Toisia veneitä on ilmeisen vaikea ajaa yhdellä kädellä tuli todettua vesillä lomaa vietettäessä. Moottoriveneilijät vastaavat pääsääntöisesti toisten moottoriveneilijöiden tervehdyksiin ja tänä kesänä myös yllättävän moni purjeveneilijäkin heilutti tervehdyksensä takaisin, mutta silti joukossa oli "moottoriveneilijöiden vihaajia" tai sitten vain kotikasvatuksessa on tuossa kohtaa aukko tai sitten vain veneitään ei voi ajaa yhdellä kädellä? Merikarhujakin osui taas väylillä kohdalle ja jälleen kerran totesin, että heidän "tittelinsä" on kyllä kaukaa haettu, sillä käytöstavoissaan on suuria puutteita. Eräskin vanha viherviirillä veneillyt herrasmies(?) toljotti mitään tekemättä tervehdykseeni, vaikka ajoin nopeusrajoituksia noudattaen ohitseen. Hän vain pyysi koko perheen avotilaan toljottamaan. Nostin käden kainaloa myöten ulos kuomun alta, että varmasti näkyisi ja välimatkaakin oli sen verran, että varmasti tuli selväksi, että tervehdin kanssaveneilijää, mutta eipä tullut vastausta tervehdykseen. Ehkä ikä painoi kädet alas, vai lieneekö tällä klubilla omat sääntönsä, ketä tervehditään ketä ei? Johtopäätöksenä lienee kuitenkin se, että huonon kotikasvatuksen saanut ihminen käyttäytyy sen mukaisesti niin maissa kuin merelläkin.
Tervehditään vesillä!
Hanskan heiluttaja
193880
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tervehtimisellä on vanhat perinteet.
Sillä viestitään, että kaikki on OK.
Nämä ovat niitä vanhoja hyviä tapoja joita ei nykysukupolvi ymmärrä, vaikka niin viisaita uskovat olevansa.
Tervehtiminen on tosiaan merkki siitä, että kaikki on kunnossa. Hyvä ja kiva tapaa kun liikutaan alueella missä on vähemmän veneitä, mutta täytyy myöntää, että olen itsekin lopettanut jatkuvan moikkailun.
4 viikkoa kesällä merellä lomailleena alkoi ahistamaan kun ajaa väylää ja ohi/vastaan tulee vene noin 3:n minuutin välein ja jokaista pitäisi niin pirusti moikkailla.
Jos alue on hiljainen ja kauempana rannasta niin toki tervehdin koska koen, että asialla on silloin jotain merkitystä, jatkuvaa moikkailua en enää suostu harrastamaan
Harvemmin sitä kaupungin jalkakäytävälläkään kaikkia vastaan tulevia moikataan, tuttuja kylläkin. Ja Sunnuntai illan sisäänajoväylät on niin täynnä veneitä että käsi pitäisi sitoa ylös. On jopa rasittavaa kokoajan pälyillä toisia veneitä ahtaalla väylällä. Hiljaisempi aika ja väljempi vesi ovat eri asia
...merkinantonahan tuo on ajoilta, jolloin valtamerillä saattoi mennä viikkoja, ettei muita aluksia nähty. Epäilemättä silloin oli tiettyä mielenkiintoa tervehtiäkin... ja taisipa olla ihan niin raadollisesti, että ajelehtiva alus tarjosi mahdollisen meripelastus- tai valtaussaaliin ja tervehtimisen funktiona oli samalla kertoa, että "turha yrittää". Ne eivät olleet varsinaisia herrasmiesten aikoja, nuo menneet vuosisadat merillä.
Minulla on tapana vastata kaikille, mutta ensimmäisenä tervehdin lähinnä vain tuttuja (ja MV:ta sekä poliiseja; hassu juttu sekin, ei maissa tulisi mieleenkään skoudeille moikata :))
Minäkään en aina tervehdi kaikkia veneitä, jos niitä tulee vastaan kuin ihmisiä ruuhka-aikana Stokkan ovista, mutta jos kaksi venettä kohtaa väylällä ja ollaan melkein kättelyetäisyydellä ei liene suuri vaatimus, että tervehdykseen vastataan, jos vaan kädet toimivat ja venettä on mahdollista ohjata yhdellä kädellä.
>sekä poliiseja; hassu juttu sekin, ei maissa
>tulisi mieleenkään skoudeille moikata
Miksi ihmeessä sitten vesillä? Mikä muka tekee veneskoudesta muita paremman?
Minulla on tapana vastata vesillä kaikkien muiden tervehdykseen, mutta venepoliisille käpäläni ei nouse. Siinä on ammatti, jonka edustajat ovat totisesti opettaneet minut inhoamaan, vihaamaan ja halveksimaan itseään, liikkuvatpa sitten millä kulkupelillä tahansa.
Selvennykseksi: en ole lain väärällä puolella, jos joku niin luulee.
...ehkäpä kyse on siitä, että maaliikenteessä ei muutenkaan tervehditä vastaantulijoita, siis ei poliisejakaan. Minä en suhtaudu poliiseihin noin kategorisen kielteisesti, vaikka olenkin erittäin kriittinen monien heihin liittyvien asioiden suhteen (erityisesti kaikkien kansalaisvapauksia vähänkin loukkaavien juttujen). Yleisesti pidän heitä kuitenkin tarpeellisena ammattikuntana ja erityisesti vesillä turvallisuutta lisäävänä elementtinä. Venepoliisin toimiin minulla ei myöskään ole koskaan ollut mitään huomauttamista.
jawohl,,,
mein fuhrer, hande hoch !
ajoin jetillä ja minulle näytettiin jopa kahdesta ohittamastani veneestä keskisormea että se siitä...
Itse tervehdin aina joskus ,sitä kuitenkin ihmettelen että Ärrän täti tervehtii aina ja jopa useamman kerran,kipparikin tervehtii aika usein ,mutta kun naapuri kävelee ohi niin kääntää mielummin pään kun sanoo moi,sitä on ensiksi kouluissa opetettavaa niin sen jälkeen vasta "kippparitervehdys".
se tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin merellä, mutta olen samaa mieltä kuin monet muutkin ettei ruuhkaisena aikana tarvitse ihan jokaikistä moikata. Tosin törkeää on jättää tervehtimättä jos toinen tervehtii.
Nykyinen veneilykulttuuri on muutenkin mennyt huonompaan päin. Olen huomannut ettei enää veneilytapoja/sääntöjä osata. Valitettavasti monesti pätee, että mitä isompi ja nopeampi vene, sitä törkeämpi käytös, joskin tätäkään ei voi yleistää tietenkään kaikkiin. Ehkä se ajokortin tapainen olisi tarpeen veneilyssä, ainakin joillekin...
Ajokortti pelastaa näköjään maailman joidenkin mielestä. Minä en vaan taaskaan ymmärrä miten.
Saimaalla reilut parikymmentä vuotta veneilleenä olen ollut mielissäni hyvien veneilytapojen noudattamisesta, mutta jotenkin tuntuu, että rannikolta tänne puhtaille ja rauhallisille vesille suuntautuvan vuosittain lisääntyvän veneilyn myötä myös tapakulttuuria uhkaa rappeutuminen. Saimaalla hyviin tapoihin on kuulunut sekä tervehtiminen että avustaminen rantautumisessa. Vaikka avusttaminen ei usein olekaan tarpeellista niin omasta mielestäni se on aina hyvä tapa muodostaa sosiaalinen ensikontakti satamaan saapuvaan veneeseen ja toivottaa tulija tervetulleeksi.
Kuvaava esimerkki löytyy tältäkin kesältä: olimme lähestymässä varsin kovassa sivumyötäisessä laituria, jossa peräpoijukiinnitys. Eka yritys meni hieman laiturista ohi tuulen painaessa keulapotkurittoman veneemme keulan laiturin sivulle. Eihän tuossa hommassa mitään ongelmia varsinaisesti ollut, mutta hieman ihmetytti, kun laiturilla seisoi A-rekkarin naapuriveneestä heppu, joka vähän aikaa katseli lähestymistämme ja kapusi sen jälkeen oman veneensä peräkannen avotilaan jatkamaan tarkkailuaan. Laituriin kiinnityttyämme toisella yrityksellä kaveri avasi keskustelun tyyliin "se on vähän hankalaa tuo rantautuminen noin isolla veneellä" johon vastasin vain, että niin on varsinkin silloin, kun kukaan ei vaivaudu edes laiturilla olemaan avuksi. Keskustelu loppui siihen kaverin painuessa kajuuttaan. Toisaalta tämän veneilijän käytöstä kuvaa myös se, että eipä ollut vaivautunut laittamaan lepuuttajia vaikka vierekkäisiä venepaikkoja on laiturissa useita. Ehkä kuvitteli olevansa lopun päivää yksinään tai sitten, että laittakoot muut lepuuttajat omiin veneisiinsä.
En nyt syyllistä mereltä Saimaalle tulijoita yleisesti, varmasti tolloja löytyy veneilijöistä asuinpaikakunnasta riippumatta, mutta toivoisin kuitenkin perinteisten hyvien tapojen säilymistä. Tietysti mihinkään muuhun kuin omaan käytökseen on hankalaa vaikuttaa, mutta ainakin itse pyrin omalla esimerkilläni ylläpitämään tapakulttuuria niin tervehtimisen ja muiden huomioimisen merkeissä.
Tässä pitäisi nyt muistaa erottaa toisistaan ne todelliset säännöt (lakeihin ja asetuksiin perustuvat jutut, siis) ja sitten epämääräiset perinteet. Ensinmainitut ovat sellaisia, joiden tuntemukseen ja noudattamiseen ainakin teoriassa jollain veneajokortilla voidaan vaikuttaa. Jälkimmäiset taas... no, kai jokainen ymmärtää, ettei lakiin voida kirjata veneajokortin vaatimukseksi muiden tervehtimistä :))
Ensinmainitut ovat muuten niitä, joilla on jotain tekemistä turvallisuuden kanssakin. Jälkimmäisessäkin ryhmässä voi olla asioita, jotka vähintään sivuavat (tosin ei tule suoralta kädeltä mieleen yhtään sellaista), mutta toisaalta monet "hyvään/huonoon veneilytapaan" kuuluviksi leimatut jutut eivät kosketa veneilyturvallisuutta mitenkään. Tulee nyt ihan enshätään mieleen lippujen käyttö ja fendareiden pitäminen ulkona ajon aikana... Ja kyllä tämä tervehtiminenkin kuuluu lähinnä siihen kategoriaan.
Tuli muuten nyt hiukan jälkikäteen mieleen yksi kokonaan sääntöjen ulkopuolinen asia, jolla on ilmeinen yhteys turvallisuuteen: rantautujan auttaminen. Kyllähän sillä ainakin vähennetään kolhujen ja henkilövahinkojenkin riskiä.
Minä ainakin tervehdin henkilöitä, en veneitä. Monesta moottorirutkusta ei näe jos sisällä heilutella lapasia. Jos ketään ei näy ulkona en yleensä tervehdi.
Jos haluatte kunnon tervehdykset, niin kokeilkaapa seuraavaa.
Kun armeijan vene tulee vastaan/ohittaa, niin pysähtykää. Ottakaa lippu tangosta (olkoon vaikka 15cm/10cm) ja laskekaa alas. hetken päästä laitatte takaisin salkoon.
Yllätytte varmasti =)
Mikä ihmeen tervehdysvimma joillain veneilijöillä on? Olkapää hellänä saa olla heiluttamassa joka saatanan viikonloppuveneilijälle. Ymmärrän täysin niitä veneilijöitä, joilla on muutakin puuhaa vesillä, kuin heilutella käsiään koko ajan.
Vähiten moikkaavia :
- kalliilla purjeveneellä liikkuvat (esim. H-R)
- Peräkoppiveneilijät (yleensä merkkiä Minor)
- vapahelvetin vetäjät
Eniten moikkaavia :
- uppoamarunkoiset moottoriveneet
- liukuvat keskikokoiset matkaveneet
- pienet / vanhat purjeveneet
Itselläni isohko liukuva matkavene, joka vaikuttaa em. tilastoon jollain tavalla.
Ja tämähän oli vain toteava viesti lähes vailla asenteellisuutta.
"Vähiten moikkaavia :
...
- vapahelvetin vetäjät "
Yhdyn pitkälti esittämääsi mielipiteeseen (vaikka tuo kategorointi onkin hieman kärjistetty ja subjektiivinen), mutta uistelijoiden kohdalla vain silloin, kun siimat ovat vedessä. Lähes poikkeuksetta näillä veneilijöillä on kummallinen tyyli ajaa rantaan saakka hanat kaakossa ja hiljentää sitten 5 m ennen laiturissa olevia veneitä. Sama koskee lähtemistä: ilmeisesti on niin kiire kalaan, että ei voida ajaa 15 s tyhjäkäynnillä, että päästäisiin laiturissa kiinnitettyinä olevista veneistä vähän ulommaksi ennen aallonmuodostuksen aloittamista.
Esimerkki viime kesältä Anttrolasta: olen tankkaamassa venettä ja vaimo keulakannella kyykkimässä vesiletkun kanssa. Olemme kylkikiinnityksessä lähellä laiturin päätä, kun vierestä pyyhältää alumiinivene liuussa ja pysäyttää sitten meidän veneen perään tarkoituksena myös tankata. Onneksi huomasin tilanteen ja pysäytin tankkauksen, koska vene keikkui sen veran, että pistooli irtosi tankkausaukosta ja sisällä tavarat putoilivat pöydältä. Kun kyselin kaverilta voisiko hän ottaa huomioon satama-alueella olevat muut veneet, niin hänhän hiiltyi täysin. Ilmeisesti vain raamikas ulkoasuni (195 cm 110 kg) esti kaveria käymästä päälle, taisi olla paha päivä muutenkin, kun ei kestänyt mielestäni asiallista keskustelunavausta ja kävi tosi kuumana. Taas tuli kerran todettua, että muiden käytökseen on turha yrittää vaikuttaa, ainoastaan omaansa voi yrittää parantaa. Virhearvioita ja virheitä tekee varmasti jokainen, mtoiset vaan useammin ja jotkut eivät todellakaan näytä omistavan minkään laisia alkeellisiakaan käytöstapoja hyvistä merimies- tai veneilytavoista puhumattakaan.