Auringon kultainen kajo pilkistää puiden lomasta.
Sade on juuri kastellut metsän ja ruohikon.
Rastas hyppii ruohikolle, napaten kastemadon päästä kiinni.
Kastemato pyristelee vastaan, kun rastas vetää sitä ulos reiästään.
Mato venyy ja viimein tahto voittaa.
Mato joutuu parempiin suihin.
Tepastelen ruoholla paljain jaloin, muistellen menevää kesää.
Olen rakentanut huolella lemmellemme pesää.
Koristanut pihan kukkasilla , niillä kukkasilla, jotka olen sinulle vuosien varrella jättänyt ostamatta.
Ripustanut köynnökset pilareihin, niillä halauksilla, jotka olen jättänyt sinulle antamatta näinä menneinä aikoina.
Asettanut pöydälle lahjoja , niitä lahjoja, joita ajastani olisin sinulle voinut luovuttaa.
Olen laittanut pöydälle myös kultaa, sitä kultaa, jota sydämestäni olisin voinut sinulle antaa.
Talon olen täyttänyt rakkaudella, sillä rakkaudella, joka sinulle on kuulunut ainiaan.
Tätä rakkautta olen sisälläni piilotellut,tätä rakkautta en ole sinulle uskaltanut luovuttaa,
en ole tiennyt oletko rakkauteni arvoinen.
Tänään rakkaani on tullut se päivä jolloin minun on pakko se tunnustaa.
Ei mikään maailmassa saa rakkauttani sinuun horjumaan.
Sillä sinua olen rakastanut aina ensi hetkestä näihin päiviin asti,aina hyvinä ja huonoina hetkinäkin.
Rakkauteni sinuun ei koskaan ole sammunut, vaikka tulen lämpö on joskus hiipunut.
Puolet minusta on sinussa.
Jos olisit ystävällinen ja antaisit puoliskoni minulle.
Tulisit lähelleni ja antaisit minun sinua todella rakastaa.
En ole pitänyt kiirettä vaan varjellut tarkoin sinun rauhaasi.
Odottanut sinun omaa tahtoasi.
Olen tässä rakkauttasi varten,sylini avoimena.
Henkinen liittomme on ollut niin vahva aina, että se on koskien pyörteistä, nostanut rakkauden kanoottimme tyveneen veteen.
Uskotko, että kokemuksemme on rakkautemme koetin?
Uskotko, että näiden aikojen jälkeen mikään myrsky ei sammuta tultamme, joka iäisyyden roihuaa?
Tahdotko, että minä rakastan sinua aina?
Sade on juuri kastellut metsän ja ruohikon.
Rastas hyppii ruohikolle, napaten kastemadon päästä kiinni.
Kastemato pyristelee vastaan, kun rastas vetää sitä ulos reiästään.
Mato venyy ja viimein tahto voittaa.
Mato joutuu parempiin suihin.
Tepastelen ruoholla paljain jaloin, muistellen menevää kesää.
Olen rakentanut huolella lemmellemme pesää.
Koristanut pihan kukkasilla , niillä kukkasilla, jotka olen sinulle vuosien varrella jättänyt ostamatta.
Ripustanut köynnökset pilareihin, niillä halauksilla, jotka olen jättänyt sinulle antamatta näinä menneinä aikoina.
Asettanut pöydälle lahjoja , niitä lahjoja, joita ajastani olisin sinulle voinut luovuttaa.
Olen laittanut pöydälle myös kultaa, sitä kultaa, jota sydämestäni olisin voinut sinulle antaa.
Talon olen täyttänyt rakkaudella, sillä rakkaudella, joka sinulle on kuulunut ainiaan.
Tätä rakkautta olen sisälläni piilotellut,tätä rakkautta en ole sinulle uskaltanut luovuttaa,
en ole tiennyt oletko rakkauteni arvoinen.
Tänään rakkaani on tullut se päivä jolloin minun on pakko se tunnustaa.
Ei mikään maailmassa saa rakkauttani sinuun horjumaan.
Sillä sinua olen rakastanut aina ensi hetkestä näihin päiviin asti,aina hyvinä ja huonoina hetkinäkin.
Rakkauteni sinuun ei koskaan ole sammunut, vaikka tulen lämpö on joskus hiipunut.
Puolet minusta on sinussa.
Jos olisit ystävällinen ja antaisit puoliskoni minulle.
Tulisit lähelleni ja antaisit minun sinua todella rakastaa.
En ole pitänyt kiirettä vaan varjellut tarkoin sinun rauhaasi.
Odottanut sinun omaa tahtoasi.
Olen tässä rakkauttasi varten,sylini avoimena.
Henkinen liittomme on ollut niin vahva aina, että se on koskien pyörteistä, nostanut rakkauden kanoottimme tyveneen veteen.
Uskotko, että kokemuksemme on rakkautemme koetin?
Uskotko, että näiden aikojen jälkeen mikään myrsky ei sammuta tultamme, joka iäisyyden roihuaa?
Tahdotko, että minä rakastan sinua aina?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jo on ihme jos ei tahdo, kun sen noin kauniisti ja vakuuttavasti kerroit.
Hieno runo!
Katselen tuulessa huojuvia puita.
Taipuneet koko illan TuulenTangossa,
myötäillen rungoillaan pimenevää yötä.
Katkeamatta ne taipuvat, myötäilevät,
nojaavat toisiinsa tuulen tummassa temmossa.
Yö on lämmin.
Istun ja katselen.
Kuuntelen niiden sanomaa.
Sinäkö tuon vahvan tuulen olet lähettänyt?
Tahtoisin oikeasti tehdä jotakin.
Konkreettista.
Hyväksesi.
Tahdotko että luovutan rakkauteni,
sen puolikkaan sinulle takaisin.
Jos olet päättänyt pysyä paikoillasi,
etsimättä rakkautta,
tietäen sen olevan jo siinä,
annan puolikkaasi sinulle takaisin.
Sinä et tahdo minun rakastavan sinua,
sillä et ole silloin vapaa.
Onko tuuleni tullut luoksesi?
Nojaileeko puutkin niinkuin minä nojailen kulmilla ja odotan rakkauttasi saapuvaksi.?
Tangon kuuman virtauksen siivittämänä,ajatuksiani kelaan ja mietin vapautta.
Mutta vapaushan on rakkautta.
mitä oikein ajattelit, kun rakkaudestasi olet luopumassa minun vapauteni tähden.
Etkö ymmärtänyt sanomaani..
Kaiken tämän jälkeen,,kaiken tuon ,,sen mitä on tarkoitettu,,luovutko?
Puhallan vielä yhden henkäyksen, jotta ymmärtäisit,
vaikka melkein kaiken oletkin ymmärtänyt.
Puhaltelet minua liikkeelle.
Minä tiedän sinun puhalluksesi tarkoituksen.
Puhaltelet minua hitaisiin tangoihin.
Taivuttelemaan itseäni himosta notkuvien
..tanssitaitureiden..
ja heidän kiiltonahkakenkiensä
viekotteleviin askeleihin.
Hmmmm.
Olen hyvä tanssimaan tangoa.
Miksi olen menettänyt mielenkiintoni?
En ole halunnut tanssia vuoteen.
Enkä notkua
missään.
Olen nykyisin melko erakko.
Onhan se iloinen vapaus...sekin! :)
mikä on se chat josta sinut tavoittaa,, ?
Olen siellä harvoin.
Kirjoittelen kaikkialle,
otan asioihin kantaa.
Kantaa en voi olla ottamatta,
vaikka kaikkea muuta voinkin.
Taidan ryhtyä etsimään sinua sieltä.
Jospa löytäisin...? :)