Voiko koira olla valaistunut? Jos ei, niin mikä estää sen?
Valaistunut koira?
vuhvuh
362415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Päivän paras aloitus! No niin, nyt taas odotellaan että viisaat munkit heräilevät ja nousevat varjoisista luolistaan vastailemaan meidän tavallisten kuolevaisten kysymyksiin.
Niin, entä onko esim. Mamakin kaikki kissat jo kaikkeuden oivaltaneita ja valaistuneita? Jos ei niin mikä mättää?
:)
....vaikken mikään asiantuntija tässä aiheessa ole, niin uskoisin että ei voi valaistua. Yhtä hyvin voisit kysyä, että voiko kärpänen valaistua tai voiko tohvelieläin valaistua. Valaistumiseen tarvitaan enemmän aivokapasiteettia ja ilmeisesti vain ihmisellä voi olla tuota kapaa sen verran, että onnistuu. Jälleensyntymisessähän päästään aina "yläkkäämmän olennon sisään" jos edellinen elämä meni putkeen. Viimeisenä päästään sitten ihmiseksi, jolla voi olla mahiksia valaistukseen.
Henkilökohtaisesti olen silti sitä mieltä, että ainakin kissat ovat valaistuneita olioita ;-)
Ei ole Mamakin kissat valaistuneita, ei. Varmaan kun ei mammakaan ole valaistunut niin ei ole jätkillä valaistunutta esikuvaa kotona. Melko tuhmia ovat ja myötätuntokin loistaa poissaolollaan.
Valkoinen kuuro kollikissani Jimi sentään meditoi. Ennen zazen-tyylisesti kasvot kohti seinää ja silmät auki. Viime aikoina Amogasiddhi Buddhan patsaan edessä, silmät puoliummessa ja korviaan lekutellen.
kissa on suomen yleisin petoeläin joka tappaa määrällisesti eniten nisäkkäitä ja lintuja.
heittää linkin jonnekin tilastotietoihin, muutenhan meillä on pelkästään sinun sanasi.
(Käsittääkseni sisäkissuus on nykyisin melko yleistä, ja mitenkäs ne umpisisäkissat pääsevät nisäkkäiden kuten lehmien ja lampaiden, sekä lintujen kuten metsojen ja teerien kimppuun?)
Eipä noita tilastoja ole, kissaa kun ei ole ikinä verotettu. Linkolan kirjassa voisiko elämä voittaa on kuitenkin osio joka on omistettu kissoille,jos kiinnostaa. Kissoja on jokatapauksessa satoja tuhansia.
Jokainen joka on maaseudulla asunut tietää kyllä että kissa on yleisin petoeläin.Kissa pystyy tappamaan jäniksen ja teeren sekä kaikki sitä pienemmät olennot.
Ihminen kyllä pitää tilastojen kärkeä. Sitäpaitsi kumpi on enemmän eläinrääkkäys, ottaa suoraan luonnosta tarvitsemansa liha, vai rääkätä eläimiä tehotaloudessa ja sitten syödä ne pois.
Entäs valaat sitten? Miten vain ihmisillä voi olla riittävästi aivokapasiteettia ja kuitenkin valailla on suurempi aivokapasiteetti kuin ihmisillä?
Koirat juoksevat sinne tänne halujensa mukaan. Ne eivät ole erityisen alttiita valaistumiselle.
Sen sijaan simpukat saattavat olla kaikki buddhia. Siellä meren pohjassa maatessa ei yksinkertaisesti voi tehdä muuta kuin meditoida. Ja ahkera meditaatiohan on varmin tie valaistumiseen!
Jos se valaistuminen meinaisikin sitä että oivaltaa omasta lajistaan kaiken sen mitä pitikin, ja valmistuu siltä "luokalta" mitä oma laji edustaa, niin miksei. Valaistunut koira lienee seuraavassa elämässä automaattisesti ihminen.
Minulla oli kerran kissa johon sain paljon paremman yhteyden kuin mihinkään toiseen kissaan koskaan. Se pelkäsi tuntemattomasta syystä kaikkia naruja ja roikottimia, juoksi sängyn alle tai vaipui melkein katatoniaan. Kissathan yleensä käyvät naruihin kiinni kuin sika limppuun. Ehkäpä se oli ed. elämässä hirtetty tai jotain... Mutta enivei, tuo kissa tuntui siltä että se oli kehityksessä pidemmällä kuin kissat keskimäärin.
Kysymys ei ole huono, ja ehkä "vakavampi" kuin päältä katsoen voisi arvata. Ihmisistähän on sanottu, että suurin este valaistumiselle on toisaalta jatkuva pään sisäinen meteli ja toisaalta itsensä samaistaminen johonkin mikä ei ole todellinen itse. Jos koiralta nämä molemmat puuttuvat(?), niin mikä estää valaistumisen? Kyky ajatella käsitteellisesti? Ei kai. Valaistuminen tuskin on käsitteellisesti työstettävä asia.
Tietääkseni ainakin joidenkin buddhalaisten oppien mukaan myös eläin voi valaistua ja pelastua. Buddhismin valtavirta taitaa kuitenkin olla ihmiskeskeistä siinä mielessä, että ajattelevat vain ihmisen olevan käytännössä kykeneväinen valaistumaan. Jopa deevat ja titaanit ovat pelastuksen suhteen ihmistä huonommassa asemassa! Jos eläin ei voi valaistua, voisi kysyä, miten se pystyy jälleensyntymään ihmiseksi? Ja jos eläin kykenee valaistumaan, miten se näkyy eläimen esim. tiikerin käyttäytymisessä? Voiko sitä verrata jotenkin ihmisen valaistumiseen? Itselleni näyttäytyy selvänä se(jos uskoisin reinkarnaatioihin ja karmaan), että koko planeettamme eliömaailma oikeastaan ihmistä lukuunottamatta on jo "maallisessa" nirvanassa, ja esim. eläimet ovat pelastuksen suhteen näin huomattavasti ihmistä paremmalla sijalla, sillä kuoltuaan ne pääsevät lopulliseen nirvanaan!(Ihmisistä vain äärimmäisen harvat).
Jos ihmiset nyt voivat ollenkaan pelastua. Tätä olen monesti miettinyt, kun olen saanut kamppailla syvän halveksunnan tunteita vastaan seuratessani arvostettujen itämaisten gurujen toilailuja! Ehkä on niin, että ihmisen täytyy jälleensyntyä eläimeksi, sieneksi, kasviksi tai bakteeriksi, että pelastus olisi hänellekin ylipäätään mahdollista!
>> Ehkä on niin, että ihmisen täytyy jälleensyntyä eläimeksi, sieneksi, kasviksi tai bakteeriksi, että pelastus olisi hänellekin ylipäätään mahdollista! >>
Heh. Hyvä kommentti, jossa voi olla enemmän viisautta kuin aluksi näyttää. Eihän ihminen selvästikään ole kehityksen huippu muutoin kuin kielellisessä älykkyydessä ja väkivaltaisuudessa, joita kumpaakaan ei tarvita valaistumiseen mikäli olen oikein ymmärtänyt.
Koira (kuten muutkin eläimet) elää (buddha)luontonsa mukaisesti. Se ei siis erikseen oivalla tuota todellista luontoaan, ja sitten ala elää siinä.
Ihminen taas on kykenevä tuollaisen oivalluksen tekemään, ja olemaan tietoisesti valaistunut.
Eli valaistumisen edellytyksenä olisi tavallaan riittävän suuri älyllinen kapasiteetti, että pystyy ensin eksymään harhoihin voidakseen taas löytää totuuden.
Nan-tsyan keskeytti munkkiensa kissan omistusta koskevan kiistelyn uhkaamalla halkaista kissan lapiollaan,ellei kukaan munkeista pystynyt sanomaan "hyvää sanaa"-toisin sanoen tarjoamaan välitöntä ilmaisua zenistään.vallitsi kuolemanhiljaisuus,joten opettaja halkaisi kissan.myöhemmin samana päivänä Nan-tsyan selosti tapahtuman Dzao-dzoulle,joka oitis pani kenkänsä päänsä päälle ja poistui huoneesta.-jos sinä olisit ollut paikalla,sanoi Nan-tsyan,-kissa olisi pelastunut.
tästä päästäänkin kysymykseen että onko noille zenikoille sitten mikä tahansa luvallista kun ollaan niin zenejä että.
Zen-tyyppinä oleminen sinällään ei taida ihan tarkoittaa samaa kuin valaistuneena oleminen, eikä kai se satorikaan ole ihan "kaiken lopettava" valaistuminen?
Toivottavasti kissa edes kuoli nopeasti, ettei kitunut. Elikä että oli terävä lapio. Tai kaikkein mieluiten tietysti toivoisi että tarina oli vaan tarina.
eli niitä juttuja, joiden tarkoitus on päästä järjen käytön ohi suoraan oivallukseen. Minua ainakin jäi vaivaamaan, että miten sen kaverin kenkien jalkaan laitto ja poistuminen oli osoitus Zenistä. Nyt joku tietysti sanoo: 'pelkkää kirjaviisautta'. Aivan oikein minun kohdallani, en minä buddhalaisuudesta mitään ymmärräkään, mitä nyt olen vähän kirjoista ja netistä tutkinut.
Kaikenlaista minäkin olen lueskellut, ja välillä aina tunnen läheisyyttä buddhalaisuuteen, mutta sitten siinä kumminkin tulee taas esiin jotain mitä en voi pitää "omanani".
En nyt tarkoita mitään kissantappoja (satuahan se varmaan vaan oli, en usko että buddhalaismunkit ovat mitään hirviöitä...?) vaan jotain muita juttuja. Buddhalaiset ainakin netissä tuntuvat ajattelevan asioita jotenkin niin eri tavoin kuin minä, ettei yhteistä kieltä löydy. Yleensä se tökkää siihen että "vain karma syntyy uudelleen", ja omat kokemukseni viittaavat siihen että kyllä jotain muutakin säilyy kuin karma. Nimittäin tietoisuus omasta itsestä, vaikka sen ulkoinen olemus vaihteleekin.
Mutta niinpä se vain taitaa olla että just presis miun maun mukkaan uskontoa ei olekaan. Mutta ei se mitään, uskon että tarkoitus nimenomaan on että Jumalaan/totuuteen/vapauteen/your name it on yhtä monta tietä kuin on elävää olentoakin.
Tsemppiä etsintöihin! Minä tuumaan lähestulkoon aivan vasta-alkajan näkökulmasta jotensakin näin. Vaikka lukisi kaiken, ei kukaan valaistu ilman vakaata harjoittamista (vaikka se sitten tapahtuisikin yhtä lailla tässä ja nyt). Buddhalaisuudella on pitkä historia ja tekstejäkin kertynyt huikea läjä, ja perinpohjaisia, perehtyneitä, enempi vähempi valaistuneita filosofisia spekulaatioita jos jonkinlaisia. Kaikesta ei tarvitse olla yhtä mieltä eikä spekulaatio vie perille. Asioiden suhteellisella tasolla jokaiselle argumentille löytyy aina vasta-argumentti! Mutta silti on syytä tietää faktat ja näin laajentaa ja tarkentaa ymmärrystään buddhalaisuudesta. Yhdistettynä oikeaan motivaatioon ja säännölliseen harjoittamiseen siinä lienee kaikki mitä tarvitaan.
olen havainnut että termien merkitys on syytä aina ensimmäiseksi selvittää. Onhan itselle saattanut vakiintua aivan toisenlainen käsitys jostakin sanasta kuin jollekin toiselle taholle, ja silloin puhutaan hulppeasti toistensa ohi... Niinkuin tämä "sielukin" - voi olla että vähän jokaisella on siitä ihan omintakeisia näkemyksiä, joten mikä sitten liekään se oikea.
Mutta tsemppiä sinnekin. Hienointa buddhalaisuudessa mielestäni on pyrkimys viileään pohdiskeluun sellaisen kiukkuisen ja raivokkaan ajatusten välillä tapahtuvan suoranaisen taistelun sijaan, mikä tuntuu olevan länsimaisille ihmisille jotenkin aivan liian ominaista...
Zenin "tarinoiden" koanien tarkoitus on palauttaa ihmiset tähän hetkeen = arkeen, paljastaa kuinka "pihalla" me ollaan...
En ole koskaan osannut ajatella asiaa tuolta kantilta.
Koska siis touhumme ovat hömpötystä ja hullutusta jokatapauksessa, voi aivan yhtä hyvin iskeä kengän päähänsä - se on ihan yhtä "järkevää" toimintaa... Ja osuu ihan yhtä maaliin kuin jokin järjellä järkeilty ajatus.
Olen itsekin opetellut nykyhetkessä elämistä, mutta kovin pitkälle en ole vielä edistynyt.
Sinähän elät nykyhetkessä joka ikinen hetki. :-)
Menneisyyttä ei koskaan ollutkaan. Tulevaisuutta ei koskaan tulekaan. Kumpikaan ei koskaan ole.
Kuvittelet muistavasi, kuinka aamulla heräsit, ja luulet että se oli totisinta totta, mutta kuuluu nyt menneisyyteen. Kerron sinulle salaisuuden: sitä ei koskaan tapahtunutkaan. Mieli vain tekee kepposia.
Uskot että huominen "tulee" ja muuttuu todeksi jossakin tulevassa "nyt"-hetkessä. Mutta sitä ei koskaan tule. Aika ei tule eikä mene.
Ah ja voi. Mikä siinä on niin vaikeaa: tajuta ettei ole kuin NYT?
Öh, tuota... Jollei menneisyyttä koskaan tapahtunut, mistä muistikuvat syntyvät ja miksi minulla ja sinulla voi olla samanlainen muistikuva vaikkapa siitä, satoiko eilen vai ei?
olet opetellut juttusi väärin.
Menneisyyttä ei ole enää, tulevaisuutta ei ole vielä, on vain nykyhetki.
Kummin päin seisot: naama menneeseen vai naama tulevaan?
Kumpaakaan ei ole. Ilmankos pyörit ilman suuntaa.
Vastaan samalla molemmille ("ei tajuu" ja "tao").
Juttuni oli kieltämättä vähän vedätystä, provoa, eikä vähimmässäkään määrin opeteltu. Ajatus tuli vain jostakin mieleen. Mutta voisi se kai olla tottakin, jos asiaa ajattelee oikein ennakkoluulottomasti.
Todistapa että menneisyys on ollut olemassa ja on joskus ollut nykyhetkeä... Todisteeksi voidaan yrittää tyrkyttää vaikkapa sitä, että osaan kuvailla miltä näyttää Helsingin rautatieasema, jolla uskon joskus käyneeni. Sinä menet sinne, soitat minulle kotiin ja kuuntelet, miten kuvailen paikkaa. Jos kuvaus kuulostaa oikealta, se todistaa, että on ollut olemassa menneisyys, jossa olen käynyt Helsingin rautatieasemalla. (Edellyttäen ettet luule minun huijaavan lukemalla jonkun toisen muistiin kirjoittamaa kuvausta.)
Mutta entäpä jos muistikuvani kumpuaakin juuri nyt jostakin universaalista Mielestä, joka on läsnä myös rautatieasemalla? Menneisyyttä ei tarvita.
Toinen ehdokas todisteeksi on, että me jaamme samoja muistoja. Monet meistä muistavat samalla tavalla, missä tämän vuoden yleisurheilun maailmanmestaruuskisat järjestettiin. Jos niitä ei koskaan järjestettykään, miten voimme muistaa olemattoman tapahtuman samalla tavalla väärin?
Mutta entäpä jos meidän kaikkien muistikuvat kumpuavatkin jostakin yhteisestä universaalista Mielestä, joka lävistää meidän kaikkien tajunnan? Menneisyyttä ei tarvita liittämään muistikuvamme yhteen.
Jos aika on illuusiota, kuten väitetään, on helppo väittää, että eilistä ei enää ole, eikä huomista vielä ole. Mutta siitä on vain lyhyt askel väitteeseen, että eilistä ei koskaan ollutkaan. On vain nykyhetki ja harhakäsitys ajasta siinä. Toisaalta nykyhetkikin on jotakin vain suhteessa menneeseen ja tulevaan, joita ei siis ehkä ole. Mitä jää? Jotakin - toivottavasti.
Kenpä tietää. Ajan käsite on merkillinen.
>>Todistapa että menneisyys on ollut olemassa ja on joskus ollut nykyhetkeä...>>
Mikä on sallittu oletus josta todistus lähtee ?
Todistapa että olet olemassa.
Onko "yhtäsuuruus" olemassa?
Entä tyhjyys, äärettömyys, ennustettavuus ?
Montako luonnonlakia on olemassa ?
Onko koiralla buddhaluonto ?
Kyllä tällaisia voi heitellä vaikka ihan provotakseen.
Mennään hyvin äkkiä niin pitkälle ontologiaan ja epistemologiaan että buddhalaisuus unohtuu.
> Mennään hyvin äkkiä niin pitkälle ontologiaan
> ja epistemologiaan että buddhalaisuus unohtuu.
Siksipä juuri tuhosin tänään nimimerkkini "toukohärkä". Siitä oli tullut minulle symboli, joka meni liian syvälle epäoleellisuuksiin. Jos ei pidä samaistaa itseään juuri mihinkään, niin en enää halunnut samaistaa itseäni varsinkaan siihen, mitä nimimerkki alkoi minulle edustaa.
Voiko koira olla valaistumaton? Jos voi niin miksi?
Ja toisaalta voiko ihminen olla valaistunut?
ole sellainenkin ajatus, että jokainen ihminen on jo valaistunut, mitään ei oikeestaan tarvitse tehdä sen eteen, ainoastaan huomata asian olemassaolo?
näin asia on.
Koirat ovat oivaltaneet tämän hetkessä elämisen taidon ilman Buddhaa. Ja taitavat olla edellä ihmistä, siinä suhteessa.
ihminen tietää olevansa valaistunut?
Mistä ihminen tietää etteikö sekin kokemus jonka hän olettaa olevan valaistuminen ole myös harhaa? Eikö se että katsoo olevansa valaistunut ole tilanteen tulkintaa ? Muka suora kokemus ! Mistä sen tietää eikä vain usko?
Vanha taolainen kysymys: mistä tietää olenko perhonen joka kuvittelee olevansa ihminen joka heräsi unesta jossa oli perhonen vai ihminen joka heräsi unesta jossa oli perhonen?
Ei ole mitään tuollaista ongelmaa.