Miksi te vammattomat gay-pojat ja gay-miehet syrjitte meitä vammaisia? Mikä meistä tekee niin pelottavia? Olen itse näkövammainen, näen vähän eli EN ole täysin sokea. Joskus jotkut ihmiset sekoittavat sanat "SOKEA" ja "NÄKÖVAMMAINEN", tahallaan vai vahingossa, sitä en tiedä. Ja aina meitä syrjitään, vältellään jne..
Ei minusta ainakaan tietääkseni mitään vikaa löydy - olen siisti, pidän huolta itsestäni ja kodistani, harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, nukun tarpeeksi, olen reipas, kohtelias, sosiaalinen, olen selvinnyt peruskoulusta ja lukiosta hyvillä arvosanoilla, saanut ammatit ja töitä.. Ystäviä on mutta mutta...... Se oma rakas MIES puuttuu!
Mikä minussa on vikana? Sanokaas se! Näkövamma? Voi, olen pahoillani, mutta sille en voi mitään! Se on niitä harvoja asioita elämässäni joita en voi muuttaa.
Apuvälineetkö pelottaa? Vaikka minä tietokoneella työskennellessä käytänkin ruudunlukuohjelmaa, pistenäyttöä, puhesynteä, vaikka kirjoitan pistekirjoituskoneella tai joskus Memonalla tai peräti vielä taululla ja pistimellä, joskus joudun nauhurille nappaamaan jotain mikä äkkiä pitää saada muistiin, vaikka ulkona liikun valkoisen kepin tai tulevaisuudessa opaskoiran kanssa, ei se tarkoita sitä että esim mitään em. apuvälineitä ottaisin sänkyleikkeihin mukaan!!
Sehän siinä intiimissä tutustumisessa on parasta, kun saa jättää ne apuvälineet pois, saa edetä käsikopelolla jne.
Oletteko vammattomat koskaan kokeneet mitä esim näkövammainen voi teille vaikka käsillään tehdä?
Esim minä olen opiskellut sekä hierojaksi että lähihoitajaksi, lisäksi olen aina harrastanut mm. musiikkia (laulan, ja soitan pianoa, rumpuja ja kitaraa), näyttelemistä, käsitöitä (teen harjoja, koreja, saviastioita, maalaan silkkihuiveja, kudon kangaspuilla mattoja jne jne jne) että tuntoherkät näppärät sormet mulla ainakin on.... Ja leffojakin tykkään katsella. Kieleni joskus meinaan nielaista kun hyvännäköinen ja/tai hyvä-ääninen mies sattuu kohdalle..
Mikä pelottaa? En minä sen enempää pure kuin vammatonkaan..
Näitä miettien olen monta unetonta yötä valvonut ja monesti päivälläkin jään asiaa miettimään, ja nyt pääsin tännekin asti mutinoitani latelemaan.. Ystäväpiiristäkin löytyy enää muutama sinkku...
Ei ollut tarkoitus saarnata, vähän kevensin sydäntäni vain.. Anteeksi jos loukkasin jotain, ei todellakaan ollut tarkoitus! Tulin vaan herättelemään keskustelua tästä tabuksi luokitellusta aiheesta.. Ja toivottavasti joku uskaltaa muutakin kuin sähistä jotain negatiivista tekaistun nimimerkin suojista..
*Sooty*
Ei minusta ainakaan tietääkseni mitään vikaa löydy - olen siisti, pidän huolta itsestäni ja kodistani, harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, nukun tarpeeksi, olen reipas, kohtelias, sosiaalinen, olen selvinnyt peruskoulusta ja lukiosta hyvillä arvosanoilla, saanut ammatit ja töitä.. Ystäviä on mutta mutta...... Se oma rakas MIES puuttuu!
Mikä minussa on vikana? Sanokaas se! Näkövamma? Voi, olen pahoillani, mutta sille en voi mitään! Se on niitä harvoja asioita elämässäni joita en voi muuttaa.
Apuvälineetkö pelottaa? Vaikka minä tietokoneella työskennellessä käytänkin ruudunlukuohjelmaa, pistenäyttöä, puhesynteä, vaikka kirjoitan pistekirjoituskoneella tai joskus Memonalla tai peräti vielä taululla ja pistimellä, joskus joudun nauhurille nappaamaan jotain mikä äkkiä pitää saada muistiin, vaikka ulkona liikun valkoisen kepin tai tulevaisuudessa opaskoiran kanssa, ei se tarkoita sitä että esim mitään em. apuvälineitä ottaisin sänkyleikkeihin mukaan!!
Sehän siinä intiimissä tutustumisessa on parasta, kun saa jättää ne apuvälineet pois, saa edetä käsikopelolla jne.
Oletteko vammattomat koskaan kokeneet mitä esim näkövammainen voi teille vaikka käsillään tehdä?
Esim minä olen opiskellut sekä hierojaksi että lähihoitajaksi, lisäksi olen aina harrastanut mm. musiikkia (laulan, ja soitan pianoa, rumpuja ja kitaraa), näyttelemistä, käsitöitä (teen harjoja, koreja, saviastioita, maalaan silkkihuiveja, kudon kangaspuilla mattoja jne jne jne) että tuntoherkät näppärät sormet mulla ainakin on.... Ja leffojakin tykkään katsella. Kieleni joskus meinaan nielaista kun hyvännäköinen ja/tai hyvä-ääninen mies sattuu kohdalle..
Mikä pelottaa? En minä sen enempää pure kuin vammatonkaan..
Näitä miettien olen monta unetonta yötä valvonut ja monesti päivälläkin jään asiaa miettimään, ja nyt pääsin tännekin asti mutinoitani latelemaan.. Ystäväpiiristäkin löytyy enää muutama sinkku...
Ei ollut tarkoitus saarnata, vähän kevensin sydäntäni vain.. Anteeksi jos loukkasin jotain, ei todellakaan ollut tarkoitus! Tulin vaan herättelemään keskustelua tästä tabuksi luokitellusta aiheesta.. Ja toivottavasti joku uskaltaa muutakin kuin sähistä jotain negatiivista tekaistun nimimerkin suojista..
*Sooty*
Vastaukset 5
Vanhimmat
vammaiset pelottaisi. Päinvastoin, haluaisin suurella mielenkiinnolla tutustua vammaisiin miehiin. Luulen saavani heiltä todellistä lämpöä, hellyyttä jne.
onhan monet näkökykyisetkin niin homo kuin heteromiehet (ja naiset) ilman partneria ja tuskailee ihan saman kysymyksen kanssa kuin sinäkin "mikä mussa mättää, kun ei kumppania löydy"...
Itseäni ei ainakaan vammaisuus haittaa mitään :o Itse asiassa tunnenkin pari sokeaa ihmistä ja niiden kanssa vasta kiva onkin lörpötellä, niillä kun on uskomatonta näkemystä moniin asioihin ja niiden kanssa on hyvinkin antoisia keskustelua tullut...
Huononäköisiä kavereita riittää :D Joten siis ei sussa mitään vikaa siis ole... Huono tuuri vain käyny :) Kyllä sitä näkevilläkin homoilla on kuules aika vaikea ettiä partneria.
Yhtä asiaa ihmettelen :o
Miksi sä itse pidät noin suurta meteliä huononäköisyydestäsi? Eihän sua kukaan moittinu ole, eikä kukaan oletakkaan (tai ainakaan minä oleta) että se olisi sun vikasi???
Apuvälineet jnejne phyh, nehän on vain koneita??? Mitä vaahtoamista sellasissa on. Sama se "tuijotatko" monitoria vai pistematriisivehjasta??? Sehän on vain "lukulaite" molemmat näistä siis :o Tavoite sama, lukea tekstiä? Miksi minä esimerkiksi sellaista pelkäisin? Päinvastoin, olisi erittäin kiehtovaa nähdä moinen. Kun kerran tekniikasta kiinnostunu olen :o
Liekkö ennakkoluuloista ja suomalaisiin iskottunut (tavallaan ärsyttävä) tapa, jonka huomaa esimerkiksi (ns.) julkisessa liikenteessä - jos paikka vieressäsi on vapaa, se on viimeiseen asti, varsinkin jos hieman paksummat lasit sattuu omaamaan - kuten minä. Ei se helppoa ole aina muuallakaan, mutta ainakin minusta siltä tuntuu...
En pistenäyttöä tai tappajahaita tarvitse, mutta kaveriseura kyllä kelpaisi muualatakin kuin työpaikalta...
Viestisi oli todella mielenkiintoinen. Olen nimittäin itse pohtinut hiukan (enemmänkin kuin hiukan) samaa aihetta. Vaikka olenkin avioliitossa elävä heteronainen eli se normien normi, niin aihe koskettaa itseänikin tietyllä tasolla. Sairastan silmäsairautta, joka tullee jossain vaiheessa tulevaisuudessa sokeuttamaan minut. Toistaiseksi olen vielä näöltäni suht terveen kirjoissa, mutta en toki näe kaikkea samaa kuin muut. Esim. ihmisten tunnistaminen väkijoukosta on hankalaa, kun ei erota kasvonpiirteitä kaukaa, pikaruokaloiden hinnastoja saa tuijottaa silmä tarkkana saadakseen selvää niistä tauluista kaukana jne. Käytännön pieniä asioita.
Vaikka olenkin suhteessa eikä puoliskoani asia tunnu haittaavan sen kummemmin, se vaivaa itseäni. Sinänsä jännä, koska mistään suunnasta en ole saanut negat. palautetta vaan ainoastaan ymmärtäviä "mitäs tuosta,eihän se sua ihmisenä muuta"-juttuja. Itselle on iskostunut vain omaan päähän se taakka-ajattelu... Kuvittelen olevani valtavana taakkana ihmisten elämässä, kun esim. joskus ulkona syömässä käydessä joudun pyytää miestäni lukemaan hinnaston mulle jne. Tämä vamma on omassa päässäni ja se lienee lopulta hankalampi kuin fyysinen "vammani". Näennäisen sinut olen asian kanssa, mutta olenko sittenkään syvällä itsessäni?
Siinä mielessä sulla tuntuu olevan parempi käsitys itsestäsi. Ainakin ymmärsin, ettet pidä itseäsi samoin taakkana tai huonompana kuin minä itseäni? Vaikutat miellyttävältä ihmiseltä kaikin puolin ja uskon/toivon, että myös gay-piireissä löytyy ihmisiä, joille näkövammasi ei ole mikään este. Tännekin näyttää muutama sellainen jo kirjoitelleen, mikä on kiva asia :).
Vaikka nyt en kyselemääi ihmisryhmään kuulukaan, niin halusin vastata, koska uskon tietäväni ainaskin osittain, mitä käyt pääsi sisällä läpi. Toivottavasti löydät sen oman kullan kainaloosi! Haluan ainakin uskoa, että se on aivan täysin mahdollista ennakkoluuloisista ihmisistä huolimatta :) *pitää peukkuja*
Täytyy ihan kiittää vastauksestasi..
~ kumarrus ~