kukaan ei ole mua varten........................................................................ kukaan ei ymmärrä, eikä ketään kiinnosta. Olen täys nolla.
Tollaiseksi tunnen itseni...
Mutta hyvä, että mulla on sentään toimivat jalat ja terve elimistö (ei YHTÄKÄÄN sairautta). Hyvä, että sentään saan nukkua ja syödä niin paljon kuin haluan. Hyvä, ettei kukaan hakkaa. Hyvä, että pääsin sinne opiskelemaan, minne halusinkin. Hyvä, että molemmat vanhempani ovat elossa (ja vieläpä yhdessä!). Hyvä, että mulla on oma huone, oma tietokone, tulostin, dvd, kamera ja lisäksi rahaa käytettävissä (vaikken ole ikinä ollut yhdessäkään kesätyössä tai vastaavassa). Hyvä, että saan asua kotona, enkä joudu olemaan missään solukämpässä vieraiden ihmisten armoilla (solukämpissä on kuulemma yhteinen wc, kylpyhuone, keittiö... Ja se vasta hirveää olisikin!). Ja vielä yksi hyvä puoli on elämässäni tällä hetkellä: mulla on muutama suloinen lemmikki, joita en joudu edes hoitamaan (vanhempani tekevät sen puolestani). Kukaan ei estä mua nauttimasta elämästä, vaan se joka estää taidan olla minä itse. Tuossa luettelossa on niin paljon, mistä moni nuori haaveilisi, joten ihme että aina jaksan kieriä itsesäälissä!
Tollaiseksi tunnen itseni...
Mutta hyvä, että mulla on sentään toimivat jalat ja terve elimistö (ei YHTÄKÄÄN sairautta). Hyvä, että sentään saan nukkua ja syödä niin paljon kuin haluan. Hyvä, ettei kukaan hakkaa. Hyvä, että pääsin sinne opiskelemaan, minne halusinkin. Hyvä, että molemmat vanhempani ovat elossa (ja vieläpä yhdessä!). Hyvä, että mulla on oma huone, oma tietokone, tulostin, dvd, kamera ja lisäksi rahaa käytettävissä (vaikken ole ikinä ollut yhdessäkään kesätyössä tai vastaavassa). Hyvä, että saan asua kotona, enkä joudu olemaan missään solukämpässä vieraiden ihmisten armoilla (solukämpissä on kuulemma yhteinen wc, kylpyhuone, keittiö... Ja se vasta hirveää olisikin!). Ja vielä yksi hyvä puoli on elämässäni tällä hetkellä: mulla on muutama suloinen lemmikki, joita en joudu edes hoitamaan (vanhempani tekevät sen puolestani). Kukaan ei estä mua nauttimasta elämästä, vaan se joka estää taidan olla minä itse. Tuossa luettelossa on niin paljon, mistä moni nuori haaveilisi, joten ihme että aina jaksan kieriä itsesäälissä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
ettei mulla ole yhtäkään kaveria, niin se ei pidä paikkaansa. On mulla kavereita, muutama tosin. Ja jos haluan lisää (eli enemmän kuin kolme), mulla on siihen koko loppuelämä aikaa. Eikös sitä sanota, että kavereita tulee ja menee, mutta perhe pysyy samana?
En ole riipuvainen mistään aineesta (alkoholista, tupakasta, huumeista). En pakota myöskään itseäni olemaan niinkuin kaikki muut tytöt: en meikkaa, enkä seuraa muotia. Mua ei vain kiinnosta tuollaiset asiat. Välillä oikeen ihmettelen, että miksei kiinnosta, koska kuitenkin niin monta muuta tyttöä kiinnostaa.
Ainut ongelmani elämässäni on se, että tunnen itseni liian isokokoiseksi ja miehekkääksi (olenhan 177,5 senttiä). Ja se on pelkkä tunne (ei järki, koska kyllähän jokainen ohikulkija näkee sen, että olen naispuolinen). Jos ei tuota ongelmaa olisi (hyväksyisin täysin itseni sellaisena kuin olen), olisi elämäni täy-del-li-nen. Ihan kirjaimellisesti. Aika hupsua, että jostain täytyy aina värvätä ongelma ja uhrata sitten aikaa sen "ratkomiseen". No, onneksi olen vielä nuori ja aikaa on muuttua suurpiirteisemmäksi.
Jos joku jaksoi lukea tuon äskeisen, niin sanokaa, onko se suuri ongelma elämässä jos tuntee itsensä pikkasen liian miehekkääksi?
huippumallit ovat nykyään monet reippaasti yli 180 senttiä ja heitä pidetään kauniina naisina
Hyvä ryhti ja hoikka vartalo tekee pitkästäkin naisesta kauniin ja näyttävän näköisen
jotain tuollaista, jos on ollut itse koko elämän ajan keskimääräisen mittainen. Kyllä ne "huippumallin mitat" on mulla ongelmana, haluaisin olla ihan tavallinen. Olen väsynyt olemaan ulkonäöltäni erilainen kuin muut.
Mutta onko se sitten suuri ongelma, sitä saa pohtia..
tuo väite kukaan ei oo mua varten, ketään ei kiinnosta ei todellakaa pidä paikkaansa!! ehkä tuossa yhteydessä tarkoitit lähinnä vastakkaisen sukupuolen edustajaa, mutta mietippä ystäviäsi esimerkiksi.. he ovat sinua varten ja heitä kiinnostaa mitä sinulle kuuluu ja mitä elämässäsi tapahtuu. ja aivan varmasti tulet tapaamaan vielä joskus Sen Oikean, joka välittää sinusta ja haluaisi sinusta jotain muuta kuin pelkän kaverin. ja mitä tuohon ulkonäkökysymykseen tulee, nykyajan naiset ovat melko pitkiä (itsekin 174 cm). erilaisuus on kaunista ja persoonallista ja sellaiset ihmiset juuri huomataan!
väitit olevasi ruma. en usko siihen, sillä kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita, mutta jos itse tosiaan uskot noin, voithan vaikkapa kysyä erilaisia kampaus- ja meikkausvinkkejä ammattilaisilta.
aurinkoa elämääsi!!:)
Jos mä olisin sinä, mä harkitsisin jo hyppäämistä katon reunalta... huh huh mikä kohtalo... vähänks paska elämä sulla. Ihan sääliks kyllä sua käy.
Kaikki ei voi olla onnekkaita kuten mä ja kyllä mä sen ymmärrän. Sun elämällä ei ole sisältöä ja voisithan sä yrittää vaikka jotain uutta harrastusta tai jotain. Tai en tiiä... ei tohon yksi harrastus kyllä auta. Ehkä sun pitäis oikeesti harkita psykiatria tai jotain lääkäriä kuitenkin.
Mä en osaa periaatteessa auttaa, koska mä olisin jo varmaan tappanu itteni tossa tilanteessa. Mun kantti ei kestäis vaan noin sisällötöntä elämää ja kurjuuta. Voit ajatella että sä oot tosi rohkea ja sisukas kun oot kestäny tollasta helvettiä. Voit ajatella että oot jo periaatteessa sankari.
Parasta on kun jaksat taistella etkä sorru epätoivoisiin tekoihin. Koita sinnitellä, koska elämä usein muuttuu parempaan. Älä anna periksi kuten useimmat meistä sun tilanteessa olis antaneet. Koita vaan jaksaa...
et sä mikään nolla oo!
loistava ihminen oot tajunnu mitkä asiat on hyvin sun elämässä! kun vielä tajuisit mikä sussa ITTESSÄS on hyvin. kirjota niistä jutuista lista, mahollisimman pitkä. ja vaikka tää kuulostaa tosi kliseeltä niin oikeesti on tärkeempää olla ihana ihminen kuin hirmu kaunis..oon sairastanut anoreksian ja bulimian ja niitten kanssa meni 3-4 vuotta ennen kun tajusin mistä elämässä on oikeesti kyse..eikä se oo ulkonäkö vaan se että kokee oman elämänsä tärkeenä ja ainutlaatusena..opettele rakastaan itteäsi niin selviit ehkä paremmin