että alkoi tuntua siltä, ettei psyykkeeni enää kauan kestä. On noloa jättää tehtävä kesken. Ehkä silloin nuorempana en ajatellut kovin syvällisesti asioista.
Niin,kuten edellä totesit eivät sosiaaliset taitosi ole kovin hyvät.Koulutyö ja koulunkäyntiavustajan työ vaatii nimenomaan juuri näitä taitoja.Tutkijatausta ei välttämättä ole kovin korkea meriitti koulunkäyntiavustajan pestiä haettaessa,ainakaan minun mielestäni.Tutkijat pysyköön pestissään ja henkilöt joilta sosiaalista lahjakkuutta löytyy ovat paljon tervetulleempia avustamaan ja auttamaan koulumaailman askareissa.Ja vaikka ihminen ei korkeakouluun pääsisikään,ei se tarkoita sitä ettei hän voisi olla hyvä ihmisten parissa toimija.Joka asiassa ei kannata niitä papereita tuijottaa.
Hei sulle,
Koskaan et ole liian vanha opiskelemaan. Tuttavapiiriini kuuluu hyviä yli 60 vuotiaita avustajia. Kysymäsi "vastaava koulutus" voi olla esim. lähihoitaja (120 ov). Avustajan tutkintohan on 40 ov sisältäen 4 osiota näytöt. Jotkut työnantajat huomioivat opiskelun laajuuden palkkauksessa, eli lähihoitaja saa korkeampaa. Peruspalkka voi "pätevällä" olla 1458 - 1643e, siis täydellä viikkotuntimäärällä. Hae vaan opiskelemaan. Vaihtoehtoja on useita: omaehtoinen koulutus, monimuotokoulutus oppisopimus, työvoimapoliittinen...
Olen itse 39 v. Ammattitutkinnon opiskellut, 6 vuotta avustajan,lähihoitajan, ohjaajan, opettajan töitä tehnyt. Merkonomin tutkinto on työssäni ollut hyödyksi. Loppuunpalamisenkin kokenut. Nyt kuitenkin jatkan tässä haasteellisessa työssä, ehkä uusin ajatuksin ja arvoin. Opiskelen koulunkäyntiavustajan erikoisammattitutkintoa työn ohessa ja tammikuussa aloitan lähihoitajan opinnot oppisopimuskoulutuksena.
Tsemppiä sulle ja muillekin avustajakolleegoille.
Niin,kyllähän diagnoosisi ainakin saattaa vaikeuttaa kkan työtä:)
Paljolti on toki kiinni työtehtävistä,osa kouluista käyttää ns. kouluavustajia,jotka toimivat lähinnä opettajien juoksutyttöinä taikka - poikina:)
Joku kirjoitteli aikaisemmin etä koulunkäyntiavustajalla ei ole kasvatusvastuuta,mutta se ei pidä paikkaansa. Pedakoginen vastuu on opettajalla,mutta avustaja on aina kasvatusvastuullinen.
Ainakaan kaupunkimme kouluissa ei oteta töihin muita kuin nimenomaan koulunkäyntiavustajan ammattitutkinnon omaavia avustajia.
Miinuspuolia ovat palkka,työn huono arvostus,kesät lomautettuna,pätkätyöt ja lyhyt työaika sekä hankalat opettajat;)
Pluspuolia ovat lapset,haastava työ sekä,ainakin minulla,ihanat avustjakolleegat!
minä kirjoitin ettei ole kasvatusvastuuta päiväkodissa, koska papereissa lukee ainoastaan kasvattajina lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat...eli avustaja ei saa olla koskaan ensimmäisenä eikä viimeisenä päiväkodissa töissä :)