toivottovan ihastunut olen..mutta se on niin toivotonta, kirjaimellisesti. tiedän etten ikinä tule tätä miestä saamaan.
...muita samassa tilanteessa?
...muita samassa tilanteessa?
kun ei voi saada sitä..!
hmm
152810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
samassa tilanteessa minäkin… turhauttavaa tietää, ettei voi itse asialle mitään, ei auta vaikka miten kaipaa, ei auta vaikka miten yksinäsi itket, raivoat, ikävöit.., mikään ei häntä tuo takaisin. jossain hän jatkaa elämäänsä, minä yritän jatkaa omaani… ”I’ve tried to go on like I never knew you…”
niin toivotonta, että sattuu ja raivostuttaa, ärsyttää, itkettää ja naurattaa
”I’ve tried to go on like I never knew you…”
typerän ujouteni tähden menetin hänet toiselle...
koko elämä tuntuu menneen pilalle... ='(
toivossa että saisin sitä miestä yhden kerran.Tiedän että se voi olla mahdotonta mutta hekumoitsen kuitenkin sillä ajatuksella,melkein päivittäin.
Samoin täällä, ahdistaa, haluttaa, soitan ja viestitän hänelle, meilaan, roikun vaikkein haluaisi...haluaisin vielä kerran ja sitten vielä kerran...olen täydellisesti seonnut tästä miehestä !! Upeasta, kiltistä, raamikkaasta suomalaisesta miehestä !! En tiedä miten selviän elämästä ilman häntä......???!
...oiskohan kesä tehnyt meistä kaikista aivan sekopäitä ? Tai ovatko miehet vain hakemassa särkyneitä sydämiä....ottavat, jättävät...kertokaapa miehet ? Miten on ? Ollaanko me naiset liian helppoja "uhreja" ?! Kun meitä on täällä niin paljon
ikävöiviä ja kaipaavia !
Mulle riittäisi yksi kerta sen kanssa.Mutta en vaivu epätoivoon jos sitä kertaa ei tule.Enkä roiku mitenkään,toivon vaan salaa..(aika salaa juu kun tänne ilmoitin :))))
Kyllä näitä sekopäitä löytyy meistä miehistäkin. Itse olen hyvin pitkään ollut aivan sekaisin eräästä naisesta, mutta ei taida meille mahdollisuutta tulla, vaikka sitä niin haluaisinkin ja kai hänkin. Ikävä, epätoivo, kaipaus on kaikki tuttuja elementtejä. Mutta toivo elää.... Sitä ei voi riistää, jos vaikka joskus voisimme olla yhdessä!
tarinaa. Olen ollut pitkään sekaisin eräästä miehestä. Väsyin ikävään ja kaipaukseen ja päätin kesän aikana unohtaa hänet. Vaan kuinka kävikään. Mies palasi kesälomalta töihin ja olen taas pelkkää kaipausta. Nyt välttelen miestä.
Hitto kun ei ole sitä off nappulaa, jolla saisi tunteet nollattua. Eipä vaan pysty unohtamaan, vaikka kuinka yrittää. Ei auttanut edes puoli vuotta tapaamatta. Joku taitaa tehdä julmaa pilaa, vai mikä lienee kaiken tarkoitus??
Molemminpuoliset tunteet (kai) mutta mahdoton kuvio. Miksi se ei mee pois, vaikka ei näe ja juoksee kauas?
Aloittajalta kysyisin että miksi et voi saada miestä? Varattu? Jos ei varattu, niin kannattaa yrittää!
....aloittelijan sijasta vastaan että jos mies ei varattu mutta ei halua, ei ole tunteita, niin ei auta yrittäminen...minä ainakin olen yrittänyt jatkuvasti, se vaan menee pieleen ja mies hermostuu tietystä roikkumisesta. Rakastan häntä ja olen sanonut sen suoraan, mutta kun hän ei minua...niin...raastavaa ja voin kuvitella että tätä voi kestää kauan, jopa puoli vuotta kuten joku kertoi ! Mitenköhän selviän syksystä kun nyt jo masentaa ?!
mitä enemmän yritän olla ajattelematta häntä, sitä enemmän hän täyttää mieleni. Ja tätä on kestänyt jo luvattoman kauan, pahemmaksi vain tuntuu menevän, vaikka elämän realiteetit kertovat tilanteen totaalisen mahdottomuuden. Miksei muuten hyvä itsekurini voi toimia tässä tapauksessa?!!