Makaan yksin pimeydessä. Voin pahoin. Aivoni toimivat vielä ja sydämeni Sisä-Mongoliaan halajaa. En uskalla lähteä sinne yksin, sillä taloni ulkopuolella lienee itse Beelzebub saatanallisine kätyreineen. Kylmät väreet viirivät tietosanakirjani välistä olkapäilleni. Kuumeissani huudan: "Älä koske!" Näen tunnelin ja seison hämmästyneenä. Näen kaikkeuden, koko maailman muuntuvan sähköjänniteiseksi massaksi, joka velloo. Vellovasta massasta muodostuu koululuokka, jossa on ala-asteen oppitunti käynnissä. "Voi", ajattelen minä, "kunpa saisinkin vielä olla lapsi." Vaan se aika on mennyt, sillä Reka, tuo lihava, partasuinen paskanjauhaja on elämästäni yhtä helvettiä tehnyt! Ei vie aikaakaan, kun koko täyteläisyyden näen mä mulle nauravan. On koittanut lopullisen lähtölaskennan aika. Koko maailmaa seuraan mä ohitseni vilistelevän putkissa. Näen vanhan kunnon Arvo K:n eikä Eino Vittuilijakaan naamaansa näyttämättä jätä. Tekee mieleni nyt heidät hyvästellä ja lähteä ajasta ikuisuuteen, mutta tänne mä jään. Olen paikassa, josta ei ole paluuta takaisin. Olen vierinyt alas onnellisuuden ja riemun mäkeä ja nyt olen paikassa, johon mä jään. Näkyjäköhänkin mä jo nään - tuollahan on Saatana kätyreineen kuuntelemassa Verdin oopperaa! Onko linnuilla hauskaa, kun mä kärsin? Kuinka eläimet saattavat pitää hauskaa hädän hetkelläni? Vaan jos tänne jään, saan elämäni hyvästellä. Ja vittu, että hevi pauhaa! 666, numero paha tuo, jolta rauhaa en saa. Ulkona ehkä itkee joku, kun lumi ilmaan yhtyy hyytävässä talvessa Suomen. Vellova massa muuntuu vedeksi kuraiseksi, kun mä katson Oivariinia ihmeissäni. "Mä sitä syödä en saa", ajattelen, mutta vaununi tuleekin jo. Mitä näkee pauhu kurassa ja rännässä? Entä kuinka kuusi yhtyy mäntyyn hyytävässä kelissä kurjassa? Sitä en liene mä koskaan tietävä.
Kylmiä väreitä
Veli Sammakko
0114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.