ÄLKÄÄ SUOSITELKO!

Belgarionin taru (ja Mallorean taru) on ihan viihdyttävä luettavaa. Varsinkin piristystä niihin tuo muutama unohtumaton henkilöhahmo, kuten Silkki ja Belgarath (ja Polgara tietysti tuomassa feminiinistä poweria mukaan).

Mutta niin...
Eleniumin tarua olen nyt juuri lukemassa ja olen huomannut, että joka kymmenennellä sivulla mieleni valtaa suunnaton halu paiskata kirja seinään. Ja hirttää se hemmetin idiootti-sonni Sparhawk ja hänen ääliömäinen ritari-poppoo samalla. Melko puuduttavaa luettavaa mielestäni...Huhhuh.

Lady_Nocturna kirjoitti:

Belgarionin taru (ja Mallorean taru) on ihan viihdyttävä luettavaa. Varsinkin piristystä niihin tuo muutama unohtumaton henkilöhahmo, kuten Silkki ja Belgarath (ja Polgara tietysti tuomassa feminiinistä poweria mukaan).

Mutta niin...
Eleniumin tarua olen nyt juuri lukemassa ja olen huomannut, että joka kymmenennellä sivulla mieleni valtaa suunnaton halu paiskata kirja seinään. Ja hirttää se hemmetin idiootti-sonni Sparhawk ja hänen ääliömäinen ritari-poppoo samalla. Melko puuduttavaa luettavaa mielestäni...Huhhuh.

Lue lisää

Kyllä Belgarionin taru on ihan kiinnostava sarja, mutta jos laatulukemistoa Eddingsiltä etsii kannattaa lukea Polgara ja Belgarath kirjat. Polgara on kylläkin melko sama tarina kuin Belgarat eri näkökulmasta vain. Eddings ei vain pitemmän päälle ole parasta lukemista; siinä selitetään joitakin yksin kertaisia asioita turhan kauan.

Voinko muuten tulla mukaan hirttämään Sparhawkia, se todellakin on syvältä.

sonata89 kirjoitti:

Kyllä Belgarionin taru on ihan kiinnostava sarja, mutta jos laatulukemistoa Eddingsiltä etsii kannattaa lukea Polgara ja Belgarath kirjat. Polgara on kylläkin melko sama tarina kuin Belgarat eri näkökulmasta vain. Eddings ei vain pitemmän päälle ole parasta lukemista; siinä selitetään joitakin yksin kertaisia asioita turhan kauan.

Voinko muuten tulla mukaan hirttämään Sparhawkia, se todellakin on syvältä.

Lue lisää

Sehän on Polgara ja Belgarath-kirjojen idea. Belgarathin lopussa Belgarath "sanoo" että saisivat mennä tivaamaan lopun Polgaralta...
Muuten sarja on mahtava ja Ajan Päyörä myös...

Eddingsin kirjasarjoista paras on ehdottomasti Belgarionin taru, Mallorean taru menee hiukan tylsäksi. belgarionin tarun kirjat ovat Kiven vartija, Ennustusten aika, Velhojen taistelu, Rivan kuningatar ja Kohtalon täyttymys. Ei, en yhtään ole lukenut niitä viisikymmentä kertaa yhä uudestaan ja uudestaan. :DD Henkilöhahmot ovat tosiaankin loistavia, erityisesti keskusteluissa jo mainitutkin Silkki ja Belgarath. Mielestäni Durnik on myös tosi hyvä tyyppi, muttei järin persoonallinen.

Lady_Nocturna kirjoitti:

Belgarionin taru (ja Mallorean taru) on ihan viihdyttävä luettavaa. Varsinkin piristystä niihin tuo muutama unohtumaton henkilöhahmo, kuten Silkki ja Belgarath (ja Polgara tietysti tuomassa feminiinistä poweria mukaan).

Mutta niin...
Eleniumin tarua olen nyt juuri lukemassa ja olen huomannut, että joka kymmenennellä sivulla mieleni valtaa suunnaton halu paiskata kirja seinään. Ja hirttää se hemmetin idiootti-sonni Sparhawk ja hänen ääliömäinen ritari-poppoo samalla. Melko puuduttavaa luettavaa mielestäni...Huhhuh.

Lue lisää

omistin nuo kirjat ja möin kirppiksellä kerran luettuani...Vahinko kiertämään!Mun suuri rakkaus on taru sormusten herrasta ja Tolkien. Vaikka olen sata vuotias täti, verrattuna suurimpaan osaan (apuuvaonx fantasiafaneilla oikea ikäraja) niin Wynne-Jonesin Noidan veli ja muutkin kirjat on kivoja ja tykkäsin Pottereistakin kyllä...Avalonin usvat on ok.ehdottomasti kannattaa lukea maameren tarinat, Ursula LeQuin??Le Guin?Ihania kaikki!

Telkussa pyörii parhaillaan game of thrones.. jotakin tulen ja jään laulu tekstien mukaan kirjoina. Oletteko lukenut?? Jos olet lukenut samoja, niin mitä suosittelet?

Olen unohtanut nämä trilogiat: osittain pohjoismaihin sijoittuva juttu, jossa manataan jotakin laivaa meren pohjasta ja lähdetään sitten sillä purjehtimaan jonnekkin kreikkaan päin? Sekoittaa Eurooppalaisia mytologioita?Lukemisesta on kulunut aikaa... Semmoinen nuorten puolelta löytyvä, jossa oli demoneita dzinnejä ihmisten apuna ja velho porukkka oli niinku hirmuhallitus?Päähenkilöt oli nuoria jotka oli immuuneja loitsuille? ja vielä semmoinen, jolla on hassu nimi ja kuolleiden manaamisssa tietäjät käyttävät kelloja apuna, josta tykkäsin...Lirael oli jonkun nimi ja.. ihan kielen päällä maailmoiden välillä oli raj, jotaei saanut rikkoa..Abhorsen?

siis lähinnä kuvan ettet vain tykkää lukea pitkiä kirja sarjoja. Ei se ole rikos, ei kaikki pidä. Tietysti liika on aina liikaa jos puhutaan Ajan Pyörästä, liikaa jaarittelua. Mutta en silti tuomitsisi ennen ellei ole edes yrittänyt lukeakaan.
Mutta jokaisella on oma kirja maku ja luojan kiitos meillä on vielä valinnan vapaus :).

saa kirjoitti:

siis lähinnä kuvan ettet vain tykkää lukea pitkiä kirja sarjoja. Ei se ole rikos, ei kaikki pidä. Tietysti liika on aina liikaa jos puhutaan Ajan Pyörästä, liikaa jaarittelua. Mutta en silti tuomitsisi ennen ellei ole edes yrittänyt lukeakaan.
Mutta jokaisella on oma kirja maku ja luojan kiitos meillä on vielä valinnan vapaus :).

Lue lisää

Olikohan ^ viesti tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle?

Reginan laulusta,voi itku mitä tuskaa lukea se loppuun mutta kun ihminen nyt on niin junttura että ei voi keskenkään jättää.
Huono lievästi sanottuna.

riinainkerialiisa kirjoitti:

Olikohan ^ viesti tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle?

alkuperäiselle kirjoittajalle.

Kertokaa vaan oma mielipide. Tai ainakin kertokaa se ensin ja vasta sitten kommentoikaa muitten juttuja. Kun keskustelijoita on yli 2 niin silloin kerrotaan rauhallisesti oma mielipide puuttumatta muiden sanomisiin. Koska kaikki on tietenkin eri mieltä.

Laurana kirjoitti:

Kertokaa vaan oma mielipide. Tai ainakin kertokaa se ensin ja vasta sitten kommentoikaa muitten juttuja. Kun keskustelijoita on yli 2 niin silloin kerrotaan rauhallisesti oma mielipide puuttumatta muiden sanomisiin. Koska kaikki on tietenkin eri mieltä.

Lue lisää

Mikäli et halua, että aiheesta keskustellaan sen enempää, voit ystävällisesti ilmoittaa aloituksessa, että toivot jokaisen vain yhdellä lauseella kertovan huonot kirjat/sarjat. Mielestäni keskustelun herääminen on hyvä juttu. Täällä ei ihan hirveä tunku kuitenkaan ole kommenteista. Jos et halua keskustelua, älä aloita sitä.

Kuka ei ole ollut rauhallinen? Ei täällä mitään älytöntä tappelua ole syntynyt tai sitten se on mennyt multa ohi silmien. Erimielisyys on toivottavaa, muutenhan ei synny keskustelua.

mun mielestä redwallin taru-sarja on tosi hyvä ja mielikuvituksellinen.. on totta että tarinat muistuttavat hieman toisiaan ainakin pahisten osalta. mutta mun mielestä se on tosi hyvä sarja. sehän on vcain maku asia.

minustakin taru sormusten herrasta on vähän tylsästi kirjoitettu...et ole ainoa ;)

totta että alku oli aika vaikeaa mutta lukeminen kannatti totisesti. mun mielestä alku oli mukava piristys tavanomaiseen "alkuräjähdykseen" joita kirjoissa esiintyy. kyllähän se ärsyttää että tämäkin sarja venytetty 14 osaan mut onneksi ilmestyi kohtuu nopeasti.

Sitä vaan että jos todella luit tuota tarinaa kolmesta miekasta vaan ekan kirjan ekat 50 sivua, niin ihmekään jos oli tylsä!!! :D Se nimittäin ON tylsä, se eka kirja siis. Tarina pääsee kunnolla alkuun muistaakseni vasta ekan kirjan viimeisessä luvussa, ja tokan kirjan alussa. Ja siitä eteenpäin sarja onkin hyvä! Ekan kirjan alku on vaan johdattelua itse tarinalle. Joten jos viitsit, niin kokeile joskus uudestaan. Sinnittele eka kirja läpi, niin sitten onkin vauhtia tarinassa ihan sopivasti.

uskallan kirjoitti:

minustakin taru sormusten herrasta on vähän tylsästi kirjoitettu...et ole ainoa ;)

Hulluja on monn laisia... mun absolut number one!!

Williams pääsee vauhtiin vasta toisessa osassa? No huh. Lukija pitäisi saada vakuuttuneeksi jo muutaman sivun jälkeen, joten mielestäni pitkäänkin sarjaan riittää 50 sivua sen toteamiseen, kannattaako lukea. Nimenomaan tarinan alun pitäisi olla niin kiinnostava, että lukija pääsee mukaan ja haluaa lukea lisää. Olen kaiken lisäksi aika sinnikäs lukija, sillä olen elämäni aikana tasan 3 kirjaa jättänyt kesken, joten saa aika pohjanoteeraus olla, etten jaksa jatkaa.

Mutta toisaalta jos inhoat Dragonlancea ja Pratchettia, niin meillä on täysin erilainen maku kirjojen suhteen. Turha kiistellä. Vaikka tykkään itsekin Ajan Pyörästä. :)

koditonhoure kirjoitti:

Williams pääsee vauhtiin vasta toisessa osassa? No huh. Lukija pitäisi saada vakuuttuneeksi jo muutaman sivun jälkeen, joten mielestäni pitkäänkin sarjaan riittää 50 sivua sen toteamiseen, kannattaako lukea. Nimenomaan tarinan alun pitäisi olla niin kiinnostava, että lukija pääsee mukaan ja haluaa lukea lisää. Olen kaiken lisäksi aika sinnikäs lukija, sillä olen elämäni aikana tasan 3 kirjaa jättänyt kesken, joten saa aika pohjanoteeraus olla, etten jaksa jatkaa.

Mutta toisaalta jos inhoat Dragonlancea ja Pratchettia, niin meillä on täysin erilainen maku kirjojen suhteen. Turha kiistellä. Vaikka tykkään itsekin Ajan Pyörästä. :)

Lue lisää

ole, että Karisto on pilkkonut hänen trilogiansa 12 osaan, niin että vauhtiin pääsy tapahtuu vasta toisessa osassa. Hitaasti lämpiävät tarinat eivät ole minulle mikään ongelma, sen sijaan kun tiputetaan keskelle taistelua heti ensimmäisellä sivulla, niin silloin voi hieman ärsyttää. Mutta harvemmin minäkään kirjoja kesken jätän ja jos jätänkin koitan joskus myöhemmin uudelleen jos vaikka olisin lukijana muuttunut.

Nynaeve kirjoitti:

ole, että Karisto on pilkkonut hänen trilogiansa 12 osaan, niin että vauhtiin pääsy tapahtuu vasta toisessa osassa. Hitaasti lämpiävät tarinat eivät ole minulle mikään ongelma, sen sijaan kun tiputetaan keskelle taistelua heti ensimmäisellä sivulla, niin silloin voi hieman ärsyttää. Mutta harvemmin minäkään kirjoja kesken jätän ja jos jätänkin koitan joskus myöhemmin uudelleen jos vaikka olisin lukijana muuttunut.

Lue lisää

Jos todella huonoja fantasiakirjoja etsitään, niin Jean Raben kirjoittamat ovat pohjanoteerauksia. Erehdyin lukemaan niitä muutaman, ajanhaaskausta. Lohikäärmeet olivat ainoita vähänkin eläviä henkilöitä.
Tad Williamsin Taru kolmesta miekasta -sarjassa oli minusta ihan erityistä viehätystä, paitsi että suomalaisen kustantajan tapa pilkkoa kirja oli aivan TÖRKEÄ.

Nynaeve kirjoitti:

ole, että Karisto on pilkkonut hänen trilogiansa 12 osaan, niin että vauhtiin pääsy tapahtuu vasta toisessa osassa. Hitaasti lämpiävät tarinat eivät ole minulle mikään ongelma, sen sijaan kun tiputetaan keskelle taistelua heti ensimmäisellä sivulla, niin silloin voi hieman ärsyttää. Mutta harvemmin minäkään kirjoja kesken jätän ja jos jätänkin koitan joskus myöhemmin uudelleen jos vaikka olisin lukijana muuttunut.

Lue lisää

Tad Williamssin ensimmäisen kirjan Velhon oppipoika luin,ja en enää aio lukea yhtään hänen kirjojaan.
Kun näen ne kirjat kirjastossa kirkaisen ja juoksen hyllyjen väliin piiloon.
Miten joku PYSTYY kirjoittamaan niin tylsästi?!

Ihan totta ekan kirjan sain kärsimällä luettua.
Kruununperillistä EN ja EN lue.
Jos on olevinaan fantasiakirjailija, täytyy osata kirjoittaa mielenkiintoisesti,ei voi kirjoittaa kolmeasataasivua sinnikkäitten kärsimykseksi.

Eddings on hyvä.Vaikka kummassakin sarjassa (Belgarionin ja Malloreanin taru) on vähän kliseinen maku on kirjat mielenkiintoisia ja hauskoja.
Eddingsillä on vikansa mutta kyllä on saanut minut lukemaan kaksi taruaan joten eikö se ole jo jotain?
Jos Eddings on hiukan kliseinen, Tad Williams ei muuta olekkaan.

Tolkien-fanina ja oppineena voin sanoa ja myöntää ihan regellisesti että joskus Tolkienin teksti on ihan oikeasti pitkäveteistä mutta sitten sen jälkeen se täydentää tarinaa ja saa kauniita lauseita liittyen tylsään osioon.
Tolkienia jos haukkuu saa kunnon vihat päälleen mutta uskalsin nyt sanoa mitä olen mieltä.

Voi että älkää hyvät ihmiset lukeko KOSKAAN Williamssia.

Nynaeve kirjoitti:

ole, että Karisto on pilkkonut hänen trilogiansa 12 osaan, niin että vauhtiin pääsy tapahtuu vasta toisessa osassa. Hitaasti lämpiävät tarinat eivät ole minulle mikään ongelma, sen sijaan kun tiputetaan keskelle taistelua heti ensimmäisellä sivulla, niin silloin voi hieman ärsyttää. Mutta harvemmin minäkään kirjoja kesken jätän ja jos jätänkin koitan joskus myöhemmin uudelleen jos vaikka olisin lukijana muuttunut.

Lue lisää

Kustantajien inhottava tapa halkaista paksuja fantasiakirjoja kahteen osaan on kai käytännön sanelema juttu. Yhtenä kirjana painatus- yms kustannukset nousisivat niin suuriksi, että kirjasta tulisi persnettoa, koska sille ei kuitenkaan voisi panna niin kovaa hintaa kuin olisi tarpeen, eihän kellään olisi varaa ostaa jotain 50 euron hintaista fantasiakirjaa. Puolikkaan kirjan taas voi hinnoitella siedettäväksi. Se vaikuttaa jonkimoiselta optiselta harhalta, oikeastaan, mutta niin se näyttäisi menevän. Ajatellaan tässä nyt vaikka Martinin Jään ja tulen laulu -sarjaa. Kaksi ensimmäistä osaa on ilmestynyt suomeksi mahtavina järkäleinä, mutta kolmas tietääkseni on jo halkaistu kahtia. Jos vähääkään tietää kirjapainohintoja, syy on helppo ymmärtää.

Beliendah. kirjoitti:

Tad Williamssin ensimmäisen kirjan Velhon oppipoika luin,ja en enää aio lukea yhtään hänen kirjojaan.
Kun näen ne kirjat kirjastossa kirkaisen ja juoksen hyllyjen väliin piiloon.
Miten joku PYSTYY kirjoittamaan niin tylsästi?!

Ihan totta ekan kirjan sain kärsimällä luettua.
Kruununperillistä EN ja EN lue.
Jos on olevinaan fantasiakirjailija, täytyy osata kirjoittaa mielenkiintoisesti,ei voi kirjoittaa kolmeasataasivua sinnikkäitten kärsimykseksi.

Eddings on hyvä.Vaikka kummassakin sarjassa (Belgarionin ja Malloreanin taru) on vähän kliseinen maku on kirjat mielenkiintoisia ja hauskoja.
Eddingsillä on vikansa mutta kyllä on saanut minut lukemaan kaksi taruaan joten eikö se ole jo jotain?
Jos Eddings on hiukan kliseinen, Tad Williams ei muuta olekkaan.

Tolkien-fanina ja oppineena voin sanoa ja myöntää ihan regellisesti että joskus Tolkienin teksti on ihan oikeasti pitkäveteistä mutta sitten sen jälkeen se täydentää tarinaa ja saa kauniita lauseita liittyen tylsään osioon.
Tolkienia jos haukkuu saa kunnon vihat päälleen mutta uskalsin nyt sanoa mitä olen mieltä.

Voi että älkää hyvät ihmiset lukeko KOSKAAN Williamssia.

Lue lisää

Minusta Eddingsin ehdottomasti paras kirja on se, missä hän kertoo, millä tavalla loi ja kirjoitti (vaimonsa kanssa) fantasiakirjansa. Ikävä kyllä en muista sen kirjan nimeä tähän hätään.

Tolkienista voin sanoa, että olen samaa mieltä tekstin ajoittaisesta tylsyydestä. Suomennokset ovat ihmeen raamatullisella tyylillä väkerrettyjä, vaikka toki ehdottomasti ansaitsevat ihailua ainakin siinä suhteessa, että tyyli pysyy samana loppuun asti. Kun luin joskus kauan sitten, nuorena, ensimmäisen kerran Taru sormusten herrasta -suomennoksen, olin tyrmistynyt, se oli minusta niin kamala. Mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan sitäkin. Englanniksi LotR ei ole lainkaan tylsä, kuiva eikä raamatullinen, vaan kaunista, soljuvaa kieltä ja nautittavia lauseita. Toki tekstistä huokuu se, että Tolkien oli vanha papparainen ja aikakautensa patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen läpitunkema, ja kaikesta fantasiamielisyydestään huolimatta akateemisen kuivakka. Tarinasta olisi voinut varmasti kirjoittaa toisenlaisen, mutta olisiko se ollut parempi, enpä menisi sitä väittämään.

Riotandra kirjoitti:

Kustantajien inhottava tapa halkaista paksuja fantasiakirjoja kahteen osaan on kai käytännön sanelema juttu. Yhtenä kirjana painatus- yms kustannukset nousisivat niin suuriksi, että kirjasta tulisi persnettoa, koska sille ei kuitenkaan voisi panna niin kovaa hintaa kuin olisi tarpeen, eihän kellään olisi varaa ostaa jotain 50 euron hintaista fantasiakirjaa. Puolikkaan kirjan taas voi hinnoitella siedettäväksi. Se vaikuttaa jonkimoiselta optiselta harhalta, oikeastaan, mutta niin se näyttäisi menevän. Ajatellaan tässä nyt vaikka Martinin Jään ja tulen laulu -sarjaa. Kaksi ensimmäistä osaa on ilmestynyt suomeksi mahtavina järkäleinä, mutta kolmas tietääkseni on jo halkaistu kahtia. Jos vähääkään tietää kirjapainohintoja, syy on helppo ymmärtää.

Lue lisää

Ymmärrän kyllä syyt kirjojen pilkkomiseen, ostan itsekin mieluummin kaksi parinkympin kirjaa kuin yhden viidenkympin hintaisen.

Mutta Kariston kirjojen pillkomistalkoissa ottaa päähän eniten se, ettei niissä ole selvästi merkitty, että ne ovat vain osa alkuperäisteosta. Jos ei ole niin utelias kirjojen suhteen kuin vaikkapa minä, niin ei todennäköisesti sitä koskaan saa selville. Sitten syytetään kirjailijaa epätasaisista kirjoista, kun kyse on oikeasti siitä, että alku, keskikohta ja loppu on jaettu omiksi kirjoikseen.

Tulen ja Jään Laulun kolmas osa tosiaan laitetaan kahteen osaan, se on aivan hirvittävä järkäle(jopa verrattuna ensimmäisen kahteen) ja taisi jo alkuperäinenkin kustantaja sen laittaa kahteen osaan joissa molemmissa jotain 700 sivua. Mielestäni Kirjava on tehnyt hyvin kiltisti meitä lukijoita kohtaan julkaisemalla nuo kaksi osaa kokonaisina.

Nynaeve kirjoitti:

Ymmärrän kyllä syyt kirjojen pilkkomiseen, ostan itsekin mieluummin kaksi parinkympin kirjaa kuin yhden viidenkympin hintaisen.

Mutta Kariston kirjojen pillkomistalkoissa ottaa päähän eniten se, ettei niissä ole selvästi merkitty, että ne ovat vain osa alkuperäisteosta. Jos ei ole niin utelias kirjojen suhteen kuin vaikkapa minä, niin ei todennäköisesti sitä koskaan saa selville. Sitten syytetään kirjailijaa epätasaisista kirjoista, kun kyse on oikeasti siitä, että alku, keskikohta ja loppu on jaettu omiksi kirjoikseen.

Tulen ja Jään Laulun kolmas osa tosiaan laitetaan kahteen osaan, se on aivan hirvittävä järkäle(jopa verrattuna ensimmäisen kahteen) ja taisi jo alkuperäinenkin kustantaja sen laittaa kahteen osaan joissa molemmissa jotain 700 sivua. Mielestäni Kirjava on tehnyt hyvin kiltisti meitä lukijoita kohtaan julkaisemalla nuo kaksi osaa kokonaisina.

Lue lisää

Jeps, minusta sarja on ollut tähän mennessä oikein hyvä, ja odotan hyvillä mielin lisää tulevaksi. Kirjava on tehnyt hienon työn ottaessaan sarjan työn alle. Toivottavasti he jaksavat loppuun asti. Kahdessa ensimmäisessä suomennoksessa kiusasi melkoinen virhemäärä, tekstistä paistaa kääntäjän kokemattomuus ja puutteellinen oikoluku. Mutta kokonaisuuden kannalla sellaiset ovat kumminkin pikkujuttuja kun kirjat ovat muuten niin nautinnollista luettavaa. Lukiessani kakkososaa englanniksi mietin miten kääntäjä mahtaa selviytyä kohdasta missä se tyyppi opettaa rakastajatartaan ottamaan suihin. Ajattelin että mahtavatko Kirjavassa jotenkin sensuroida sen kohdan, mutta eivät sentään alentuneet moiseen. Sarja on ehkä kumminkin senverran raskasta fantasiaa että aivan pienet eivät jaksa siihen paneutua.

Minusta redwall toistaa itseään, mutta pidin kyllä parista osata kun luin ne kauan sitten.

Pratchettiä kun luin ekan kerran en ymmärtänyt mitään, mutta nyt ymmärrän että olin silloin liian nuori (ja minähän olen niiin vanha kuin 15 ;) )ja nykyisin olen fani =).

Dragonlancesta pidän Raistlini takia, mutta ymmärrän että ne ovat sinusta tylsiä.

Minäkään en ikinä jätä kirjaa kesken paitsi tosi erityistapauksessa nimittäin olen monesti huomannut että olen oppinut pitämään kirjasta. Oikeastaan alku on aina vaikea...

Ja alkuperäisestä aiheesta: en nyt keksi yhtään tosi huonoa kirjaa...paitsi Kuolleet kaupungit vai mikä se nyt oli. Kuitenkin suomalainen/set kirjailija(t). Pernin lohikäärmeet-sarjastakaan en tykännyt, mutta siitäkin on sen verran aikaa, että ei sitä tiedä..

Ajan pyörä junnaa paikallaan ja jaaaaaatkkkuuuuu iiikkkuuuuiiiissseeeesssttiiii. Kirjailijan olisi hyvä opetella vähän tiivistämään, jos haluaa säilyttää yleisönsä. Mainittakoon että jaksoin lukea tuota sentään aika monta kirjaa, joten ei ihan huonoimman pään huonoimmasta päästä.

Taru Kolmesta miekasta oli minusta virkistävän omintakeinen ottaen huomioon, että se on selvästi tarkoituksellinen kokoelma kliseisiä aineksia. Tosin tämä kliseevyyhti räjähtää Williamsin - ja lukijan - silmille sarjan lopetusvaiheissa, joka lässähti pannukakkumaisesti aivan liian ennalta-arvattaviin ratkaisuihin. Kuitenkin, sithien (ei pidä sekoittaa Star Warsin sitheihin) jälkeen kaikki D&D-tusinahaltijat ovat menettäneet kaiken viehätyksensä, ja muutkin rodut olivat vaihteeksi jotain mielenkiintoista.

Eddingsin ote alkoi lipsua heti Belgariadin jälkeen. Teini-iässä tuli luettua, kun ei ollut vielä niin kovin kriittinen lukemiston suhteen, mutta Eleniumin taru jäi kesken. Sama puuro, eri mausteet. Pihviä, kiitos...

Pratchett on kirjoittanut pari ei niin hyvää kirjaa, pari loistavaa kirjaa, ja ison kasan ihan hyviä. Luonnollisesti jos ei pidä vinomielisestä huumorista, ei kannata vaivautua.

Dragonlance-kirjat ovat hyvää viihdettä, ja siinä se. Mitään sen syvällisempää niistä on turha etsiä, mutta jos sattuu olemaan flunssassa, eikä jaksa paljon sängystä nousta, ne ovat sopivan kevyttä ja sujuvasti kirjoitettua tavaraa puolitajuisena luettavaksikin. Sama pätee muihin Weiss-Hickman -kaksikon kirjasarjoihin. Hyvää ajantappolukemista, jos ei jaksa mihinkään päätä suuremmin vaivaavaan uppoutua.

Shivar Dragon kirjoitti:

Ajan pyörä junnaa paikallaan ja jaaaaaatkkkuuuuu iiikkkuuuuiiiissseeeesssttiiii. Kirjailijan olisi hyvä opetella vähän tiivistämään, jos haluaa säilyttää yleisönsä. Mainittakoon että jaksoin lukea tuota sentään aika monta kirjaa, joten ei ihan huonoimman pään huonoimmasta päästä.

Taru Kolmesta miekasta oli minusta virkistävän omintakeinen ottaen huomioon, että se on selvästi tarkoituksellinen kokoelma kliseisiä aineksia. Tosin tämä kliseevyyhti räjähtää Williamsin - ja lukijan - silmille sarjan lopetusvaiheissa, joka lässähti pannukakkumaisesti aivan liian ennalta-arvattaviin ratkaisuihin. Kuitenkin, sithien (ei pidä sekoittaa Star Warsin sitheihin) jälkeen kaikki D&D-tusinahaltijat ovat menettäneet kaiken viehätyksensä, ja muutkin rodut olivat vaihteeksi jotain mielenkiintoista.

Eddingsin ote alkoi lipsua heti Belgariadin jälkeen. Teini-iässä tuli luettua, kun ei ollut vielä niin kovin kriittinen lukemiston suhteen, mutta Eleniumin taru jäi kesken. Sama puuro, eri mausteet. Pihviä, kiitos...

Pratchett on kirjoittanut pari ei niin hyvää kirjaa, pari loistavaa kirjaa, ja ison kasan ihan hyviä. Luonnollisesti jos ei pidä vinomielisestä huumorista, ei kannata vaivautua.

Dragonlance-kirjat ovat hyvää viihdettä, ja siinä se. Mitään sen syvällisempää niistä on turha etsiä, mutta jos sattuu olemaan flunssassa, eikä jaksa paljon sängystä nousta, ne ovat sopivan kevyttä ja sujuvasti kirjoitettua tavaraa puolitajuisena luettavaksikin. Sama pätee muihin Weiss-Hickman -kaksikon kirjasarjoihin. Hyvää ajantappolukemista, jos ei jaksa mihinkään päätä suuremmin vaivaavaan uppoutua.

Lue lisää

että 12 kirja Ajan Pyörää on viimeinen vaikka se sitten olisi niin paksu, ettei sitä voisi liikutella kuin kottikärryillä. Eli ei sekään ikuisesti jatku. :)

Tiivistämistä ne kirjat kieltämättä hieman vaatisivat, jos poistettaisiin vaikkapa puolet niistä tarkoista vaatekuvauksista ja helmojen oikomisista, olisi paljon mukavampi lukea. Mieleen tulee väkisinkin yhden isomman ihmisjoukon kokoontuminen jossa kuvailtiin ainakin kymmenen ihmisen vaatteet ja koko teltan sisustus, ennenkuin päästiin asiaan.

Eli tiedostan, että Jordanilla on parantamisen varaa kerronnan sujuvuuden suhteen. Mielenkiintoiseksi sarjan tekee se valtava määrä nippelitiedon yhdistämistä oikeisiin paikkoihin ja Jordanin tapa laittaa mukaan arvoituksia ratkaistavaksi.

Riotandra kirjoitti:

Minusta Eddingsin ehdottomasti paras kirja on se, missä hän kertoo, millä tavalla loi ja kirjoitti (vaimonsa kanssa) fantasiakirjansa. Ikävä kyllä en muista sen kirjan nimeä tähän hätään.

Tolkienista voin sanoa, että olen samaa mieltä tekstin ajoittaisesta tylsyydestä. Suomennokset ovat ihmeen raamatullisella tyylillä väkerrettyjä, vaikka toki ehdottomasti ansaitsevat ihailua ainakin siinä suhteessa, että tyyli pysyy samana loppuun asti. Kun luin joskus kauan sitten, nuorena, ensimmäisen kerran Taru sormusten herrasta -suomennoksen, olin tyrmistynyt, se oli minusta niin kamala. Mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan sitäkin. Englanniksi LotR ei ole lainkaan tylsä, kuiva eikä raamatullinen, vaan kaunista, soljuvaa kieltä ja nautittavia lauseita. Toki tekstistä huokuu se, että Tolkien oli vanha papparainen ja aikakautensa patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen läpitunkema, ja kaikesta fantasiamielisyydestään huolimatta akateemisen kuivakka. Tarinasta olisi voinut varmasti kirjoittaa toisenlaisen, mutta olisiko se ollut parempi, enpä menisi sitä väittämään.

Lue lisää

Käännetyt teokset ei valitettavasti vedä vertoja alkuperäis versioille. Kersti Juvan TSH suomennoksen pitäis kyl olla iha ok, riippuu tosi paljon lukijan kiinnostuksesta ja motivaatiosta.

Hieman itseäni harmittaakin se ettei kielitaito riitä lukemaan kirjoja alkuperäiskielisinä. Englanniksi julkkareita on muutenkin enemmän ja osa todella upeita ja paksuja loppuun hiottuja järkäleitä.

Mieluummin ostaisin sellaisia kuin suomalaisia rumahkoja kerran 5 vuodessa julkastuja opuksia, joihin ei ole paljoa panostettu. Osaa kirjoista ei käännetä suomeksi lainkaan, vaikka englanniksi yhestä kirjasta saattaa tulla julkkarit vuosittain useammalta kustantajalta.

Tsekatkaa:
http://productsearch.barnesandnoble.com/search/results.aspx?store=book&SID=577536

Riotandra kirjoitti:

Minusta Eddingsin ehdottomasti paras kirja on se, missä hän kertoo, millä tavalla loi ja kirjoitti (vaimonsa kanssa) fantasiakirjansa. Ikävä kyllä en muista sen kirjan nimeä tähän hätään.

Tolkienista voin sanoa, että olen samaa mieltä tekstin ajoittaisesta tylsyydestä. Suomennokset ovat ihmeen raamatullisella tyylillä väkerrettyjä, vaikka toki ehdottomasti ansaitsevat ihailua ainakin siinä suhteessa, että tyyli pysyy samana loppuun asti. Kun luin joskus kauan sitten, nuorena, ensimmäisen kerran Taru sormusten herrasta -suomennoksen, olin tyrmistynyt, se oli minusta niin kamala. Mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan sitäkin. Englanniksi LotR ei ole lainkaan tylsä, kuiva eikä raamatullinen, vaan kaunista, soljuvaa kieltä ja nautittavia lauseita. Toki tekstistä huokuu se, että Tolkien oli vanha papparainen ja aikakautensa patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen läpitunkema, ja kaikesta fantasiamielisyydestään huolimatta akateemisen kuivakka. Tarinasta olisi voinut varmasti kirjoittaa toisenlaisen, mutta olisiko se ollut parempi, enpä menisi sitä väittämään.

Lue lisää

Eddingin kirjat olivat sujuvaa luettavaa siihenasti kun kirjoissa tulee toinenkin kirjoittaja ( vaimo ) niistä kirjoista tulee mieleen luento historian tapahtumasta ja on liki mahdoton samaistua kehenkään kirjan henkilöön. Ne seuraavat tarinaa jotensakkin sivusta ja kolmannessa persoonassa luennoiden. Ja se vie lukemisen ilon mutta se alkupään tuotanto jossa David on kirjoitajana yksi on nautittavaa luettavaa. Luulen että Taru Kolmesta miekasta on yritys saada tarinasta kilpailija Ajanpyörälle, muuten juttu on todella luettava ( raskas ) ja vaatii sinikkyyttä lukea loppuun.

Pakkohan niitä sarjoja on loppuun lukea. Mä ainakin jään tavallaan koukkuun niihin hahmoihin, joten annan kirjailijalle kaikki virheet ja tylsät kirjat anteeksi. Haluan tietää, miten niille käy. (No Salvatoren hahmot ei ainakaan kuole. :D)

koditonhoure kirjoitti:

Pakkohan niitä sarjoja on loppuun lukea. Mä ainakin jään tavallaan koukkuun niihin hahmoihin, joten annan kirjailijalle kaikki virheet ja tylsät kirjat anteeksi. Haluan tietää, miten niille käy. (No Salvatoren hahmot ei ainakaan kuole. :D)

Lue lisää

Salvatoren hahmojen kuolemattomuus on suuresti liioiteltu huhu.
Tosin, niillä on ikävä taipumus herätä henkiin... :)

Pakko myöntää että itsekin tulee luettua sarjoja kokonaan, mutta ei aina kannattaisi... Esimerkiksi uusimman Potterinkin ostan, kun ensimmäisen aikoinani ostin selvittääkseni mistä koko jutussa on kyse... Onneksi maltan odottaa että sen saa inhimilliseen hintaan, mihin voi puolisen vuotta tuhraantua, mutta eipä tuo niin hyvä kirja ole kuitenkaan että siinä mitään menettäisi. :)

The Rat kirjoitti:

Salvatoren hahmojen kuolemattomuus on suuresti liioiteltu huhu.
Tosin, niillä on ikävä taipumus herätä henkiin... :)

Pakko myöntää että itsekin tulee luettua sarjoja kokonaan, mutta ei aina kannattaisi... Esimerkiksi uusimman Potterinkin ostan, kun ensimmäisen aikoinani ostin selvittääkseni mistä koko jutussa on kyse... Onneksi maltan odottaa että sen saa inhimilliseen hintaan, mihin voi puolisen vuotta tuhraantua, mutta eipä tuo niin hyvä kirja ole kuitenkaan että siinä mitään menettäisi. :)

Lue lisää

Ensimmäiseksi tolkienista. Täytyy myöntää että kirjoitustyyli voi paikoittain olla tylsää, mutta se on osa viehätystä, koska hänen maailmansa on niin laaja ja tarinat monimuotoisia. Tolkien on kyllä ehdottomasti kolmen parhaan kirjoittajan joukossa.

Sitten Eddings. Miehn paheeksi täytyy myöntää viehätys omiin hahmoihinsa, koska kahdessa viimeissä sarjassa (elenium ja tamuli) henkilöt ovat hyvin samankaltaisia kuin belgarionin ja mallorean tarussa Joten kannattaa aloitta kahdesta ensimmäisestä sarjasta ja jos ei tykkää niin en suosittele muuta tuotantoa lukemaan. Eddings on kyllä hyvä kirjailija ja tarinoissa on se jokin joka laittaa lukemaan niitä ja unohtamaan pienet kliseet ja toiston. Reginan laulu oli pohjanoteraaus enkä suosittele. Toivon että eddings pysyy fantasiassa koska se sujuu selvästi paremmin.

Salvatore. Tarinat ovat ok, mutta toivoisin että kaveri kirjoittaisi muutakin kuin kuvaisi kuinka sapeli leikkaa örkkiä tai kuinka barbaari huitoo sotamoukarilla. Kirjojen parasta antia onkin henkilöhahmot, jotka ovat mielestäni hyvin kirjoitettuja. Tosin pientä kliseisyyttä niissäkin mutta yhtäkaikki melkomukiinmeneviä.

Tad Williams. kaksi sanaa: älkää lukeko. Luin hiellä ja vaivalla taru kolmesta miekasta ja onnistuin saamaan sen päätökseen pelkästään periaatteesta. Kirjat olivat tylsiä ja täynnä kuluneita kliseitä. En toedä onko hänellä muuta tuotantoa joka olisi parempaa mutta en ole vaivaitunut edes ottamaan selvää.

Toisaalta toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja mitäpä sitä makuasioista kiistelemään, toisen makuun on kumminkin vaikea vaikuttaa. Tosin entinen opettajani sanoi etää pakko kiistellä makuasioista, koska mitä kiistelemistä faktoissa on?

Iloisia lukuhetkiä kaikille.

On olemassa sarjoja, joissa on tosiaan yksi tai kaksi lukemisen arvoista kirjaa, ja sitten on sarjoja jotka kannattaa lukea loppuun, jos piti ensimmäisestä kirjasta. Musta Haltia-trilogiassa on kaksi lukemisen arvoista kirjaa: ne ensimmäiset. Mitään muuta Salvatoren kynäilemää ei kannata koskea pitkällä tikullakaan. Eikä se toinenkaan niin hyvä ole. Cardin Alvin-sarja on minusta säilyttänyt tasonsa suhteellisen hyvin verrattuna vaikka saman miehen Ender-kirjoihin (joista vain ensimmäinen on hyvä, toinen keskiverto ja kolmas välttämisen arvoista roskaa). Belgariad kannattaa minusta lukea kokonaan, niin voi sanoa lukeneensa koko Eddingsin tuotannon. ;)

Fantasiaa kirjoitetaan nykyisin aivan liian vähän tiiviisti yhden osan periaatteella. Jos se onnistuu kauhussa ja scifissä, mikä hitto fantasiakirjailijoita vaivaa? Laiskuus vai ahneus?

Potterin kohdalla olen kylläkin eri mieltä, sillä se on varsin poikkeava siinä suhteessa, että sen on tarkoitus kehittyä lastenkirjasarjasta nuortenkirjasarjaksi, ja itsetietoisesta epäoriginaalisuudesta huolimatta se on hyvin kirjoitettua dekkarityylistä tavaraa. Viihdettä, ei taidetta. Lisäksi ensimmäinen Potter vaikuttaa huonommalta kuin todellisuudessa on, vasta muutaman kirjan luettuaan havaitsee sarjan vahvuudet. En menisi arvostelemaan Pottereita ennen kuin viimeinen osa on valmis.

Ja kannattaa muistaa, että Taru sormusten herrastakin on kirjoitettu kustantajan pyynnöstä...

Shivar Dragon kirjoitti:

On olemassa sarjoja, joissa on tosiaan yksi tai kaksi lukemisen arvoista kirjaa, ja sitten on sarjoja jotka kannattaa lukea loppuun, jos piti ensimmäisestä kirjasta. Musta Haltia-trilogiassa on kaksi lukemisen arvoista kirjaa: ne ensimmäiset. Mitään muuta Salvatoren kynäilemää ei kannata koskea pitkällä tikullakaan. Eikä se toinenkaan niin hyvä ole. Cardin Alvin-sarja on minusta säilyttänyt tasonsa suhteellisen hyvin verrattuna vaikka saman miehen Ender-kirjoihin (joista vain ensimmäinen on hyvä, toinen keskiverto ja kolmas välttämisen arvoista roskaa). Belgariad kannattaa minusta lukea kokonaan, niin voi sanoa lukeneensa koko Eddingsin tuotannon. ;)

Fantasiaa kirjoitetaan nykyisin aivan liian vähän tiiviisti yhden osan periaatteella. Jos se onnistuu kauhussa ja scifissä, mikä hitto fantasiakirjailijoita vaivaa? Laiskuus vai ahneus?

Potterin kohdalla olen kylläkin eri mieltä, sillä se on varsin poikkeava siinä suhteessa, että sen on tarkoitus kehittyä lastenkirjasarjasta nuortenkirjasarjaksi, ja itsetietoisesta epäoriginaalisuudesta huolimatta se on hyvin kirjoitettua dekkarityylistä tavaraa. Viihdettä, ei taidetta. Lisäksi ensimmäinen Potter vaikuttaa huonommalta kuin todellisuudessa on, vasta muutaman kirjan luettuaan havaitsee sarjan vahvuudet. En menisi arvostelemaan Pottereita ennen kuin viimeinen osa on valmis.

Ja kannattaa muistaa, että Taru sormusten herrastakin on kirjoitettu kustantajan pyynnöstä...

Lue lisää

Cardista täytyy sanoa että kyseisen ihmisen uskonnollinen vaihtelu (taitaa olla tätä nykyä taas innokas mormoni) näkyy kirjoissa selkeästi... Ehkä juuri selkeimmin alvin -sarjassa... Ensimmäisten parin osan jälkeen mukaan on tullut liuta kristillisiä arvoja ja aatteita joita ilman sarja olisi ollut niin paljon piristävämpi... :)

Ender on ehkä edelleenkin suosikkikirjojani, vaikken ole sitä lukenut varmaan kymmeneen vuoteen... Pitääpä metsästää jostain. Jatko-osista olen muutoin samaa mieltä, mutta jättäisin myös sen toisen osan lukematta. Miksi pilata hyvä lukukokemus surkealla jatkolla?

Yhden kirjan fantasiaankin olen törmännyt - tai ainakin luulen niin. Cardin Hart's Hope tulee ensimmäisenä mieleen (ihan jees kirjakin).

Luulisin tietäväni mistä tuo jatko-osien kirjoittaminen johtuu... Kyse on siitä että kirjailija joutuu luomaan oman maailmansa (tai voihan sitä varastaa olemassaolevankin) ja panostamaan siihen. Tällainen maailma alkaa helposti elämään kirjailijan mielessä ja jossain vaiheessa käy niin että tarvinat eivät vain lopu... Vain saduissa (ja Tolkienilla) paha kukistetaan ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Realistinen vaihtoehto olisi LotRiinkin ollut vaikka jännitteiden kasvaminen ihmisten ja loppujen haltioiden välillä ja siitä aiheutuneet kahnaukset... Ja kymmenet lisäkirjat... :)

Taru muuten voi olla kirjoitettu kustantajan pyynnöstä, mutta se oli ikään kuin valmiina Tolkienilla (tai no, mies korjasi koko ajan tarinoitaan) ja tarvitsi vain puhtaaksikirjoituksen. Sitä ei siis ole luotu kustantajan pyynnöstä. :)

The Rat kirjoitti:

Cardista täytyy sanoa että kyseisen ihmisen uskonnollinen vaihtelu (taitaa olla tätä nykyä taas innokas mormoni) näkyy kirjoissa selkeästi... Ehkä juuri selkeimmin alvin -sarjassa... Ensimmäisten parin osan jälkeen mukaan on tullut liuta kristillisiä arvoja ja aatteita joita ilman sarja olisi ollut niin paljon piristävämpi... :)

Ender on ehkä edelleenkin suosikkikirjojani, vaikken ole sitä lukenut varmaan kymmeneen vuoteen... Pitääpä metsästää jostain. Jatko-osista olen muutoin samaa mieltä, mutta jättäisin myös sen toisen osan lukematta. Miksi pilata hyvä lukukokemus surkealla jatkolla?

Yhden kirjan fantasiaankin olen törmännyt - tai ainakin luulen niin. Cardin Hart's Hope tulee ensimmäisenä mieleen (ihan jees kirjakin).

Luulisin tietäväni mistä tuo jatko-osien kirjoittaminen johtuu... Kyse on siitä että kirjailija joutuu luomaan oman maailmansa (tai voihan sitä varastaa olemassaolevankin) ja panostamaan siihen. Tällainen maailma alkaa helposti elämään kirjailijan mielessä ja jossain vaiheessa käy niin että tarvinat eivät vain lopu... Vain saduissa (ja Tolkienilla) paha kukistetaan ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Realistinen vaihtoehto olisi LotRiinkin ollut vaikka jännitteiden kasvaminen ihmisten ja loppujen haltioiden välillä ja siitä aiheutuneet kahnaukset... Ja kymmenet lisäkirjat... :)

Taru muuten voi olla kirjoitettu kustantajan pyynnöstä, mutta se oli ikään kuin valmiina Tolkienilla (tai no, mies korjasi koko ajan tarinoitaan) ja tarvitsi vain puhtaaksikirjoituksen. Sitä ei siis ole luotu kustantajan pyynnöstä. :)

Lue lisää

Olen samaa mieltä..Jälkeenjääneistä papereista löytyi vielä vaikka mitä, joten Tolkien oli pöytälaatikkoon kirjoittaja ja hänestä löytyy elämänkertakin, een muista kenen kirjoittama.

Siis tarkoitin että että Pratchetin kaikki kirjat on samanlaisia ja Redwallin kirjat on samanlaisia, ei siis keskenään. Kai sen nyt tajuu.
SAISINKO KUNNON KOMMENTTEJA TÄHÄN JUTTUUN???

Laurana kirjoitti:

Siis tarkoitin että että Pratchetin kaikki kirjat on samanlaisia ja Redwallin kirjat on samanlaisia, ei siis keskenään. Kai sen nyt tajuu.
SAISINKO KUNNON KOMMENTTEJA TÄHÄN JUTTUUN???

Lue lisää

Olet saanut ennätyksiä hipovan määrän ihmisiä keskusteleman tästä aiheesta ja nyt mielestäsi et ole saanut kunnollisia vastauksia, kun kaikki ei ole vain tyytyneet haukkumaan sinun mielestäsi surkeita kirjoja.

Tottakai ihmiset alkavat puolustamaan kirjoja joita on omasta mielestään haukuttu aiheettomasti, varsinkin jos se tehdään ilman perusteluja. Minä ainakin arvostan enemmän oikeaa keskustelua kuin tylsää listausta ilman mielipiteitä.

Laurana kirjoitti:

Siis tarkoitin että että Pratchetin kaikki kirjat on samanlaisia ja Redwallin kirjat on samanlaisia, ei siis keskenään. Kai sen nyt tajuu.
SAISINKO KUNNON KOMMENTTEJA TÄHÄN JUTTUUN???

Lue lisää

-__-'
No itseasiassa ei välttämättä tajua.
Ja asian voi varmaan esittää huutamattakin. Ô__o

> Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä..

Faktoista ei voi kiistellä, joten mielipiteet lienevät ainut vaihtoehto...

Muuten olen sitä mieltä että Ajan pyörän luettaminen olisi halvempi (joskin julmempi) tapa rangaista esimerkiksi murhaajia, kuin mitä vankilan täysihoito muutaman vuoden ajalta. :)

Täytyy kyllä myöntää että Jordan on keksinyt rahasammon. Kirjan perusperiaate on se ettei se etene mihinkään ja tämä jopa jossain sanotaan.

The Rat kirjoitti:

> Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä..

Faktoista ei voi kiistellä, joten mielipiteet lienevät ainut vaihtoehto...

Muuten olen sitä mieltä että Ajan pyörän luettaminen olisi halvempi (joskin julmempi) tapa rangaista esimerkiksi murhaajia, kuin mitä vankilan täysihoito muutaman vuoden ajalta. :)

Täytyy kyllä myöntää että Jordan on keksinyt rahasammon. Kirjan perusperiaate on se ettei se etene mihinkään ja tämä jopa jossain sanotaan.

Lue lisää

Mielelläni murhaan jonkun, jos selviän siitä lukemalla Ajan Pyörää. :D No ei kai sentään, mutta kyllä tykkään sarjasta. Tosin olen vähän miettinyt, että loppuuko se koskaan. Haluaisin lukea loppuratkaisun!

Jos voisin johonkin fantasiamaailmaan hypätä, musta tulisi tietäväinen. Vaikka merikansakin on kiehtova.

Miten niin ei muka etene? Koko ajanhan ne kulkee paikasta toiseen ja tappaa trollokkeja ja metsästää mustaa ajahia ja vaikka mitä. *näyttää kieltä* Mutta tosissaan, eipä ole juuri edennyt tarina, tullut vaan lisää henkilöitä ja ongelmia. Päähenkilöt on tietysti vähän muuttuneet, kasvaneet sekä saaneet ylimääräisiä ääniä päähänsä.

Pitäisikö tälle aloittaa oma keskustelu?

koditonhoure kirjoitti:

Mielelläni murhaan jonkun, jos selviän siitä lukemalla Ajan Pyörää. :D No ei kai sentään, mutta kyllä tykkään sarjasta. Tosin olen vähän miettinyt, että loppuuko se koskaan. Haluaisin lukea loppuratkaisun!

Jos voisin johonkin fantasiamaailmaan hypätä, musta tulisi tietäväinen. Vaikka merikansakin on kiehtova.

Miten niin ei muka etene? Koko ajanhan ne kulkee paikasta toiseen ja tappaa trollokkeja ja metsästää mustaa ajahia ja vaikka mitä. *näyttää kieltä* Mutta tosissaan, eipä ole juuri edennyt tarina, tullut vaan lisää henkilöitä ja ongelmia. Päähenkilöt on tietysti vähän muuttuneet, kasvaneet sekä saaneet ylimääräisiä ääniä päähänsä.

Pitäisikö tälle aloittaa oma keskustelu?

Lue lisää

> Pitäisikö tälle aloittaa oma keskustelu?

Ei välttämättä, ainakaan jos minun kanssani haluat asiasta peistä vääntää. Jotenkin tuntuu siltä että Ajan pyörästä on aika paljon keskusteluja täällä muutenkin... :D

Toden puhuakseni, siitä on jo aika kauan kun tuota sarjaa läpi kahlasin. Muistelen että ensimmäinen kirja tuntui mielenkiintoiselta, mutta sitten hahmojen kehitys jymähti. Seuraavat viisi-kuusi kirjaa kuluivat lukiessa sitä kuinka pojat miettivät mitä tytöt olivat heistä mieltä ja olivat varmoja että muut pärjäävät paremmin niiden kanssa... Njaa.. Ehkä niitä olisi jaksanut paremmin jos olisi lukenut kymmenen vuotta sitten, tai viisitoista... Olenkohan minä liian vanha tälle foorumille? (Kävin vilkaisemassa tässä välissä profiiliasi... Voitan sinut vielä muutamalla vuodella). :D

The Rat kirjoitti:

> Pitäisikö tälle aloittaa oma keskustelu?

Ei välttämättä, ainakaan jos minun kanssani haluat asiasta peistä vääntää. Jotenkin tuntuu siltä että Ajan pyörästä on aika paljon keskusteluja täällä muutenkin... :D

Toden puhuakseni, siitä on jo aika kauan kun tuota sarjaa läpi kahlasin. Muistelen että ensimmäinen kirja tuntui mielenkiintoiselta, mutta sitten hahmojen kehitys jymähti. Seuraavat viisi-kuusi kirjaa kuluivat lukiessa sitä kuinka pojat miettivät mitä tytöt olivat heistä mieltä ja olivat varmoja että muut pärjäävät paremmin niiden kanssa... Njaa.. Ehkä niitä olisi jaksanut paremmin jos olisi lukenut kymmenen vuotta sitten, tai viisitoista... Olenkohan minä liian vanha tälle foorumille? (Kävin vilkaisemassa tässä välissä profiiliasi... Voitan sinut vielä muutamalla vuodella). :D

Lue lisää

Ei Ajan Pyörästä mitään tarpeeksi isoa keskustelua ole ollut, höh. Mutta jaa, enpä tiedä edes, miltä kantilta haluaisin asiaa lähestyä ja keskustelua herättää, joten ihan sama.

Naisongelmiahan ne poikaparat miettivät tosiaan joka kirjassa. Ehkäpä Jordanilla on itsellään ollut ongelmia naisten kanssa. (Kelläpä ei olisi? :D Miehellä siis.) Joissain uudemmissa kirjoissa on seksiäkin, olin pudottaa silmät päästäni, kun törmäsin asiaan ensimmäisen kerran. Minä pieni viaton aloitin sarjan lukemisen 13-vuotiaana, hyvä ettei silloin ollut. *heh*

En usko, että aion ikääsi ohittaa. :) (Käytit sanaa "vielä".) Tuskin liian vanha olet tänne, muut on vaan niin nuoria. Mä en ainakaan halua olla koskaan liian vanha mihinkään. Ja nyt olen eksynyt todella pahasti aiheesta, kohta ketjun aloittaja taas ärähtää mulle.

koditonhoure kirjoitti:

Ei Ajan Pyörästä mitään tarpeeksi isoa keskustelua ole ollut, höh. Mutta jaa, enpä tiedä edes, miltä kantilta haluaisin asiaa lähestyä ja keskustelua herättää, joten ihan sama.

Naisongelmiahan ne poikaparat miettivät tosiaan joka kirjassa. Ehkäpä Jordanilla on itsellään ollut ongelmia naisten kanssa. (Kelläpä ei olisi? :D Miehellä siis.) Joissain uudemmissa kirjoissa on seksiäkin, olin pudottaa silmät päästäni, kun törmäsin asiaan ensimmäisen kerran. Minä pieni viaton aloitin sarjan lukemisen 13-vuotiaana, hyvä ettei silloin ollut. *heh*

En usko, että aion ikääsi ohittaa. :) (Käytit sanaa "vielä".) Tuskin liian vanha olet tänne, muut on vaan niin nuoria. Mä en ainakaan halua olla koskaan liian vanha mihinkään. Ja nyt olen eksynyt todella pahasti aiheesta, kohta ketjun aloittaja taas ärähtää mulle.

Lue lisää

> Ja nyt olen eksynyt todella pahasti aiheesta, kohta ketjun
> aloittaja taas ärähtää mulle.

Siis ketjun aloittajan oma vika jos ärähtää. Sehän tällaisessa keskustelussa parasta on että päästään jopa keskustelemaan... Ei sitä oikeasti kovin kauaa jaksaisi keskustella - tuota - vaikkapa aloittajan antamasta aiheesta.

> Ehkäpä Jordanilla on itsellään ollut ongelmia naisten kanssa.
> (Kelläpä ei olisi? :D Miehellä siis.)

Eipä heti tule mieleen tuntemaani naista jolla ei olisi ongelmia naisten kanssa. Myönnettäköön että ne ovat yleensä (paria "erityistapausta" lukuunottamatta) hieman erilaisia kuin miesten naisongelmat.

Väittäisin siis että kaikilla on ongelmia naisten kanssa, mutta vain naisilla miesten kanssa. Samaa mieltä? Kenties eri... Nämä eivät ole makuasioita, mutta sen verran subjektiivisia että henkilön tuttavapiiri pääsee pahasti vaikuttamaan noihin.

> Joissain uudemmissa kirjoissa on seksiäkin
Apua!!! :D
Pitäisiköhän lukea... IHan mielenkiinnosta...
No jaa, ehkä sitä on tullut tarpeeksi monta seksikuvausta luettua muutenkin.

> Minä pieni viaton aloitin sarjan lukemisen 13-vuotiaana,
> hyvä ettei silloin ollut. *heh*

Väittäisin pistäväni paremmaksi. Luin Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaanin joskus 1990. Olin silloin varmaan jotain 13 vuotias... Kirja pääsi varmaan puoliväliin ennen kuin päähenkilöön kohdistuva raaka raiskaus kuvataan ihan tarpeeksi yksityiskohtaisesti... On muuten hyvä kirja ja suosittelen, joskaan en ihan varhaisteineille.

> En usko, että aion ikääsi ohittaa

Enpä tiedä. Minä en aio ikinä täyttää kolmeakymmentä, ja onhan tässä vielä hetki aikaa lopettaa myös fyysinen vanheneminen... Henkisestä iästä on turha puhua jos täällä pyörii. :)

Njaa... Pitääpä palata viettämään aikaa perheen parissa (paitsi että tyttö painui juuri pehkuihin... Tai siis on painumassa... Eli avovaimon kanssa). Jutellaan kenties lisää joskus myöhemmin.

Syysmaa 1 ja 2 ovat huonompia kuin aijemmat mutta,,
Eivät TAPPAVAN TYLISÄ xD
Koska luin ne ja ajattelin ekana et joo.. huonompi kuin aikasemmat monta astetta mut kyllähän ton luki :D

Guy Gavriel Kay: Fionovarin kuvakudos - Tätä suositeltiin minulle suunnilleen uutena Sormusten herrana ja aikuisfantasian ykkösenä. Niin oli
Muttei ole enää.


Aikuisfantasian ykkönen on tällä hetkellä
Tulen ja jään laulu.

malk kirjoitti:

Guy Gavriel Kay: Fionovarin kuvakudos - Tätä suositeltiin minulle suunnilleen uutena Sormusten herrana ja aikuisfantasian ykkösenä. Niin oli
Muttei ole enää.


Aikuisfantasian ykkönen on tällä hetkellä
Tulen ja jään laulu.

Lue lisää

Jotkut pitää äidistä, jotkut tyttärestä, ja jotkut viikon vanhasta kaurapuurosta.

Sekin menettelisi mutta kun henkilöt ovat samoja, ja elleivät samoja niin toistensa kopioita, tapahtumat samoja, vitsit samoja ja ne vitsit ja mukamas sukkelat huomautukset henkilöiden välillä toistuvat aina parin sivun välein.

... Muutoin olen sitä mieltä että paras esimerkki itseään toistavasta kirjailijasta on Robert Jordan.

Siis mies on jopa keksinyt syyn sille että kaikki ajan pyörän kirjat ovat käytännössä samoja. Koko maailma pyörii ympyrää ja samat asiat toistuvat joka mittakaavassa, tai jotain muuta yhtä järkevää...

Miehen täytyy olla nero.

Sääli ettei se osaa kirjoittaa. Yleensä kun hyvien kirjojen huonoin puoli on se että ne ovat liian lyhyitä - ja huonot liian pitkiä.

Loistavan kirjan tunteekin kenties siitä että se on sopivan pituinen ja siitä vielä pitää... :)

The Rat kirjoitti:

... Muutoin olen sitä mieltä että paras esimerkki itseään toistavasta kirjailijasta on Robert Jordan.

Siis mies on jopa keksinyt syyn sille että kaikki ajan pyörän kirjat ovat käytännössä samoja. Koko maailma pyörii ympyrää ja samat asiat toistuvat joka mittakaavassa, tai jotain muuta yhtä järkevää...

Miehen täytyy olla nero.

Sääli ettei se osaa kirjoittaa. Yleensä kun hyvien kirjojen huonoin puoli on se että ne ovat liian lyhyitä - ja huonot liian pitkiä.

Loistavan kirjan tunteekin kenties siitä että se on sopivan pituinen ja siitä vielä pitää... :)

Lue lisää

Mä en oo koskaan jättänyt yhtään kirjaa enkä sarjaa kesken. Tad Williamsin sarja teki mieli, mutta luin sen silti loppuun asti. Mutta nyt tuntuu, että joko Ajan Pyörä särkyy ja menee palasiksi, tai sitte minä hajoan! Mä pidin ensimmäisistä osista ja oon ihan viime aikoihin asti niitä lukenu, mutta niissä ei tapahdu yhtään mitään, kaikki on vaan jotenkin jumittunut paikalleen.. Kohta kai sitä itekki tulee yhtä hulluksi kuin Rand (vai onkohan se hullu vai eikö se oo, vai onko sittenkin vai eikö oo, vai onkohan... AARGH!)... Taitaa olla eka sarja, joka kesken jää...

en missään nimessä suosittele lukemaan TWILIGHTIA!!!!!!

epäsuosittelua kirjoitti:

en missään nimessä suosittele lukemaan TWILIGHTIA!!!!!!

Joo, olen samaa mieltä. Mutta voiko sitä edes laskea kunnon fantasiaksi..? Vampyyrit varsinkin ovat niin pelkistettyjä ja romantisoituja. Twilightit ovat imeliä, henkilöt stereotyyppisia (Bellahan on oikea Mary-Sue:iden äiti!), juoni olematon, kirjoitustyyli huono (kuinka monta kertaa sitä Edwardia tarvitsee muka samoin sanoin kuvata?)... Henkilöissä ei tapahdu minkäänlaista kunnollista kehitystä. Toki tämä on vain oma mielipiteeni. Ymmärrän. että joku umpihöperö romantikko voi jostain näin siirappimaisesta pitääkin.