On hassu ja outo olo. Pakko purkaa johonkin. Ehkä tämä on hyvä paikka...
Olen saanut viimeisten neljän kuukauden aikana muutamia paniikkikohtauksia, parilla kerralla minut on viety ambulanssilla sairaalaan. Melkein kohtauksiksi puhjenneita "pahoja oloja" on lukuisia. Ahdistus on jatkuvaa, noin kuukausi sitten alkoi asteittain paheneva masennus. Olen käynyt terapiassa ensimmäisestä kohtauksesta lähtien.
Viimeinen kohtaus oli viisi päivää sitten. Sen jälkeen outo olo on vallannut ajatukseni. Kadotin lopullisesti mielenkiintoni elämään. Mikään ei aiheuta mielihyvää eikä tulevaisuus tuo mitään uutta. Minulla on uskonnollinen vakaumus ja kun kuuntelin minulle rakkaita lauluja, tuli tunne että olisi armeliasta päästää minut pois.
Pitää hyvästellä ystävät. Oman käden kautta en lähde, mutta tuntuu siltä etten välttämättä ole täällä enää kauaa.
Toisaalta ajatus on haikea, kaikki ystävät jäävät tänne. En saa tietää mitä tulevaisuus olisi minulle antanut, mitä olisin saavuttanut, mitä olisin tehnyt. Jää paljon hyvää jota tulee ikävä. Vaikka ei taivaassa varmaan tunneta ikäviä tunteita. Muutoin mieli on levollinen. Odotan vain, varmuutta siitä, että olenko piankin lähdössä vai jäänkö vielä.
Onko tällainen tuttu tunne kenellekään?
Olen saanut viimeisten neljän kuukauden aikana muutamia paniikkikohtauksia, parilla kerralla minut on viety ambulanssilla sairaalaan. Melkein kohtauksiksi puhjenneita "pahoja oloja" on lukuisia. Ahdistus on jatkuvaa, noin kuukausi sitten alkoi asteittain paheneva masennus. Olen käynyt terapiassa ensimmäisestä kohtauksesta lähtien.
Viimeinen kohtaus oli viisi päivää sitten. Sen jälkeen outo olo on vallannut ajatukseni. Kadotin lopullisesti mielenkiintoni elämään. Mikään ei aiheuta mielihyvää eikä tulevaisuus tuo mitään uutta. Minulla on uskonnollinen vakaumus ja kun kuuntelin minulle rakkaita lauluja, tuli tunne että olisi armeliasta päästää minut pois.
Pitää hyvästellä ystävät. Oman käden kautta en lähde, mutta tuntuu siltä etten välttämättä ole täällä enää kauaa.
Toisaalta ajatus on haikea, kaikki ystävät jäävät tänne. En saa tietää mitä tulevaisuus olisi minulle antanut, mitä olisin saavuttanut, mitä olisin tehnyt. Jää paljon hyvää jota tulee ikävä. Vaikka ei taivaassa varmaan tunneta ikäviä tunteita. Muutoin mieli on levollinen. Odotan vain, varmuutta siitä, että olenko piankin lähdössä vai jäänkö vielä.
Onko tällainen tuttu tunne kenellekään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
oon käyny itse ihan samoja juttuja ja voin kertoo olin aivan pihalla jonkin aikaa,itse en käy terapiassa tai syö lääkkeitä koska luulen niitten tekevän väärän vaikutuksen,mielestäni tämä on kuin jonkinlainen testi?! aivan kuin mieleni olisi tyhjennetty kaikista tunteista ja muistoista jotka sitten alkoi kummittelemaan erilaisissa tilanteissa ja joskus se tuntui niin pahalta että joutu taistelee että pääs eteen päin,tiedä en mitä tämä "testi" oikein on tai mitä pitäisi tehä että saan sen loppuun mutta oon pääättäny että luovuta en tuli mitä tuli ja yhen asian olen oppinut joka tuntuu auttavan eli koeta vaan nauraa paljon ota rennosti ja elä juokse muitten pillin mukaan ole oma ittesi olit sitten minkälainen tahansa koska muutoin sitä vain valehtelee itsellensä,toivottavasti sinäkin jaksat taistella sillä uskon että kaiken näitten kokomusten jälkeen tapahtuu jotain hyvääkin!!
Eihän tämä elämä aina niin helppoa ole. Kaikilla ihmisillä on varmasti elämänsä varrella monenlaisia ongelmia.
Sinullakin on vielä paljon asioita joista tulet varmasti vielä nauttimaan. Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Sanoit, että sinulla on ystäviä. Varmasti merkitset heille paljon. Keskustele heidän kanssaan tuntemuksistasi. Musiikin kuuntelu antaa paljon voimia jos elämässä jokin ahdistaa "Sytytä se lyhty uudestaan sydämmeesi vielä hehkumaan". "Valoa se maailmaan hiukan tuo".
Tällaiset sanat on eräässä laulussa. Voimia sinulle!
Kiitoksia rohkaisuista.
Kotiuduin juuri sairaalasta, sain viimeisimmän kohtaukseni sunnuntai-iltana. Nyt on sitten käyty tutkimuksissa, selvittelivät että onko epilepsiaperäistä mutta eipä taida olla. Eivät myöskään ilmeisesti täysin paniikkihäiriöksi tätä luokittele. Diagnoosi: .. tai hermojärjestelmän tai luuston ja lihaksiston oire..
Ei mennyt asia yhtään eteen päin. Toisaalta, en sitä odottanutkaan. Jotenki olen aika pettynyt saamaani hoitoon, ainakin lääkehoitokunnan puolelta. Naapurini ja ystäväni sekä muutamat muut ihmiset ovat hyvää hyvyyttään rientäneet avukseni, ja aionkin kokeilla ja noudattaa heidän neuvojaan tästä eteenpäin. Onneksi on vielä tuollaisia ihmisiä... Elämä jatkuu, mielenkiinto siihenkin on palannut, ei voimakkaimpana mahdollisena mutta uskon sen tästä eteenpäin vain lisääntyvän.
Samoin uskon, että olen juuri käynyt pohjalla, joten suunta on ylöspäin. Aion selvitä tästä. Katse kohti valoisampaa tulevaisuutta ja eheää ja vahvaa Minää. =)
Voimia ja rohkeutta samojen ongelmien kanssa eläville.