Ostimme keväällä vanhan hirsimökin, joka on ollut "asumattomana" kolmisen vuotta.
Mökin seinän vieressä kivellä paistattelee käärme helteessä, metrin päässä ulko-ovesta, häirittynä luikahtaa mökin alle.
Kuinka sen/ne saisi karkotetuksi....?
Mökin seinän vieressä kivellä paistattelee käärme helteessä, metrin päässä ulko-ovesta, häirittynä luikahtaa mökin alle.
Kuinka sen/ne saisi karkotetuksi....?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin ryömi perään ja katso minne se menee. Sitten otat sen semmoisilla pitkillä pihdeillä kiinni ja roudaat sen säkissä kilometrin päähän mökistä?
Ai ei käy vai...
No sitten odottele talvea ja käy hakemassa kaikki rojut pois sielä mökin alta (oletan että on rossipohjainen). Ei ne seuraavana kesänä sitten tyhjässä alustassa jaksa makoilla. Ja jos hyvin käy, niin se käärmes talvehtii siellä perustuksissa ja saat sen otettua talteen "jäykkänä".
Sielläkö ne nyt ovat. Minä sain koko kevät kesän kärsiä mökillä niistä. Jos viitsit katsoa keskustelua tälläkin kanavalla. Jäykkä tai pehmeä, sisällä tai ulkona, talvella tai kesällä, sama luikero, samat kavalat aikeet, sama....
toivoopi Ormi
plikos ne kyitä vai niitä vällykäärmeitä mistä sua varoitin ;)
Viisiviikkoinen exodus Suomen kivisimpään maakuntaan on ohi ja mökkiprojekti sateelta suojassa. Tontilla tapahtui juuri se mitä ei olisi pitänyt: telakaivurin jäljiltä on mökin ja saunan ympärillä kivivallit ja koloa ja onkaloa joka puolella niiden alla, ja varmasti lähivuosina horsmaa ja vattua mäenrinteen täydeltä. -Tulethan Ormi avukseni kurittamaan kyitä ja puskia, niin minä vuorostani mätkin kanssasi saunasi takaa, tupasi portailta ja puukasastasi noita myrkkylieroja.
Minä ihan läähätän tässä uushelteessä ja harmitan että vasta nyt huomasin teidät rakkaat ystävät kanavalla miten te olettekaan minua tässä pelossa ohjanneet ja neuvoneet ja tukeneet ja kantaneet, kaikile teille ymmärtäväisille kiitoksia.
Kärmeksen tapoihin kuuluu lämmitellä itseään kiven päällä auringossa ja useinpa juuri seinänvierustalla.
Todennäköisesti se tulee samoille seuduin takaisin, ellette sitä häiritse.
Kun seuraavan kerran näet tuon pihapiirissäsi, pue kumisaappaat jalkaasi, ota lapio käsiisi ja hiivit maata tömistelemättää lyöntietäisyydelle ja natks... pää irti.
Seudulla lienee kyykäärmeitä enempikin, että neuvoisin opastamaan lapsiasi, että eivät joka ryteikköä pengo.
Vaihtelevalla menestyksellä tiedän käytetyn erinäisiä hajusteita käärmeen katkoittamiseksi, kuten tärpättiä, bensiiniä, öljyjä ja hyönteiskarkoittimia.
Joku toinen voisi tietää aiheesta enempi.
Vielä yksi hyväksi todettu neuvo..leikkaa pihanurmikko lyhyeksi ja poista tarpeettomat piilopaikat käärmeeltä.
Tietenkin apteekkireissulla hankit " Kyy pakkauksen " ja opiskelet käyttöohjeen.
Kaikille muillekkin tiedoksi ..kyy ei ole suomessa rauhoitettu.
... meillä on ollut kolmisen vuotta vähän vastaavanlainen mökki. Ekana kesänä näin kaksi, ei varmuutta oliko kyitä vai vaskitsoja. Siellä oli paljon risukasoja, jotka siivosimme pois. En silti tykkää mennä helteellä metsään. Naapuri tappoi yhden mut on nähnyt useempia.
Anoppi sanoi että pitäisi kovasti raivata, niittää ruohoa ja poistaa niitä piilopaikkoja.
Tuttavillani on ollut noin 30 vuotta mökki samassa paikassa. Aluksi mäkeä sanottiin oikeaksi käärmemäeksi. Vuosien myötä, kun mökillä on aina vaan oltu ja pihaa muokattu, käärmeet on kokonaan hävinneet. Se on inhottava vitsaus, mutta kannattaa pitää pää kylmänä ja yrittää hävittää niitä. Mitä enemmän olette ja tömistelette mökillänne, sitä huonommin käärmeet viihtyvät.
...Onko kyseessä kyy vai vaskitsa! Vaskitsahan on nimittäin rauhoitettu ja kaiken lisäksi lisko eikä käärme.
Kysyn vaan, että mitä haittaa niistä käärmeistä siellä tontilla on? Kyykäärmeen purema ei ole tappava ihmiselle, kiusallinen kyllä, muttei vaarallinen. Säännöllisesti ajettu apilanurmikko on vaarallisempi, kun vähän väliä astuu mehiläisten päälle. Jättäkää ihmiset ne käärmeet omiin oloihinsa, eivät ne teitä jahtaa. Kyy luikkii aina karkuun ihmistä, jollei ole nurkkaan ahdistettu. Nauttikaa ihmiset luonnosta, älkääkä yrittäkö tuoda kaupunkia maalle mukananne. Leikattu ruoho kuuluu kaupunkien puistoihin. Niityt kuuluvat maalle.
Eivät ne mihinkään onkaloihin ja koloihin hakeudu, paitsi piiloon ja turvaan ihmistä, lämpöä tarvitaan, risukot ja rankakasat ovat hyviä kun tarvii kuorta rapsuttaa eli nahkaa vaihtaa. Itse ajattelen näin: viikossa on vain kaksi päivää kun olen mökillä muu aika on luonnolle vapaata eli aikamoinen tyranni olisin jos vaatisin luontoa sopeutumaan omiin tarpeisiini!
No, ensimmäisen käärmeen nähtyämme hankittiin kyypakkaus kaappiin.
Lapsenlapsi kysyi, onko ne semmosia käärmeitä kuin Aku Ankassa, että kuristavat...
Tontilla on todellakin paljon risukasoja ja merenrantakivikkoa.
Nythän tuota on alettu ulkovuorausta laittaa, kai siitä tärinää tulee.
Kamala kun puuskuttaa! Näin unta että oli suuri ja valkoinen hiekkaerämaa, missä oli yksi ainua palmu.
Epäilin keitasta mutta sielä ei ollu pisraakaan vettä. Palmun juurella huomasin ihmeenihanan neitin, jolle annoin limsaa ja lenkkiä. Se metrilenkki muuttui käärmeeksi ja se neiti lähti juoksemaan ja minä lähin perrään. Se oli ikkäänkun kangastus. Kun justiin heräsin niin puuskutin ja vieläkin puuskuttaa
toivoopi Ormi kaikkea hyvää kaikille lukijoille. Heippa.
Ormi osui alitajuisesti yhteen ihmisen kipeimpään kohtaan - käärme voi olla torjutun sensuaali-ilmiön sympooli: Ajatellaanpa kuinka Ormin heräävä kiinnostus hemaisevaan neitiin loihti esiin metrisen lenkin, joka sitten muuttuikin luikertavaksi murhanhimoiseksi käärmeeksi... ja ajoi neitin ja Ormin bennyhillmäiseen pakoon yli pöllyävän erämaahiekan.
Ormi on mahdollisesti vapauttavan omakohtaisen oivalluksen äärellä - ehkäpä jo muutama kuukausi tämän palstan analyyttisissä keskusteluissa johtaa käärmetrauman alkujuurille. Onhan esimerkiksi monelle pienelle lapselle sattunut säikähdyksiä, äkillisiä kieltoja, nolostuksia, leikkien lopetuksia, jotka torjuttuina ja mielen syviin mujuihin haudattuina voivat aikuisiässä aiheuttaa mitä erikoisimpia fopioita ja pelkoja... Koeta kestää, Ormi, jos ei vapauttava lapsuudenmuisto, niin sitten routa auttaa näitten kärmesten kanssa ...
Luin kerran, luin kaks, tunsin oloni kuumemmaks. Minä luulen että kaksi kokemusta: lapsena astuin paljain jaloin käärmeen päälle ja toinen että otin vahingossa heinistä käärmeen käteeni, sekin lapsukaisena, on voinu vaikuttaa pelkoihini. Lapsena joku jertoi että käärme on yöllä luikertanut hänen sisäänsä. Käärmeet, nuo inhottavat lierot olivat alituisena puheen aiheena ja pelkona. En pysty niihin suhtautumaan niin kuin esimerkiksi sisiliskoihin, jotka ovat ihan veikeitä.
Toivoopi Ormi
käytetty kahvinporo kuulemma auttaa.