Erosta on aikaa 4 vuotta. Tähän asti on toimittu vuoroviikkoperiaatteella. Lapsi menee kouluun 4. luokalle.
Elatusmaksuja ei makseta puolin eikä toisin.
Kummassakin kodissa on uusi puoliso, äidin (=minun) perheessä on myös parivuotias pikkuveli.
Nyt keskustellaan siitä, että lapsi muuttaisi pääsääntöisesti toisen luo. Joustohalua tapaamisissa, lomissa yms on molemmin puolin.
Sopuun paikasta vaan ei päästä; kummallakin on omat perustelunsa, miksi lapsen kannalta olisi parempi olla juuri äidin/isän luona.
Muilta osin perustelut menevät jotakuinkin yks yhteen, mutta itselläni on "lisäksi" seuraavat perustelut:
- olen kotona vielä ainakin vuoden ajan kuopuksen kanssa (lapsen ei tarvitsisi koulun jälkeen olla yksin kotona)
- veljesten suhde on todella hyvä ja mielestäni he tarvitsevat ja kaipaavat toisiaan
- lapsen tuleva koulu on lähempänä äidin kotia (tosin isäkään ei kaukana asu eli se ei olisi mikään ongelma)
- minun puoleltani suku ja isovanhemmat (=lapselle tärkeä turvaverkosto) asuvat lähellä, miehen sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä
Miten paljon mielestänne nuo seikat vaikuttavat? Itse haluan ehdottomasti säilyttää lapsen suhteen isään ja tämän puolisoon hyvänä ja joustoa tapaamisten ym suhteen löytyisi minulta varmasti.
Ex-mies puolisoineen ei noteeraa em. seikkoja mitenkään, vaan he toteavat että olemme ihan samoilla viivoilla eikä eroja ole lainkaan.
Olisin todella kiitollinen mielipiteistä ja kokemuksista - miten arvelette, että asiantuntijat tässä tilanteessa suhtautuisivat (siisn näiden tietojen pohjalta); vaikuttaisivatko em. seikat myönteisesti asuinpaikkaa arvioitaessa?
Elatusmaksuja ei makseta puolin eikä toisin.
Kummassakin kodissa on uusi puoliso, äidin (=minun) perheessä on myös parivuotias pikkuveli.
Nyt keskustellaan siitä, että lapsi muuttaisi pääsääntöisesti toisen luo. Joustohalua tapaamisissa, lomissa yms on molemmin puolin.
Sopuun paikasta vaan ei päästä; kummallakin on omat perustelunsa, miksi lapsen kannalta olisi parempi olla juuri äidin/isän luona.
Muilta osin perustelut menevät jotakuinkin yks yhteen, mutta itselläni on "lisäksi" seuraavat perustelut:
- olen kotona vielä ainakin vuoden ajan kuopuksen kanssa (lapsen ei tarvitsisi koulun jälkeen olla yksin kotona)
- veljesten suhde on todella hyvä ja mielestäni he tarvitsevat ja kaipaavat toisiaan
- lapsen tuleva koulu on lähempänä äidin kotia (tosin isäkään ei kaukana asu eli se ei olisi mikään ongelma)
- minun puoleltani suku ja isovanhemmat (=lapselle tärkeä turvaverkosto) asuvat lähellä, miehen sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä
Miten paljon mielestänne nuo seikat vaikuttavat? Itse haluan ehdottomasti säilyttää lapsen suhteen isään ja tämän puolisoon hyvänä ja joustoa tapaamisten ym suhteen löytyisi minulta varmasti.
Ex-mies puolisoineen ei noteeraa em. seikkoja mitenkään, vaan he toteavat että olemme ihan samoilla viivoilla eikä eroja ole lainkaan.
Olisin todella kiitollinen mielipiteistä ja kokemuksista - miten arvelette, että asiantuntijat tässä tilanteessa suhtautuisivat (siisn näiden tietojen pohjalta); vaikuttaisivatko em. seikat myönteisesti asuinpaikkaa arvioitaessa?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Miksi haluatte muuttaa tuota asumisjärjestelyä?
Ehkä ainoa seikka joka vaikuttaisi jos esim sos.toimi tekisi selvityksen olisi tuo sisarussuhteen säilyminen.
On ymmärrettävää ettei kumpikaan osapuoli halua luopua lapsestaan ja teillä ilmeisesti olosuhteet sen verran samankaltaiset ettei varmaan löydy mitään "järkiperusteita". Mitä mieltä muuten lapsi on?
Siksi muutos, että nykyisellään emme pysty riittävän hyvässä yhteistyössä sopimaan lasta koskevista asioista.
Olen valmis harkitsemaan nykysysteemin jatkoakin, mutta paljon pitää muutosta tapahtua isän puolen asenteissa - he eivät ilmiselvästikään arvosta meitä millään tavalla ja tekevät sen selväksi "vahtimalla" meitä niinä viikkoina, kun lapsi on meillä.
Valitettavaa, mutta totta.
Itse olen ihan oikeasti olla ystävällinen, olen kestänyt sitä kyräilyä ja yrittänyt olla mieliksikin, mutta jossain kulkee raja.
Vielä lapsi ei ole asiaa ehkä oivaltanut eikä lasta siis käytetä minään pelinappulana vanhempien välillä, mutta vanhemmiten oppii varmasti "käyttämään hyväkseen" vanhempien huonoja välejä. Ja muutenkin: en vaan voi käsittää, miksei voitaisi olla asiallisia ja ystävällisiä ja luottaa toistemme kykyyn kasvattajina.
Tilanne muuttuu vaan pahemmaksi jos lähdet riitauttamaan asiaa - etkä kuitenkaan pysty sulkemaan isää pois lapsen elämästä ja näin ollen ongelmat vaan moninkertaistuvat.
Jos exäsi yrittää kontrolloida teitä niin vedä ystävällisesti tiukat rajat. Kommunikointi minimiin (vaikka s-postitse, reissarin avulla) jne, älä provosoidu hänen sanomisista, anna vaan mennä toisesta korvasta ulos jne. Kun exäsi huomaa ettei hän voi vaikuttaa teidän asioihin niin hän ehkä lopettaa.
No omalta osaltani tiedän, että en koskaan tule vaikeuttamaan lapsen ja isänsä tämän puolison kanssakäymistä.
Usein vedotaan juuri siihen, että "ei kannata riidellä, kun lapsi kärsii" - mutta eihän lapsi siitä kärsi, jos vanhemmat pystyvät riitelemään keskenään eivätkä kosta asiaa lapsen kautta?
Tottakai tiedän, että niin monissa tapauksissa käy, mutta silloin voi se lasta koston välineenä käyttävä vanhempi syyttää itseään; lapsen etu ei koskaan ole, että vanhemmat alkavat kääntää häntä toisiaan vastaan!
Jos tilanne todella saadaan toimivaksi ja toinen osapuoli on halukas parantamaan välejä, kasvattamaan luottamusta ja kunnioitusta, niin en näe ollenkaan mahdottomana ajatusta nykytilanteen jatkumisesta.
Mutta turha syyllistää lapsen etuun vedoten sillä, että "käräjät ne vasta lasta vahingoittavatkin"
Käsittely ei vahingoita (lasta siellä ei kuultaisikaan), elleivät vanhemmat sitä tee!
Että exäsi reagoi ja rajusti jos aiot viedä asiaa oikeuteen. Sossut ym haastattelevat lasta - ja lapsi taatusti tulee kärsimään jos lähdette oikeuteen. Isä varmaan kertoo oman version tapahtumista ja ehkä lähtee mustamaalauslinjalle jne. Ja sehän ei ole lapsen etu ...
Korostan, että olen ehdottomasti sovittelun kannalla, ollut koko ajan!
Sopua on yritetty löytää keskenämme ja olemme menossa sovittelijan pakeille. Koskaan en ole "uhannut" käräjillä, isän puoliso sen sijaan on maininnut lakimiehestä ja juristista useampaankin otteeseen...
Ymmärrän nyt, miten vaikea tätä asiaa on käsitellä tällaisella foorumilla, kun taustat yms eivät ole tiedossa :) Kiitos kuitenkin kommenteista, sain niistä paljon uusia ajatuksia ja ehdottomasti kannustusta asian hoitamiseen sovussa!
Päästä jumala kärsimyksistä mut... EI SAATANA!!! Onko noin idioottihmisiä.... Joo'o.
ymmärtänyt missä se idioottimaisuus näkyy? Samaa tekstiäkö luemme?
Listallasi on yksi iso plussa sinun hyväksesi: pikkuveli. Kyllä sisarukset tarvitsevat toisiaan! Turvaverkosto ei mielestäni ole sinulle plussaa, koska kaiketi lapsi voi hyödyntää sitä vaikka asuisikin isällään. Ja toisaalta voihan hän koulun jälkeen piipahtaa luonasi, vaikka asuisikin isän luona. Kuvittelisin tuonikäisen muutenkin poikkeavan toisen vanhemman luona itsekseen vaikka ei olisikaan sovittua hoitovuoroa.
Eli kannattaa panostaa tähän veljesten yhdessä pitämiseen!
minä en löytänyt mitään mikä antaisi plussaa. Ehkä olen väärässä mutta tämä on vain minun mielipiteeni asiasta.
Jos lapsi viihtyy asua molempien luona yhtäpaljon niin miksi sitä muuttamaan? Eikö mielestäsi isä tarvitse lastaan niin paljon kuin velipuoli?
Kyllä 4lk:lainen osaa olla jo yksinkin sen tunnin tai kaksi koulun jälkeen. eihän hänelle tarvitse enään leipää voidella ja juottaa maitoa? =)
Miksi ette sovi niin että poika tulee teille koulun jälkeen vaikka olisikin isän viikko, silloinhan hän näkisi velipuoltaan!?ja kun isä tulee töistä niin menisi silloin hänen luokseen. Mutta ainakin jos mietin veljeni elämää joka menee nyt 5lk niin hän tuli koulusta kotiin teki läksyt ja lähti kavereiden kanssa jonnekkin. eihän enään ollut niin riippuvainen sisaruksistaan.
No ei kyse ole mistään voileipien tekemisestä ;) Siltikin olen sitä mieltä, että jopa noin isolle lapselle on hyvä asia, että ei tarvitse olla yksin koulupäivän jälkeen.
Mutta tuo pointtisi siitä, että tulisi koulun jälkeen meille niinä viikkoina kun on isällään, on todella hyvä! Aion ehdottaa sitä lapsen isälle, mikäli nykyinen systeemi jatkuu :)
Kiitos "vinkistä" ja todella rehellisestä mielipiteestä!
Hauska kuulla että ehdotukseni oli hyvä. Onhan se hyvä että koulun jälkeen on aina joku katsomassa että läksyt tulee tehtyä heti ja osaa ne tehdä. meillä on ollut aina joku sisaruksista kuitenkin kotona.
Siinähän tulee kaksi kärpästä yhden iskulla kun sinä valvot läksy asioissa ja sisarukset saavat tavata melkein joka päivä. =)
Jos homma toimii noin hyvin minkä ihmeen vuoksi asiaa pitäisi nyt ruveta muuttamaan?
Kumman luona lapsi mielummin asuisi?
En usko että pikkusisarus tässä tapauksessa asiaan vaikuttaa mitenkään jos isompi lapsi jo asuu puolet kuukaudesta isällään.
Tuolla aiemmassa viestissä perustelen lisää taustoja. En haluaisi lähteä syyttelemään isää, koska se mielestäni ei ole olennaista. Mutta tosiasia vaan on se, että me koemme olevamme jatkuvan syynin ja arvostelun alla sinä aikana, kun lapsi asuu meillä.
On helppo sanoa, että "älä välitä, älä provosoidu", mutta jos yhteistyö monilta osin on todella vaikeaa ja toisen osapuolen asenne ivallinen, ei se ole niin helppoa.
Olen viimein tajunnut, että minulla ei ole syytä syyllistyä, mielistellä ja taipua pojan isän tahtoon.
Yritän selittää, että jos löytyisi kunnioitusta ja luottamusta molemmin puolin, tilanne voisi todellakin jatkua ennallaan.
Ja vielä; olemme kummatkin sitä mieltä, että lapsen kannalta paras ratkaisu olisi, että hänellä olisi yksi "vakituinen" koti. Tätä puoltaa myös lukuisten asiantuntijoiden lausunnot.
Väkisin siihen ei ryhdytä, mutta mikäli yhteistyö ei ala sujua paremmin, niin... vaikeahan tämä tilanne on, sitä en kiistä!
Miksi isä muuttuisi järkevämmäksi jos lähtisit riitelemään lapsen asuinpaikasta? Eikö loogista olisi että isän käytös vielä pahenisi? Eikö parempi keskittyä siihen miten itse voimaantuisit etkä enää reagoisit exäsi käytökseen?
Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä että vuoroviikkoasuminen on hyvä ratkaisu - vuoroviikkolapsethan voivat paremmin kuin erolapset keskimäärin.
Enhän minä voi tietää, miten isä reagoisi.
Mutta se EI OLE MINUN VIKANI, jos hän alkaa käyttää lasta pelinappulana. Tätä yritän sanoa.
Minua on syyllistetty riittävästi enkä enää suostu olemaan se, joka aina "luovuttaa lapsen edun nimissä"
Tai siis itse asiassa luovutan kyllä silloin, kun kyseessä todellakin on lapsen etu, mutta jos kyseessä on isän pyrkimys tehdä minusta "pahis", niin siinä asiassa en suostu enää nöyristelemään.
Lisäksi en usko, että isä missään tilanteessa tulisi kostamaan lapsen kautta - muilla tavoin saattaisi sen tehdäkin.
Ei kai sillä ole väliä kuka ryhtyy käyttämään lasta kiistakapulana - tärkeintä on kai että lapsi voi hyvin.
Miksi muuten kuvittelet että isä rupeaisi kunnioittamaan sinua enemmän jos lapsi asuu luonasi? Muuttuisiko hän yhtäkkiä yhteistyökykyiseksi sen myötä?
JOS ette pääse sopuun niin ainoa keino on sitten oikeustie - ja silloinhan lastakin kuullaan.
Koska olet nainen, sinulla ei pitäisi olla mitään ongelmia jos sossut alkavat penkoa asiaa. Riittää että sanot että isä on vittumainen. Näin ainakin Åbossa.
No kuten jo olen todennut, en halua syytellä isää enkä missään nimessä vahingoittaa hänen ja lapsensa välejä. Lapsella on oikeus isäänsä ja itse arvostan ja kunnioitan exääni isänä.
Valitettavasti se tunne vaan ei ole molemminpuolinen...
Silloin pääsisitte varmaan sopuun ja saisit sitten laajan tapaamisoikeuden että lapsi saa olla pikkuveljensä kanssa. Lapsen oikeus isäänsä toteutuisi ja kaikki olisi hyvin ...
Jostain syystä olet ottanut asiaksesi sen, että minun täytyy (edelleen) lapsen edun nimissä "antaa periksi" tässä asiassa.
Jos lapsen etua oikeasti ajatellaan, pointti ei ole se, missä hän asuu.
Pointti on se, että hänen vanhempansa pystyvät yhteisymmärryksessä ja toisiaan kunnioittaen ja arvostaen kasvattamaan lasta niin hyvin, kun se näissä olosuhteissa on mahdollista.
Sinä olet siis sitä mieltä, että jos isä ei suostu yhteistyöhön ja tekemään töitä parempien välien ja luottamuksen saavuttamiseksi, niin hän sitten saakoon lapsen luokseen asumaan - koska muuten ei tiedä, miten hankalaksi hän heittäytyy?
Erikoinen ajattelutapa, mutta toki sinulla on oikeus mielipiteeseesi.
väkisin ja annettu isälle kun niin kärkkäästi on aina puolustamassa isiä vaikkei tiedä kyseisistä asioista yhtään mitään.
Alkuperäiselle sen verran että jos kykenet osoittamaan sen että isä hankaloittaa elämäänne niin saat varmasti lapsen asumisen itsellesi.
lapselle olisi ihan tasapainoista jatkaa elämäänsä niin kuin on aikaisemmat 4-vuotta elänyt? se pitäisi ainakin lapsen tasapainossa. molemmat vanhemmat saisivat tavata lastaan yhtäpaljon ja lapsi saisi pitää molemmat kotinsa.
aikaisemmin jo mainitsinkin tästä koulun jälkeen menostä äidin luokse ja sitten kun isä pääsee töistä niin lapsi menisi hänen luokseen. siis sillä viikolla kuin on isällään. silloin veljekset näkisivät toisiaan lähes joka päivä jne.
... lasta tulisi kuunnella myös itseään tuomitsematta sitten hänen ratkaisua puolin tai toisin. Tai sitten sanoi kumman tahansa niin ei vedota sitten itsekkäitten syitten takia mihinkään vaikka, tykkäät siitä enemmän periaatteella. Aikuisten tulisi pysyä aikuisina tilanteessa, joka on raastava lapsellekin.
Mielestäni päätöksen pitäisi perustua lapsen omaan mielipiteeseen. Niin viranomaisetkin sen asian päättäisivät.
Tämän ikäistä lasta voidaan kuulla sosiaalitoimen puolesta, mutta missään nimessä lasta ei voi laittaa "valitsemaan."
Kyse ei ole siitä, miten vanhemmat hänen valintaansa suhtautuvat vaan siitä, että lapselle itselleen voi helposti tulla todella kauhea fiilis siitä, että on joutunut valitsemaan toisen vanhemmista ikään kuin "paremmaksi"
Vaikka me vanhemmat kuinka ymmärtäisimme, ettei asia ole niin ja sitä lapselle vakuuttaisimme, ei lapsi vielä välttämättä ymmärrä.
Lain mukaankin vasta 12-vuotias voi itse aktiivisesti vaikuttaa siihen, missä haluaa asua.
Lasta on kaiken lisäksi jo kuultu koulupsykologin toimesta ja hän vahvisti sen, että lapsi ei missään nimessä osaa sanoa, kumman luona haluaisi asua. Eikä häneltä saa sitä vaatia.
Kuulla siis voi, mutta ei pyytää sanomaan, että "no, kumman luona itse tykkäisit asua"
Kyllähän jokainen meistä ymmärtää, että lapsen valintaan (jos sellainen pakotetaan tekemään) vaikuttaisi sen hetkiset fiilikset; kumman luona sillä hetkellä asuu, kumpi vanhemmista viimeksi antoi jostain satikutia, kumman kanssa pääsi leffaan jne jne.
Mielestäni vanhempien tulee ehdottomasti ottaa vastuu tällaisesta päätöksestä ja kertoa se yhdessä asiallisesti ja kauniisti lapselle siten, että muistaa korostaa ettei muutos vaikuta millään tavalla lapsen suhteeseen toisen vanhemman kanssa vaan hän edelleenkin saa rakastaa häntä ihan täysillä. Ja se osoitetaan siten käytännössä, että lapsi saa tavata myös ns. etävanhempaa niin paljon kuin haluaa.
Tämä on oma selkeä näkemykseni ja näin asian pitäisi edetä.
Ja voihan olla, että vuorotteluvaihtoehto todetaan kuitenkin parhaaksi. Mutta se edellyttää todella paljon muutoksia toisen osapuolen asenteissa ja yhteistyöhalukkuudessa. Lasta ei voi kasvattaa pelkästään tekstiviestien avulla; kommunikointiin on pystyttävä eri tasoilla, vaikka se vastapuoli ei pätkääkään kiinnostaisikaan!
Uskotko oikeasti että isä yhtäkkiä muuttuisi yhteistyökykyiseksi jos lapsi olisi vähän enemmän luonasi? Kyllä yleensä riitely lapsen asuinpaikasta huonontaa välejä entisestään - ja oli asuinratkaisu mitä tahansa niin yhteistyötä tarvitaan.
Jos isä ei halua keskusteluja kanssasi niin suostuisiko hän kommunikointiin reissarin/s-postin avustuksella. Mistä aiheista teidän pitäisi sitten sopia?
JOS tilanne jatkuu ennallaan, ei lapsen etu toteudu, sillä hänen toinen huoltajansa ei vastaa puheluihin eikä suostu keskustelemaan mistään asioista muutoin kuin juuri tekstiviesteillä.
Miten kuvittelet, että tuon ikäistä lasta "kasvatetaan" tekstiviesteillä?
Jos isä ei halua yhteistyötä, niin kyllähän silloin lapsen on parempi olla minun luonani, jolloin ainakin voi olla varma, että tiedonkulku isään päin toimii! Minähän siitä olen vastuussa ja tiedän, että hoitaisin oman osuuteni.
Mikäli nykysysteemi jatkuu tai lapsi menisi pääasiassa isänsä luo, yhteistyö toimisi minimissä eli luultavasti koulun tym tiedotteet kulkisivat joskus minulle - tai sitten ei.
Sinä et tunnu nyt ymmärtävän ihan selviä asioita: minä haluan yhteistyötä ja olen valmis sitä kehittämään, isä ei vaivaudu edes tekstariin vastaamaan, jos siltä tuntuu. Saati että vastaisi puhelimeen.
Onko sellainen mielestäsi todellakin lapsen edun mukaista toimintaa??
Jos nyt jotenkin onnistut vähän vähentämään isän tapaamisoikeutta niin sama peli jatkuu - ja varmaan vielä pahempana. Isä saa kuitenkin laajan tapaamisoikeuden - ja näin ollen hän tulee kuitenkin kasvattamaan lapsenne jatkossakin.
Toki ymmärrän että haluat yhteistyötä - mutta et voi pakottaa isää siihen. Ja yhteistyötä tulette tarvitsemaan riippumatta tuosta asumis/tapaamisjärjestelystä. Yksinhuoltajuutta ja minimitapaamisia et saa kuitenkaan läpi - ja näin ollen isä vastaa jatkossakin lapsen kasvatuksesta, kouluratkaisusta jne. Vaikka lapsi siis "asuisi" luonasi niin edelleen isä voisi itsenäisesti hoitaa lapsen asioita ja hänellä olisi yhtä paljon valtuuksia tehdä niin.
Sopikaa koulun kanssa että toimittavat tiedotteet kummallekin, käyttäkää s-postia/reissaria (ainakin sinä voit infota hänelle - ehkä hänkin ajan kanssa oppii). Eihän isällä ole minkäänlaista velvollisuutta vastailla tekstariisi tai keskustella kanssasi - ja pahennat vaan asioita jos rupeat tällaista vaatimaan. Anna ajan kulua - ja yhteistyö voi sitten pikku hiljaa kehittyä.
En halua enää asiasta vääntää, kun kertakaikkiaan tahdot ymmärtää asiat vain ja ainoastaan omalla tavallasi.
Siinä mielessä olet aivan lapsen isän kaltainen, että et piirun vertaa kunnioita toivettani siitä, että lapsen asioita hoidettaisiin yhteityössä ja hyvässä yhteisymmärryksessä.
Joko haluaisit lapsen muuttavan isänsä luo tai sitten vähintäänkin pitäisi jatkaa nykyisellään - se vaihtoehto, että lapsi muuttaisi pääasiassa minun luokseni TODELLA JOUSTAVILLA tapaamisoikeuksilla, ei missään nimessä sinua miellytä.
Totesin jo, että jos toinen osapuoli luottaisi minuun ja kunnioittaisi minua vanhempana, en näkisi estettä siihen, että lapsi muuttaisi sinne. Mutta koska näin ei ole, en yksinkertaisesti voi uskoa, että lapsen etu toteutuisi, jos isä ja hänen uusi puolisonsa yksipuolisesti vastaisivat hänen kasvatuksestaan.
Tutkimuksen mukaan vuorovanhemmuuteen taas vaaditaan todella paljon sitä peräänkuuluttamaani yhteistyötä ja joustavuutta. Ja jos sitä ei isän puolelta "voi vaatia" (kuten esitit), ei vuorottelusysteemikään toimi eikä ole lapsen edun mukaista.
Minun tavoitteeni ei ole estää lasta tapaamasta isäänsä tai hankaloittaa heidän suhdettaan, päin vastoin. Mutta ei kai minun tarvitse myöskään kärsiä jatkuvaa kontrollointia ja kasvatustaitojeni kyseenalaistamista - lapsen edun nimissä?
Tässä vielä eräs tutkimus aiheesta, jospa se edes hiukan toisi taustatukea sille ajatukselle, jota ajan takaa. Kiteytettynä siinä todetaan, että "Yhteistyövanhemmuuteen tulee sisältyä molemminpuolinen kunnioitus sekä HUOMATTAVA yhteydenpito ja joustavuus toisiaan kohtaan. Päätöksen on lähdettävä lapsen tarpeista ja vanhempien tulee olla herkkiä lapsen toiveille"
http://www.hel2.fi/waris/julkaisut/Kahden kodin lapsuus.pdf
Muutoin en tosiaan enää viitsi kommentoida, koska se menee täysin samanlaiseksi selittelyksi, kuin olen vuosikausia exälleni saanut selitellä ja perustella. Ja siihen en enää aio ryhtyä.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi - se on rekisteröity.
että riippumatta minkälainen systeemi teillä on niin tarvitaan yhteistyötä - isä saisi kuitenkin läpi laajat tapaamiset ja yhteishuolto ja näin ollen samat vaatimukset yhteistyön osalta säilyy vaikka vuoroviikko purettaisiin. Toki tiedän noista vuoroviikkotutkimuksista - ja olen itse kokeillut kumpaakin - ja sen takia tiedänkin ettei yhteistyön tarve vähene vaikka muuttaisitte systeemiä.
Sinulla siis kaksi vaihtoehtoa:
- jatkatte vuoroviikkoilua aika kehnolla yhteistyömahdollisuuksilla - mutta isä ehkä ajan kanssa suostuukin tekemään enemmän yhteistyötä
- riitautat asian ja lapsi asuu vähän enemmän esimerkiksi sinun luonasi, isän yhteistyökyky varmaan vähenee tästä riitelystä - ja lapsi kärsii vielä enemmän
Kuvitteletko tosiaan että saat isän yhteistyökykyiseksi riitauttamalla tuon asumisjutun? Vai kuvitteletko että yhteistyötä ei enää tarvita jos lapsi "asuu" luonasi?
Olet kotona: Entä sitten, hoito järjestyy
Veljekset ovat toki veljeksiä. Miksi alunperinkään erotit pojat isästään?
Olisikohan syy siinä koulun läheisyydessä, että et ole antanut poikien asua kotona isän kanssa?
Sukulaiset asuvat lähellä=hyvä. Parempi, että isän kanssa pääsevät irrottautumaan säännöstelystäsi ja pääsevät oikeiden ihmisten luokse.
Loppuosasi: Älä puhu paskaa, OK?!
Olipas varsinainen purkaus :D
Sisälukutaidossa sen sijaan lienee hieman puutteita, samoin luetun ymmärtämisessä.
"Miksi erotit pojat isästään?"
Ensiksikin: pikkuveljellä on kyllä ihan eri isä eli nykyisen puolisoni kanssa.
Toiseksi: en todellakaan ole erottanut lasta isästään - meillähän on vuoroviikkosysteemi toiminut jo 4 vuotta (eli lapsi on 2 viikon jaksoissa luonamme vuorotellen)
En siis voi kuin kummastella tuota lausuntoasi.
"Olisikohan syy siinä koulun läheisyydessä.. jne"
Koulu oli aiemmin lähempänä isää, nyt koulu muuttuu lähemmäs minua (siinä edellisessä koulussa kun ei ole ylempiä luokkia) Ja edelleen: LAPSI on saanut asua isänsä luona ihan yhtä paljon kuin minunkin.
"Sukulaiset asuvat lähellä.."
Siis MINUN sukulaiseni. Isän sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Mutta mistähän säännöstelystä pitäisi päästä irrottautumaan, sitä edelleen ihmettelen? Lapsen ja isän tapaamisia en todellakaan ole säännöstellyt - sitä en edes halua! Ja mistä sait päähäsi tuon säännöstelyn, kun lapsi kerran viettää ihan yhtä paljon aikaa kummankin luona?
"Loppuosasi: älä puhu.."
Ymmärrän sinua. Olet varmasti katkeroitunut isä, jolta on tavalla tai toisella riistetty oikeus isyyteesi. Se ei kuitenkaan kai ole minun vikani?
Minä arvostan edelleenkin lapsen isää ja koen erittäin tärkeäksi, että lapsella on kiinteä ja hyvä suhde kumpaankin vanhempaan. En todellakaan yritä estää tai rajoittaa heidän suhdettaan.
Toivon ainoastaan, että isä ja hänen uusi puolisonsakin voisivat kunnioittaa minua ja että voisimme toimia yhteistyössä. Minulle tämä vuorottelusysteemi sopii edelleenkin, mutta sillä edellytyksellä, että toinenkin osapuoli on valmis yhteistyöhön ja arvostus on molemminpuolista.
Eikö se sinunkin mielestäsi ole lapsen edun mukaista?
Sinulle ehdottaisin, että katkeruutesi sijaan keskittyisit miettimään, miten saisit elämäsi raiteilleen. Ilkeämielinen tyyli ja kielenkäyttö ei varmasti ainakaan edistä asiaasi tai tee sinusta hyvää esimerkkiä lapse(i)llesi.
Minullekin kai tällainen analysointi sallitaan, kun sinä teit vastaavanlaisen arvioinnin minusta?
Kaikkea hyvää sinulle - luepa ensi kerralla teksti ajatuksen kanssa ennen kuin vastaat.