Toivoisin että te bioäidit, jotka olette joutuneet luopumaan lapsestanne: mielenterveys tai päihdeongelmien vuoksi, ymmärtäisitte että eii pidä luovuttaa! Kun olette kuntoutuneet eli tilanne on ollut vakaa esim. vuoden päihdeongelmaisella, ei mikään laki voi estää lasta palaamasta kotiin!
Olen kuullut tapauksista, joissa 12 vuotias vauvasta asti sijoitettu lapsi palaa takaisin bio-äitinsä luo ja vielä omasta toiveestaan. Miten tämä on mahdollista? No siten, että bioäiti on käynyt sovituissa tapaamisissa ja side lapseen on syntynyt sijoituksesta huolimatta.
Voimia ja älkää luovuttako
Olen kuullut tapauksista, joissa 12 vuotias vauvasta asti sijoitettu lapsi palaa takaisin bio-äitinsä luo ja vielä omasta toiveestaan. Miten tämä on mahdollista? No siten, että bioäiti on käynyt sovituissa tapaamisissa ja side lapseen on syntynyt sijoituksesta huolimatta.
Voimia ja älkää luovuttako
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juuri siitä on kysymys. Bioäiti on pitänyt säännöllisesti lapseen yhteyttä. Hän on alussa hyväksynyt sijoituksen lapsen parhaana. Antanut lapselle mahdollisuuden elää tasapainoista ja turvattua elämää. Samalla hän on antanut itselleen mahdollisuuden kuntoutua ja valmistautua vaativaan mutta niin palkitsevaan vanhemmuuteen.
Näitä kotiuttamisia on ja ne ovat todella jokaisen huostaanoton tavoitteena.
Ikävä kyllä näin ei aina käy. Siihen ei ole yhtä syytä tai yhtä syyllistä.
Voimia todellakin teille kaikille, sillä sitä me kaikki tarvitsemme.
päihteettömyys,eikä mikään muukaan.Jo on nähty biot taistelevat hallintooikeusessa,ja vielä korkeammallekin,sama on kuin adoptio.
pähkäillyt näin bioäidin näkökulmasta. Tänä kesänä kuten viime kesänäkin lapset ovat olleet paljon luonani ja syksyllä taas jatkuu omansa malliset tapaamiset. Mutta... on vielä yksi iso mutta kotiuttamisen esteenä. Epävarmuus iskee, mitä jos vielä tulee romahdus (syvä masennus) ja muutenkin olen sitä mieltä, että toipuminen on vielä kesken. Tämä on niin pirun hidasta! Entisenä suorittajana ja kaiken aikaansaajana on melkoinen tilanne myöntää, ettei pystykään. Suunta on oikea, mutta lopullinen maali etsii vielä muotoaan ja paikkaansa.
Tätä hitautta inhoan ja toisaalta olen oppinut jopa nauttimaan yksinäisistä, rauhallisista koti-illoista ilman tenavien kinastelua.
mitä vain,ettei palaa.Marilla eri asia,kun on sukulaissijoitus.Muille vanhemmille ja lapsille joka päivä kaipausta,ja joka päivä liikaa vieraassa paikassa oloa.
oikeudenmukaisuus voittaa ja niin käy kaikille äideille jotka hoitavat itsensä ja elämänsä kuntoon. Ilman oikeustaisteluja ja ilman sijaisvanhempien venkoiluja. Toivottavasti.