helou!
olen vähän ihastunut erääseen pässipäähän ja välilä tuntemukset on samat toisinpäin ja välillä taas pakenee... oonko liian vahva härkänainen vai vetoanko toisinaan juuri suorasukaisuudellani ja hulvattomalla huumorillani?
vai tykkäävätkö oinasmiehet enemmän sellaisista kilteistä ja ujoista tytöistä, jotka kiltisti odottavat kotona, kunnes miehet taas palaavat?
olen ymmärtänyt että oinasmies on aika ailahtelevainen.......toisinaan vapaus on ihanaa, mutta toisaalta kaipaavat romantiikkaa ja pysyvyyttä enemmän.....vai kuinka?
ainakaan niitten asioihin ei pidä puuttua ja ovat hyvin määrätietoisia johtaja-tyyppejä
olen vähän ihastunut erääseen pässipäähän ja välilä tuntemukset on samat toisinpäin ja välillä taas pakenee... oonko liian vahva härkänainen vai vetoanko toisinaan juuri suorasukaisuudellani ja hulvattomalla huumorillani?
vai tykkäävätkö oinasmiehet enemmän sellaisista kilteistä ja ujoista tytöistä, jotka kiltisti odottavat kotona, kunnes miehet taas palaavat?
olen ymmärtänyt että oinasmies on aika ailahtelevainen.......toisinaan vapaus on ihanaa, mutta toisaalta kaipaavat romantiikkaa ja pysyvyyttä enemmän.....vai kuinka?
ainakaan niitten asioihin ei pidä puuttua ja ovat hyvin määrätietoisia johtaja-tyyppejä
Vastaukset 8
Vanhimmat
sarvipäitä molemmat...että paukahtelua riittää!!Oinas on "todella"minä itse tyyppi,joka ei ota yleensä huomioon muiden mielipiteitä...eikä tunteita!
Olen nyt tuntenut yhden oinasmiehen pari vuotta ja täytyy sanoa, että erittäin itsepäinen ja itsekäs jästipää on tämä tapaus. Todella ailahtelevainen myöskin. Hyvin herkkä suuttumaan ja loukkaantumaan mitä ihmeellisimmistä asioista.
Ja minä itse on todella tärkein, ei ymmärrä, että toisillakin on tunteet. Saattaa sanoa poksia aivan mitä vaan suuttuessaan, joita meikäläinen taas ei vois kuvitellakaan toiselle sanovansa, vaikka kuinka suuttuisi. Välillä kolahtaa yhteen ja kovasti.
Mutta erittäin ihana kaikesta huolimatta.
Olinpa sitten 10-vuotta naimisissa oinaan kanssa. Nyt erosta on jo 13-vuotta ja alan taas pikkuhiljaa olla oma itseni. Sen verran kova harjoitusvastustaja oli ettei ole jälkeen kukaan uskaltanut saman katon alle änkeä.
Iän myötä ja kolhuissa elämän oinaskin oppii kunnioittamaan ja muut huomioon ottamaan.
Vaikkakin ehkä aina pysyy teitty vire eli itsekeskeisyys ja minä elämän keskipisteenä. Tosin se ei aivan nninkään. Toisinaan ollaan täysin mitättömiä kusipäitä omasta mielestä, minä ainakin. Nöyryysikin sydäänsiirron jälkeen kesti jopa parisen viikkoa, ja entisä kovempi on meno ja vielä pikaisempi tulistuminen. Onneksi nämä on aina myös hetkessä ohi, hommat sanotaan suoraan ja siinä se, ei tarvitse jäädä vatvomaan.
Minä olen Rapu ja mieheni on Oinas, mutta olen saanut hänet hyvin pidettyä aisoissa. Oinaat on mukavia kun niille on ensin laittanut rajat. Ei ne sen yli viiti mennä. Pahempia ovat vesimiehet jotka eivät välitä oikein mistää muusta kuin maailman ongelmista. Sinänsä hyvä piirre.
kummallista.mä oon sitä mieltä että oinas sanoo,suuttuu yms.ja se on ohi heti.minä en ainakaan vatvo ja vatkaa asioita.mun mielestä pahinta mitä on ,on kaksnaamaisuus,epäluotettavuus yms.oinas on selkeä tyyppi.se on just sitä mitä on.ei fuulaa.
En kylla tota enaa paremmin sanois itse :)
Pakko sanoa ettei voi yleistää. Ainoa ihminen, joka mua on pystynyt kusettamaan oikeen huolella on oinas-mies. Ikinä en ole tavannut niin hyvää valehtelijaa. Mutta ei tietenkään pidä yleistää...sattui vaan olemaan oinas.....
terkuin Jousimies