Täällä on paljon keskustelua siitä mikä sarja on hyvä yms. Joten kertokaa vaihtelun vuoksi mikä on tosi huonoa eikä totisesti pidä lukea? Voitte sanoa samoja juttuja.
Minusta kaikkein surkein rimanalitus on tuo Robert Jordanin Ajan pyörä. Jos et ole vielä lukenut, niin älkää missään nimessä aloittako! Se muuttuu 10 kirjan jälkeen hirmu tylsäksi.
Sitten nämä: David Eddings( paitsi Reginan laulu), Tad Williamsin Taru kolmesta miekasta, R. A Salvatoren tuotanto ja muut sellaiset joissa on yli 10 osaa.
Terry Pratchett ja Redwall on hyviä, mutta ne toistensa kopioita.
ÄLKÄÄ SUOSITELKO!
Laurana
69
10048
Vastaukset
- tarinatyttönen
Itse en ole samaa mieltä tuosta David Eddingsistä. Hänelläkin on kyllä paljon myös huonoja kirjoja, mutta esim. Belgarionin taru on aivan loistava! Se sisältää viisi kirjaa. Nimiä en nyt muista, mutta mitäpä tuolla väliä:).
- Lady_Nocturna
Belgarionin taru (ja Mallorean taru) on ihan viihdyttävä luettavaa. Varsinkin piristystä niihin tuo muutama unohtumaton henkilöhahmo, kuten Silkki ja Belgarath (ja Polgara tietysti tuomassa feminiinistä poweria mukaan).
Mutta niin...
Eleniumin tarua olen nyt juuri lukemassa ja olen huomannut, että joka kymmenennellä sivulla mieleni valtaa suunnaton halu paiskata kirja seinään. Ja hirttää se hemmetin idiootti-sonni Sparhawk ja hänen ääliömäinen ritari-poppoo samalla. Melko puuduttavaa luettavaa mielestäni...Huhhuh. - sonata89
Lady_Nocturna kirjoitti:
Belgarionin taru (ja Mallorean taru) on ihan viihdyttävä luettavaa. Varsinkin piristystä niihin tuo muutama unohtumaton henkilöhahmo, kuten Silkki ja Belgarath (ja Polgara tietysti tuomassa feminiinistä poweria mukaan).
Mutta niin...
Eleniumin tarua olen nyt juuri lukemassa ja olen huomannut, että joka kymmenennellä sivulla mieleni valtaa suunnaton halu paiskata kirja seinään. Ja hirttää se hemmetin idiootti-sonni Sparhawk ja hänen ääliömäinen ritari-poppoo samalla. Melko puuduttavaa luettavaa mielestäni...Huhhuh.Kyllä Belgarionin taru on ihan kiinnostava sarja, mutta jos laatulukemistoa Eddingsiltä etsii kannattaa lukea Polgara ja Belgarath kirjat. Polgara on kylläkin melko sama tarina kuin Belgarat eri näkökulmasta vain. Eddings ei vain pitemmän päälle ole parasta lukemista; siinä selitetään joitakin yksin kertaisia asioita turhan kauan.
Voinko muuten tulla mukaan hirttämään Sparhawkia, se todellakin on syvältä. - Minäpä vaan....
sonata89 kirjoitti:
Kyllä Belgarionin taru on ihan kiinnostava sarja, mutta jos laatulukemistoa Eddingsiltä etsii kannattaa lukea Polgara ja Belgarath kirjat. Polgara on kylläkin melko sama tarina kuin Belgarat eri näkökulmasta vain. Eddings ei vain pitemmän päälle ole parasta lukemista; siinä selitetään joitakin yksin kertaisia asioita turhan kauan.
Voinko muuten tulla mukaan hirttämään Sparhawkia, se todellakin on syvältä.Sehän on Polgara ja Belgarath-kirjojen idea. Belgarathin lopussa Belgarath "sanoo" että saisivat mennä tivaamaan lopun Polgaralta...
Muuten sarja on mahtava ja Ajan Päyörä myös... - Miss Fantasyfan
Eddingsin kirjasarjoista paras on ehdottomasti Belgarionin taru, Mallorean taru menee hiukan tylsäksi. belgarionin tarun kirjat ovat Kiven vartija, Ennustusten aika, Velhojen taistelu, Rivan kuningatar ja Kohtalon täyttymys. Ei, en yhtään ole lukenut niitä viisikymmentä kertaa yhä uudestaan ja uudestaan. :DD Henkilöhahmot ovat tosiaankin loistavia, erityisesti keskusteluissa jo mainitutkin Silkki ja Belgarath. Mielestäni Durnik on myös tosi hyvä tyyppi, muttei järin persoonallinen.
- miettijä
Lady_Nocturna kirjoitti:
Belgarionin taru (ja Mallorean taru) on ihan viihdyttävä luettavaa. Varsinkin piristystä niihin tuo muutama unohtumaton henkilöhahmo, kuten Silkki ja Belgarath (ja Polgara tietysti tuomassa feminiinistä poweria mukaan).
Mutta niin...
Eleniumin tarua olen nyt juuri lukemassa ja olen huomannut, että joka kymmenennellä sivulla mieleni valtaa suunnaton halu paiskata kirja seinään. Ja hirttää se hemmetin idiootti-sonni Sparhawk ja hänen ääliömäinen ritari-poppoo samalla. Melko puuduttavaa luettavaa mielestäni...Huhhuh.omistin nuo kirjat ja möin kirppiksellä kerran luettuani...Vahinko kiertämään!Mun suuri rakkaus on taru sormusten herrasta ja Tolkien. Vaikka olen sata vuotias täti, verrattuna suurimpaan osaan (apuuvaonx fantasiafaneilla oikea ikäraja) niin Wynne-Jonesin Noidan veli ja muutkin kirjat on kivoja ja tykkäsin Pottereistakin kyllä...Avalonin usvat on ok.ehdottomasti kannattaa lukea maameren tarinat, Ursula LeQuin??Le Guin?Ihania kaikki!
Telkussa pyörii parhaillaan game of thrones.. jotakin tulen ja jään laulu tekstien mukaan kirjoina. Oletteko lukenut?? Jos olet lukenut samoja, niin mitä suosittelet?
Olen unohtanut nämä trilogiat: osittain pohjoismaihin sijoittuva juttu, jossa manataan jotakin laivaa meren pohjasta ja lähdetään sitten sillä purjehtimaan jonnekkin kreikkaan päin? Sekoittaa Eurooppalaisia mytologioita?Lukemisesta on kulunut aikaa... Semmoinen nuorten puolelta löytyvä, jossa oli demoneita dzinnejä ihmisten apuna ja velho porukkka oli niinku hirmuhallitus?Päähenkilöt oli nuoria jotka oli immuuneja loitsuille? ja vielä semmoinen, jolla on hassu nimi ja kuolleiden manaamisssa tietäjät käyttävät kelloja apuna, josta tykkäsin...Lirael oli jonkun nimi ja.. ihan kielen päällä maailmoiden välillä oli raj, jotaei saanut rikkoa..Abhorsen?
- riinainkerialiisa
Minun mielestäni Reginan laulu on huonointa Eddingsiä mitä olen lukenut, ja olen lukenut kaikki mitä on suomennettu. Reginan laulu oli ennalta-arvattava ja tylsä! Redwallia en ole lukenut, mutta Pratchett on loistava :D
Meillä on aikalailla eri maku.- saa
siis lähinnä kuvan ettet vain tykkää lukea pitkiä kirja sarjoja. Ei se ole rikos, ei kaikki pidä. Tietysti liika on aina liikaa jos puhutaan Ajan Pyörästä, liikaa jaarittelua. Mutta en silti tuomitsisi ennen ellei ole edes yrittänyt lukeakaan.
Mutta jokaisella on oma kirja maku ja luojan kiitos meillä on vielä valinnan vapaus :). - riinainkerialiisa
saa kirjoitti:
siis lähinnä kuvan ettet vain tykkää lukea pitkiä kirja sarjoja. Ei se ole rikos, ei kaikki pidä. Tietysti liika on aina liikaa jos puhutaan Ajan Pyörästä, liikaa jaarittelua. Mutta en silti tuomitsisi ennen ellei ole edes yrittänyt lukeakaan.
Mutta jokaisella on oma kirja maku ja luojan kiitos meillä on vielä valinnan vapaus :).Olikohan ^ viesti tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle?
- tuosta..
Reginan laulusta,voi itku mitä tuskaa lukea se loppuun mutta kun ihminen nyt on niin junttura että ei voi keskenkään jättää.
Huono lievästi sanottuna. - tarkoitin
riinainkerialiisa kirjoitti:
Olikohan ^ viesti tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle?
alkuperäiselle kirjoittajalle.
- Laurana
Kertokaa vaan oma mielipide. Tai ainakin kertokaa se ensin ja vasta sitten kommentoikaa muitten juttuja. Kun keskustelijoita on yli 2 niin silloin kerrotaan rauhallisesti oma mielipide puuttumatta muiden sanomisiin. Koska kaikki on tietenkin eri mieltä.
Laurana kirjoitti:
Kertokaa vaan oma mielipide. Tai ainakin kertokaa se ensin ja vasta sitten kommentoikaa muitten juttuja. Kun keskustelijoita on yli 2 niin silloin kerrotaan rauhallisesti oma mielipide puuttumatta muiden sanomisiin. Koska kaikki on tietenkin eri mieltä.
Mikäli et halua, että aiheesta keskustellaan sen enempää, voit ystävällisesti ilmoittaa aloituksessa, että toivot jokaisen vain yhdellä lauseella kertovan huonot kirjat/sarjat. Mielestäni keskustelun herääminen on hyvä juttu. Täällä ei ihan hirveä tunku kuitenkaan ole kommenteista. Jos et halua keskustelua, älä aloita sitä.
Kuka ei ole ollut rauhallinen? Ei täällä mitään älytöntä tappelua ole syntynyt tai sitten se on mennyt multa ohi silmien. Erimielisyys on toivottavaa, muutenhan ei synny keskustelua.
Mäkään en tykännyt Tad Williamsista. Luin ensimmäistä kirjaa joku 50 sivua ja totesin, että tarina on totaalisen tylsä.
Siis yritätkö väittää, että Pratchettin tuotanto ja Redwall-sarja on samanlaisia?! Vai että kaikki Pratchettin kirjat on keskenään samanlaisia ja Redwallit myös keskenään? En allekirjoita tuota väitettä Pratchettin osalta, mutta muutaman Redwall-kirjan lukeneena olen siltä osin kanssasi samaa mieltä. Redwall on lähinnä lapsille tarkoitettu. Itse luin sitä, koska tykkään saduistakin, mutta osien samanlaisuus alkoi puuduttaa.
Uskallanko sanoa, että Tolkienin kirjoitustyyli on pitkästyttävä? *kyyristyy piiloon* Joo, Taru sormusten herrasta oli hieno tarina, mutta niin pitkäveteisesti kirjoitettu. Pidän muutenkin enemmän tuoreemmasta kirjoitustyylistä, mutta vanhalle kirjalle sallittakoon vanha kieli.- AnZq^^
mun mielestä redwallin taru-sarja on tosi hyvä ja mielikuvituksellinen.. on totta että tarinat muistuttavat hieman toisiaan ainakin pahisten osalta. mutta mun mielestä se on tosi hyvä sarja. sehän on vcain maku asia.
- uskallan
minustakin taru sormusten herrasta on vähän tylsästi kirjoitettu...et ole ainoa ;)
- weldonscane 83
totta että alku oli aika vaikeaa mutta lukeminen kannatti totisesti. mun mielestä alku oli mukava piristys tavanomaiseen "alkuräjähdykseen" joita kirjoissa esiintyy. kyllähän se ärsyttää että tämäkin sarja venytetty 14 osaan mut onneksi ilmestyi kohtuu nopeasti.
- Avovaimo
Sitä vaan että jos todella luit tuota tarinaa kolmesta miekasta vaan ekan kirjan ekat 50 sivua, niin ihmekään jos oli tylsä!!! :D Se nimittäin ON tylsä, se eka kirja siis. Tarina pääsee kunnolla alkuun muistaakseni vasta ekan kirjan viimeisessä luvussa, ja tokan kirjan alussa. Ja siitä eteenpäin sarja onkin hyvä! Ekan kirjan alku on vaan johdattelua itse tarinalle. Joten jos viitsit, niin kokeile joskus uudestaan. Sinnittele eka kirja läpi, niin sitten onkin vauhtia tarinassa ihan sopivasti.
- mietteliääks vetää!
uskallan kirjoitti:
minustakin taru sormusten herrasta on vähän tylsästi kirjoitettu...et ole ainoa ;)
Hulluja on monn laisia... mun absolut number one!!
- Nynaeve
Ajan pyörä on hyvä, jos sitä pitää tylsänä, on jäänyt paljon huomaamatta. Se onn paljon monimutkaisempi sarja kuin ensikatsomalla huomaakaan.
Tad Williamsin Taru kolmesta miekasta on myös hyvä, jos luovutit ensimmäisten 50 sivun jälkeen, et sitä mitenkään voi tietää, koska tarina lähtee todella vauhtiin vasta suomennoksen toisessa osassa.
Eddingskin on ihan kelvollinen jos lukee vain yhden sarjan tai ei ole vielä lukenut paljon fantasiaa, muuten menee toistoksi. Huumori noissa kirjoissa on ehkä parasta antia.
Mutta täytyy kyllä sanoa, että ne kaksi osaa Redwallin tarusta, jotka olen lukenut olivat kyllä käsittämättömän tylsiä. Lopuista en tiedä. :)
Ja Pratchett on lähinnä rasittava, ainoa hänen kirjansa josta pidin oli Magian väri ja niitä on kuitenkin tullut useampi luettua siinä toivossa, että kokisin valaistumisen.
Kaikkein kamalinta on tietenkin Dragonlance, Kronikat ja Legendat luin joskus kun niitä hirveästi minulle suositeltiin ja en ymmärrä vieläkään mikä niissä voisi viehättää.Williams pääsee vauhtiin vasta toisessa osassa? No huh. Lukija pitäisi saada vakuuttuneeksi jo muutaman sivun jälkeen, joten mielestäni pitkäänkin sarjaan riittää 50 sivua sen toteamiseen, kannattaako lukea. Nimenomaan tarinan alun pitäisi olla niin kiinnostava, että lukija pääsee mukaan ja haluaa lukea lisää. Olen kaiken lisäksi aika sinnikäs lukija, sillä olen elämäni aikana tasan 3 kirjaa jättänyt kesken, joten saa aika pohjanoteeraus olla, etten jaksa jatkaa.
Mutta toisaalta jos inhoat Dragonlancea ja Pratchettia, niin meillä on täysin erilainen maku kirjojen suhteen. Turha kiistellä. Vaikka tykkään itsekin Ajan Pyörästä. :)- Nynaeve
koditonhoure kirjoitti:
Williams pääsee vauhtiin vasta toisessa osassa? No huh. Lukija pitäisi saada vakuuttuneeksi jo muutaman sivun jälkeen, joten mielestäni pitkäänkin sarjaan riittää 50 sivua sen toteamiseen, kannattaako lukea. Nimenomaan tarinan alun pitäisi olla niin kiinnostava, että lukija pääsee mukaan ja haluaa lukea lisää. Olen kaiken lisäksi aika sinnikäs lukija, sillä olen elämäni aikana tasan 3 kirjaa jättänyt kesken, joten saa aika pohjanoteeraus olla, etten jaksa jatkaa.
Mutta toisaalta jos inhoat Dragonlancea ja Pratchettia, niin meillä on täysin erilainen maku kirjojen suhteen. Turha kiistellä. Vaikka tykkään itsekin Ajan Pyörästä. :)ole, että Karisto on pilkkonut hänen trilogiansa 12 osaan, niin että vauhtiin pääsy tapahtuu vasta toisessa osassa. Hitaasti lämpiävät tarinat eivät ole minulle mikään ongelma, sen sijaan kun tiputetaan keskelle taistelua heti ensimmäisellä sivulla, niin silloin voi hieman ärsyttää. Mutta harvemmin minäkään kirjoja kesken jätän ja jos jätänkin koitan joskus myöhemmin uudelleen jos vaikka olisin lukijana muuttunut.
- Fanny
Nynaeve kirjoitti:
ole, että Karisto on pilkkonut hänen trilogiansa 12 osaan, niin että vauhtiin pääsy tapahtuu vasta toisessa osassa. Hitaasti lämpiävät tarinat eivät ole minulle mikään ongelma, sen sijaan kun tiputetaan keskelle taistelua heti ensimmäisellä sivulla, niin silloin voi hieman ärsyttää. Mutta harvemmin minäkään kirjoja kesken jätän ja jos jätänkin koitan joskus myöhemmin uudelleen jos vaikka olisin lukijana muuttunut.
Jos todella huonoja fantasiakirjoja etsitään, niin Jean Raben kirjoittamat ovat pohjanoteerauksia. Erehdyin lukemaan niitä muutaman, ajanhaaskausta. Lohikäärmeet olivat ainoita vähänkin eläviä henkilöitä.
Tad Williamsin Taru kolmesta miekasta -sarjassa oli minusta ihan erityistä viehätystä, paitsi että suomalaisen kustantajan tapa pilkkoa kirja oli aivan TÖRKEÄ. - Beliendah.
Nynaeve kirjoitti:
ole, että Karisto on pilkkonut hänen trilogiansa 12 osaan, niin että vauhtiin pääsy tapahtuu vasta toisessa osassa. Hitaasti lämpiävät tarinat eivät ole minulle mikään ongelma, sen sijaan kun tiputetaan keskelle taistelua heti ensimmäisellä sivulla, niin silloin voi hieman ärsyttää. Mutta harvemmin minäkään kirjoja kesken jätän ja jos jätänkin koitan joskus myöhemmin uudelleen jos vaikka olisin lukijana muuttunut.
Tad Williamssin ensimmäisen kirjan Velhon oppipoika luin,ja en enää aio lukea yhtään hänen kirjojaan.
Kun näen ne kirjat kirjastossa kirkaisen ja juoksen hyllyjen väliin piiloon.
Miten joku PYSTYY kirjoittamaan niin tylsästi?!
Ihan totta ekan kirjan sain kärsimällä luettua.
Kruununperillistä EN ja EN lue.
Jos on olevinaan fantasiakirjailija, täytyy osata kirjoittaa mielenkiintoisesti,ei voi kirjoittaa kolmeasataasivua sinnikkäitten kärsimykseksi.
Eddings on hyvä.Vaikka kummassakin sarjassa (Belgarionin ja Malloreanin taru) on vähän kliseinen maku on kirjat mielenkiintoisia ja hauskoja.
Eddingsillä on vikansa mutta kyllä on saanut minut lukemaan kaksi taruaan joten eikö se ole jo jotain?
Jos Eddings on hiukan kliseinen, Tad Williams ei muuta olekkaan.
Tolkien-fanina ja oppineena voin sanoa ja myöntää ihan regellisesti että joskus Tolkienin teksti on ihan oikeasti pitkäveteistä mutta sitten sen jälkeen se täydentää tarinaa ja saa kauniita lauseita liittyen tylsään osioon.
Tolkienia jos haukkuu saa kunnon vihat päälleen mutta uskalsin nyt sanoa mitä olen mieltä.
Voi että älkää hyvät ihmiset lukeko KOSKAAN Williamssia. Nynaeve kirjoitti:
ole, että Karisto on pilkkonut hänen trilogiansa 12 osaan, niin että vauhtiin pääsy tapahtuu vasta toisessa osassa. Hitaasti lämpiävät tarinat eivät ole minulle mikään ongelma, sen sijaan kun tiputetaan keskelle taistelua heti ensimmäisellä sivulla, niin silloin voi hieman ärsyttää. Mutta harvemmin minäkään kirjoja kesken jätän ja jos jätänkin koitan joskus myöhemmin uudelleen jos vaikka olisin lukijana muuttunut.
Kustantajien inhottava tapa halkaista paksuja fantasiakirjoja kahteen osaan on kai käytännön sanelema juttu. Yhtenä kirjana painatus- yms kustannukset nousisivat niin suuriksi, että kirjasta tulisi persnettoa, koska sille ei kuitenkaan voisi panna niin kovaa hintaa kuin olisi tarpeen, eihän kellään olisi varaa ostaa jotain 50 euron hintaista fantasiakirjaa. Puolikkaan kirjan taas voi hinnoitella siedettäväksi. Se vaikuttaa jonkimoiselta optiselta harhalta, oikeastaan, mutta niin se näyttäisi menevän. Ajatellaan tässä nyt vaikka Martinin Jään ja tulen laulu -sarjaa. Kaksi ensimmäistä osaa on ilmestynyt suomeksi mahtavina järkäleinä, mutta kolmas tietääkseni on jo halkaistu kahtia. Jos vähääkään tietää kirjapainohintoja, syy on helppo ymmärtää.
Beliendah. kirjoitti:
Tad Williamssin ensimmäisen kirjan Velhon oppipoika luin,ja en enää aio lukea yhtään hänen kirjojaan.
Kun näen ne kirjat kirjastossa kirkaisen ja juoksen hyllyjen väliin piiloon.
Miten joku PYSTYY kirjoittamaan niin tylsästi?!
Ihan totta ekan kirjan sain kärsimällä luettua.
Kruununperillistä EN ja EN lue.
Jos on olevinaan fantasiakirjailija, täytyy osata kirjoittaa mielenkiintoisesti,ei voi kirjoittaa kolmeasataasivua sinnikkäitten kärsimykseksi.
Eddings on hyvä.Vaikka kummassakin sarjassa (Belgarionin ja Malloreanin taru) on vähän kliseinen maku on kirjat mielenkiintoisia ja hauskoja.
Eddingsillä on vikansa mutta kyllä on saanut minut lukemaan kaksi taruaan joten eikö se ole jo jotain?
Jos Eddings on hiukan kliseinen, Tad Williams ei muuta olekkaan.
Tolkien-fanina ja oppineena voin sanoa ja myöntää ihan regellisesti että joskus Tolkienin teksti on ihan oikeasti pitkäveteistä mutta sitten sen jälkeen se täydentää tarinaa ja saa kauniita lauseita liittyen tylsään osioon.
Tolkienia jos haukkuu saa kunnon vihat päälleen mutta uskalsin nyt sanoa mitä olen mieltä.
Voi että älkää hyvät ihmiset lukeko KOSKAAN Williamssia.Minusta Eddingsin ehdottomasti paras kirja on se, missä hän kertoo, millä tavalla loi ja kirjoitti (vaimonsa kanssa) fantasiakirjansa. Ikävä kyllä en muista sen kirjan nimeä tähän hätään.
Tolkienista voin sanoa, että olen samaa mieltä tekstin ajoittaisesta tylsyydestä. Suomennokset ovat ihmeen raamatullisella tyylillä väkerrettyjä, vaikka toki ehdottomasti ansaitsevat ihailua ainakin siinä suhteessa, että tyyli pysyy samana loppuun asti. Kun luin joskus kauan sitten, nuorena, ensimmäisen kerran Taru sormusten herrasta -suomennoksen, olin tyrmistynyt, se oli minusta niin kamala. Mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan sitäkin. Englanniksi LotR ei ole lainkaan tylsä, kuiva eikä raamatullinen, vaan kaunista, soljuvaa kieltä ja nautittavia lauseita. Toki tekstistä huokuu se, että Tolkien oli vanha papparainen ja aikakautensa patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen läpitunkema, ja kaikesta fantasiamielisyydestään huolimatta akateemisen kuivakka. Tarinasta olisi voinut varmasti kirjoittaa toisenlaisen, mutta olisiko se ollut parempi, enpä menisi sitä väittämään.- Nynaeve
Riotandra kirjoitti:
Kustantajien inhottava tapa halkaista paksuja fantasiakirjoja kahteen osaan on kai käytännön sanelema juttu. Yhtenä kirjana painatus- yms kustannukset nousisivat niin suuriksi, että kirjasta tulisi persnettoa, koska sille ei kuitenkaan voisi panna niin kovaa hintaa kuin olisi tarpeen, eihän kellään olisi varaa ostaa jotain 50 euron hintaista fantasiakirjaa. Puolikkaan kirjan taas voi hinnoitella siedettäväksi. Se vaikuttaa jonkimoiselta optiselta harhalta, oikeastaan, mutta niin se näyttäisi menevän. Ajatellaan tässä nyt vaikka Martinin Jään ja tulen laulu -sarjaa. Kaksi ensimmäistä osaa on ilmestynyt suomeksi mahtavina järkäleinä, mutta kolmas tietääkseni on jo halkaistu kahtia. Jos vähääkään tietää kirjapainohintoja, syy on helppo ymmärtää.
Ymmärrän kyllä syyt kirjojen pilkkomiseen, ostan itsekin mieluummin kaksi parinkympin kirjaa kuin yhden viidenkympin hintaisen.
Mutta Kariston kirjojen pillkomistalkoissa ottaa päähän eniten se, ettei niissä ole selvästi merkitty, että ne ovat vain osa alkuperäisteosta. Jos ei ole niin utelias kirjojen suhteen kuin vaikkapa minä, niin ei todennäköisesti sitä koskaan saa selville. Sitten syytetään kirjailijaa epätasaisista kirjoista, kun kyse on oikeasti siitä, että alku, keskikohta ja loppu on jaettu omiksi kirjoikseen.
Tulen ja Jään Laulun kolmas osa tosiaan laitetaan kahteen osaan, se on aivan hirvittävä järkäle(jopa verrattuna ensimmäisen kahteen) ja taisi jo alkuperäinenkin kustantaja sen laittaa kahteen osaan joissa molemmissa jotain 700 sivua. Mielestäni Kirjava on tehnyt hyvin kiltisti meitä lukijoita kohtaan julkaisemalla nuo kaksi osaa kokonaisina. Nynaeve kirjoitti:
Ymmärrän kyllä syyt kirjojen pilkkomiseen, ostan itsekin mieluummin kaksi parinkympin kirjaa kuin yhden viidenkympin hintaisen.
Mutta Kariston kirjojen pillkomistalkoissa ottaa päähän eniten se, ettei niissä ole selvästi merkitty, että ne ovat vain osa alkuperäisteosta. Jos ei ole niin utelias kirjojen suhteen kuin vaikkapa minä, niin ei todennäköisesti sitä koskaan saa selville. Sitten syytetään kirjailijaa epätasaisista kirjoista, kun kyse on oikeasti siitä, että alku, keskikohta ja loppu on jaettu omiksi kirjoikseen.
Tulen ja Jään Laulun kolmas osa tosiaan laitetaan kahteen osaan, se on aivan hirvittävä järkäle(jopa verrattuna ensimmäisen kahteen) ja taisi jo alkuperäinenkin kustantaja sen laittaa kahteen osaan joissa molemmissa jotain 700 sivua. Mielestäni Kirjava on tehnyt hyvin kiltisti meitä lukijoita kohtaan julkaisemalla nuo kaksi osaa kokonaisina.Jeps, minusta sarja on ollut tähän mennessä oikein hyvä, ja odotan hyvillä mielin lisää tulevaksi. Kirjava on tehnyt hienon työn ottaessaan sarjan työn alle. Toivottavasti he jaksavat loppuun asti. Kahdessa ensimmäisessä suomennoksessa kiusasi melkoinen virhemäärä, tekstistä paistaa kääntäjän kokemattomuus ja puutteellinen oikoluku. Mutta kokonaisuuden kannalla sellaiset ovat kumminkin pikkujuttuja kun kirjat ovat muuten niin nautinnollista luettavaa. Lukiessani kakkososaa englanniksi mietin miten kääntäjä mahtaa selviytyä kohdasta missä se tyyppi opettaa rakastajatartaan ottamaan suihin. Ajattelin että mahtavatko Kirjavassa jotenkin sensuroida sen kohdan, mutta eivät sentään alentuneet moiseen. Sarja on ehkä kumminkin senverran raskasta fantasiaa että aivan pienet eivät jaksa siihen paneutua.
- *nener*
Minusta redwall toistaa itseään, mutta pidin kyllä parista osata kun luin ne kauan sitten.
Pratchettiä kun luin ekan kerran en ymmärtänyt mitään, mutta nyt ymmärrän että olin silloin liian nuori (ja minähän olen niiin vanha kuin 15 ;) )ja nykyisin olen fani =).
Dragonlancesta pidän Raistlini takia, mutta ymmärrän että ne ovat sinusta tylsiä.
Minäkään en ikinä jätä kirjaa kesken paitsi tosi erityistapauksessa nimittäin olen monesti huomannut että olen oppinut pitämään kirjasta. Oikeastaan alku on aina vaikea...
Ja alkuperäisestä aiheesta: en nyt keksi yhtään tosi huonoa kirjaa...paitsi Kuolleet kaupungit vai mikä se nyt oli. Kuitenkin suomalainen/set kirjailija(t). Pernin lohikäärmeet-sarjastakaan en tykännyt, mutta siitäkin on sen verran aikaa, että ei sitä tiedä.. - Shivar Dragon
Ajan pyörä junnaa paikallaan ja jaaaaaatkkkuuuuu iiikkkuuuuiiiissseeeesssttiiii. Kirjailijan olisi hyvä opetella vähän tiivistämään, jos haluaa säilyttää yleisönsä. Mainittakoon että jaksoin lukea tuota sentään aika monta kirjaa, joten ei ihan huonoimman pään huonoimmasta päästä.
Taru Kolmesta miekasta oli minusta virkistävän omintakeinen ottaen huomioon, että se on selvästi tarkoituksellinen kokoelma kliseisiä aineksia. Tosin tämä kliseevyyhti räjähtää Williamsin - ja lukijan - silmille sarjan lopetusvaiheissa, joka lässähti pannukakkumaisesti aivan liian ennalta-arvattaviin ratkaisuihin. Kuitenkin, sithien (ei pidä sekoittaa Star Warsin sitheihin) jälkeen kaikki D&D-tusinahaltijat ovat menettäneet kaiken viehätyksensä, ja muutkin rodut olivat vaihteeksi jotain mielenkiintoista.
Eddingsin ote alkoi lipsua heti Belgariadin jälkeen. Teini-iässä tuli luettua, kun ei ollut vielä niin kovin kriittinen lukemiston suhteen, mutta Eleniumin taru jäi kesken. Sama puuro, eri mausteet. Pihviä, kiitos...
Pratchett on kirjoittanut pari ei niin hyvää kirjaa, pari loistavaa kirjaa, ja ison kasan ihan hyviä. Luonnollisesti jos ei pidä vinomielisestä huumorista, ei kannata vaivautua.
Dragonlance-kirjat ovat hyvää viihdettä, ja siinä se. Mitään sen syvällisempää niistä on turha etsiä, mutta jos sattuu olemaan flunssassa, eikä jaksa paljon sängystä nousta, ne ovat sopivan kevyttä ja sujuvasti kirjoitettua tavaraa puolitajuisena luettavaksikin. Sama pätee muihin Weiss-Hickman -kaksikon kirjasarjoihin. Hyvää ajantappolukemista, jos ei jaksa mihinkään päätä suuremmin vaivaavaan uppoutua. - Nynaeve
Shivar Dragon kirjoitti:
Ajan pyörä junnaa paikallaan ja jaaaaaatkkkuuuuu iiikkkuuuuiiiissseeeesssttiiii. Kirjailijan olisi hyvä opetella vähän tiivistämään, jos haluaa säilyttää yleisönsä. Mainittakoon että jaksoin lukea tuota sentään aika monta kirjaa, joten ei ihan huonoimman pään huonoimmasta päästä.
Taru Kolmesta miekasta oli minusta virkistävän omintakeinen ottaen huomioon, että se on selvästi tarkoituksellinen kokoelma kliseisiä aineksia. Tosin tämä kliseevyyhti räjähtää Williamsin - ja lukijan - silmille sarjan lopetusvaiheissa, joka lässähti pannukakkumaisesti aivan liian ennalta-arvattaviin ratkaisuihin. Kuitenkin, sithien (ei pidä sekoittaa Star Warsin sitheihin) jälkeen kaikki D&D-tusinahaltijat ovat menettäneet kaiken viehätyksensä, ja muutkin rodut olivat vaihteeksi jotain mielenkiintoista.
Eddingsin ote alkoi lipsua heti Belgariadin jälkeen. Teini-iässä tuli luettua, kun ei ollut vielä niin kovin kriittinen lukemiston suhteen, mutta Eleniumin taru jäi kesken. Sama puuro, eri mausteet. Pihviä, kiitos...
Pratchett on kirjoittanut pari ei niin hyvää kirjaa, pari loistavaa kirjaa, ja ison kasan ihan hyviä. Luonnollisesti jos ei pidä vinomielisestä huumorista, ei kannata vaivautua.
Dragonlance-kirjat ovat hyvää viihdettä, ja siinä se. Mitään sen syvällisempää niistä on turha etsiä, mutta jos sattuu olemaan flunssassa, eikä jaksa paljon sängystä nousta, ne ovat sopivan kevyttä ja sujuvasti kirjoitettua tavaraa puolitajuisena luettavaksikin. Sama pätee muihin Weiss-Hickman -kaksikon kirjasarjoihin. Hyvää ajantappolukemista, jos ei jaksa mihinkään päätä suuremmin vaivaavaan uppoutua.että 12 kirja Ajan Pyörää on viimeinen vaikka se sitten olisi niin paksu, ettei sitä voisi liikutella kuin kottikärryillä. Eli ei sekään ikuisesti jatku. :)
Tiivistämistä ne kirjat kieltämättä hieman vaatisivat, jos poistettaisiin vaikkapa puolet niistä tarkoista vaatekuvauksista ja helmojen oikomisista, olisi paljon mukavampi lukea. Mieleen tulee väkisinkin yhden isomman ihmisjoukon kokoontuminen jossa kuvailtiin ainakin kymmenen ihmisen vaatteet ja koko teltan sisustus, ennenkuin päästiin asiaan.
Eli tiedostan, että Jordanilla on parantamisen varaa kerronnan sujuvuuden suhteen. Mielenkiintoiseksi sarjan tekee se valtava määrä nippelitiedon yhdistämistä oikeisiin paikkoihin ja Jordanin tapa laittaa mukaan arvoituksia ratkaistavaksi. - Eräs...
Riotandra kirjoitti:
Minusta Eddingsin ehdottomasti paras kirja on se, missä hän kertoo, millä tavalla loi ja kirjoitti (vaimonsa kanssa) fantasiakirjansa. Ikävä kyllä en muista sen kirjan nimeä tähän hätään.
Tolkienista voin sanoa, että olen samaa mieltä tekstin ajoittaisesta tylsyydestä. Suomennokset ovat ihmeen raamatullisella tyylillä väkerrettyjä, vaikka toki ehdottomasti ansaitsevat ihailua ainakin siinä suhteessa, että tyyli pysyy samana loppuun asti. Kun luin joskus kauan sitten, nuorena, ensimmäisen kerran Taru sormusten herrasta -suomennoksen, olin tyrmistynyt, se oli minusta niin kamala. Mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan sitäkin. Englanniksi LotR ei ole lainkaan tylsä, kuiva eikä raamatullinen, vaan kaunista, soljuvaa kieltä ja nautittavia lauseita. Toki tekstistä huokuu se, että Tolkien oli vanha papparainen ja aikakautensa patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen läpitunkema, ja kaikesta fantasiamielisyydestään huolimatta akateemisen kuivakka. Tarinasta olisi voinut varmasti kirjoittaa toisenlaisen, mutta olisiko se ollut parempi, enpä menisi sitä väittämään.Käännetyt teokset ei valitettavasti vedä vertoja alkuperäis versioille. Kersti Juvan TSH suomennoksen pitäis kyl olla iha ok, riippuu tosi paljon lukijan kiinnostuksesta ja motivaatiosta.
Hieman itseäni harmittaakin se ettei kielitaito riitä lukemaan kirjoja alkuperäiskielisinä. Englanniksi julkkareita on muutenkin enemmän ja osa todella upeita ja paksuja loppuun hiottuja järkäleitä.
Mieluummin ostaisin sellaisia kuin suomalaisia rumahkoja kerran 5 vuodessa julkastuja opuksia, joihin ei ole paljoa panostettu. Osaa kirjoista ei käännetä suomeksi lainkaan, vaikka englanniksi yhestä kirjasta saattaa tulla julkkarit vuosittain useammalta kustantajalta.
Tsekatkaa:
http://productsearch.barnesandnoble.com/search/results.aspx?store=book&SID=577536 - savut2
Riotandra kirjoitti:
Minusta Eddingsin ehdottomasti paras kirja on se, missä hän kertoo, millä tavalla loi ja kirjoitti (vaimonsa kanssa) fantasiakirjansa. Ikävä kyllä en muista sen kirjan nimeä tähän hätään.
Tolkienista voin sanoa, että olen samaa mieltä tekstin ajoittaisesta tylsyydestä. Suomennokset ovat ihmeen raamatullisella tyylillä väkerrettyjä, vaikka toki ehdottomasti ansaitsevat ihailua ainakin siinä suhteessa, että tyyli pysyy samana loppuun asti. Kun luin joskus kauan sitten, nuorena, ensimmäisen kerran Taru sormusten herrasta -suomennoksen, olin tyrmistynyt, se oli minusta niin kamala. Mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan sitäkin. Englanniksi LotR ei ole lainkaan tylsä, kuiva eikä raamatullinen, vaan kaunista, soljuvaa kieltä ja nautittavia lauseita. Toki tekstistä huokuu se, että Tolkien oli vanha papparainen ja aikakautensa patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen läpitunkema, ja kaikesta fantasiamielisyydestään huolimatta akateemisen kuivakka. Tarinasta olisi voinut varmasti kirjoittaa toisenlaisen, mutta olisiko se ollut parempi, enpä menisi sitä väittämään.Eddingin kirjat olivat sujuvaa luettavaa siihenasti kun kirjoissa tulee toinenkin kirjoittaja ( vaimo ) niistä kirjoista tulee mieleen luento historian tapahtumasta ja on liki mahdoton samaistua kehenkään kirjan henkilöön. Ne seuraavat tarinaa jotensakkin sivusta ja kolmannessa persoonassa luennoiden. Ja se vie lukemisen ilon mutta se alkupään tuotanto jossa David on kirjoitajana yksi on nautittavaa luettavaa. Luulen että Taru Kolmesta miekasta on yritys saada tarinasta kilpailija Ajanpyörälle, muuten juttu on todella luettava ( raskas ) ja vaatii sinikkyyttä lukea loppuun.
- The Rat
Noin yleisesti suosittelen välttämään kaikkien sarjojen osia numerosta kaksi ylöspäin.
Päteen Eddingsiin (esim. Belgarionin tarun ykkönen oli hauska, loput roskaa), Cardiin (Seitsemäs poika, - vai oliko se Seitsemännen pojan seitsemäs poika - on ehdottomasti lukemisen arvoinen, sen jälkeen tarina latistuu), Salvatoreen (Kotimaan mielenkiintoinen maailma sivuutetaan jatkossa, eikä tyyppi vain opi kirjoittamaan), jne.
Poikkeuksiakin toki löytyy. Tällöin kyseessä on kuitenkin selkeästi yksi teos joka on vain jaettu useammaksi (esim. Tolkien). Nykyään niitä ilmestyy kovin harvoin, kyseessä on useimmiten rahastusmentaliteetilla tehty ikuisuussara (Jordan), tai kustantajan vaatimuksesta jotain kasaan rävellettyä (Rowlings)...
Pätee jossain määrin muuhunkin kuin fantasiaan, mutta jotenkin fantasiassa on, ehkä sen "trendikkyydestä" johtuen havaittavissa törkeämmin tämä käytös.Pakkohan niitä sarjoja on loppuun lukea. Mä ainakin jään tavallaan koukkuun niihin hahmoihin, joten annan kirjailijalle kaikki virheet ja tylsät kirjat anteeksi. Haluan tietää, miten niille käy. (No Salvatoren hahmot ei ainakaan kuole. :D)
- The Rat
koditonhoure kirjoitti:
Pakkohan niitä sarjoja on loppuun lukea. Mä ainakin jään tavallaan koukkuun niihin hahmoihin, joten annan kirjailijalle kaikki virheet ja tylsät kirjat anteeksi. Haluan tietää, miten niille käy. (No Salvatoren hahmot ei ainakaan kuole. :D)
Salvatoren hahmojen kuolemattomuus on suuresti liioiteltu huhu.
Tosin, niillä on ikävä taipumus herätä henkiin... :)
Pakko myöntää että itsekin tulee luettua sarjoja kokonaan, mutta ei aina kannattaisi... Esimerkiksi uusimman Potterinkin ostan, kun ensimmäisen aikoinani ostin selvittääkseni mistä koko jutussa on kyse... Onneksi maltan odottaa että sen saa inhimilliseen hintaan, mihin voi puolisen vuotta tuhraantua, mutta eipä tuo niin hyvä kirja ole kuitenkaan että siinä mitään menettäisi. :) - J.H
The Rat kirjoitti:
Salvatoren hahmojen kuolemattomuus on suuresti liioiteltu huhu.
Tosin, niillä on ikävä taipumus herätä henkiin... :)
Pakko myöntää että itsekin tulee luettua sarjoja kokonaan, mutta ei aina kannattaisi... Esimerkiksi uusimman Potterinkin ostan, kun ensimmäisen aikoinani ostin selvittääkseni mistä koko jutussa on kyse... Onneksi maltan odottaa että sen saa inhimilliseen hintaan, mihin voi puolisen vuotta tuhraantua, mutta eipä tuo niin hyvä kirja ole kuitenkaan että siinä mitään menettäisi. :)Ensimmäiseksi tolkienista. Täytyy myöntää että kirjoitustyyli voi paikoittain olla tylsää, mutta se on osa viehätystä, koska hänen maailmansa on niin laaja ja tarinat monimuotoisia. Tolkien on kyllä ehdottomasti kolmen parhaan kirjoittajan joukossa.
Sitten Eddings. Miehn paheeksi täytyy myöntää viehätys omiin hahmoihinsa, koska kahdessa viimeissä sarjassa (elenium ja tamuli) henkilöt ovat hyvin samankaltaisia kuin belgarionin ja mallorean tarussa Joten kannattaa aloitta kahdesta ensimmäisestä sarjasta ja jos ei tykkää niin en suosittele muuta tuotantoa lukemaan. Eddings on kyllä hyvä kirjailija ja tarinoissa on se jokin joka laittaa lukemaan niitä ja unohtamaan pienet kliseet ja toiston. Reginan laulu oli pohjanoteraaus enkä suosittele. Toivon että eddings pysyy fantasiassa koska se sujuu selvästi paremmin.
Salvatore. Tarinat ovat ok, mutta toivoisin että kaveri kirjoittaisi muutakin kuin kuvaisi kuinka sapeli leikkaa örkkiä tai kuinka barbaari huitoo sotamoukarilla. Kirjojen parasta antia onkin henkilöhahmot, jotka ovat mielestäni hyvin kirjoitettuja. Tosin pientä kliseisyyttä niissäkin mutta yhtäkaikki melkomukiinmeneviä.
Tad Williams. kaksi sanaa: älkää lukeko. Luin hiellä ja vaivalla taru kolmesta miekasta ja onnistuin saamaan sen päätökseen pelkästään periaatteesta. Kirjat olivat tylsiä ja täynnä kuluneita kliseitä. En toedä onko hänellä muuta tuotantoa joka olisi parempaa mutta en ole vaivaitunut edes ottamaan selvää.
Toisaalta toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja mitäpä sitä makuasioista kiistelemään, toisen makuun on kumminkin vaikea vaikuttaa. Tosin entinen opettajani sanoi etää pakko kiistellä makuasioista, koska mitä kiistelemistä faktoissa on?
Iloisia lukuhetkiä kaikille. - Shivar Dragon
On olemassa sarjoja, joissa on tosiaan yksi tai kaksi lukemisen arvoista kirjaa, ja sitten on sarjoja jotka kannattaa lukea loppuun, jos piti ensimmäisestä kirjasta. Musta Haltia-trilogiassa on kaksi lukemisen arvoista kirjaa: ne ensimmäiset. Mitään muuta Salvatoren kynäilemää ei kannata koskea pitkällä tikullakaan. Eikä se toinenkaan niin hyvä ole. Cardin Alvin-sarja on minusta säilyttänyt tasonsa suhteellisen hyvin verrattuna vaikka saman miehen Ender-kirjoihin (joista vain ensimmäinen on hyvä, toinen keskiverto ja kolmas välttämisen arvoista roskaa). Belgariad kannattaa minusta lukea kokonaan, niin voi sanoa lukeneensa koko Eddingsin tuotannon. ;)
Fantasiaa kirjoitetaan nykyisin aivan liian vähän tiiviisti yhden osan periaatteella. Jos se onnistuu kauhussa ja scifissä, mikä hitto fantasiakirjailijoita vaivaa? Laiskuus vai ahneus?
Potterin kohdalla olen kylläkin eri mieltä, sillä se on varsin poikkeava siinä suhteessa, että sen on tarkoitus kehittyä lastenkirjasarjasta nuortenkirjasarjaksi, ja itsetietoisesta epäoriginaalisuudesta huolimatta se on hyvin kirjoitettua dekkarityylistä tavaraa. Viihdettä, ei taidetta. Lisäksi ensimmäinen Potter vaikuttaa huonommalta kuin todellisuudessa on, vasta muutaman kirjan luettuaan havaitsee sarjan vahvuudet. En menisi arvostelemaan Pottereita ennen kuin viimeinen osa on valmis.
Ja kannattaa muistaa, että Taru sormusten herrastakin on kirjoitettu kustantajan pyynnöstä... - The Rat
Shivar Dragon kirjoitti:
On olemassa sarjoja, joissa on tosiaan yksi tai kaksi lukemisen arvoista kirjaa, ja sitten on sarjoja jotka kannattaa lukea loppuun, jos piti ensimmäisestä kirjasta. Musta Haltia-trilogiassa on kaksi lukemisen arvoista kirjaa: ne ensimmäiset. Mitään muuta Salvatoren kynäilemää ei kannata koskea pitkällä tikullakaan. Eikä se toinenkaan niin hyvä ole. Cardin Alvin-sarja on minusta säilyttänyt tasonsa suhteellisen hyvin verrattuna vaikka saman miehen Ender-kirjoihin (joista vain ensimmäinen on hyvä, toinen keskiverto ja kolmas välttämisen arvoista roskaa). Belgariad kannattaa minusta lukea kokonaan, niin voi sanoa lukeneensa koko Eddingsin tuotannon. ;)
Fantasiaa kirjoitetaan nykyisin aivan liian vähän tiiviisti yhden osan periaatteella. Jos se onnistuu kauhussa ja scifissä, mikä hitto fantasiakirjailijoita vaivaa? Laiskuus vai ahneus?
Potterin kohdalla olen kylläkin eri mieltä, sillä se on varsin poikkeava siinä suhteessa, että sen on tarkoitus kehittyä lastenkirjasarjasta nuortenkirjasarjaksi, ja itsetietoisesta epäoriginaalisuudesta huolimatta se on hyvin kirjoitettua dekkarityylistä tavaraa. Viihdettä, ei taidetta. Lisäksi ensimmäinen Potter vaikuttaa huonommalta kuin todellisuudessa on, vasta muutaman kirjan luettuaan havaitsee sarjan vahvuudet. En menisi arvostelemaan Pottereita ennen kuin viimeinen osa on valmis.
Ja kannattaa muistaa, että Taru sormusten herrastakin on kirjoitettu kustantajan pyynnöstä...Cardista täytyy sanoa että kyseisen ihmisen uskonnollinen vaihtelu (taitaa olla tätä nykyä taas innokas mormoni) näkyy kirjoissa selkeästi... Ehkä juuri selkeimmin alvin -sarjassa... Ensimmäisten parin osan jälkeen mukaan on tullut liuta kristillisiä arvoja ja aatteita joita ilman sarja olisi ollut niin paljon piristävämpi... :)
Ender on ehkä edelleenkin suosikkikirjojani, vaikken ole sitä lukenut varmaan kymmeneen vuoteen... Pitääpä metsästää jostain. Jatko-osista olen muutoin samaa mieltä, mutta jättäisin myös sen toisen osan lukematta. Miksi pilata hyvä lukukokemus surkealla jatkolla?
Yhden kirjan fantasiaankin olen törmännyt - tai ainakin luulen niin. Cardin Hart's Hope tulee ensimmäisenä mieleen (ihan jees kirjakin).
Luulisin tietäväni mistä tuo jatko-osien kirjoittaminen johtuu... Kyse on siitä että kirjailija joutuu luomaan oman maailmansa (tai voihan sitä varastaa olemassaolevankin) ja panostamaan siihen. Tällainen maailma alkaa helposti elämään kirjailijan mielessä ja jossain vaiheessa käy niin että tarvinat eivät vain lopu... Vain saduissa (ja Tolkienilla) paha kukistetaan ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Realistinen vaihtoehto olisi LotRiinkin ollut vaikka jännitteiden kasvaminen ihmisten ja loppujen haltioiden välillä ja siitä aiheutuneet kahnaukset... Ja kymmenet lisäkirjat... :)
Taru muuten voi olla kirjoitettu kustantajan pyynnöstä, mutta se oli ikään kuin valmiina Tolkienilla (tai no, mies korjasi koko ajan tarinoitaan) ja tarvitsi vain puhtaaksikirjoituksen. Sitä ei siis ole luotu kustantajan pyynnöstä. :) - hubilurkkis miettijä
The Rat kirjoitti:
Cardista täytyy sanoa että kyseisen ihmisen uskonnollinen vaihtelu (taitaa olla tätä nykyä taas innokas mormoni) näkyy kirjoissa selkeästi... Ehkä juuri selkeimmin alvin -sarjassa... Ensimmäisten parin osan jälkeen mukaan on tullut liuta kristillisiä arvoja ja aatteita joita ilman sarja olisi ollut niin paljon piristävämpi... :)
Ender on ehkä edelleenkin suosikkikirjojani, vaikken ole sitä lukenut varmaan kymmeneen vuoteen... Pitääpä metsästää jostain. Jatko-osista olen muutoin samaa mieltä, mutta jättäisin myös sen toisen osan lukematta. Miksi pilata hyvä lukukokemus surkealla jatkolla?
Yhden kirjan fantasiaankin olen törmännyt - tai ainakin luulen niin. Cardin Hart's Hope tulee ensimmäisenä mieleen (ihan jees kirjakin).
Luulisin tietäväni mistä tuo jatko-osien kirjoittaminen johtuu... Kyse on siitä että kirjailija joutuu luomaan oman maailmansa (tai voihan sitä varastaa olemassaolevankin) ja panostamaan siihen. Tällainen maailma alkaa helposti elämään kirjailijan mielessä ja jossain vaiheessa käy niin että tarvinat eivät vain lopu... Vain saduissa (ja Tolkienilla) paha kukistetaan ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Realistinen vaihtoehto olisi LotRiinkin ollut vaikka jännitteiden kasvaminen ihmisten ja loppujen haltioiden välillä ja siitä aiheutuneet kahnaukset... Ja kymmenet lisäkirjat... :)
Taru muuten voi olla kirjoitettu kustantajan pyynnöstä, mutta se oli ikään kuin valmiina Tolkienilla (tai no, mies korjasi koko ajan tarinoitaan) ja tarvitsi vain puhtaaksikirjoituksen. Sitä ei siis ole luotu kustantajan pyynnöstä. :)Olen samaa mieltä..Jälkeenjääneistä papereista löytyi vielä vaikka mitä, joten Tolkien oli pöytälaatikkoon kirjoittaja ja hänestä löytyy elämänkertakin, een muista kenen kirjoittama.
- parvati.patil
Mä olen lukenut sekä Redwallia että Pratchettia, enkä ole huomannut mitään yhtäläisyyksiä. :D
- Laurana
Siis tarkoitin että että Pratchetin kaikki kirjat on samanlaisia ja Redwallin kirjat on samanlaisia, ei siis keskenään. Kai sen nyt tajuu.
SAISINKO KUNNON KOMMENTTEJA TÄHÄN JUTTUUN??? - Nynaeve
Laurana kirjoitti:
Siis tarkoitin että että Pratchetin kaikki kirjat on samanlaisia ja Redwallin kirjat on samanlaisia, ei siis keskenään. Kai sen nyt tajuu.
SAISINKO KUNNON KOMMENTTEJA TÄHÄN JUTTUUN???Olet saanut ennätyksiä hipovan määrän ihmisiä keskusteleman tästä aiheesta ja nyt mielestäsi et ole saanut kunnollisia vastauksia, kun kaikki ei ole vain tyytyneet haukkumaan sinun mielestäsi surkeita kirjoja.
Tottakai ihmiset alkavat puolustamaan kirjoja joita on omasta mielestään haukuttu aiheettomasti, varsinkin jos se tehdään ilman perusteluja. Minä ainakin arvostan enemmän oikeaa keskustelua kuin tylsää listausta ilman mielipiteitä. - parvati.patil
Laurana kirjoitti:
Siis tarkoitin että että Pratchetin kaikki kirjat on samanlaisia ja Redwallin kirjat on samanlaisia, ei siis keskenään. Kai sen nyt tajuu.
SAISINKO KUNNON KOMMENTTEJA TÄHÄN JUTTUUN???-__-'
No itseasiassa ei välttämättä tajua.
Ja asian voi varmaan esittää huutamattakin. Ô__o
- Tirith
Salvatoren tuotanto on aivan loistavaa ja Ajan Pyörä sarja on tällä hetkellä suurin suosikkini... Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä..
- The Rat
> Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä..
Faktoista ei voi kiistellä, joten mielipiteet lienevät ainut vaihtoehto...
Muuten olen sitä mieltä että Ajan pyörän luettaminen olisi halvempi (joskin julmempi) tapa rangaista esimerkiksi murhaajia, kuin mitä vankilan täysihoito muutaman vuoden ajalta. :)
Täytyy kyllä myöntää että Jordan on keksinyt rahasammon. Kirjan perusperiaate on se ettei se etene mihinkään ja tämä jopa jossain sanotaan. The Rat kirjoitti:
> Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä..
Faktoista ei voi kiistellä, joten mielipiteet lienevät ainut vaihtoehto...
Muuten olen sitä mieltä että Ajan pyörän luettaminen olisi halvempi (joskin julmempi) tapa rangaista esimerkiksi murhaajia, kuin mitä vankilan täysihoito muutaman vuoden ajalta. :)
Täytyy kyllä myöntää että Jordan on keksinyt rahasammon. Kirjan perusperiaate on se ettei se etene mihinkään ja tämä jopa jossain sanotaan.Mielelläni murhaan jonkun, jos selviän siitä lukemalla Ajan Pyörää. :D No ei kai sentään, mutta kyllä tykkään sarjasta. Tosin olen vähän miettinyt, että loppuuko se koskaan. Haluaisin lukea loppuratkaisun!
Jos voisin johonkin fantasiamaailmaan hypätä, musta tulisi tietäväinen. Vaikka merikansakin on kiehtova.
Miten niin ei muka etene? Koko ajanhan ne kulkee paikasta toiseen ja tappaa trollokkeja ja metsästää mustaa ajahia ja vaikka mitä. *näyttää kieltä* Mutta tosissaan, eipä ole juuri edennyt tarina, tullut vaan lisää henkilöitä ja ongelmia. Päähenkilöt on tietysti vähän muuttuneet, kasvaneet sekä saaneet ylimääräisiä ääniä päähänsä.
Pitäisikö tälle aloittaa oma keskustelu?- The Rat
koditonhoure kirjoitti:
Mielelläni murhaan jonkun, jos selviän siitä lukemalla Ajan Pyörää. :D No ei kai sentään, mutta kyllä tykkään sarjasta. Tosin olen vähän miettinyt, että loppuuko se koskaan. Haluaisin lukea loppuratkaisun!
Jos voisin johonkin fantasiamaailmaan hypätä, musta tulisi tietäväinen. Vaikka merikansakin on kiehtova.
Miten niin ei muka etene? Koko ajanhan ne kulkee paikasta toiseen ja tappaa trollokkeja ja metsästää mustaa ajahia ja vaikka mitä. *näyttää kieltä* Mutta tosissaan, eipä ole juuri edennyt tarina, tullut vaan lisää henkilöitä ja ongelmia. Päähenkilöt on tietysti vähän muuttuneet, kasvaneet sekä saaneet ylimääräisiä ääniä päähänsä.
Pitäisikö tälle aloittaa oma keskustelu?> Pitäisikö tälle aloittaa oma keskustelu?
Ei välttämättä, ainakaan jos minun kanssani haluat asiasta peistä vääntää. Jotenkin tuntuu siltä että Ajan pyörästä on aika paljon keskusteluja täällä muutenkin... :D
Toden puhuakseni, siitä on jo aika kauan kun tuota sarjaa läpi kahlasin. Muistelen että ensimmäinen kirja tuntui mielenkiintoiselta, mutta sitten hahmojen kehitys jymähti. Seuraavat viisi-kuusi kirjaa kuluivat lukiessa sitä kuinka pojat miettivät mitä tytöt olivat heistä mieltä ja olivat varmoja että muut pärjäävät paremmin niiden kanssa... Njaa.. Ehkä niitä olisi jaksanut paremmin jos olisi lukenut kymmenen vuotta sitten, tai viisitoista... Olenkohan minä liian vanha tälle foorumille? (Kävin vilkaisemassa tässä välissä profiiliasi... Voitan sinut vielä muutamalla vuodella). :D The Rat kirjoitti:
> Pitäisikö tälle aloittaa oma keskustelu?
Ei välttämättä, ainakaan jos minun kanssani haluat asiasta peistä vääntää. Jotenkin tuntuu siltä että Ajan pyörästä on aika paljon keskusteluja täällä muutenkin... :D
Toden puhuakseni, siitä on jo aika kauan kun tuota sarjaa läpi kahlasin. Muistelen että ensimmäinen kirja tuntui mielenkiintoiselta, mutta sitten hahmojen kehitys jymähti. Seuraavat viisi-kuusi kirjaa kuluivat lukiessa sitä kuinka pojat miettivät mitä tytöt olivat heistä mieltä ja olivat varmoja että muut pärjäävät paremmin niiden kanssa... Njaa.. Ehkä niitä olisi jaksanut paremmin jos olisi lukenut kymmenen vuotta sitten, tai viisitoista... Olenkohan minä liian vanha tälle foorumille? (Kävin vilkaisemassa tässä välissä profiiliasi... Voitan sinut vielä muutamalla vuodella). :DEi Ajan Pyörästä mitään tarpeeksi isoa keskustelua ole ollut, höh. Mutta jaa, enpä tiedä edes, miltä kantilta haluaisin asiaa lähestyä ja keskustelua herättää, joten ihan sama.
Naisongelmiahan ne poikaparat miettivät tosiaan joka kirjassa. Ehkäpä Jordanilla on itsellään ollut ongelmia naisten kanssa. (Kelläpä ei olisi? :D Miehellä siis.) Joissain uudemmissa kirjoissa on seksiäkin, olin pudottaa silmät päästäni, kun törmäsin asiaan ensimmäisen kerran. Minä pieni viaton aloitin sarjan lukemisen 13-vuotiaana, hyvä ettei silloin ollut. *heh*
En usko, että aion ikääsi ohittaa. :) (Käytit sanaa "vielä".) Tuskin liian vanha olet tänne, muut on vaan niin nuoria. Mä en ainakaan halua olla koskaan liian vanha mihinkään. Ja nyt olen eksynyt todella pahasti aiheesta, kohta ketjun aloittaja taas ärähtää mulle.- The Rat
koditonhoure kirjoitti:
Ei Ajan Pyörästä mitään tarpeeksi isoa keskustelua ole ollut, höh. Mutta jaa, enpä tiedä edes, miltä kantilta haluaisin asiaa lähestyä ja keskustelua herättää, joten ihan sama.
Naisongelmiahan ne poikaparat miettivät tosiaan joka kirjassa. Ehkäpä Jordanilla on itsellään ollut ongelmia naisten kanssa. (Kelläpä ei olisi? :D Miehellä siis.) Joissain uudemmissa kirjoissa on seksiäkin, olin pudottaa silmät päästäni, kun törmäsin asiaan ensimmäisen kerran. Minä pieni viaton aloitin sarjan lukemisen 13-vuotiaana, hyvä ettei silloin ollut. *heh*
En usko, että aion ikääsi ohittaa. :) (Käytit sanaa "vielä".) Tuskin liian vanha olet tänne, muut on vaan niin nuoria. Mä en ainakaan halua olla koskaan liian vanha mihinkään. Ja nyt olen eksynyt todella pahasti aiheesta, kohta ketjun aloittaja taas ärähtää mulle.> Ja nyt olen eksynyt todella pahasti aiheesta, kohta ketjun
> aloittaja taas ärähtää mulle.
Siis ketjun aloittajan oma vika jos ärähtää. Sehän tällaisessa keskustelussa parasta on että päästään jopa keskustelemaan... Ei sitä oikeasti kovin kauaa jaksaisi keskustella - tuota - vaikkapa aloittajan antamasta aiheesta.
> Ehkäpä Jordanilla on itsellään ollut ongelmia naisten kanssa.
> (Kelläpä ei olisi? :D Miehellä siis.)
Eipä heti tule mieleen tuntemaani naista jolla ei olisi ongelmia naisten kanssa. Myönnettäköön että ne ovat yleensä (paria "erityistapausta" lukuunottamatta) hieman erilaisia kuin miesten naisongelmat.
Väittäisin siis että kaikilla on ongelmia naisten kanssa, mutta vain naisilla miesten kanssa. Samaa mieltä? Kenties eri... Nämä eivät ole makuasioita, mutta sen verran subjektiivisia että henkilön tuttavapiiri pääsee pahasti vaikuttamaan noihin.
> Joissain uudemmissa kirjoissa on seksiäkin
Apua!!! :D
Pitäisiköhän lukea... IHan mielenkiinnosta...
No jaa, ehkä sitä on tullut tarpeeksi monta seksikuvausta luettua muutenkin.
> Minä pieni viaton aloitin sarjan lukemisen 13-vuotiaana,
> hyvä ettei silloin ollut. *heh*
Väittäisin pistäväni paremmaksi. Luin Jean M. Untinen-Auelin Luolakarhun klaanin joskus 1990. Olin silloin varmaan jotain 13 vuotias... Kirja pääsi varmaan puoliväliin ennen kuin päähenkilöön kohdistuva raaka raiskaus kuvataan ihan tarpeeksi yksityiskohtaisesti... On muuten hyvä kirja ja suosittelen, joskaan en ihan varhaisteineille.
> En usko, että aion ikääsi ohittaa
Enpä tiedä. Minä en aio ikinä täyttää kolmeakymmentä, ja onhan tässä vielä hetki aikaa lopettaa myös fyysinen vanheneminen... Henkisestä iästä on turha puhua jos täällä pyörii. :)
Njaa... Pitääpä palata viettämään aikaa perheen parissa (paitsi että tyttö painui juuri pehkuihin... Tai siis on painumassa... Eli avovaimon kanssa). Jutellaan kenties lisää joskus myöhemmin.
- RedHusky
Niin kirjoitanpa mielipiteeni tänne niistä. Suomalaisista paras on mielestäni Anu Holopainen, paitsi että hänen uusimmat kirjansa, Syysmaa 1 ja 2, ovat TAPPAVAN TYLSIÄ. Eivät ollenkaan niin hyviä kuin aiemmat.
- että kirjat
Syysmaa 1 ja 2 ovat huonompia kuin aijemmat mutta,,
Eivät TAPPAVAN TYLISÄ xD
Koska luin ne ja ajattelin ekana et joo.. huonompi kuin aikasemmat monta astetta mut kyllähän ton luki :D
- Czescku
Joku muukin täällä suositellut Tad Williamsin ohittamista ja olen samaa mieltä. Edes intissä ei ollut niin tylsää, että olisin nauttinut hänen teoksistaan (Taru kolmesta miekasta). Kaksi tai kolme osaa pystyin vaivoin loppuun asti lukemaan. Niiden jälkeen olen kiertänyt kyseisen hepun tuotannon kaukaa.
Ajan Pyörä kannattaa lukea netistä tiivistettynä versiona. Itse jaksoin 4 suomennettua kirjaa lukea, jonka jälkeen rupesi ottamaan päähän koko Jordan, ja etsin netistä mitä sarjassa tapahtuu.
Eddingsin teoksista kannattaa lukea vain Belgarionin koko tarina (Mallorean, Belgarathin ja Polgaran tarinat mukaan lukien, ja ehkä Rivan Aikakirjat). Itse kyllä pidän Eddingsin kirjoitustyylistä, mutta kaikki Belgarionin jälkeinen tuotanto toistaa ihan liikaa itseään.
Sormusten Herraa nyt ei kannata ohittaa, mutta kyllä se varsin tylsä opus on. Jokusen kerran tuo on tullut luettua ajatellen, että josko se olisi parempi kuin edellisellä lukukerralla, mutta aina on joutunut pettymään. - Shivar Dragon
Berek Puolikäden paluu - En tiedä johtuuko se surkeasta suomennostyöstä, sietämättömistä henkilöhahmoista vai jostain muusta, mutta tämän kirjan lukeminen oli silkkaa tervanjuontia. Teki mieli pyytää rahat takaisin, vaikka olin lainannut opuksen kirjastosta. Älä lue tätä kirjaa. Ikinä. Tai älä ainakaan tule valittamaan ettei sinua varoitettu.
Jean Rabe: joitain Dragonlance-kirjoja - Jos pidit Weiss & Hickman DL-kirjoista, vältä Jean Rabea, koska hänen kirjansa voivat saada sinut häpeämään että olet koskaan pitänyt alkuperäisistäkään. Kertakaikkiaan onnettomia tuotteita, joita erehdyksessä menin ostamaan yhden ja lukemaan kaksi ennen kuin myönsin ettei niissä ollut mitään lukemisen arvoista. Ainoat kirjan hahmoista jotka pystyn jälkeenpäin nimeämään ovat myöhemmin W&H:n kirjoissa esiintyneet lohikäärmeet, muut olen autuaasti unohtanut. Etsi jostain juonireferaatti ja hyppää näiden yli suoraan Sielujen sota -sarjaan.
Salvatoren tuotanto - Fantasistin on käytännössä pakko lukea Musta haltia -trilogian ensimmäiset osat, koska Drizzt Do'Urdenin nimeen (tai pitäisi ehkä jo puhua käsitteestä) törmää vääjäämättä. Siihen kannattaa kuitenkin lopettaa, koska kaikki mikä ensimmäisessä kirjassa on pielessä vain moninkertaistuu jatkossa, kun kaikki hyvä taas hukkuu jossain toisen kirjan aikana. Loppu koostuu siitä, että Salvatore lainaa satunnaisia Dungeons&Dragonsin manuaalin sivuja ja Swordfighting For Dummiesia, välillä plagioiden jotain Tolkienilta tai muilta klassikoilta. Vältä.
Guy Gavriel Kay: Fionovarin kuvakudos - Tätä suositeltiin minulle suunnilleen uutena Sormusten herrana ja aikuisfantasian ykkösenä. Ilmeisesti minut pitää luokitella henkisen iän mukaan Suuriin Muinaisiin, sillä minusta tämä oli lapsellinen, naurettava, kerronnaltaan spastisesti hyppivä teennelmä, jossa ei ollut ainuttakaan pelastavaa yksityiskohtaa. Alkukielisen kirjan teksti on kuulemma kauniin runollista, mikä ehkä selittää miten Kay on pysynyt leivänsyrjässä kirjailijana, mutta jos näin on, suomentaja on tehnyt kelvotonta jälkeä. Älä lue ainakaan suomeksi.- malk
Guy Gavriel Kay: Fionovarin kuvakudos - Tätä suositeltiin minulle suunnilleen uutena Sormusten herrana ja aikuisfantasian ykkösenä. Niin oli
Muttei ole enää.
Aikuisfantasian ykkönen on tällä hetkellä
Tulen ja jään laulu. - Shivar Dragon
malk kirjoitti:
Guy Gavriel Kay: Fionovarin kuvakudos - Tätä suositeltiin minulle suunnilleen uutena Sormusten herrana ja aikuisfantasian ykkösenä. Niin oli
Muttei ole enää.
Aikuisfantasian ykkönen on tällä hetkellä
Tulen ja jään laulu.Jotkut pitää äidistä, jotkut tyttärestä, ja jotkut viikon vanhasta kaurapuurosta.
- Kuukkeli
Olen lukenut Lähes kaikki keskusteluissa mainitut kirjat/sarjat.
Eddings: Nainen on erillainen kuin mies. Se tuntuu olevan kantava linja ja muuhun se huumori ei sitten pystykään. Jäätävän huono Belgarionin tarun alkuosien jälkeen.
Salvatore: Ok. Drizz urden (vai miten se kirjoitettiinkaan) ON kova jätkä. Eka trilogia oli hyvä, oli idea ja se toimi. Nyt, ei jaksa enää ajatellakaan. Idea loppui ja niin olisi pitänyt kirjojenkin.
Rabe: Joku keksi idean ja joku kirjoitti kirjan. Nämä kaksi eivät ole tuttuja. Ellei toisen nimi ole Xerox.
Yleensä Forgotten r.ja dragon l. : Paljon melua tyhjästä. Huonoja riittää mutta helmiä on: Ed Graanwoodi oli hyvä, Muraha tarsiksessa (en muista kirjailijaa) oli kiva. Mutta harvassa on.
Williams: Kovin uusi asia tuo että tyyppi on heikko ja kasvaa vahvemmaksi. Tällä kertaa hahmo oli kuitenkin enemmän realistinen kuin normaalisti. Omalla typerällä tavallaan. Se ei kuitenkaan ole itsestään selvyys että hahmo pysyy kasassa, ei muutu super viisaaksi tai jotain. En pitänyt siitä huolimatta. Oli täyttä tuubaa.
Pratchet: Hyvää huumoria, tykkäsin kaikista mitä luin aluksi. Sitten alkoi toisto....
Jordan: Kirjoittaa paremmin Conaneita kuin ajan pyörää: Uskomatonta nainen - mies paskaa. Hahmot eivät enää voi olla epä uskottavampia (edes fantasia maailmassa)... Valitettavasti mulla on jokin pakonomainen tarve lukea kaikesta huolimatta sarja loppuun... Tuli ne loppu osat nyt että pääsis siitä eroon.
Weis: Nämä uudet trilogiat ynnä kuoleman portti sarja. Loistavia. Lukemiasen arvoisia. Mutta vanhat!!! Jos takakannessa lukee: "haltia", "Tanis",... Jätän hyllyyn. Kaksosten sitä suntätä: Raistlin oli varmaan kaikkien mielestä ainoa järkevä hahmo. Mutta ei yksi hahmo kirjaa tee. ei kai niiden muiden ole tarkoitus olla "tuki"-hahmoja sille yhdelle.
Edellä mainituista Weis&Hicman pari on kunnioituksen arvoinen.
Mutta sitten: Yksi yhteinen piirre kaikessa edellä mainitussa on. Ja poikkeus (W&H) tekee säännön. Kun samaa asiaa toistetaan niin loppuu kiinnostus. Vaikka sarjan kaikki kirjat lukisikin vaikuttaa ennakko asennoituminen. Pari heikompaa kirjaa, ja tulevat ovat paskoja. En tiedä miksi asennoidun siihen niin vaikka tiedän ettei kaikki voi olla Tolkieneja.
Mutta loppujen lopuksi mielipiteestähän tässä oli kysymys. Fantsu nykyään kutsuu ihmisiä enimmäkseen rahan vuoksi. Silloin ennen roolipelejä ja massaelokuvia tai tietokonepelejä, kirja oli viihteen asemassa. Se oli tapa pitää aivot kasassa, jättää jotain jälkipolville JA tehdä rahaa. Pyyteetön ihminen ei ole kuollut sukupuuttoon. "Se" ei ole vielä edes syntynyt. Kun tehdään kirjoha tienesti mielessä tulee paljon tuubaa jonkin verran keskinkertaisuutta ja vähän helmiä. Mutta niitä helmiä tulee. Niitä odotellessa, luen kaikenlaista. - Just minä
Mun mielestä ei voi toiselle ihmiselle sanoa mitä lukea ja mitä ei, sillä olen huomannut (niin kuin moni muukin) ettei kaikki tykkää samanlaisista kirjoista. Kaikkee kannattaa kokeilla ja sitä kautta löytää ne omasta mielestä hyvät kirjat.
- toistelija
Yllä puhutaan paljon toistosta. Ja se jos mikä tekee kirjasarjasta tylsän ja kaikin puolin paskan.
Paras esimerkki on oikeesti Eddings. Siis jumalauta! Onko se äijä vaan helvetin tyhmä vai pirun nokkela ja rahastaa hymy perseessä kirjoillaan. Belgarionissa oli sininen jalokivi jota pieni lapsijumala hyysää. Ja oliko se nyt Eleniumin taru jossa on taas joku sininen jalokivi jota lapsijumala hyysää. Ei helvetti! Ja tuo ei tosiaan ole ainoa identtinen juonenpätkä. Äijä on ihan seniili tai tosi sika riistäjä.
Mä voisin kans lähtä hirttään sparkkihawkin ja samalla sen luojan kans.- vielä mitään
Sekin menettelisi mutta kun henkilöt ovat samoja, ja elleivät samoja niin toistensa kopioita, tapahtumat samoja, vitsit samoja ja ne vitsit ja mukamas sukkelat huomautukset henkilöiden välillä toistuvat aina parin sivun välein.
- The Rat
... Muutoin olen sitä mieltä että paras esimerkki itseään toistavasta kirjailijasta on Robert Jordan.
Siis mies on jopa keksinyt syyn sille että kaikki ajan pyörän kirjat ovat käytännössä samoja. Koko maailma pyörii ympyrää ja samat asiat toistuvat joka mittakaavassa, tai jotain muuta yhtä järkevää...
Miehen täytyy olla nero.
Sääli ettei se osaa kirjoittaa. Yleensä kun hyvien kirjojen huonoin puoli on se että ne ovat liian lyhyitä - ja huonot liian pitkiä.
Loistavan kirjan tunteekin kenties siitä että se on sopivan pituinen ja siitä vielä pitää... :) - Total Madness
The Rat kirjoitti:
... Muutoin olen sitä mieltä että paras esimerkki itseään toistavasta kirjailijasta on Robert Jordan.
Siis mies on jopa keksinyt syyn sille että kaikki ajan pyörän kirjat ovat käytännössä samoja. Koko maailma pyörii ympyrää ja samat asiat toistuvat joka mittakaavassa, tai jotain muuta yhtä järkevää...
Miehen täytyy olla nero.
Sääli ettei se osaa kirjoittaa. Yleensä kun hyvien kirjojen huonoin puoli on se että ne ovat liian lyhyitä - ja huonot liian pitkiä.
Loistavan kirjan tunteekin kenties siitä että se on sopivan pituinen ja siitä vielä pitää... :)Mä en oo koskaan jättänyt yhtään kirjaa enkä sarjaa kesken. Tad Williamsin sarja teki mieli, mutta luin sen silti loppuun asti. Mutta nyt tuntuu, että joko Ajan Pyörä särkyy ja menee palasiksi, tai sitte minä hajoan! Mä pidin ensimmäisistä osista ja oon ihan viime aikoihin asti niitä lukenu, mutta niissä ei tapahdu yhtään mitään, kaikki on vaan jotenkin jumittunut paikalleen.. Kohta kai sitä itekki tulee yhtä hulluksi kuin Rand (vai onkohan se hullu vai eikö se oo, vai onko sittenkin vai eikö oo, vai onkohan... AARGH!)... Taitaa olla eka sarja, joka kesken jää...
- takiainen
kai se jotenkin noin meni se nimi. Kolmiosainen sarja, melkoinen Tolkien-kopio >:P
Eddingsin Althalus ja Reginan laulu (toistoa Belgarionista ja Malloreasta->ennalta-arvattavaa) - Fantasiaa vain...
Mulle Tad Williamsin kirjojen läpikahlaaminen oli koettelemus, joten siinä samaa mieltä joidenkin muiden kanssa. Paikoitellen jotain hyvää, mutta ei kiitos! Samoin Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin joku Mustamiekka-sarja oli karmea pettymys, kun aiemmista kirjasarjoista oon tykännyt paljonkin. Fionavarin kuvakudos-sarjakin oli huono, ainakin saman kirjailijan Tiganaan verrattuna... Mutta näin siis mun mielestä
- epäsuosittelua
en missään nimessä suosittele lukemaan TWILIGHTIA!!!!!!
- Anxx
epäsuosittelua kirjoitti:
en missään nimessä suosittele lukemaan TWILIGHTIA!!!!!!
Joo, olen samaa mieltä. Mutta voiko sitä edes laskea kunnon fantasiaksi..? Vampyyrit varsinkin ovat niin pelkistettyjä ja romantisoituja. Twilightit ovat imeliä, henkilöt stereotyyppisia (Bellahan on oikea Mary-Sue:iden äiti!), juoni olematon, kirjoitustyyli huono (kuinka monta kertaa sitä Edwardia tarvitsee muka samoin sanoin kuvata?)... Henkilöissä ei tapahdu minkäänlaista kunnollista kehitystä. Toki tämä on vain oma mielipiteeni. Ymmärrän. että joku umpihöperö romantikko voi jostain näin siirappimaisesta pitääkin.
- M@k3
Kahvit monitoriin.
Pari pointtia: ajan pyörä on nerokas, Eddings on viihdyttävää, taru kolmesta miekasta on tosiaankin silkkaa skeidaa ja pratchetissa ja redwallissa ei ole mitään samaa, toinen on parodiaa ja toinen turri fantasiaa. - savut2
Jo kirjat : Teffy pratchettt ja Redwall on huonoja niin jopa on outo perustelu tai alkuunkin väite hyvästä. Nehän kopioi teemaa kirjasta toiseen ja kirjoja ilmestyy tämän tästä. Miten luonnehdit Tartsan, Akuankka,Tex Viller, ja tv sarjat esimm kauniit ja rohkeat onko hyviä vai mitä. Et osaa näemmä arvostaa esim. Ajanpyöräsarjan pitkäjänteisyyttä moninaisia kansoja tapoja ( eräälläkin heimolla on tapana että jos nainen ihastui naapurivaimon aviomieheen niin pian miehellä oli kaksi vaimoa ja jos vaimo huomasi että hänen aviomihensä perässä kulki houkutellen toinen nainen niin naiset sitten taisteli veitsin miehestä. Eipä ollut syrjähyppyjä ) Ja paljon muuta ei tämä elämäkään ole muuta kuin vuosikymmenten traamaa joten siihen sopii oikein hyvin pitkät kirjasarjat ja niiden suuri suosio ( Kalle Päätalo ja IIjoki eikö ole joka suomen kodin kirjahyllyssä ) Jos lukijan kantti ei kestä pitkää sarjaa niin ??. Käykääpä kaikki osoitteessa Http://www.adressit.com/ajanpyörä ja allekirjoittakaa vetoomus, eikä tarvitse edes rekisteröityä. Se että Kustantaja KRISTO lopetti ajanpyräsarja julaisun on moraalisesti ihan päin ### ja näin kevyillä perusteilla kuin kääntämisen kalleudella lisää hintaa kirjoihin vaan sillä lisäkulut hoituu muuallakin. Lisää pitkiä monologisesti eteneviä sarjoja eikä mittään Redwallia.
- mielipideJoku1234
Aika paljon fantasiapuolella on pelkkää roskaa kirjoja (AJANPYÖRÄ, eddigsin monet kirjat, sen miehen joka kirjoittaa naisen nimellä ja sen kaverin kirjat [koettakaa itsearvata ketä tarkoitan]] Aika monet kirjat, joissa jatko-osien määrä ylittää kahden ja kunkin kirjan pituus on yli 600 sivua, haravaan painettuna - en suosittele. Ne ovat aika pinnallisia tekeleitä kaikki. Fatasiansaippuaoopperoita. Tunnustan kuitenkin lukeneeni eddigsin alkutuotannon, koska se oli viihdyttävän typerää - tosin piti jossain vaiheessa lopettaa, kun tekstin taso oli jo suurinpiirtein Tex Willerin kirjoitajan käsistä.
Mutta hienojakin kirjoja löytyy. Kyllä, vaikka taru sormusten herrasta on paikoitellen pitkää kuvausta luonnosta, niin siinä on silti särmää.
Hyviä kirjoja alueella on pilvin pimein, mutta ne eivät olekaan noita kaikkien kuuluttamia teoksia. Esimerkiksi aikamatkustajan vaimo (mielestäni silkkaa fantasiaa) on ihan mahtava teos. Mutta koska ketjun tarkoitus ei ollu kehua mitään vaan varoitaa, niin en ala mainitsemaan kirjoja, joita kannataa lukea.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801847Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181699- 171543
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191243En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121204Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61202hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121166Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291141Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää81139Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71124