Kuuntelin kerran radiosta jotain hartaustilaisuutta ihan muuten vain, ensin vaikutti ihan kuunneltavalta, mutta sitten sen vain huomasi papin puheista, että ei ole ihan oikeaa tuo hänen tekstinsä mitä puhuu.
Se on kyllä kumma, että sen huomaa, että mikä on väärää uskoa.
Ja sitten kun kuuntelee vl-seuroja, niin siellä puhutaan sitä oikeaa sanomaa ja asiaa. Sen vain tunnistaa, että mikä on oikeaa ja mikä ei ole oikeaa puhetta.
Nykyäänkin kirkoissa Jumalanpalveluksissa papit puhuvat vähän mitä sattuu, eivät enää kuuleman mukaan juttele uskosta, vaan ihan maailman arkipäivästä?
Se on kyllä kumma, että sen huomaa, että mikä on väärää uskoa.
Ja sitten kun kuuntelee vl-seuroja, niin siellä puhutaan sitä oikeaa sanomaa ja asiaa. Sen vain tunnistaa, että mikä on oikeaa ja mikä ei ole oikeaa puhetta.
Nykyäänkin kirkoissa Jumalanpalveluksissa papit puhuvat vähän mitä sattuu, eivät enää kuuleman mukaan juttele uskosta, vaan ihan maailman arkipäivästä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Nykyäänkin kirkoissa Jumalanpalveluksissa papit puhuvat vähän mitä sattuu, eivät enää kuuleman mukaan juttele uskosta, vaan ihan maailman arkipäivästä?"
Mitäs jos kävisit itse kuulemassa etkä levittäisi toisen käden tietoa? Ikävä tietysti, jos papit puhuvat sellaisista arjen asioista kuin kondomeista, televisiosta, etyylialkoholista ja naaman maalaamisesta...
"Se on kyllä kumma, että sen huomaa, että mikä on väärää uskoa."
Tosiaan kumma!
"Ja sitten kun kuuntelee vl-seuroja, niin siellä puhutaan sitä oikeaa sanomaa ja asiaa. Sen vain tunnistaa, että mikä on oikeaa ja mikä ei ole oikeaa puhetta."
Tuo on vielä kummempaa. Tunnistamisessa tietysti auttavat tietyt sanakäänteet, sananvalinnat ja korulauseet, mutta itselle tuttua ja mieluista puhetta ei kyllä noin vain kannattaisi oikeaksi kutsua.