Hyvin menee joo

noissa mies jutuissa!

Niin, mutta olenko vain ihastunut?
Ihastuksen eteen on kai turha perhettään hylätä.
Luulen, että kiinnostukseni häntä kohtaan johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että meidän välillä ei ole koskaan tapahtunut mitään vakavampaa, ja se on jäänyt kaivelemaan mieltä.
Ja naistani sekä lastani rakastan kuitenkin, se on aivan varma.

KrisIsaak kirjoitti:

Niin, mutta olenko vain ihastunut?
Ihastuksen eteen on kai turha perhettään hylätä.
Luulen, että kiinnostukseni häntä kohtaan johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että meidän välillä ei ole koskaan tapahtunut mitään vakavampaa, ja se on jäänyt kaivelemaan mieltä.
Ja naistani sekä lastani rakastan kuitenkin, se on aivan varma.

olin samassa tilanteessa, paitsi meillä ei ollut kyllä lapsia mutta pari koiraa.. :) Olin jo suhdetta ennen ollut ihastunut erääseen mieheen, jo melkein teini-iästä asti. Olin varma että meidät oli tarkoitettu yhteen, ja myöhemmin sain tietää että tunne oli molemminpuolinen. Tämä siis tapahtui silloin kun seurustelin toisen kanssa. Erosimme mieheni kanssa lopulta, ja se ero johtui muista syistä. en koskaan pettänyt vaikka ihastuin uudestaan entistä palavammin tähän toiseen mieheen. No, muutaman kuukauden jälkeen kohdattiin, ja siitähän se alkoi..tuntui että taivas on rajana meidän onnelle. Ja todella nopeasti se illuusio mureni, mitä oli vuosikausia pitänyt yllä. Jos ei tunne kunnolla toista ihmistä, on pakko varautua siihen että asiat ei päädykään niin kuin on olettanut tai toivonut. Olen sitä mieltä, että pitää kuunnella sydäntään, mutta tee sinäkin niin harkiten. sulla on lapsi, arvokkainta mitä voi olla. vaimosi lisäksi. Jos teillä muuten menee hyvin, niin ei kannata ottaa sitä riskiä että menettää kaiken. Arki saattaa olla turruttavaa toisinaan, mutta sitäkin pitäisi osata arvostaa. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Myös sillä että menettää kaiken. Usein ihminen oppii kantapään kautta..

........................ kirjoitti:

olin samassa tilanteessa, paitsi meillä ei ollut kyllä lapsia mutta pari koiraa.. :) Olin jo suhdetta ennen ollut ihastunut erääseen mieheen, jo melkein teini-iästä asti. Olin varma että meidät oli tarkoitettu yhteen, ja myöhemmin sain tietää että tunne oli molemminpuolinen. Tämä siis tapahtui silloin kun seurustelin toisen kanssa. Erosimme mieheni kanssa lopulta, ja se ero johtui muista syistä. en koskaan pettänyt vaikka ihastuin uudestaan entistä palavammin tähän toiseen mieheen. No, muutaman kuukauden jälkeen kohdattiin, ja siitähän se alkoi..tuntui että taivas on rajana meidän onnelle. Ja todella nopeasti se illuusio mureni, mitä oli vuosikausia pitänyt yllä. Jos ei tunne kunnolla toista ihmistä, on pakko varautua siihen että asiat ei päädykään niin kuin on olettanut tai toivonut. Olen sitä mieltä, että pitää kuunnella sydäntään, mutta tee sinäkin niin harkiten. sulla on lapsi, arvokkainta mitä voi olla. vaimosi lisäksi. Jos teillä muuten menee hyvin, niin ei kannata ottaa sitä riskiä että menettää kaiken. Arki saattaa olla turruttavaa toisinaan, mutta sitäkin pitäisi osata arvostaa. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Myös sillä että menettää kaiken. Usein ihminen oppii kantapään kautta..

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi ja näin olen kaiken ajatellutkin.
ihastuksen läpi ei voi aina nähdä tosiasioita ja illuusiot voivat näinollen murentua helposti.